Lähes 8-vuotta yhdessä joista kuusi meni henkisesti&fyysisesti yhdessä. Suurin haaste on koko suhteen ajan ollut sexin määrä/laatu sekä halujen kohtaaminen. Avokki ei ole suulaimmasta päästä ja hänelle kaikki sexiin liittyvät asiat ovat todella arkoja. Läheisyys loppui jokunen vuosi sitten ja yli vuoden kestin ilman. Asioista on keskusteltu ja virikkeitä ym. on koitettu hakea mutta ei... Minut on suljettu täysin ulos läheisyyteen liittyvistä asioista.
Arki sujuu hyvin, kunhan en koske tai osoita mitään kiintymyksen merkkejä. Vaikeista asioista ei saisi puhua, kun ei auta vaan pahentaa hänen oloaan. Useita kertoja olen uhannut meneväni huoriin ja vastaus on tyyliin: kun minä en pysty (halua) antamaan niin ehkä parempi mutta eihän se normaaliin suhteeseen kuuluisi... Auts! ei siis mene hyvin, kun ei mitään väliä!
No en huoriin mennyt, koska saahan tuota hellyttää & sexiä muutenkin. On se vain niin kiva tuntea jälleen, että monet oikeasti haluavat minua!! Mutta pelkkä fyysinen helpotus ei paranna tilannettani, kuin hetkeksi. En ole kertonut käyväni vieraissa ja tuskin kerron mutta en yllättyisi, jos hänellä vastaavat puuhat. Elän siis käytännössä "naiskaverin" kanssa taloudellisessa symbioosissa.
Haluan kuitenkin enemmän tulevaisuudelta ja en tarkoita pelkkää sexiä. Olemme miettineet parisuhdeneuvontaa mutta taitaa olla jo liian myöhäistä. Taitaa siis olla aika lopettaa koko pelleily tai luoda uudet pelisäännöt tälle ns. suhteelle.
Kohtalotovereita, kommentteja?
ELÄMÄ ON.
Arki sujuu hyvin, kunhan en koske tai osoita mitään kiintymyksen merkkejä. Vaikeista asioista ei saisi puhua, kun ei auta vaan pahentaa hänen oloaan. Useita kertoja olen uhannut meneväni huoriin ja vastaus on tyyliin: kun minä en pysty (halua) antamaan niin ehkä parempi mutta eihän se normaaliin suhteeseen kuuluisi... Auts! ei siis mene hyvin, kun ei mitään väliä!
No en huoriin mennyt, koska saahan tuota hellyttää & sexiä muutenkin. On se vain niin kiva tuntea jälleen, että monet oikeasti haluavat minua!! Mutta pelkkä fyysinen helpotus ei paranna tilannettani, kuin hetkeksi. En ole kertonut käyväni vieraissa ja tuskin kerron mutta en yllättyisi, jos hänellä vastaavat puuhat. Elän siis käytännössä "naiskaverin" kanssa taloudellisessa symbioosissa.
Haluan kuitenkin enemmän tulevaisuudelta ja en tarkoita pelkkää sexiä. Olemme miettineet parisuhdeneuvontaa mutta taitaa olla jo liian myöhäistä. Taitaa siis olla aika lopettaa koko pelleily tai luoda uudet pelisäännöt tälle ns. suhteelle.
Kohtalotovereita, kommentteja?
ELÄMÄ ON.
Vastaukset 8
Vanhimmat
toi on jo henkistä väkivaltaa sun naiseltas. Kyllä pitäis mennä lääkäriin, ei ole normaalia..
Miksi edes jäit suhteeseen kun läheisyys loppui?
Mikä on estänyt sinua toimimasta reilusti ja ottamasta eron ennen syrjähyppyjäsi?
On järjen köyhyyttä killua suhteessa jos ei ota vastuuta sen muuttumisesta, tuo toimintasi on tuhonnut sen nyt aivan varmasti.
on jatkaa pystyyn kuollutta suhdetta?
Lapsia teillä ilmeisesti ole..? Lasten vuoksi itsekin yritän kehnoa suhdetta vielä hengissä pitää, mene ja tiedä, onko tämäkään kovin viisasta...
Jos läheisyys suhteesta on noin lopussa, eikä seksistä saa kunnolla puhuakaan... Mieti: olet 3-kymppinen ja elämää edessä monta kymmentä vuotta - haluatko jatkaa tuollaista elämää?! Jos kumppanisi ei halua asioista edes puhua, tarvittaisiin suuri ihme, että kaikki tuosta vaan lähtisi sujumaan!
Kiinnostaa suuresti, millaista yhteiselämänne oli noiden kuuden ensimmäisen vuoden aikana? Etkö silloin tullut ajatelleeksi, että ette ole toisillenne sopivat? Oliko suhteessanne missään vaiheessa suurta rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, sitä varmuutta että tuon ihmisen kanssa haluan loppuelämäni viettää?
En haluaisi maalata piruja seinille, mutta tuo tilanne on mielestäni täysin järjetön. Mikäli kumppanisi ei halua edes puhua koko asiasta on hänessä jotain pahasti rikki. Tilanteenne tulee johtamaan eroon... Valitan.
Silloin kun elämän kumppanista tulee pakastekampela on sinun turhaa hakea terapiaa. Kyseessä on hänen naiseuteensa liittyvä ongelma, jonka ratkaisun avaimet ovat hänen käsissään. Mikäli hän itse on valmis yrittämään oman nais-identiteettinsä kohentamista ole toki hänen rinnallaan. Mikäli kumppanisi ei halua, vetäydy suosiolla koko suhteesta. Niin on parempi teille molemmille.
Mielestäni sinä et ole pettäjä, vaan petetty.
oletko ex-poliisi?
Moi vaan,
joo, itellä oli vuosi sitten melkein sama tilanne. Muija oli kylmäkkö, arvosteli aina, haukkui, ei seksiä kuin harvoin. jne... mikä pahinta, hän arvosteli aina mun duunia, et mä en oo mitään, ja "kotona" töis jne. kun on perheyritys...
No mä sanoin sille, et mä lähden, mä en jaksa enää, jos se vielä arvostelee mun töitäni.... Otin ja lähdin päiväksi pois, ja sanoin, et tavarani haen viikolla. Sit se tajus, että se jää yksin!! Muuttui täysin, pyysi anteeksi ja on sen jälkeen ollu mitä ihanin ihminen!
Sun tilantees en tiedä auttaako jos meet, toisaalta et menetäkään mitään vaikka kokeilet.