Meillä on avioliiton alku mennyt huonosti ja tuntuu että riitelemme vain kaikesta. Nyt olen huomannut, että suurin syy on juuri se että olen ollut liian vahva omissa mielepiteissäni ja vaatimuksissani joka taas tuntuu laskeneen mieheni itsetuntoa ja miehisyyttä. Itseäni vastaavasti vaivaa se että mieheni ei ole niin mies perheessä kuin haluaisin hänen olevan. Olen kuullut että tästä aiheesta on kirjoitettu kirja mutta se on loppuun myyty. Osaisiko kukaan neuvoa kuinka osaisin kohottaa mieheni itsetuntoa ja miehisyyttä? Olisin mielelläni hyvä ja naisellinen vaimo ja haluaisin mieheni "perheenpääksi" mutta kuinka pitäisi toimia?
itse tajunnut ongelmamme
viimeinen keino
161733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pihtaus pitää lopettaa.
Seksi oli jossain vaiheessa valtapelin keinona ja siinä kävi niin etten itse enään halunnutkaan.
Kun päätin, että haluan tyydyttää mieheni vaikka aina seksiä ei mieli tekisikään niin haluni heräsivät ja olen jopa nauttinut enemmän kuin ennen...
Tilaa pitää antaa. Perheen päällä on tilaa ja vapautta enemmän kuin toisella, joten omasta tilasta ja vapaudesta voi olla välttämätöntä jopa luopua jossain määrin.
Olen miettinyt että olenko omituinen kun haluan muuttaa suhteemme tähän suuntaan...Nykypäivänä puhutaan koko ajan vain tasa-arvosta, mutta itse olen huomannut juuri sen liian tasa-arvon ahdistavan. Tunnen itseni vähemmän naiseksi ja sen haluaisin muuttuvan.
Kaipaat alitajuisesti tulla taas alistetuksi parisuhteessakin!
Muuta syytä toiveisiisi on vaikea löytää kirjoittamasi perusteella...
voisit piipahtaa terapeutilla, ihan oikeasti!
Mielestäni ei ole kyse alistumisesta...Minä en vain jaksa valtataistelua vallasta jota en edes halua.
Ennen vanhaan naisella oli selkeämpi rooli ja silti oli onnellisia naisia.
Itselläni kunnioitus miestäni kohtaan hävisi silloin kun hän lakkasi olemasta mies.
toivon miehesi löytävän itselleen kumppanin, joka arvostaa häntä ihan oikeasti ihmisenä...sinä varmaan mieluummin haet itsellesi paikan hellan ja nyrkin välissä jotakin muualta!
Etkö tiedä mitä tarkoittaa naisena oleminen. Onko sulla jotakin hukassa. Ei naisena oleminen mitään "vallasta" tai valtataistelusta luopumista tarvitse eikä alisteisuutta suhteessa mieheen. Sanot, että kunnioituksesi miestä kohtaan hävisi, kun "Mies lakkasi olemasta mies". Mitä toi tarkalleen ottaen tarkoittaa? Minkälainen se mies lakkasi olemasta?
Mitä tarkottaa naisen selkeä rooli, jollainen naisella oli ennen?
Eihän sun ole pakko elää niinkuin muut. Jos te molemmat haluatte miehenne kanssa, että mies on perheenne pää, niin te sitten teette niin. Keskustelkaa!
Ei siinä ole mitään omituista jos joku haluaa olla esimerkiksi kotiäiti. Kaikki saa elää niinkuin parhaaksi näkee.
Olen varmaan ainut tässä ketjussa joka ymmärtää sinua. Meillä oli aikoinaan sama ongelma, ja pahimmillaan koin olevani ainut aikuinen perheessä. Ikäänkuin minulla olisi ollut kolme lasta (oikeasti kaksi) eikä miestä ollenkaan.
Tietääkö miehesi, minkälaista muutosta haluat? Haluaako hän itse muuttua Perheen Pääksi? Et nimittäin voi mitään, ellei hän itse halua.
Minun miehelläni oli kova halu muuttua, kun hän ymmärsi mikä ongelmamme on. Hän kävi ahkerasti kirjastossa lainaamassa kaikenlaista asiaa käsittelevää kirjallisuutta. Parisuhdeterapeutillakin kävimme sekä yhdessä, että hän yksin. Ammattilaiset osaavat tuoda esiin sellaisia näkökulmia, mitä itse ei välttämättä tule ajatelleeksi. Kannattaa kokeilla.
Itse aloitin miettimällä, mitkä ovat niitä asioita, joissa haluaisin hänen ottavan enemmän vastuuta (esim. lastenkasvatuksen olin ominut liikaa itselleni). Sitten jatkoin pyytämällä häntä päättämään tiettyjä asioita (mm. huonosti käyttäytyneen lapsen rankaiseminen jne) ja tyydyin hänen päätökseensä.
Meillä tuo lastenkasvatus oli silloin pahiten vinoutunut, siksi esimerkkini ovat siitä. Teidän liitossanne kipukohdat voivat olla joltain muulta sektorilta. Periaate kuitenkin on se, että annat miehesi ottaa enemmän vastuuta perheen asioista. Tyydyt hänen päätöksiinsä, jos ne eivät ole ihan pöhköjä. Silloin kun hän on mielestäsi väärässä, keskustelette molempia tyydyttävän ratkaisun. Tärkeää on, ettet jyrää hänen mielipidettään, vaan keskustelet siitä asiallisesti.
Pyri myös ajattelemaan häntä miehekkääksi. Voit suorastaan "pakottaa" itsesi tekemään niin. Niin minäkin tein, ja mikä kummallisinta: se toimi. Ilmeisesti toinen vaistoaa sen, ja alkaa tuntea itsekin itsensä miehekkääksi. Siitä muutos pikkuhiljaa alkaa.
Pitkä se prosessi kuitenkin tulee olemaan. Muutokset eivät tapahdu kädenkäänteessä. Kärsivällisyyttä kysytään teiltä molemmilta, mutta kyllä se kannattaa:)
Meillä ongelmat alkoivat heti alku seurustelusta. Minä en itse ehkä uskaltanut luottaa toisen päätöksiin vaan kapinoin kaikesta ja en osannut kunnioittaa toista.
Mieheni on luonteeltaan hyvin perinteinen mies ja hänen kunnioituksensa puute minua kohtaan on johtunut juuri siitä, etten ole osannut olla hänelle hyväkumppani ja tavallaan siksi ajauduimme kauemmaksi toisistamme.
Nyt kun olen ymmärtänyt mitä mieheni on kaivannut, haluaisin osoittaa sen hänelle mahdollisimman hyvin. Kyse ei ole mielestäni alistumisesta vaan siitä, että voimme vihdoin olla toisiaan arvostava aviopari, mies ja vaimo.
Minusta on vain ihanaa tehdä asioita toiselle omasta halustani ja nostaa toista hieman korokkeelle jotta hän tuntisi olonsa hyväksi ja tärkeäksi.
Miehen ja naisen käsitykset rakkaudesta ja odotukset parisuhteesta ovat usein erilaiset. Käytännössä usein on niin, kuten olet huomannutkin, että miehen on mahdotonta olla onnellinen parisuhteessa, ellei häntä kunnioiteta. Tämä tarkoittaa juuri sitä, että hänen mielipiteilleen annetaan arvoa ja häntä kuunnellaan.
Naiset usein sanovat olevansa hyviä kuuntelijoita ja empaattisia, mutta oman miehen kohdalla tämä ei pidäkään paikkaansa. Jos mies ilmaisee itseään, vaikkapa omia tunteitaan, ja tämä aiheuttaakin puolisossa ahdistusta, naisen on helppo verbaalisesti taitavampana kääntää keskustelu haluamaansa suuntaan ja teilata ja nujertaa kumppaninsa. Varsinkin suuremmassa porukassa on erittäin tuhoisaa parisuhteelle halveksua tai nauraa väheksyvästi omalle miehelleen. Parisuhteeseen vaikuttaa rapauttavasti myös se, minkälaisen tavan naiset ovat ystäviensä kanssa ottaneet puhua miehistään. Puhutaanko miesten selän takana heistä halveksuvasti. Näistä puheista tulee itseään toteuttavia ennusteita.
Kirjoitit viisaasti. Epävarma ihminen haluaa nostaa itseään toisia alentamalla. Eivät vain sovinistimiehet tee näin vaan myös itsenäiset, modernit naiset. Selkeä työnjako perheessä on aivan eri asia kuin tasa-arvo. Ei tasa-arvon tarvitse kärsiä siitä, että mies saa enemmän vastuuta joissain yhdessä sovituissa asioissa. Vastuu on aina jollakin. Jos nainen on ylivastuullinen, omaa rooliaan voi pienentää, jolloin miehen on otettava enemmän vastuuta.
Kunnioittamisessa on kyse sitoutumisesta - ei luovuttamisesta! Päinvastoin: kunnioittaminen on periksi antamisen ja luovuttamisen vastakohta.
Ja jos joku naislukija ei usko, miten miehen kunnioittamisen lisääminen saa miehen ihan oikeasti muuttumaan "sammakosta prinssiksi" niin haastan kokeilemaan. Jättäkää arvostelu, kritisointi ja vähättely pariksi viikoksi vähemmälle, ja takuulla huomaatte saaneenne unelmienne ukkomiehen kotiinne!
Luepa Tony Dunderfeltin erokokemuksista Anna-lehdestä 19/2008. Siinä hän kertoo, miksi moni nainen jättää ns. kunnon miehen.
Olet rakkauden tiellä, olet löytänyt jotain hyvin arvokasta.
Yli- ja alivastuullinen yhdessä on ehkä se kaikkein tavallisin pariskunta, joilla on ongelmia suhteessaan. He ovat tiedostamattaan valinneet toinen toisensa juuri näitten käyttäytymismalliensa takia, mutta huomanneet ettei se pitkässä juoksussa toimi.
Homman purkaminen on aloitettava itsestä. Miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn ja mitä sen taustalla on? Ylivastuullinen väsyy ajan oloon "päättämään ja vastaamaan kaikesta" ja silloin yleensä alkaa tapahtua. Samoin alivastuullinen haluaa ottaa ohjat omiin käsiinsä ja lakkaa suostumasta toisen "holhoukseen". Onni on, jos molempien kasvu osuu samaan ajankohtaan. Silloin tästä voidaan jatkaa yhdessä ja rakentaa suhde uudestaan. Usein kuitenkin käy niin, että vain toinen lähtee kasvamaan ja toinen jää siihen vanhaan rooliinsa. Ylivastuullinen väsähtää olemaan vastuussa kaikesta, mutta alivastuullinen jatkaa holhottavana olemista eikä osaa tarttua toimeen. Nämä on niitä puolison hylkäämiä "reppanoita", jotka ei saa elämäänsä kuntoon. Alivastuullinen taas lakkaa suostumasta puolison pomottamiseen ja ehkä rakastuu toiseen tai muuten vain lähtee lätkimään, jolloin jätetty jää sappi kiehuen syyttelemään exää kiittämättömyydestä kaikkia puolison tekemiä "uhrauksia" kohtaan.
Nähtävästi sinä olet täyttänyt perheessä miehen paikan kun miehesi ei siihen pysty heikon itsetuntonsa takia. Aika heikolle näyttää että hänestä kasvaisi mies lähiaikoina. Itsetunto kehittyy yleensä jo lapsena ja näin aikuisena siihen voi kestää vuosia tai vuosikymmeniä.
Meillä on ollut samanlainen ongelma, ja siitähän muodostuikin oikein pitkän matkan sota, jota jatketaan vielä yli 2 vuoden jälkeenkin.
Kävimme pariterapiassa ja siellä sanottiin homman olevan niin, että voimakkaamman pitää antaa toiselle tilaa toimia ja tehdä. MUTTA, sen, jolle annetaan tilaa, pitää myös OTTAA se tila käyttöönsä, eli kansaa osuutensa kekoon. Meillä tilanteet kulminoituivat vastuunjakokysymyksiin asiossa. Minä vahvana ja määrätietoisena naisena tiesin, miten toimia ja tein. Mies ei aina edes tajunnut mitään ongelmaa olevan olemassa eikä siten ottanut asiassa vastuulleen mitään.
Yht.veto. Anna miehellesi tilaa olla mies, mutta miehesi täytyy myös uskaltaa ja osata olla se mies, eli alkaa toimia. Ei se muuten mene.
"Itseäni vastaavasti vaivaa se että mieheni ei ole niin mies perheessä kuin haluaisin hänen olevan." "Olisin mielelläni hyvä ja naisellinen vaimo ja haluaisin mieheni "perheenpääksi" kutta kuinka pitäisi toimia?"
"- Aimo annos realismia tekisi hyvää vastanaineille, tokaisee psykologi Michelle Gannon aikakauslehti Timen haastattelussa.
Asiantuntijan mukaan pariskuntien odotukset häiden jälkeisestä auvosta ovat usein liian korkeat. Haaveiden mureneminen johtaa monen kohdalla alakuloon ja ahdistukseen, johon haetaan yhä useammin ulkopuolista apua. Yhdysvalloissa terapiaa kaipaavien pariskuntien osuus on jo 10 prosenttia. Lisäksi monet naiset etsivät yksikseen ratkaisua internetin keskustelupalstoilta.
Arkisten riitojen jatkuminen häähuuman jälkeen tulee monelle järkytyksenä.
- Minä kysyn heiltä aina, mistä he ovat saaneet päähänsä, ettei heidän tulisi riidellä. Sehän on aivan normaalia, Gannon ihmettelee ja korostaa, ettei avioliittoa saa pitää ratkaisuna elämän ongelmiin.
- On normaalia säilyttää itsenäisyys ja vastuu omasta onnestaan. Ei pidä kuvitella, että kumppani vastaa kaikesta."
Ehkä sinun pitäisi ajatella tuota viimeistä lausetta? Tuskin miehesi haluaakaan ruveta vaimonsa, aikuisen ihmisen, huoltajaksi ja vanhemmaksi, vaikka jnkl. pikkuvaimon rooli sinulle olisikin helppo ja huoleton.