Erosin muutama vuosi sitten ja laitoin sen jälkeen treffeille ilmoituksen joka oli näin jälkikäteen ajatellen yhdenlainen valitusvirsi miehen kataluudesta, mutta silti löysin melkein heti kirjoittelukavereita ja löysin myös kaverin jonka kanssa seurustelin muutaman kuukauden. Ei siitä yksinkertaisesti tullut mitään, olin vielä liian kiinni entisessä avioliitossani ja haavoittunut. Päätin vain etten ole valmis uuteen suhteeseen ennenkuin vanha on selvitetty pohjia myöten, loukkasin varmasti syvästi tätä kaveria jonka kylmästi jätin mutta en voinut tehdä silloin muunlaista ratkaisua. Päätin että haluan olla yksin ainakin vuoden tai kaksi. Palasin treffeille takaisin kun erostani oli kulunut vuosi ja löysin sieltä itselleni miehen jonka kanssa olen nyt seurustellut yli vuoden ja meillä menee todella hyvin. Yritän sanoa tällä kirjoituksellani että käsitelkää vanha suhde tai ero loppuun ennenkuin yritätte uutta suhdetta niin silloin sillä on mahdollisuus onnistua.
Eron jälkeen ...........
Kaarina53
71555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siivet kestää pienet kolhut, ei isoja.
Ryhtiä miehet ja naisetkin
tuttua.Luottelon omaisesti kaikki:
- Ero pyöreesti vuosi sitten (3xyh)muutto.
-Päätös olla omineen ainakin 1v.(yksi vuosi)
-Totuus:2vk omineen.Sitten suhde yläkerran yh
blondiin.(remonttiavun merkeissä)
-Henkilö osoittautui alkoholisoituneeksi narsis-
tiksi,(joka oli "suorastaan" pakko saada ojennukseen).
-Tämä toisen suhteen hoitaminen / vaaliminen vei tarpeen edellisen eron käsittelemiseen.
-Pari viikkoa sitten tuli mitta täysi,ja taas
uutta jauhettavaa.
-Ehkä nyt on sen 1v:den aika.
Tarinassa ei ehkä ole mitään opetusta. Mutta se
on sanottava ettei eron jälkeen ole hyvä etsiä
uutta suhdetta vakavassa mielessä ennenkuin on
on oppinut olemaan "sinut" itsensä kanssa.
Vaikka on se niin PIRUN VAIKEAA.
PS. Halatkaa vaikka niitä jotka on vierassä.
Lisäys vielä tuohon aloittamaani keskusteluun jonka olen tässä 2 vuoteni aikana oppinut. Ihmisen on opittava eron jälkeen olemaan yksin itsensä kanssa, kun hän oppii olemaan yksin niin sen jälkeen on mahdollisuus luoda kestävä parisuhde jos sellainen mahdollisuus tulee kohdalle
Yleensä miehit ottaa sen uuden piankin,ja taas talot ja kaikki entinen on pystyssä..olevinaan.Pian tulee taas samat asiat eteen, kun unohtuu itsensä tarkkailu, ja sitten menee usko ja tarve luodakkaan pysyvää, kenenkään kanssa.
Meni yksitoista vuotta ( 11 v, siis erosta ), ennenkuin huomasin, että olen edelleenkin nainen, myös seksuaalisin tarpein varustettu!
- Että miehiäkin on olemassa, ehkä joku minuakin varten!
Lapset ja ennenkaikkea lastenlapset täyttivät elämäni.
Kun perusteellisesti pettyy, ei helposti enää usko toisen sukupuolen tarpeellisuuteen elämässään.
Olen kuitenkin viimeisten puolentoista vuoden aikana tullut toisiin ajatuksiin - joku rakas ihminen on tullut elämääni ainakin hetkeksi; tämän ajan on Hän ollut tärkein osa elämääni!
Tulevaisuutta ei onneksi tiedä kukaan, elämme siis tätä päivää auringon laskuun!
Elä Sinäkin tätä hetkeä, huomista ei ehkä tule.
Pessimistin elämä on tuskaa.
Rakasta, saat moninkertaisena takaisin!
hilikka
Näinkin voi siis käydä...Itsellänikin alkaa 11. sinkkuvuosi eikä minkäänlaisia merkkejä muutoksesta:) Välillä on tuntunut aivan uskomattomalta, miten tässä näin pääsi käymään. Nyttemmin sen jo alkaa ymmärtää paitsi peiliin katsoessaan myös esim. näitä deittihakuja tutkiessaan. Siellähän miehet etsivät järjestään itseään noin 10 vuotta nuorempia kumppaneita. Koska tiedän mitä yksin jääminen on, myös aidosti iloitsen niiden puolesta jotka vielä onnistuvat keski-iässä hyvää seuraa löytämään.
Vielä tuosta iästä ja nuoruuden ihannoinnista. Kumppani jonka löysin treffeiltä oli hakenut myös itseään vähintään 10 vuotta nuorempaa naista ja aluksi olin hänen mielestään vanha vaikka hän oli vanhempi kuin minä. Tutustuessaan paremmin minuun hän huomasikin että yli 50 vuotias on vielä nainen eikä mikään kalkkeutunut ja iloton muumio tai mummu joka on niin sanotusti "ummessa". Eli voin sanoa olevani hänelle iloinen yllätys ja eipä hän minua enään nuorempaan vaihtaisikaan:-))