Sanotaan että nykyään erotaan liian helposti. Mutta mitä teet kun toinen haluaa yhtäkkiä heittää hanskat tiskiin. Olen ollut ihan revittynä ja tämä on jo kolmas kerta kun mies haluaa erota ja nyt se tapahtuu oikeasti.
Meillä on ollut ne kaikki "normaalit" lapsiperheen ongelmat eli pienet lapset ja remontin keskellä tunteet välillä kiristyy. Miehellä vielä stressaava työ ja on tullut myöhään aina kotiin ja sitten onkin kutsunut harrastus tai naapurin äijä. Itselläkin on harrastus, josta olin valmis luopumaan mutta mies sanoi ei.
Meillä on lapset pieniä 5, 3 ja 2-vuotiaat, takana 8 yhteistä vuotta.
Ongelma on myös ollut kun mies ei pysty puhumaan kunnolla tunteistaan. On tämä ollut yhtä helvettiä, mutta lasten takia täytyy jaksaa.
Ei kuitenkaan ole helppoa kun toista vielä rakastaa, eikä ymmärrä miksi toinen päättyy tällaiseen ratkaisuun. Toisaalta tämä oli hänen jo toinen avioliittonsa. Kun on kerrran eronnut, on helpompaa erota uudestaan.
Yritän olla vahva, ja tiedän että olenkin vaikka aina ei jaksaisi olla.
Selvisinhän siitäkin kun mies ensimmäisen kerrran ilmoitti erohaluistaan 4 päivää nuorimmaisen syntymän jälkeen.
Onko lohdutuksen sanoja tai vastaavia kokemuksia kellään?
Meillä on ollut ne kaikki "normaalit" lapsiperheen ongelmat eli pienet lapset ja remontin keskellä tunteet välillä kiristyy. Miehellä vielä stressaava työ ja on tullut myöhään aina kotiin ja sitten onkin kutsunut harrastus tai naapurin äijä. Itselläkin on harrastus, josta olin valmis luopumaan mutta mies sanoi ei.
Meillä on lapset pieniä 5, 3 ja 2-vuotiaat, takana 8 yhteistä vuotta.
Ongelma on myös ollut kun mies ei pysty puhumaan kunnolla tunteistaan. On tämä ollut yhtä helvettiä, mutta lasten takia täytyy jaksaa.
Ei kuitenkaan ole helppoa kun toista vielä rakastaa, eikä ymmärrä miksi toinen päättyy tällaiseen ratkaisuun. Toisaalta tämä oli hänen jo toinen avioliittonsa. Kun on kerrran eronnut, on helpompaa erota uudestaan.
Yritän olla vahva, ja tiedän että olenkin vaikka aina ei jaksaisi olla.
Selvisinhän siitäkin kun mies ensimmäisen kerrran ilmoitti erohaluistaan 4 päivää nuorimmaisen syntymän jälkeen.
Onko lohdutuksen sanoja tai vastaavia kokemuksia kellään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ehkä todellisuus ja unelmat ei kohtaa, elämä ei ole sitä mitä haluaa/odottaa sen olevan. ero saattaa tuntua ainoalta tai helpoimmalta tavalta muuttaa elämää.
onko teillä mahdollisuutta hakea jotain apua suhteelenne? jos molemmilta löytyisi vielä halua löytää rakkaus...
2kk sitten mies oli valmis menemään yhdessä jonnekin puhumaan, nyt yhtäkkiä ei.
Hän on sitä mieltä että ero on ainoa ratkaisu, minä en ja se tässä niin raastaakin.
niin se meilläkin meni... toinen ei halunnut osallistua, yksin on paha sitten mitään tehdä.
jaksamista sinulle, käy tuolla eroperheet sivuilla siellä on keskustelua aiheesta enemmän.
Moi,
kuulostaa rankalta, varsinkin kun on vielä lapsiakin mukana.. Toivottavasti selvitätte asiat, mutta vaikka ero lopulta tulisikin, niin kyllä siitäkin selviää! Olet varmasti vahva nainen ja äiti, mutta muistathan, että kyllä sitä apuakin saa ja kannattaa hakea, ennen kuin väsyy. Toivottavasti asiat selviää parhain päin! Tuolla tapahtumat-palstalla on ilmoitus jostain eronneille tai eroa tekeville apua tarjoavasta tilaisuudesta, voiskohan siitä olla apua? Voimia sinulle!
Miehelläsi on oikeus elää elämäänsä niin kuin hän haluaa. Ei sinulla ole oikeutta ketään kahlita itseesi edes lapsiin vetoamalla.
hoidosta että se tuleva ex-vaimokin saa alkaa elää.....
kun on aikaisemminkin halunnut erota,eikä selvitellä mitään. Pidät nyt vaan huolen siitä, että teette tapaamisopimuksen, sellaisen jossa tuleva ex-mies ottaa myös runsasta hoitovastuuta lapsista, että sinäkin pääset vapaalle (kuten ilmeisesti miehesi on kyllästynyt taas pikkupikkuperheeseen, ja kaipaa vapaata,kerta kun ei ole ensimmäinen).
Tiukkana nyt vaan, et jää marttyyriksi lasten kanssa vaan vaadit lähtevältä puolisoltasi myös vastinetta lasten hoitoon ja kasvatukseen. Tosin epäilen ettei ko. vellihoususta siihen ole. lasten vuoksi säälin, sinua ei tarvitse sääliä, koska olet ilmeisemminkin se järkevämpi osapuoli tässä liitossa.
Hei nimimerkki "mää vaan"
Ero on todellakin rankka kokemus. Itsellä aikaa kuukausi, kun mies ilmoitti yllättäen vajaan parinkymmenen vuoden avioliiton jälkeen, ettei enää rakasta. Viikkoa myöhemmin ilmoitus, että on löytänyt toisen nuoremman jokin aika sitten, ja tästä parin päivän päästä tuli kotiin eroilmoitus kourassa. Sitten viikon sisällä ositus, huoltajuus, pankkiasiat ym. Kaikki on tapahtunut aivan liian äkkiä. Hän pohtinut asioita selvästi jo monta vuotta ja odotti vain hetkeä jolloin ilmoittaa. Minä ja tytär olimme täysin valmistautumattomia eroon. Kun on itsellä vielä vahvat tunteet, on vaikea päästää irti. Mies oli ja on yhä kykenemätön puhumaan tunteistaan. Kunnon syytä tunteiden viilenemiseen vuosien mittaan ei ole tullut. Tavaroiden pakkaamisen jälkeen ei olla kertaakaan tavattu eikä keskusteltu; vain viralliset asiat nyt hoidettu. Miksei näistä asioista voinut puhua aiemmin, jo silloin, kun asia vielä oli korjattavissa? Isän suhteet lapseen täysin poikki, ja siinä sitä yrität selvitä vahvana aikuisena päivästä toiseen, vaikka tunnet itsesi täysin rikkirevityksi. Joulu on tulossa, mitähän siitäkin tulee ilman perheenpäätä...Onneksi on työ, johon voi upottaa surulliset ajatuksensa hetkeksi. Joka aamu odottaa, milloin olisi se päivä, jolloin voisi herätä iloisena ja vailla ahdistavia ajatuksia.
Kallistun ajattelemaan, että hyvin harvoin liittoa voidaan muuttaa enää tyydyttäväksi, jos se on ajautunut umpikujaan. Koska toista ei voi muuttaa, vain itseään. Sitten kun muuttaa itseään liikaa, kadottaa itsensä kokonaan - eikä silloin ole ihme, että ahdistaa. Monesti sanotaan, että asiat ratkeavat puhumalla, mutta ei se läheskään aina niin mene. Jos jommalta kummalta puuttuu tahto jatkaa, liittoa ei kannata jatkaa.