Kyllä se niin on, että kun antaa mustasukkaisille ajatuksille pienenkin siemenen, niin siitä alkaa kasvamaan äkkiä suuri rikkakasvi. Se on niin pirullinen asia, että sitä pitää välttää kaikin keinoin, ellei siihen ole todellakin jotain konkreettista aihetta.
En ole itse mielestäni mustasukkainen ihminen, mutta jostain syystä joskus harvoin sitä alkaa hivenen epäröimään ja miettimään näitä juttuja. Ja sitten kun sille tielle lähtee, niin ajatuksen vaan paisuvat ja vaivaavat enenmmän ja enemmän. Niinpä kehoitan tappamaan moiset ajatukset heti alkuunsa, ellei siihen todellakin ole jotain todella konkreettista aihetta. Voi kysyä, että onko asiat todellakin niin hyvin sekä itsellä, että perheellä, että pitää itse alkaa kehittelemään ongelmia tällä tavalla?
Jos kehittelee mielessään tyhjästä ajatuksia "Mitä jos sillä onkin joku toinen?" ja miettimään milloin se voisi olla mua pettänyt, tai onko se koskaan näiden vuosien aikana mua pettänyt, niin voi voi.. Saa itselleen pahan mielen ja se näkyy myös ulospäin käytöksestä.
Totuus on kuitenkin se, että jokaisella meistä olisi teoriassa vain kuinka paljon tilaisuuksia olla uskoton (tarkoitan tällä vain aikaa, en sitä, että siihen olisi kumppaneita tarjolla joka kulman takana). Selventääkseni: Esim. jos toinen on ostoksilla töiden jälkeen 2 tuntia, niin teoriassa sen voi käyttää pettämiseen ostoksien sijaan. Jos kaikki tällaiset mahdollisuudet käy mielessään maalailemaan pettämismahdollisuuksiksi, niin alkaa olemaan aika pimeetä touhua.
Ja jos ei ole oikeasti mitään todellisia syitä alkaa pohtimaan moisia juttuja, niin se on vain todella turhaa itsensä kiduttamista.
Joskus olen kuullut sanottavan, että pieni mustasukkaisuus on hyvä juttu ja että nainen tietää olevansa haluttu, kun mies on hieman mustasukkainen hänestä. Ja paskat sanon minä. Se on tunne niin helvetillisen vittumainen, että siitä kannattaa pysyä poissa.
Lisäksi toteaisin täälla kirjoitteleville, että täältä tuskin saa todellista apua uskottomuus-aiheen käsittelyyn. Suurin osa "auttajista" tarjoaa heti pahinta vaihtoehtoa vastaukseksi sillä vain myrkyttää mielensä pahemmin. Jos joku koittaa oikeasti järkeä kirjoittaakin, se hukkuu niiden muiden negatiivisten kommenttien jalkoihin.
Oma neuvoni on, että jos epäilee pienin perustein uskottomuutta, niin puhu hyvän ystäväsi kanssa aiheesta, vaikka tuskin sekään auttaa asiaa. EHKÄ hän kuitenkin pystyy puhumaan sinulle järkeä, että "Taidat kuvitella koko jutun mielessäsi, Parasta kun unohdat koko jutun ja heräät todellisuuteen." Toinen vaihtoehto olisi tietenkin puhua puolison kanssa suoraan, mutta jos perusteet mustasukkaisuudelle ovat olemattomat, niin riidanhan siitä vain saa aikaiseksi, kun toinen loukkaantuu aiheettomista syytöksistä.
Jos siis ei ole todellisia syitä epäillä kumppanin uskottomuutta, niin antakaa hyvät ihmiset asian olla. Se on niin turhaa ja kiduttavaa alkaa moisia juttuja pohtimaan. Saattaa mennä suhde oikeasti huonolle urille, jos pidempään jatkaa omassa mielessään kyräilyä ja käyttäytyy sen myötä kuin idiootti toista kohtaan. Sitten ajan myötä saattaa alkaa tulemaan jo aihettakin epäillä uskottomuutta, kun on sen itse käytöksellään saanut aikaan.
Mustasukkaisuus voi olla paha sairaus äärimmäisyydessään. Jotkut ihmiset ovat sairaalloisen mustasukkaisia aina, mutta muistuttaisin ettei alkoholistitkaan ole koko eläämsä olleet alkoholisteja. Heistä on tullut sellaisia ajan myöt. Eli mustasukkaisuuskin voi kasvaa todelliseksi sairaudeksi, jollei siihen puutu heti alkuunsa.
Hyvää ja parempaa jatkoa kaikille. Jos asiat on hyvin, niin älkää itse pilatko niitä hölmöillä ajatuksilla.
En ole itse mielestäni mustasukkainen ihminen, mutta jostain syystä joskus harvoin sitä alkaa hivenen epäröimään ja miettimään näitä juttuja. Ja sitten kun sille tielle lähtee, niin ajatuksen vaan paisuvat ja vaivaavat enenmmän ja enemmän. Niinpä kehoitan tappamaan moiset ajatukset heti alkuunsa, ellei siihen todellakin ole jotain todella konkreettista aihetta. Voi kysyä, että onko asiat todellakin niin hyvin sekä itsellä, että perheellä, että pitää itse alkaa kehittelemään ongelmia tällä tavalla?
Jos kehittelee mielessään tyhjästä ajatuksia "Mitä jos sillä onkin joku toinen?" ja miettimään milloin se voisi olla mua pettänyt, tai onko se koskaan näiden vuosien aikana mua pettänyt, niin voi voi.. Saa itselleen pahan mielen ja se näkyy myös ulospäin käytöksestä.
Totuus on kuitenkin se, että jokaisella meistä olisi teoriassa vain kuinka paljon tilaisuuksia olla uskoton (tarkoitan tällä vain aikaa, en sitä, että siihen olisi kumppaneita tarjolla joka kulman takana). Selventääkseni: Esim. jos toinen on ostoksilla töiden jälkeen 2 tuntia, niin teoriassa sen voi käyttää pettämiseen ostoksien sijaan. Jos kaikki tällaiset mahdollisuudet käy mielessään maalailemaan pettämismahdollisuuksiksi, niin alkaa olemaan aika pimeetä touhua.
Ja jos ei ole oikeasti mitään todellisia syitä alkaa pohtimaan moisia juttuja, niin se on vain todella turhaa itsensä kiduttamista.
Joskus olen kuullut sanottavan, että pieni mustasukkaisuus on hyvä juttu ja että nainen tietää olevansa haluttu, kun mies on hieman mustasukkainen hänestä. Ja paskat sanon minä. Se on tunne niin helvetillisen vittumainen, että siitä kannattaa pysyä poissa.
Lisäksi toteaisin täälla kirjoitteleville, että täältä tuskin saa todellista apua uskottomuus-aiheen käsittelyyn. Suurin osa "auttajista" tarjoaa heti pahinta vaihtoehtoa vastaukseksi sillä vain myrkyttää mielensä pahemmin. Jos joku koittaa oikeasti järkeä kirjoittaakin, se hukkuu niiden muiden negatiivisten kommenttien jalkoihin.
Oma neuvoni on, että jos epäilee pienin perustein uskottomuutta, niin puhu hyvän ystäväsi kanssa aiheesta, vaikka tuskin sekään auttaa asiaa. EHKÄ hän kuitenkin pystyy puhumaan sinulle järkeä, että "Taidat kuvitella koko jutun mielessäsi, Parasta kun unohdat koko jutun ja heräät todellisuuteen." Toinen vaihtoehto olisi tietenkin puhua puolison kanssa suoraan, mutta jos perusteet mustasukkaisuudelle ovat olemattomat, niin riidanhan siitä vain saa aikaiseksi, kun toinen loukkaantuu aiheettomista syytöksistä.
Jos siis ei ole todellisia syitä epäillä kumppanin uskottomuutta, niin antakaa hyvät ihmiset asian olla. Se on niin turhaa ja kiduttavaa alkaa moisia juttuja pohtimaan. Saattaa mennä suhde oikeasti huonolle urille, jos pidempään jatkaa omassa mielessään kyräilyä ja käyttäytyy sen myötä kuin idiootti toista kohtaan. Sitten ajan myötä saattaa alkaa tulemaan jo aihettakin epäillä uskottomuutta, kun on sen itse käytöksellään saanut aikaan.
Mustasukkaisuus voi olla paha sairaus äärimmäisyydessään. Jotkut ihmiset ovat sairaalloisen mustasukkaisia aina, mutta muistuttaisin ettei alkoholistitkaan ole koko eläämsä olleet alkoholisteja. Heistä on tullut sellaisia ajan myöt. Eli mustasukkaisuuskin voi kasvaa todelliseksi sairaudeksi, jollei siihen puutu heti alkuunsa.
Hyvää ja parempaa jatkoa kaikille. Jos asiat on hyvin, niin älkää itse pilatko niitä hölmöillä ajatuksilla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
joka sana!
viisaasti. Ite joudun joskus vielä taistelemaan niitten tunteiden kanssa. Vaimo tekee kaksi iltavuoroa viikossa ja jos töissä on kiirettä hän ei pääse heti kotiin tai sitten kun itellä on yövuoro....... Helvetti minkälainen mielikuvitus mulla joskus on. Olet oikeassa siinä ettei täältä (netistä) saa apua muualta kuin chatista. Kerran "juttelin" pitkään parin tyypin kanssa ja opin jotain mustasukkaisuudesta ja itestäni. On hassua miten erilaiset "palat" loksahtaa paikoilleen kun oikein miettii asioita. No onneksi olen voiton puolella. Pelkään vaan miten jatkossa pääsen irti mustasukkaisuudesta jos se iskee uudelleen.