Nicki nimelta "Auktoriteetti" selkeyttaa ajatuksiamme jos ylipaataan haluamme ajatuksiamme selkeyttaa, myontakaamme tama. Alkaamme olko niin herkkanahkaisia esitystyylin suhteen - sama koskee minun tyyliani. Pieni karjistys ja ironiakin (huom. Auktoriteetti! sanoin "ironia" ilman etta nostan kasiani lainkaan pystyyn, ha ha) on valilla paikallaan jotta sanoma menisi perille.
Mina alan kyllastya koko termiin "klassinen" (ja "taidemusiikki"). Haluaisin menna lahemmas musiikin konkreettista olemusta. Tasta lahtien aion puhua musiikin AUTONOMISUUDEN asteesta. Toisena ulottuvuutena olkoon musiikin RAKENNEDIMENSIOT hyvin laajassa merkityksessa. Kolmanneksi: luovun luokittemasta erityista biisia yleisesti "sairaan siistiksi", "kohtalaiseksi", "paskaksi" tms. Tallaisia luokituksia esitan vain omina kasityksinani. Muut pitakoot huolen omistaan.
Tasta teen seuraavia johtopaatoksia:
(1)Sanat, kuvat, uskonnolliset sanomat, poliittiset ohjelmat ja muut musan ulkopuoliset rajoitteet alentavat, taysin itsestaan selvasti, musiikin autonomisuuden astetta. Kukin pitakoot mista haluaa ja kutsukoon sita miksi haluaa. Ainoa haitta tasta anarkiasta saattaa olla kommunikaation vaikeutuminen.
(2) Rakennedimensio(t) on ensi nakemalta ongelmallinen. Erittain yksinkertainen "metrinen" tai "jonomainen" tai "lineaarinen" rakenne voi olla musiikillisesti hyvin tehokas, riippuen muiden rakenne-elementtien laadusta. Konstikkaammat makrorakenteet (sonaattimuodot, sinfoniarakenteet) ovat kiintoisia ja valttamattomia. Muistettakoon, etta Honegger loysi naista rakenteista "virheen" ja uusi kokonaisia makrorakenteita. Bartokin MPPC on symmetrian huippusaavutus.
(3) Kukin genre arvioitakoon enemman omien sisaisten kuin ulkoisten kriteerien nojalla. Nainollen esimerkiksi "pyppy" ei kokonaan istu arvioitavaksi "klassisin" kriteerein, edes henkilokohtaisella tasolla.
Mitas tasta tuumitte.
Mina alan kyllastya koko termiin "klassinen" (ja "taidemusiikki"). Haluaisin menna lahemmas musiikin konkreettista olemusta. Tasta lahtien aion puhua musiikin AUTONOMISUUDEN asteesta. Toisena ulottuvuutena olkoon musiikin RAKENNEDIMENSIOT hyvin laajassa merkityksessa. Kolmanneksi: luovun luokittemasta erityista biisia yleisesti "sairaan siistiksi", "kohtalaiseksi", "paskaksi" tms. Tallaisia luokituksia esitan vain omina kasityksinani. Muut pitakoot huolen omistaan.
Tasta teen seuraavia johtopaatoksia:
(1)Sanat, kuvat, uskonnolliset sanomat, poliittiset ohjelmat ja muut musan ulkopuoliset rajoitteet alentavat, taysin itsestaan selvasti, musiikin autonomisuuden astetta. Kukin pitakoot mista haluaa ja kutsukoon sita miksi haluaa. Ainoa haitta tasta anarkiasta saattaa olla kommunikaation vaikeutuminen.
(2) Rakennedimensio(t) on ensi nakemalta ongelmallinen. Erittain yksinkertainen "metrinen" tai "jonomainen" tai "lineaarinen" rakenne voi olla musiikillisesti hyvin tehokas, riippuen muiden rakenne-elementtien laadusta. Konstikkaammat makrorakenteet (sonaattimuodot, sinfoniarakenteet) ovat kiintoisia ja valttamattomia. Muistettakoon, etta Honegger loysi naista rakenteista "virheen" ja uusi kokonaisia makrorakenteita. Bartokin MPPC on symmetrian huippusaavutus.
(3) Kukin genre arvioitakoon enemman omien sisaisten kuin ulkoisten kriteerien nojalla. Nainollen esimerkiksi "pyppy" ei kokonaan istu arvioitavaksi "klassisin" kriteerein, edes henkilokohtaisella tasolla.
Mitas tasta tuumitte.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joojoo. Kommentoin kohtaa 1. Aika mekanistinen ja suppea näkemys "autonomisuudesta", tällaista henkitieteellistä idealistisromanttista höpinää.
Musiikki ei ole koskaan missään muodossaan autonomista. Se on sidottu niin moniin instituutioihin konsertin väliaikapullia ja narikkatätejä myöten. Sen ymmärtäminen kaikissa muodoissaan on niin ikään kulttuurisidonnaista. Miten paljon ymmärrät oseanialaisesta musiikista, sen tausta-ajattelusta ja muodosta?
Ja lisää listaasi myös länsimaisen taidemusiikin sisäsyntyiset rajoitteet. Miksi juuri nuo makromuodot ovat välttämättömiä, missä se sanotaan? Miksi juuri tietynlainen instrumenttivalikoima eikä jokin toinen, eetos, estetiikka, kestot, mikro-ja makrorakenteet? Mikään näistä ei ole mikään vakio ja itsestäänselvyys, vaan ahdas historiallinen valinta.
Nähdäkseni ihan muuta kuin autonomiaa.
Kiitän hyvista kommenteistasi.
Minulla tässä kommentteja kaksi.
Sanot "henkitieteellistä idealistisromanttista höpinää"
On toki eri asia idealistisesti ja etenkin teknisesti (muttei romanttisesti), jos minä sävellän/improvisoin "autonomisesti" kuin jos minulle tuodaan vaikkapa sotilasmarssin sanat ja pakotetaan säveltämään se. Höpinää? Minusta pelkkää tekniikkaa.
Mutta tärkein oli kommenttisi kulttuurista. Siinä osut naulan kantaan. Minusta autonomia- ja rakennedimensiot olisivat edelleen kayttokelpoisia analyysissa, synteesissa seka tulevaisuuteen tahtaavissa linjauksissa, kun ne pidetaan KULTTUURIN SISÄLLÄ. Kulttuurien parametrit ovat tällöin aika, paikka, väestö, ikä, sex & gender ja etnisyys, ja kulttuurien sisällöt ovat milloin mitäkin näiden parametrien sisällä. Siellä sitten voidaan selvitellä, millaista variaatiota kussakin kulttuurissa löytyy musan autonomisuudessa, determinanteissa ja rakenteissa, estetiikassa ja instrumentaatiossa. Löytyy kulttureita joissa on autonomistakin musaa, löytyy toisia joissa se on tuntematon genre.