Mikä neuvoksi kun mieheni halveksuu minua menneisyyteni perusteella, eikä laske siitä irti saadaksemme onnellisen tulevaisuuden. Ollaan oltu yhdessä 8 vuotta, 5 naimisissa. Meillä on 2 lasta. Olen onnellinen ja rakastan miestäni, ja hän rakastaa minua.
Meidän suhde alkoi pettämisellä, valheella ja salailulla. Molemmat olimme suhteessa omilla tahoillamme tavatessamme, ja heittäydyimme salasuhteeseen, romanssiin, ihanaan jännitykseen, mitä kesti kesän ajan. Sitten heitimme exät nurkkaan ja sanoimme ”tahdon” toisillemme. Sinä ensimmäisenä, jännittävänä kesänä tein elämäni tyhmimmät virheet, joista maksan vielä tänäkin päivänä. Nimittäin kerroin hänelle avoimesti aikaisemmista seksiseikkailuistani, en tiedä miksi. Ehkä halusin hänen huumaantuvan minusta vielä enemmän, en tiedä. Se oli kuitenkin virhe. Koko 8 vuotisen suhteemme ajan, olen tehnyt töitä ansaitakseni luottamuksen. Vielä tänäkään päivänä en ole 100% varma, että olenko sen häneltä saanut.
Miehelleni tulee aika-ajoin halveksuvia tunteita ja ajatuksia minua kohtaan. Silloin häntä piinaa kertomani tyhmät ”seikkailut” ennen häntä ja meitä. Nykyisin hän vaan on masentunut, etäinen ja kylmä minua kohtaan kun ajatukset valtaavat hänen mielensä. En ymmärrä miksi hän pohtii niitä, sillä en ole antanut todellakaan hänelle aihetta siihen. Rakastan häntä ja hän on loistava isä lapsillemme, mutta tämä ajoittainen, toistuva piina meinaa rikkoa ihanan kotimme ja perheemme. En tiedä jaksanko tätä enää kauaa. Olen miettinyt että pariterapia voisi olla viimeinen oljenkortemme, koska en jaksa enää tätä nöyryytystä ja selittelyä. En vaan jaksa enkä mielestäni sitä myöskään ansaitse.
Meidän suhde alkoi pettämisellä, valheella ja salailulla. Molemmat olimme suhteessa omilla tahoillamme tavatessamme, ja heittäydyimme salasuhteeseen, romanssiin, ihanaan jännitykseen, mitä kesti kesän ajan. Sitten heitimme exät nurkkaan ja sanoimme ”tahdon” toisillemme. Sinä ensimmäisenä, jännittävänä kesänä tein elämäni tyhmimmät virheet, joista maksan vielä tänäkin päivänä. Nimittäin kerroin hänelle avoimesti aikaisemmista seksiseikkailuistani, en tiedä miksi. Ehkä halusin hänen huumaantuvan minusta vielä enemmän, en tiedä. Se oli kuitenkin virhe. Koko 8 vuotisen suhteemme ajan, olen tehnyt töitä ansaitakseni luottamuksen. Vielä tänäkään päivänä en ole 100% varma, että olenko sen häneltä saanut.
Miehelleni tulee aika-ajoin halveksuvia tunteita ja ajatuksia minua kohtaan. Silloin häntä piinaa kertomani tyhmät ”seikkailut” ennen häntä ja meitä. Nykyisin hän vaan on masentunut, etäinen ja kylmä minua kohtaan kun ajatukset valtaavat hänen mielensä. En ymmärrä miksi hän pohtii niitä, sillä en ole antanut todellakaan hänelle aihetta siihen. Rakastan häntä ja hän on loistava isä lapsillemme, mutta tämä ajoittainen, toistuva piina meinaa rikkoa ihanan kotimme ja perheemme. En tiedä jaksanko tätä enää kauaa. Olen miettinyt että pariterapia voisi olla viimeinen oljenkortemme, koska en jaksa enää tätä nöyryytystä ja selittelyä. En vaan jaksa enkä mielestäni sitä myöskään ansaitse.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Huora on huora vaikka voissa paistaisi. Sinut on tehty miehiä viihdyttämään, joten älä haaveile parisuhteesta.
Voi raukkaa...et ole tainnut olla koskaan naisen kanssa suhteessa, jos heti toista huorittelemaan rupeat. Todella alkeellinen ja alhainen mies...valitettavasti. Mies minäkin olen, mutten ketään ole ikinä huoraksi nimennyt.
että huorittelevat miehet tuomittaisiin ikuiseen selibaattiin.
Ei tarvitse erikseen tuomita selibaattiin. Naisia huorittelevat miehet ovat yleensä niitä reppanoita, jotka eivät itse saa seksiä.
(Mutta kaikki saamattomat eivät tietysti ole huorittelijoita vaan jotkut hyvinkin mukavia ja fiksuja.)
Minulla on tilanne tämä.olemme olleet naimisissa 95.vuodesta lähtien,olemme niinsanotusti uusperhe,minulla on 31vuotias tytär,ja mihelläni on 25vuotias tytär entisestä elämästä.meillä on yhteinen tytär joka täytti juuri 15vuotta,Mieheni on pataloginen valehtelija ja manipuloija,seurustelemme alkuaikoina panin asian jo merkille,mutta eihän sitä onnen alkuhuumassa välittttä mokomista asioista?Tällä hetkellä elämme avioeron harkintaaikaa,avioliittomme perustuu perustuu niin täydellisesti valheelle,mieheni kätkee minulle tulleet postit,ehkä sen takia että minulla on aina ollut luottotiedot kunnossa,hänellä ei koskaan.En tiedä kauanko jaksan tätä paskaa,hän on ostanut harley-davisonin ja koko elämä pyörii nyt tämän asian ympärillä.minä olen itse ajanut nuorenea prätkiä tiedän mitä se touhu on,ei jaksa kiinnostaa enään.pahinta tässä liitossa lasten kannalta on tämä salamyhkäisyys,ja valehtelu.Olen kasvanut kodissa jossa vanhemmat luottivaat toisiinsa,aikanamma kun aloimme tämän yhteisen elämän päätimme että jos toinen pettää toista niin siitä kerrottaan!Anteeksi tämä pitkä vuodatus joiden antibiioottien vuoksi joudun valvomaan,vasemassa jalassa on niin paha tulehdus että valvon yökaudet.
Viestistäsi ei nyt selviä oletteko jutelleet noista
asioista minkä verran. Jos meinaat terapiaan menoa tee se ajoissa koska silloin sillä on parhaimmat vaikutukset. Kukaan ulkopuolinen ei kyllä voi tietää mitä miehesi ajattelee mutta itse kyllä antaisin kyllä kaiken anteeksi jos toinen heittäytyy tosissaan rakkauteen....oletko satasella mukana?
että petoksella alkava suhde ei kestä. Ihan oikein teille, että eroisitte. Varmaan teidän ex puolisonne ovat ylpeitä teistä.
Olet itsekeskeinen paska.
Minusta tuntuu että parisunta saa mitä tilaa.
No se on sinulla vain tunne. Yritä nähdä asioita hiukan laajemmin, jos voit.
Sillä nyt tuskin on enää vaikutusta kuinka suhteenne aloitit; joskin salasuhteena aloittamista tuskin suosittelet omille lapsillesi?
Keskeistä teille(kin) on kuinka nyt suhtaudutte toisiinne. Unohda kaikki parjaukset sinua syyllistävistä jutuista, ne ei auta kuitenkaan ketään.
Muista että ilman luottamuste teidän suhde tulee päättymään aivan varmasti. Mielestäni ongelma on miehesi päässä ja hän on vastuussa toimistaan. Jos hän ei puhetta tajua eikä ymmärrä toimintansa pahentavan teidän välejä niin keinot on vähissä...
Älä sinä kuitenkaan ala pönkittämään hänen miehisyysjuttuja, kyllä mies sen itse rakentaa jos niin haluaa. voimia teille molemmille.
ottaa vanhat temput käyttöön, ja hakea se salarakas ja heittää tuleva exä nurkkaan.
Kehtaat vielä tuoda julki,että petitte exiänne,ihme että ylipäänsä luotatte toisiinne,en ihmettele miehen luottamuspulaa,jos olet jo ennenkin niin tehnyt,ja tulet niin taaskin tekeen....
miehelläkin on menneisyys! Hän vain ei puhu siitä. Mun mielestä miehen pitäis jo tajuta, että SAMANLAISIA he ovat, pitäis suunsa vaan kiinni ja ELÄIS ONNELLISTA ELÄMÄÄNSÄ VAIMON KANSSA, jos kerran rakkautta riittää vaimon mielestä!
niin,että se mies ei luota edes itteensä saatikka muijaansa,jos pettämisiä on historiassa paljon ja muuta hölmöilyä ,niin siinä alkaa miettii kaikenlaista...juu samanlaisia ja odottavat kumpi kerkee ekax,kun kaikki ei ole niinkuin pitäisi.
Tai sitte sillä miehellä on jo salarakas ja siksi kiukuttelee muijan menneisyydestä,tavallaan puolustaa siinä ittees,tiedä häntä???
Tuntuu että miehelläsi on luottamuspula ehkä teidän suhteen aloitustavankin huomioon ottaen. Sanoppa miehellesi miltä hänestä tuntuu jos olisitkin salannut tämän entisen elämäsi ja entiset seikkailusi ja että hän saisi tietää niistä vasta nyt? Mielestäni on hyvä että olet ollut rehellinen ja miehesikin tulisi tätä arvostaa.
Ja jos hän ei tätä ymmärrä voit ihan suoraan sanoa että olet kyllästynyt tähän nöyryyttämiseen. Et ole (kuitenkaan ilmeisesti?)suhteenne aikana tehnyt mitään väärää häntä kohtaan, ja menneet ovat menneitä ja kuuluvat sinne, ei nykyiseen suhteeseen märehdittäväksi. Jos miehesi ei suostu tätä asiaa ymmärtämään en näe paljon muutakaan kuin eron mahdollisuuden.Onko miehesi koko suhteenne ajan sitten murehtinut näitä? Ei ole mitään järkeä kituuttaa parisuhteessa joka ei tuo mitään muuta kuin surua ja alistumista toisen mielioikuille. Suhteeseen olennaisena osana kuuluu luottamus ja olet sen ansainnutkin.
>>>Mikä neuvoksi kun mieheni halveksuu minua menneisyyteni perusteella, eikä laske siitä irti saadaksemme onnellisen tulevaisuuden. Ollaan oltu yhdessä 8 vuotta, 5 naimisissa. Meillä on 2 lasta. Olen onnellinen ja rakastan miestäni, ja hän rakastaa minua. >>>
Eikä rakasta, jos kerran halveksuu. Nuo tunteet eivät kertakaikkiaan mahdu samaan ihmissuhteeseen.
Kysy mieheltäsi suoraan, haluaako hän jatkaa kiukuttelua ennen teidän suhdettanne tapahtuneista asioista vai haluaako hän jatkaa yhteiselämää. Jompikumpi pitää valita. Voitte tietysti maksaa terapeutillekin siitä että hän asettaa tämän kysymyksen jotenkin pehmeämmin.
En kyllä käsitä miten olette voineet 8 vuotta elää yhdessä sinun mielestäsi onnellisinakin ja tehdä lapsiakin jos tuollainen asia on koko ajan hiertänyt.
Sinänsä tietysti entisistä seikkailuista ei kannata kertoa, mutta jos nyt kuitenkin on tullut kertoneeksi niin pitäisi moisista nyt ylikin päästä.
kuin nainen.
Mistä helvetistä olet saanut ämmä päähäsi että mies haluaisi kuulla kuinka sä HEHKUTAT sun irtonumeroelämääsi???
Ja jos miehes oisi hehkuttanut sulle entisiä pimpsarallejaan niin oisit kirjotellu tänne raivosta kirkuen että 'v--ttu mikä sika'.
Et ois kyllä dorkempaa virhettä voinu tehdä kun te kerran olitte salarakkaita ja sitte vakiinnuitte...voi huh...ja sitte sä meet ja hehkutat kuinka IRTOjutut on ollu tosi kiihottavia. Että sun nykyinen mies ei oikeestaan oo kuin yks 'jorma jonossa muiden jormien seassa'
Sori vaan mutta ei voi muuta sanoa ku että tulee mieleen sanonta 'huora mikä huora'--ja kyllä hävettää naisena sanoa näin.
Niin, virheen siinä todellakin tein kun mennyttä elämääni hänelle joskus valotin, mutta siinä vaiheessa ei mieleeni juolahtanut että hän on vielä tuleva aviomieheni ja lasteni isä! Turha sitä asiaa on enää jossitella. Mielestäni vain meidän yhteisellä elämällä on väliä. En todellakaan ole enää sama ihminen kuin 8 vuotta sitten. Peilistä katsoo uskollinen, rakastava vaimo ja äiti. Aidan toiselle puolelle ei mieleni ole tehnyt kurkistaa koskaan, koska olen onnellinen, tai ainakin olen ollut tässä suhteessa.
Mustasukkaisuutta on ollut 8 vuoden aikana, varsinkin alkuvuosina paljon, mutta se ei aiheutunut mistään mun suhteen aikaisista tekemisistä vaan menneistä asioista. Mielestäni koin jotenkin velvollisuudeksi voittaa mieheni luottamus mua kohtaan, vaikka yhtälailla hänkin petti avokkiaan kun tapasimme, jotenkin koin itseni vaan pahemmaksi kuin hän...mistä sekin sit johtui.. Mutta nyt kun todellakin ollaan oltu jo vuosia naimisissa ja lapsillakin meitä siunattu, en ymmärrä miksi hän ei käsitä että haluan vain hänet? Tänään mietin ensimmäisen kerran, millaista olisi elää ilman häntä ja lapset ilman isäänsä, ja ajatus sai melkein etomaan. Jos tämä tilanne jatkuu tällaisena kauan, tunteeni alkavat vääjämättä kylmenemään häntä kohtaan, tunnen sen jo nyt. Sitä en todellakaan haluaisi, sillä uskon että selviämme tästä tavalla tai toisella. Kiitos ainaisen optimismini! Tänään hän näki parhaaksi lähteä puoli tuntia aiemmin töihin, ettei asiosta tarvitsisi kanssani keskustella, en osannut asiaa itsekkään ottaa puheeksi. On vaan niin pettynyt ja väsynyt olo kaikkeen. Vähän niinkuin jo luovuttanut...
Näyttää siltä että sun liiallinen pillunjakamisesi kaataa tuonkin suhteen. Kannattiko?
Noh, kun lyödään kaksi petturia yhteen, mitä muuta voi odottaakaan? Itsepä olette kuoppanne kaivaneet.
petturia on yhdessä, niin siinä käy juuri noin. Ennemmin, tai myöhemmin se paska tulee silmille. Eli minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Sinä ainakin toit asenteesi rohkeasti esiin. Hyvin suomalainen näkemys. Toivottavasti ystäväsi ovat fiksumpia kuin sinä.
mieltä niiden suhteen päällä on paha karma...
"Niin, virheen siinä todellakin tein kun mennyttä elämääni hänelle joskus valotin, mutta siinä vaiheessa ei mieleeni juolahtanut että hän on vielä tuleva aviomieheni ja lasteni isä!"
Virhekö? Kenties tai sitten ei. Parempi, että kerroit itse kuin että olisi pompahtanut esille myöhemmin jotain muuta kautta.
Kerroit siis ennen kuin aloititte pysyvän suhteen, eli mies on tiennyt asiasta jo ennen kuin sitoutui sinuun. Jos asia on hänelle näin tavattoman vaikea, miksi hän jatkoi suhdetta kanssasi? Ainakin jossakin vaiheessa hän on siis ajatellut, että menneisyydelläsi ei ole merkitystä. Mahtaako olla niin, että hänellä olisi tahtoa, mutta ei kykyä päästä asiasta yli?
Lähinnä kyllä vaikuttaa, että ongelma on varsinaisesti miehesi päässä, ei millään lailla sinussa. Mikä vaan keskusteluapu voisi olla avuksi, erityisesti miehellesi.
Mustasukkaisuushan on sukua menettämisen pellolle ja sitä kokee usein erityisesti suhteen henkisesti heikompi ja riippuvaisempi osapuoli. Pystyisitköhän jotenkin tukemaan miestäsi seisomaan enemmän omilla jaloillaan? Toki helpommin sanottu kuin tehty.
- - -
Ja näille huorittelijoille, rasia-experteille ja muille ikiesipuberteettisille:
Kasvakaa aikuisiksi!
Ja taas näitä, joitten on pitänyt mennä kertomaan puolisolle entisiään. Täällä tulee jatkuvasti vastaan niitä jotka loukkaa kumppaneitaan vanhoja muistelemalla ja niitä jotka märehtivät loputtomiin sitä mitä toinen on tehnyt ennen tutustumista. Luulisi että normaalit hienotunteisuuden periaatteet riittäisi neuvoksi siihen mitä tarvitsee ja mitä ei tarvitse toisen taakaksi itsestään puhua
Elän uusperheessä. Tein saman virheen, kun kerroin miehelleni menneisyyteni hänen sitä tivattuaan. Siitä seurasi monen vuoden piina, mustasukkaisuus, epäilyt, syyttelyt, olin hulluuden partaalla kunnes sain mieheni hoitoon. Hän sai lääkityksen masennukseen ym ja siihen loppui mustasukkaisuus-syyttelyt. (Siihen loppui kyllä muukin tunteiden näyttö, liekö lääkkeet tehnyt turraksi ja tunteettomaksi??) En ole koskaan pettänyt miestäni, joten aihetta ei ollut. Nykyään sinnittelemme uusperheen muiden huolien alla, mitenkä kohdella ja rakastaa toisen lapsia niin kuin omia. Sekään ei ole aina helppoa.
olla, että jokainen huolehtii ns. omasta tontistaan eli jos on sinut itsensä kanssa, pystyy olemaan parisuhteessakin tasavertaisesti ja kunnioittavasti.
Miehelläsi vaikuttaa olevan itsetuntonsa kanssa ongelmia, kertomasi asiathan tapahtuivat ennen suhdettanne, joten niillä ei ole merkitystä teidän nykyiseen parisuhteeseenne. Tai näin pitäisi olla.
Olet tehnyt turhaa työtä 8 vuotta, ei se sinun tehtäväsi ole ansaita luottamusta mieheltäsi kyseisessä asiassa, koska et ole häntä käsittääkseni pettänyt tai hänen aikanaan seikkaillut. Lopeta se siis heti ja ala elämään omaan elämääsi, vaadi miestäsi kunnioittamaan sinua ja rajojasi.
Miehesi tehtävä on käsitellä hänessä olevat epävarmuudet, jotka sopivasti tulevat ulos sinun niskaasi, vaikka syy onkin 100 varmasti ihan jossain muualla.
Lopeta itsesi piinaaminen ja aseta itsellesi myös rajat mitä mieheltäsi suostut vastaanottamaan. Miehesi tulisi hakeutua terapiaan tai ainakin keskustella järkevästi kanssasi. Seuraavat kirjatkin ovat hyviä: Kiianmaa: Valintana rakkaus, häpeän monet kasvot, itsensä näköinen ihminen. Suosittelen teille kummallekin.
Ymmärräthän, että tämä asia ei ole sinun vallassasi vaan miehesi mielessä myllertää nyt jokin.