Hei!
Ajattelin kirjoittaa tänne eräästä ongelmasta, joka on vaivannu minua jo pidemmän aiaa, oma äitini. Äitini on vanhemman koulukunnan ihmisiä, ja hänen sanomisensa liittyen perheenperustamiseen loukkaavat minua aina välillä.
Eli olemme avomieheni(22v) kannssa suunnitelleet perheenperustamista ja naimisiinmenoa tässä parinvuoden sisään, mutta äitini asenne tätä kohtaa on omituinen ja loukkaava. Eli esim. eräissä sukujuhlissa valitin, että on taas päätäsärkenyt jo pidemmän aikaa, niin äitini vaan totesi, ettei kai vaan mitään sellaista (tarkoitti että olisin raskaana).
Tämä ja monet muut vastaavat tilanteet ja sanat, joita äitini on sanonnut loukkaavat minua, varsinkin, kun lapsi olisi todella lahja meille molemmille. Kauhistuttaakin ajatella, että jos kertoisin olevani raskaana, mitä äitini siihen sanoisi.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia tai neuvoja mitä minun kannattaisi tehdä?
Kiitoksia kaikista vastauksista!!!
Ajattelin kirjoittaa tänne eräästä ongelmasta, joka on vaivannu minua jo pidemmän aiaa, oma äitini. Äitini on vanhemman koulukunnan ihmisiä, ja hänen sanomisensa liittyen perheenperustamiseen loukkaavat minua aina välillä.
Eli olemme avomieheni(22v) kannssa suunnitelleet perheenperustamista ja naimisiinmenoa tässä parinvuoden sisään, mutta äitini asenne tätä kohtaa on omituinen ja loukkaava. Eli esim. eräissä sukujuhlissa valitin, että on taas päätäsärkenyt jo pidemmän aikaa, niin äitini vaan totesi, ettei kai vaan mitään sellaista (tarkoitti että olisin raskaana).
Tämä ja monet muut vastaavat tilanteet ja sanat, joita äitini on sanonnut loukkaavat minua, varsinkin, kun lapsi olisi todella lahja meille molemmille. Kauhistuttaakin ajatella, että jos kertoisin olevani raskaana, mitä äitini siihen sanoisi.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia tai neuvoja mitä minun kannattaisi tehdä?
Kiitoksia kaikista vastauksista!!!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mene hyvä ihminen naimisiin ennen kun värkkäät lapsia tänne maailmaan. Ei ole niin hehkeetä olla äpärän isoäiti.
Ei ole iso asia tehdä noita asioita oikeassa järjestyksessä, ja kunniottaa vanhempiaan.
Kohta sulle vastaa sata räkänokkateiniä kuinka väärässä minä olen. Mutta kehoittaisin teitä kaikkia lukemaan avioliittolain ajatuksella läpi, koskapa avioliitto on oikeustoimi. Samoin suosittelen tekemään avioehdon. Perheen sisäiset tuonsiirrot on vain järjestettävä tukemaan mahd. kotiin jäävää puolisoa ja omaisuuden kartuttava tasapuolisesti.
Jos ei tätä vähää ole kypsä opiskelemaan ajatuksella, olisi syytä jättää myös ne lapsen teko ajatukset myöhemmälle iälle.
(helppo niitä on tehdä, se onnistuu ihan ilman järkeäkin, mutta myöhemmin se ei ole lapsen etu.)
En ota kirjoitukseesi muuten kantaa, mutta minusta on törkeää väittää, että " ei ole hehkeetä olla äpärän isoäiti". Tyttäreni ei ole koskaan edes asunut lapsensa isän kanssa, mutta minulle papsenlapseni on maailman tärkein ihminen! Äpärä nimitystä ei nykyään kukaan käytä, eikä ole lapsen vika, etteivät hänen vanhempansa ole naimisissa. Oma iäkäs äitini rakasti myös lapsenlapsenlastaan yli kaiken, ja viis veisasi siitä, ettei tämä ollut avioliitossa syntynyt. Ja hän oli vanhan kansan ihmisiä, jonka nuoruudessa ei edes avoliittoja tunnettu. Mutta älä ikinä kutsu lapsia rumilla nimillä, ei lapsi voi syntymäänsä vaikuttaa!
En ole kirjoittanut edellisiä kommentteja, mutta haluan kommentoida, että äpärä-sanaa käytetään edelleen, vaikka te ette sitä käyttäisi ja haluaisitte sen unohtuvan. Lapsen vanhempien asia on millaiseen perheeseen he lapsia synnyttävät, joten vastuu on heillä.
"äpärä-sanaa käytetään edelleen, vaikka te ette sitä käyttäisi ja haluaisitte sen unohtuvan. "
En ole 60-vuotisen elämäni aikana enää muutamaan vuosikymmeneen kuullut äpärä-sanaa. Missä päin Suomea ja missä tarkoituksessa sitä käytetään? Vai onko tuo sana käytössä vai sinun kotonasi ja sinun tuttavapiirissäsi?
Voisit myös kertoa, miksi sinä haluat korostaa joidenkin lapsien syntyneen avioliiton ulkopuolella.
Oletko sinä niinä akkoja, jotka huutelevat näille lapsille ja nimittelevät heitä äpäriksi, häh? Onko kivaa hekumoida äpärä-sanalla ja toistella sitä ikiomana mantrana, häh? Opetatko sinä omille lapsillesikin, että avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia saa ihan vapaasti nimitellä äpäriksi, häh?
Sinä olet häijy ihmisenkuvatus eikä peiliin katsomisesi rumuuttasi poista.
Ihan salena on, koska yh-äitien palstalla riehuessaan mikaml käyttää täsmälleen samoja sanoja: "katsokaa peiliin" ja "oma vika" jne. Ei kannata välittää! Äpärä-sanaa käytettiin joskus 1800-luvulla agraariväestön keskuudessa ja etenkin kirkon puheissa. En usko, että sitä aktiivisesti käyttää enää kukaan ajatteleva ihminen!
Vaikka väität, että vastuu on vanhemmillä, niin lasta loukkaat kutsumällä häntä äpäräksi. Mutta en tuota sanaa enää ole nähnyt muualla käytettävän kuin täällä. Mutta ajatelkaa lapsia ja lopettakaa sen käyttö!
havaita, että jotkut ihmiset eivät kestä totuutta. Jos et tosiaan tiedä (vaikka olet jo noinkin vanhaksi elänyt), niin kerrottakoon, että äpärä on halventava nimitys aviottomalle lapselle ja kuuleehan sitä myös ihan pelkkänä haukkumasanana, vaikkei sillä viitattaisikaan aviottomaan lapseen. (Äpärä-sana on myös käytössä kirjapainoalalla, mutta sitä en nyt ala enempää selittämään.)
Ja kysymyksiisi vastauksia: Asun Etelä-Suomessa, en korosta yhtään mitään, enkä huutele kenenkään lapsille äpäröitä, enkä opeta ketään ko. sanaa käyttämään. En muista koska olisin sanan oppinut tai sitä viimeksi käyttänyt, mutta aika usein sen kuulee esim. vanhoista suomalaisista elokuvista. Pysyn asiassa ja kerron totuuksia, mikä näyttää olevan jostain syystä juuri Sinulle hyvin arka paikka. Miksi, onhan valintanne ollut teidän, eikö?
Avioerolapsiakin sanotaan erolapsiksi. Onko sekin paha asia? Pitääkö sitä kenties hävetä? Eri ihmisiä nimitellään joka päivä, milloin mistäkin syystä. Listataan nyt vaikka ihmiset eri etnisiltä alueilta, jollain lailla vammautuneet, tai tahattomasti lapsettomiksi jääneet. Sinäkin haukut minut häijyksi ihmisenkuvatukseksi, vaikket edes tunne minua ja vain siitä syystä, että olemme yhdestä sanasta eri mieltä - outoa.
Voisitko asiallisesti kertoa minulle, miksi noin ikävästi minusta kirjoitit? Vai onko se sinun normaali tapasi toimia? Haukutko aina ihmiset, jotka ovat jostain ihan pikkujutustakin eri mieltä kanssasi? Opetatko tämän tapasi jälkikasvullesi?
No jos ainoa paikka, jossa nimitystä käytetään, on vanhat suomalaiset elokuvat, niin ehkä on syytä unohtaa koko sana.
Ja minusta ei ole kyse kenenkään arasta paikasta, vaan minusta on loukkaavaa käyttää tälläistä nimitystä lapsesta, jolla ei ole asiaan osaa eikä arpaa. Se on minusta totuus ja asiassa pysymistä.
Mutta ollaan me isoäidit ylpeitä ja onnellisia lapsenlapsistamme, ovat heidän vanhempansa naimisissa tai eivät. Eikä nimitellä kenenkään lapsia.
"Pysyn asiassa ja kerron totuuksia, mikä näyttää olevan jostain syystä juuri Sinulle hyvin arka paikka."
Ei se ole minulle, kuusikymppiselle mummolle, henkilökohtaisesti arka paikka. Se on arka paikka niille pienokaisille, joita sinä haluat itsepintaisesti nimitellä äpäriksi. Lapsiin kohdistettu julmuus on kaikista julmuuksista törkeintä.
Siksi olen edelleenkin sitä mieltä, että olet kammottava ihmisenkuvatus, vaikka asut miten etelässä tahansa ja vaikka katselet vanhoja elokuvia aamusta iltaan.
asialliseen vastaukseen. Se kertoo vain sinusta itsestäsi ja alan ymmärtää miksi lapsesi sekä lapsenlapsesi ovat joutuneet ko. tilanteeseen. Voit myös laittaa hakukoneeseen sanan ä****lapsi (sitähän ei saanut sanoa ääneen, vai?), niin löydät todellisuuteen.
Hyvää jatkoa valitsemallanne tiellä.
Voiko joku vielä nykyaikana olla noin vanhanaikainen, että olettaa ilman muuta naisen jäävän avioiduttuaan kotiin. Ei se niin mene. Oma ammatti ja oma palkkapussi pitää olla. Vain siten on mahdollisessa erotilanteessa täysin riippumaton kumppanista ja hänen rahoistaan. Avioehto pitää ehdottomasti tehdä aina. Minusta sen pitäisi olla pakollinen.
En ole nimitellyt ketään. Elokuvat olivat esimerkkinä siitä, että sana pysyy voimissaan ja se siirtyy aina uudelle sukupolvelle, sille en voi henkilökohtaisesti mitään. Voit myös laittaa hakukoneeseen ko. sanan ja laittaa perään sanan lapsi, niin huomaat miten paljon sanaa vielä käytetään.
On hienoa, että välit lapsiinne ja lapsenlapsiinne ovat kunnossa. Se on tässä pääasia. Ja muistakaa myös, että muitakaan ihmisiä tai näiden omaisuutta ei jatkossa saa nimitellä miksikään, ei edes lapset, eihän. Siinä sitä onkin opettelemista.
No kyllä vanhoissa elokuvissa käytetään sanoja, joita nuoremmat eivät lainkaan tunne, joten tuo selitys ei minuun uppoa. Ja minun tuttavapiirissäni (olen vähän päälle viisikymppinen) ei tuota sanaa kukaan käytä. Missä piireissä se kuuluu edelleen sanavarastoon? Enkä ole nimitellyt ketään, mutta pidän ajatuksiasi kovin kummallisina.
Jos meinaa 2 vuoden aikana tehdä lapsia, niin siihen varmaan monelle muuten kuuluu tuo avioliitto mukaan.
Kyse oli pikemminkin käsittääkseni siitä, että äiti on ehkä jollain tavalla kateellinen kun toiset ovat perustamassa perhettä. Hän näkee oman elmänsä vilahtavan ohitse, HÄN ON VANHA. Tästä on usein kyse. He joutuvat käsittelemään sitä, että ovat pian mummoja. Monet pelkäävät tätä. Vaikka olisivatkin innoissaan.
Mielessäni äidillesi pitää antaa kuitenkin mahdollisuus. Eli älä hänen kuullen puhu perhesuunnitelmistanne, kutsukaa häihin ym. Ja kertokaa raskaudesta 3kkn jälkeen, eipähän rupea ainakaan keskenmenoista ilkkumaan (ja sitä et voi tietää, jos olet nyt jo epävarma). Eli antakaa mahdollisuus, mutta älkää sotkeko hänen mietintöjään teidän parisuhteeseenne ja tulevaisuuden suunnitelmiinne.
Kyllä on kyse melko katkerista ihmisistä, jotka käyttävät "äpärä"-nimitystä. Yleensä näitä vanhoja piikoja, joilla itsellään ei ole lapsia. Tai sitten heillä on paska avioliitto, pelkkää kulissia.
NORMAALIT IHMISET eivät käytä ko nimitystä, varsinkaan nykypäivänä. Ja onko se kovin fiksua edes? Mitäs sillä kostut? Et mitään. Jos et voi asiaa hyväksyä, niin olet vain hiljaa. Piste.
Ei tässä mitään googlea tarvita, kun juuri sinä päivästä toiseen näytät täälläkin käyttävän avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista äpärä-sanaa.
Minun lapseni ja lapsenlapseni ovat avioliitossa syntyneitä, mutta ei minua haittaisi pätkääkään, vaikka heidän vanhempansa eivät olisikaan avioliitossa tai joku heistä olisi saanut yksinäisen lapsen. Siitä huolimatta sanoisin lapsiani ja lapsenlapsiani lapsiksi ja lapsenlapsiksi enkä käyttäisi heistä sinun tavallasi äpärä-nimitystä.
Sinun valitsemallasi tiellä ei hyvää jatkoa taida olla. Onnea kuitenkin.
Kyllä mä kannatan tota äpärää, se on vanha, ja hyväksi havaittu nimitys aviottomalle lapselle.
Eihän lapset edes tiedä äpärä sanan merkitystä. Sinä olet se, joka siitä loukkaantuu. Miksi?
Juuri siksi kun, kun miksi tuo sen alunperin laukaissutkin sen sanan tarkoitti.
Avoliitto on perseestä. Ja sitä ymmärretään hävetä vielä tänäkin päivänä. Tämä on totuus.
Mutta vanhempien häpeähän se on. Ei lapsen.
Minun äitini ei myöskään tajua että minä olen jo aikuinen lapsi, joka ei ole asunut n. 10 vuoteen kotona ja joka tulee toimeen itsekseen aviomiehensä kanssa.
Koettaa vieläkin pitää lapsena jota hän voi käskyttää ja tehdä vaatimuksia.
Se on todella rasittavaa ja välillä mietin tosissaan pitääkö minun katkaista välit kokonaan häneen.
Minulle itselleni on todella hankalaa se että mihin voin vetää rajat ja missä tilanteissa minun täytyy vain ymmärtää häntä tai heittää toisesta korvasta ulos kun jotain tulee.
On hirveän rankkaa kun nykyään olen alkanut jännittää hirveästi äitini kanssa kanssakäymistä, nimittäin mitä tahansa voi tulla milloin tahansa, eikä hän kuuntele vaikka sanon hänelle suoraan että en voi tai en tule tai en tee niin ja näin.
Pitääkö sitä vain niellä vanhemman loukkaava käytös vieläkin ihan vain siinä pelossa etteivät he enää sitten halua olla missään tekemisissä tai tapaaminen on vieläkin epämieluisampaa??
Minun äidissäni on se vika että jos lupaan jotain niin kohta hän alkaa sanelee ja käskyttämään minulle kaikkea muutakin. Minun pitäisi vain kuulemma tehdä kun hän tarvitsee apua. Sitten jos vain kieltäydyn niin hän näyttää suuttumuksen ja tottakai se auheuttaa minullekin pahan mielen.
On ikävää käydä kylässä kun välit ovat huonot noiden asioiden vuoksi ettei niistä kyläilyistäkään nauti kun aina pitää olla se jännitys siellä että tuleekohan nyt jotain vaiko ei.
sun äitis ja muiden mielipiteet etkä uskalla tehdä asioita oman pääs mukaan ni et sä sillon kyllä ole kypsä äidiksikään.
Viestisi oli lyhyt jotta pääsisi siihen paremmin kiinni, mutta teillä ei ole ehkä ollu koskan puhevälejä. Puhumalla asiat selviää. Äidillä on pelko et tyttö saisi hyvän miehen ja tulisi onnellinen liitto. Äideillä ja iseillä on ikävä kyllä pitkä elämän kokemus joka tyuo lisää tuskaa. Koska niiitä onnistuneita aviolittoja on aivan liian vähän ja niitä jopa kauheita on liian paljon.Eli älä tuomitse äitiäsi hämn vain ajattelee parastasi, ei vain osa sitä tuoda oikein esille.
Kiitoksia kaikista vastauksista, vaikka keskustelu taisi lähteäkkin hieman ohi aiheen :)
Haluan kuitenkin selvittää muutaman asian, niin tämän jälkeen kuka tahansa saa tulla arvostelemaan olenko valmis äidiksi vai en.
Eli minulla on epilepsia, enkä pysty käyttämään ehkäisyä monesta tähän liittyvästä asiasta johtuen. Mieheni on seisonnut tukenani koko seurustelun ajan vaikka ei ole suoraan sanottuna saanut kertaakaan kolmeen vuoteen. Ja on siis reilu parikymppinen.
Tossa yhtenä sunnuntaina halusin rakastella kaikesta omastatunnostani huolimatta ja suostuin jälkiehkäisyyn juuri sen takia, että haluan mennä naimisiin ennen lasta. Se on arvoni samoin kuten kihlaus on lupaus avioliitosta. Mutta jos kaikesta huolimatta tulisin raskaaksi, pitäisimme lapsen, VAIKKA EMME OLISIKAAN NAIMISISSA. Koska lapsi on meille lahja. Ja mielestäni tämä ja kaikki muukin mistä olemme selvinneet osoittaa sen, että emme ole stereotyyppisiä nuoria.
Ja mitä tulee äitiini, rakastan häntä todella paljon ja hän on mielestäni vahvin tuntemani ihminen! Ja meillä on hyvät välit toisiimme. Mutta on totta että on välillä vaikeaa keskustella ihmisen kanssa ketä pitää toista lapsena.
Ja tämä onkin syy miksi kirjoitin tänne. Jos nyt olisinkin raskaana niin tuntuisi todella pahalta jos äitini ei pystyisi rakastamaan lapsenlastaan ja olemaan onnellinen minun puolesta. Ja, kyllä pystyn tekemään omia ratkaisuja ilman äidin vaikutusta, mutta koska äitini on niin läheinen ja rakas niin totta kai hänen sanomisensa vaikuttavat minuun.
Siis lähinnä haluan tietää onko jollain muullakin samanlaista ja mitä äitinne ovat sanonneet vauvauutisista? Mitä pitäisi tehdä mielestänne ja miten minun pitäisi olla?
Tässä muuten vaan keskustelua lukeneena pisti tossa sun äskesessä jutussa silmään se ehkäsy-kohta. Et siis kondomiakaan pysty käyttämään epilepsian takia? Minen näistä jutuista tiedä, joten valista tietämätöntä. Mutta tosiaan, se ehkäisy ei ole vain ja ainoastaan naisen homma..
Kondomia kyllä pystyy epileptikkokin käyttämään, mutta me emme siihen pysty muiden syiden takia :(
(lähinnä kummatkaan ei pidä siitä yhtään)
Hormoniehkäisyä ei epileptikko pysty käyttämään sen takia, että epilepsialääke huonontaa e-pillereiden tehoa ja toisinpäin.
Niinkuin siitä kukaan pitäisi!
Aika olis sunkin kasvaa aikuiseksi. Ei elämä ole sitä että mennään kaikkien mielihalujen mukaan kuin pässit narussa.
Äitisi haluaa vain sinun parastasi, hän tietää vajavuutesi, ja ehkä on huolissaan myös siitä kuinka paljon se vaikuttaa mahd. raskauden sattuessa kykyysi huoltaa lastasi.
Ehkäpä kuitenkin suhtaudut asiaan luontaisella ylimielisyydelläsi, yhteiskunta huoltakoon lapsesi, eihän ne kortsutkaan "kivoja" olleet, ja äitikin vain "loukkaa" tunteitasi. (hah)
Voin kertoa sinulle salaisuuden: Jos raskaudut, synnytyksesi ei muuten tule olemaan: -kiva. Vaan luonto hoitaa sen että ihan saman rumban joudut kärsimään kuin normi nainen. Siitähän se aikuistuminen sitten alkaa. Kantapään kautta.