Tuolla kosimisosiossa on meneillään keskustelu, siitä miksi avioliitto pelottaa niin ajattelin herätellä samasta aiheesta juttua myös täällä (tiedän ettei miehet sinne palstalle eksy)... Lähinnä seuraavanlaista nousi esille:
Jotkut pitävät avioliittoa turhana instituutiona, eli eivät halua siksi naimisiin. Mitäköhän avioliitto heille sitten merkitsee? Onko täällä henkilöitä, jotka ajattelevat samoin?
Sitten on tyyppejä, jotka ostavat kyllä yhteisen asunnon ja tekevät lapsia, mutteivat uskalla naimisiin. Eikö velka ja lapsi sido yhteen sitten? Miksi se naimisiinmeno on niin korkean kynnyksen takana? Jos täällä on henkilöitä, joilla on kumppanin kanssa yhteinen asunto ja lapsi/lapsia, haluaisin kuulla kantaa siihen miksei olla menty naimisiin.
Jotkut pitävät avioliittoa turhana instituutiona, eli eivät halua siksi naimisiin. Mitäköhän avioliitto heille sitten merkitsee? Onko täällä henkilöitä, jotka ajattelevat samoin?
Sitten on tyyppejä, jotka ostavat kyllä yhteisen asunnon ja tekevät lapsia, mutteivat uskalla naimisiin. Eikö velka ja lapsi sido yhteen sitten? Miksi se naimisiinmeno on niin korkean kynnyksen takana? Jos täällä on henkilöitä, joilla on kumppanin kanssa yhteinen asunto ja lapsi/lapsia, haluaisin kuulla kantaa siihen miksei olla menty naimisiin.
Vastaukset 29
Vanhimmat
pitään, ennen kuin mentiin ja silloinkin asia oli mulle ihan yhdentekevä.
Toisaalta kun se kerran oli mulle yhdentekevä, niin miksi en sitten olisi suonut toiselle sitä iloa, jos se kerran tekee toisen onnelliseksi?
Se oli enemmänkin joku hullu periaate olla menemättä. Pakit annoin naiselleni ekalla kerralla, mutta se perkule osaa "puhua ympäri". :)
Ensinnäkin jos ei mene naimisiin niin ei se minusta välttämättä kerro että pelkäisi avioliittoa jotenkin.
Minä menen naimisiin todennäköisesti vain ja ainoastaan jos satun tulemaan raskaaksi. Silloin siksi että koen sen olevan lapsen etu: jos sattuu jotain jommallekummalle vanhemmalle niin on valmis systeemi olemassa.
En minä silti mitenkään koe että pelkäisin avioliittoa. Pariskunnan yhteisissä asioissa se helpottaisi ja selkeyttäisi. Samalla minun tapauksesani olisi sitten toisaalta erikseen tehtävä paperit asioista, joihin en haluaisi kumppanin saavan osuutta. [Joku siellä nostaa jo niskakarvojaan, joten avaan hieman. Minulla on esimerkiksi sisareni kanssa yhteistä perittyä omaisuutta, ja minusta olisi vähintäänkin kohtuutonta, että siskoni kuollessani/erotessani ehkä joutuisi myymään äidin lapsuuskodin siksi, että puolet minun osuudestani kuuluisi miehelle.]
Isoja häitä en kyllä pitäisi. Tai no, ehkä siten etteivät vieraat tietäisi tulevansa häihin. Kunhan vaan kutsuisi porukkaa ja sitten voisi vaikka rosvopaistia napostella tai pitää rantalentisturnauksen.
Miksi kaikkien pitäisi mennä naimisiin?
"Minä menen naimisiin todennäköisesti vain ja ainoastaan jos satun tulemaan raskaaksi. Silloin siksi että koen sen olevan lapsen etu: jos sattuu jotain jommallekummalle vanhemmalle niin on valmis systeemi olemassa."
Eihän se yksin sinun päätöksesi ole, menetkö naimisiin vai et. Mutta, mikä valmis systeemi siinä sitten olisi olemassa, jota muuten ei olisi?
Isyyden suhteen ei olisi tunnustamisia eikä sen semmoisia, se olisi jo ensimmäinen etu.
Toiseksi, minulla, miehellä ja lapsella sama sukunimi. Se on toinen.
Kolmanneksi, kaikki huoltajuusmäärittelyt ym valmiiksi hoidettu, ei paperisotaa tms.
Neljänneksi, jos sattuisi jotakin olisi yhteiskunnan valmiiksi määrittelemät sabloonat omaisuuden, huoltajuuden jen suhteen.
Viidenneksi, ulkomaankomennuksen yhteydessä monessa maassa on vain sinkkuja ja vihittyjä, ei avopuolisoita. Silloin saisi puolison edut järjestelmässä jos muuttaisi perheenä.
Tuollaisia tarkoitin.
Että en mene naimisiin, sen voin toki päättää aina itsekin. Tosin päätettävää ei ole jos ei ole ketään joka olisi moisesta operaatiosta kanssani kiinnostunut.
Sitten taas naimisiinmenosta päättäminen. Eihän sitä yksin voi naimisiin mennä mutta muotoillaan nyt vaikka niin että minulla on tapana nämä asiat jutella aika lailla valmiiksi.
Eli olen vain sellaisessa suhteessa, jossa vallitsee symmetria tietyistä isoista asioista. Näitä ovat minulle mm näkemys toimintatavasta mahdollisessa raskaustilanteessa.
Ja nyt on tällainen harmonia: elellään ja ollaan ja JOS niin sitten a ja b ja c. Mie olen järki-ihminen, sopimusihminen, sääntöihminen ja muutenkin vähän autistinen. Pitää olla kaaviot vähän kaikkeen :-)
"Isyyden suhteen ei olisi tunnustamisia eikä sen semmoisia, se olisi jo ensimmäinen etu."
No se isyys tunnustetaan joka tapauksessa joko sanallisesti tai pakollisen dna-kokeen kautta lapsen syntymän jälkeen, oli pariskunta naimisissa tai ei. Molemmat ovat sitovia. Jos äiti nimeää jonkun toisen isäksi tai kiistää edes tietävänsä kuka lapsen isä voisi olla, asia voi olla toinen.
"Toiseksi, minulla, miehellä ja lapsella sama sukunimi. Se on toinen."
Miksi pitäisi olla sama sukunimi? Monilla avioliitossakaan olevilla ei ole. Mitä hyötyä siitä muka on, jos sukunimi on sama?
"Kolmanneksi, kaikki huoltajuusmäärittelyt ym valmiiksi hoidettu, ei paperisotaa tms."
Menettely on hyvin selkeä. Lapset jäävät asumaan sen elävän kanssa, olivat vanhemmat olleet naimisissa tai eivät. Paperisotaa tulee joka tapauksessa, kun joku kuolee, mutta kyllä siitä selviää.
"Neljänneksi, jos sattuisi jotakin olisi yhteiskunnan valmiiksi määrittelemät sabloonat omaisuuden, huoltajuuden jen suhteen."
Ne on olemassa. Lapsi perii kuolleen vanhempansa ja se elävä vanhempi pitää oman omaisuutensa. Jos vanhemmat ovat ostaneet jotain yhdessä (talon yms.) se jää elävälle vanhemmalle ja lapselle yhteisomistukseen. Jos taas asunto on ollut pelkästään kuolleen puolison, ja jää siis lapselle, voivat selvinneet jäädä siihen asumaan.
"Viidenneksi, ulkomaankomennuksen yhteydessä monessa maassa on vain sinkkuja ja vihittyjä, ei avopuolisoita. Silloin saisi puolison edut järjestelmässä jos muuttaisi perheenä."
Ok. Nyt ei ole kerrottu mistä "järjestelmästä" on kysymys, joten sitä on hankala kommentoida. Käytännössä kuitenkin komennuksenkin ajaksi voi ottaa henkivakuutuksen ja halutulle henkivakuutuksen korvaussummalle ei ole ylärajaa.
Ehkä vanhoillisissa maissa syrjäseuduilla avopareja ei kuitenkjaan aina katsota hyvällä, mutta tuskinpa siellä on juuri kansainvälisiä työpaikkojakaan.
"Eihän sitä yksin voi naimisiin mennä mutta muotoillaan nyt vaikka niin että minulla on tapana nämä asiat jutella aika lailla valmiiksi."
Eli koska osaat ennakoida tulevia tapahtumia ympäröivät ja niihin vaikuttavat lukuisat eri tekijät, voit esittää ehtosi jo ennalta? Asiat harvoin menevät juuri niin kuin on kuvitellut, joten älä turhaan kaikkia skenaarioita toimintamalleineen valmiiksi suunnittele. Et ikinä saa kaikkea suunniteltua...
Muut saavat minun puolestani luonnollisesti valita itselleen (ja kumppanilleen) sopivimman toimintamalin.
Isyys: Minulla on se käsitys että avioliitossa mies kirjataan automaattisesti lapsen isäksi. Voi olla että asia on muuttunut. Jos on, niin uskoisin, ettei avioparin kesken isyyden tunnustaminen ole ainakaan mutkikkaampaa kuin avoparilla tai yksin elävillä.
-> avioliitto joko parempi tai samanarvoinen kuin avoliitto kaltaiselleni paperisotaa karttavalle
Sukunimi: Minulle sama nimi viestii perhettä, tiiviimpää kokonaisuutta kuin jokaisen erilaiset nimet. Samoin erilaisissa tilanteissa on helpompaa kun on sama nimi vanhemmalla ja lapsella. Ai missä muka, kysyt ehkä. Esimerkiksi kun lapsi ylittää valtionrajoja yhden vanhemman kanssa. Tai koulussa, terveydenhuollossa ym. Terveisin opettaja :-D
Huoltajuus: sinä lähdet oletuksesta että ei olisi avioliittoa, mutta olisi tunnustettu isyys. Minulle moista vaihtoehtoa ei ole.
Periminen: sama kuin huoltajuus-kohta.
Ulkomaat: nyt OLETAT selvästi. Esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissa aviopuoliso saa puolison edut, kukaan muu ei. Ei ole mitään siltä ja väliltä -kumppania.
Eli Married-ruutuun tulee ruksi tai ei tule. Ei voi vetää vain toista vinoviivaa avoliiton merkiksi.
Mutta isot asiat suunnittelen.
Jos harrastan jonkun kanssa seksiä, pitää olla tiedossa miten siinä suhteessa toimitaan raskaustilanteessa. Abortti vai ei. Jos ei niin olisinko yksinäinen äiti vai menisimmekö naimisiin.
Ei se sen ihmeempää ole.
>>Sukunimi: Minulle sama nimi viestii perhettä, tiiviimpää kokonaisuutta kuin jokaisen erilaiset nimet. Samoin erilaisissa tilanteissa on helpompaa kun on sama nimi vanhemmalla ja lapsella. Ai missä muka, kysyt ehkä. Esimerkiksi kun lapsi ylittää valtionrajoja yhden vanhemman kanssa. Tai koulussa, terveydenhuollossa ym.
Toivottavasti opetat lapsesi kunnioittamaan erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä.
Kovin olet myös puolustuskannalla.
MINULLE oli se sana siellä määritelmäni alussa. Mikäs ja kukas sinä olet sen kiistämään miten MINÄ asiat koen?
Loppukaneettina mainittakoon, että kovin olet puolustuskannalla asiasi suhteen. Minulle yhden nimen perhe on enemmän perhe kuin monen nimen perhe. Valitan jos se loukkaa maailmankatsomustasi.
Isyyslain 2 § mukaan äidin aviomies on lapsen isä. Aina, automaattisesti. Vaikkei edes olisikaan niin heti kun lapsi syntyy kirjataan, että aviomies on isä. Näin se menee.
Ei kaikkien pidäkään mennä naimisiin. Minua vain kiinnostaa, että miksi jotkut eivät halua.
sitä turhana ja vanhanaikaisena instituutiona.
Jos joskus menen naimisiin teen sen maistraatissa kahden virkailijan todistessa. Ainoat syyt mennä naimisiin ovat lapsen huoltajuuteen liittyvät tai sitten vanhana kuolemaan liittyvät syyt.
Avioliiton hyviä puolia on kylläkin vielä se, että jos toiselle sattuu jokin tapaturma, niin perit edes jotain! Muuten jäät ilman, vaikka olisit kuinka mitä maksellut. Ja toinen se, että saatat jäädä vielä lapsen kanssa ilman, vaikka lapsi jotain periikin, niin ne ovat kuitenkin lapsen.
Ne, jotka pelkäävät avioliittoa, niin toivottavasti jättävät ne pennutkin tekemättä. Siinä vaiheessa sitä on kuitenkin niin sitoutunut, ettei toisaalta ole järkeä olla olematta naimisissa. Naimisissa oleminenhan kertoo siitä, että "olet varattu vakaumuksellisesti". Ja jos tätä ei voi näyttää muille, niin mielestäni parisuhteessa on jotain pahasti vialla.
Itse en tasan tarkkaan tee lapsia, ennen kuin olen naimisissa. Piste.
"Naimisissa oleminenhan kertoo siitä, että "olet varattu vakaumuksellisesti". Ja jos tätä ei voi näyttää muille, niin mielestäni parisuhteessa on jotain pahasti vialla. "
Ja vitut, sanon minä.
Ikävä murskata kaunista illuusiotasi, mutta naimisiin mennään sangen monista syistä. Samoin ollaan menemättä.
Tiedoksesi myös, että on sangen monia avioliittoja, jotka ovat kuin suoraan helvetistä. Samoin on muulla nimellä kulkevia parisuhteita, jotka toimivat juuri kuten osapuolet hyväksi kokevat.
"Avioliiton hyviä puolia on kylläkin vielä se, että jos toiselle sattuu jokin tapaturma, niin perit edes jotain! Muuten jäät ilman, vaikka olisit kuinka mitä maksellut."
Mitäs ihmettä tuo tarkoittaa, toki ihminen saa pitää omaisuutensa, jonka on ostanut ja maksanut. Lapsi taas normaalisti perii kuolleen vanhempansa omaisuuden, joka jää holhoajan hoidettavaksi lapsen etua ajatellen.
on yksinkertainen. Taidat olla aika nuori vielä. Maailmassa kun on niin monta erillaista elämäntilannetta, että kategorinen "ei avioliitolle" täytyy miettiä tarkoin.
Esimerkkitilanne:
Mies ja nainen tapaavat.
Mies on ollut naimisissa ja hänellä on edellisestä liitosta lapsi.
Naisella ei ole lapsia eikä sukulaisia.
Mies ja nainen ostavat talon yhdessä.
nainen kuolee yllättäen auto-onnettomuudessa.
Vaihtoehto a. Ei ole testamenttia. Kunta perii naisen omaisuuden ja yhteisen talon omistaa mies ja kunta yhdessä. (lesken oikeus jäädä asuntoon toisen kuollessa ei päde avopuolisoon, eli asunto saatetaan joutua myös myymään, kunnan niin halutessa ja jos tilanne on esim nykyisenkaltainen, voi ajankohta asunnon myymiselle olla totaalisen väärä ja mies joutuu myymään talon kymmenientuhansien tappiolla, kuntaa ei kiinnosta)
Vaihtoehto b. On testamentti. Mies perii naisen osuuden talosta mutta maksaa perintöveroa rankimman mukaan.
Tai, jos mies kuolee
Vaihtoehto a. Nainen omistaa talon yhdessä miehen ex-vaimon kanssa, kunnes lapsi on täysi-ikäinen. (lesken oieus jäädä asuntoon ei päde myöskään tässä tapauksessa, eli jos ex-vaimo haluaa ostaa lapsensa perintörahoilla isomman asunnon, hän voi sen tehdä ja avo lentää ulos)
Vaihtoehto b. Sama kuin edellisessä.
Tai jos molemmat elää vanhaksi, mutta eivät edelleenkään ole naimisissa, on vastaavat perintöongelmat lapsella.
Joka tapauksessa, jos kumpikaan osapuoli kuolee missään vaiheessa, kohdellaan jäljellejäänyttä kuin ventovierasta kaikissa tilanteissa. Ja jos haluat pitää sen, minkä olet maksanut ja ostanut, olet näyttövelvollinen IHAN kaikesta. kuittien kaivaminen vuosien takaa saattaa olla kohtuullisen työlästä. Siinä jo yksi rationaalinen syy mennä naimisiin.
Taidat olla vanhanaikainen kristitty tai prinsessahäistä haaveileva tyttönen.
Jos jotain on maksanut ja paperiasiat hoitanut kuntoon, saa pitää oman omaisuutensa. Piste. Miksi pitäsii saada periä tai erossa saada toisen omaisuutta? Pyh, moraalitonta sanon minä.
Avioliitto on jäänne agraariajan vanhoillisesta yhteisöstä. Yhdessä eläminen ja lasten tekeminen ei moista vaadi, vaan järkeä ja tunnetta ja niitä ei avioliitolla saa, ei sen puoleen avoliitollakaan jos niitä ei ole ennestään.
Meillä on avioehto, joka raukeaa kuolemantapauksen yhteydessä. Vähän kuin vakuutus: toivoo, ettei sitä koskaan tarvitsisi ottaa käyttöön.
naimisiinmeno on vain turhaa byrokratiaa, jota on yhteiskunta muutenkin pullollaan.
onhan siinä tietysti häät, joilla juhlistetaan yhteistä elämää. minua ei häätkään erityisesti kiehdo kun sinne pitää olla kutsumassa kaikki sukulaiset joita ei tykkää nähdä ollenkaan.
En mä sitä pelkää vaan se on mun mielestäni kohtuullisen turha juttu tässä vaiheessa (olen ollut naimisissa ja lapseni olen jo saanut). Helkkarin rasittavaa mennä naimisiin (vihaan häitä sun muita kekkereitä), ja vielä rasittavampia ne paperisodat yms kun erotaan.
Pärjää ilmankin.
KUN erotaan... Olet siis varma erosta. No silloin ei kyllä kannata mennä naimisiin :) Ja eihän niitä bileitä tarvi pitää... voi sen papin edessä tai virkamiehen edessä käydä ilmankin.
Mitä avioliitto sinulle sitten merkitsee?
Vaikka olisi yhteinen asunto ja lapsia, niin ehkä jompikumpi ajattelee ettei halua sitoutua toiseen kenties 50 vuodeksi, vaan siihen asti että lapset ovat isoja?
Toiset taas haluavat säilyttää "vapautensa" ilman naimisiinmenoa, vaikka haluavat olla loppuelämän yhdessä.
Joku on voinut jo kerran olla naimisissa, eikä siksi halua uudelleen.
Itse en ole naimisissa enkä vielä haluaisikaan mennä. Vaikka meillä onkin yhteinen lapsi. Syitä naimattomuushaluihini en erottele tässä sen tarkemmin. Tarkoitus on kuitenkin jokusen vuoden kuluttua aloittaa talon rakennus eli yhteinen tulevuus kyllä silmissä siintää. Miten pitkälle? Ehkä se on se mitä eniten pohdin. Mutta pohdintani ovat niin syviä etten niitä tosiaan erottele sen enempää..
rehellisesti osaa tuohon vastata mitään, vaikkakin tuo on mielenkiintoinen kysymys. Itse menin naimisiin n 1,5 vuoden seurustelun jälkeen, ja siitä on nyt kulunut 10,5 vuotta. Joka päivä opin uusia asioita perheestäni ja puolisostani ja rakastan heitä enemmän. Avioliitto toi mukanaan meille tiiviin me- hengen, perustelimme naimisiinmenoamme aikanaan, että haluamme perustaa oman tiimin, jonka jäsenet puhaltavat yhteen hiileen, ja sille pitää saada virallinen päätös. Ja niinpä se pappi sanoi amen.
Minä ja mieheni menimme uskontokuntiin kuulumattomina naimisiin 4 vuoden seurustelun jälkeen. Ajattelimme, että yhdessä ollaan kuitenkin loppuelämä ja halusimme pitää hyvät bileet ;-) Perheenlisäystä mietitään joskus tulevaisuudessa.
Edes toisten ihmisten korkea eroprosentti ei huoleta. Suvussani on lähinnä pitkään yhdessä olleita onnellisia pariskuntia, joita pidän esikuvina.
mutta en ymmärrä mitä siinä on. avioliitto niin vanha "kikka". mielestäni kyseessä on vain yksi tapa sitoa toinen ihminen itseensä.
tälleis ne vajakit toimii.
tavataan ja kahden vuoden sisäl muutetaan kimppaan.
ostetaan yhteinen asunto ja siihen lapsi päälle. farkkuvolvo tulee luonnollisesti kuvioihin. 10000 ekin häät kruunaa kokonaisuuden, jotka äijä maksaa.
sitten mies huomaa ettei olekkaan onnellinen, kun muija sanelee mitä tehdään ja milloin. tää niin peruskamaa...vastaus työmaalta kertoo näin. älä mene naimisiin kalliisti naimisiin(maistraatti)
älä myy omaa kämppääsi vaikka sillä saisi yhteiseen neliöitä lisää. jätä volvo ostamatta vedä mannesti hiacelle. vittu, niin kauan ihminen on terve kun sillä on plan b takataskussa.
"Jotkut pitävät avioliittoa turhana instituutiona, eli eivät halua siksi naimisiin. Mitäköhän avioliitto heille sitten merkitsee?"
Kristillistä rituaalia joka usein tarkoittaa että pari kokee että he ovat "valmis" ja siksi oikeastaan lopettavat toisiaan kohti kulkemisen siihen paikkaan ja se nimenomaan aloittaa eroonkasvamisen prosessin. Avioliitto tuntuu usein sellaiselta "must have" jutulta kuten vaikkapa urheiluauto tai omakotitalo - se on saanut jonkinlaisen statussymbolisen arvon. Parisuhde on jotenkin "täyttynyt" avioliitossa mukamas. Bullshit.
Miksi ei vaan voi olla onnellinen yhdessä? Minusta se on pohjimmiltaan se ihanne jota pitäisi tavoitella. Mihin siinä mitään yhteiskunnallisia lupauksia tarvitaan? Samat jutut voi kirjata vaikka testamenttiin toisen eduksi tai ottamalla rekisteröidyn parisuhteen.
"Sitten on tyyppejä, jotka ostavat kyllä yhteisen asunnon ja tekevät lapsia, mutteivat uskalla naimisiin. Eikö velka ja lapsi sido yhteen sitten?"
Itseasiassa eivät. Parisuhde ei ole lapset eikä velkakytkös.
Mikä itseisarvo on naimisiinmenolla, miksi naimisiinmenemättömyyttä pitäisi jotenkin erikseen perustella?
Perustele sinä naimisiinmenoa. Miten se muuttaa mitään, mikä on sen älyllinen tarkoitus?
"Samat jutut voi kirjata vaikka testamenttiin toisen eduksi "
kyllä, joskin sillä erotuksella että verottaja rankaisee moninkertaisesti ei avioliitossa olevia, naimisissa oleviin verrattuna.
"tai ottamalla rekisteröidyn parisuhteen."
Rekisteröity parisuhde on homojen tapa mennä naimisiin, kun eivät muulla tavoin voi sitä tehdä, mutta tavoite ja tarkoitus on sama kuin naimisiinmenossa.