Minua huolestuttaa minun ja parin sukulaiseni välit. Aiemmin olemme olleet heidän kanssaan aktiivisesti yhteyksissä, mutta nykyään hyvä jos pari kertaa puolessa vuodessa näemme.
Epäilen, että syynä tähän on minun työni. Eli sain vuosi sitten syksyllä paremman työpaikan ja nyt oletan, että he ovat kateellisia. Jos näin on, niin erittäin pikkumaista! Itse en pidä oikeastaan minään sitä, että olen paremmassa työssä, kuin aiemmin. Tietenkin se vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseeni, mutta sukulaissuhteisiin sen ei pitäisi millään tavoin vaikuttaa. Luulisi heidän olevan onnellisia toisen puolesta, että viimein on saamassa elämän raiteilleen.
Syytänkö itseäni siitä, että työtilanteeni on syyllinen huonoihin väleihin?
Epäilen, että syynä tähän on minun työni. Eli sain vuosi sitten syksyllä paremman työpaikan ja nyt oletan, että he ovat kateellisia. Jos näin on, niin erittäin pikkumaista! Itse en pidä oikeastaan minään sitä, että olen paremmassa työssä, kuin aiemmin. Tietenkin se vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseeni, mutta sukulaissuhteisiin sen ei pitäisi millään tavoin vaikuttaa. Luulisi heidän olevan onnellisia toisen puolesta, että viimein on saamassa elämän raiteilleen.
Syytänkö itseäni siitä, että työtilanteeni on syyllinen huonoihin väleihin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä syytä itseäsi mistään. Hienoa että olet saanut työn, se ei kaikilta onnistu! Sukulaiset välillä pe...tä, varsinkin siskot ja omat vanhemmat välillä pahimpia ja kateellisimpia...huuhkajia!
Mitä tässä tilanteessa pitäisi sitten tehdä? En siis todellakaan tahdo menettää välejä sukulaisiini, koska pidän heitä läheisinä ja tärkeinä ihmisinä.
Yrittää kestää vaan pää pystyssä kateus! Ehkäpä se joskus helpottaa kun vähän totuttelevat.Eihän se mukavaa ole, nimimerkillä kokemusta on...
..ja kerroin näille sukulaisilleni, miten asiani oikeasti ovat.
Eli tapasin heidän viikonloppuna ja kuinkas ollakkaan iltaa istuessa, tuli työasiani puheeksi. Ja palkkahan heitä enimmäkseen kiinnosti. Ajattelin siinä, että kerrotaampa totuus ja kerroin paljon tienaan. No siitä sain vastaukseksi syvän hiljaisuuden ja pitkän halveksuvan katseen pään pudistuksella. Tuumasin että antaapa olla, kun eivät tunnu hvyäksyvän toisen menestystä. Sääli sinänsä, kun nuoruudessamme vietimme paljon aikaa yhdessä. Nyt on sitten asiat menossa nurin...
Kyllä olen itse joutunut saman kokemaan eikä loppua näy.Kahdetijat pitää valitettavasti jättää omilleen jos ei asiata pystytä puhumaan.Olen saanut tuta kateuden voiman niin siskolta kun myös äidilta.Kummallakin itsetunto nollassa ja oma elämä huonolla tolalla ja se on kaikkien muiden paitsi ko ihmisten vika.Uskomatonta mutta totta.