Tällä palstalla kommentoiva lääkärimme (x-box) mainitsi jutelleensa eräällä kongressilla lihavuustutkija Tamas Horvathin kanssa. X-box on jutellut eturivin lihavuustutkijan kanssa. Tuotteliaan professori Horvathin laboratoriossa on tehty merkittävä löydös: NAPE!
On olemassa lyhytaikainen ja pitkäaikainen kylläisyys. Lyhytaikainen kylläisyys saavutetaan ruokalautasen ääressä. Kun emme enää jaksa tai halua syödä lisää ruokaa, silloin lopetamme ruokailun sillä olemme kylläisiä. Pitkäaikainen kylläisyys tarkoittaa sitä aikaa miten pian ruokailtuamme meillä on taas nälkä, eli kuinka monta tuntia kuluu ennen kuin taas tekee mieli ruokaa. Tiedemiehiä kiinnostaa kylläisyys ja erityisesti pitkäaikaisen kylläisyyden hallinta, sillä päivittäisten ruoka-annosten kokonaisenergiamäärä suhteessa kulutukseen määrittelee pysymmekö normaalipainoisina. Jos jatkuvasti syömme enemmän kuin kulutamme, silloin lihomme.
Laihduttajalle on keskeistä nälänhallinta. Laihduttaja voi onnistua pyrkimyksessään jos hän onnistuu saavuttamaan pienen energiavajeen ilman karmivaa nälän tunnetta. Nälkä on sen verran epämukava olotila, että siitä jokainen ihminen haluaa eroon. Näläntunnetta vastaan kamppaileva laihduttaja pysyy lujasti kiinni tavoitteessaan tietyn ajan, mutta sitten "pokka pettää" ja "sorrutaan" syömään entiseen tapaan. Seurauksena on jojo-laihduttaminen, eli paino tippuu tullakseen sitten aikanaan takaisin ja usein "korkojen kanssa".
Jotkut vannovat ravintokuitujen nimeen kun laihduttavat, jotkut laihduttavat runsailla proteiiniannoksilla, jotkut saattavat löytää ateriarytmistä helpotusta laihdutukseen. Aivan mahdoton ei ole ajatus, että parhaimman kylläisyysvaikutuksen saisimme syömällä paljon rasvaa. Jep, sinun on ehkä vaikea tottua tähän ajatuskuvioon. Onhan sinua valistettu toisin vuosikymmeniä. Tämä rasvan hyvä kylläisyysvaikutus on kuitenkin totta joillakin asiakkaillani ja uusi tutkimusnäyttö puoltaisi tätä näkemystä. Lukekaa seuraavaksi mitä amerikkalaistutkijat ovat saaneet selville hiirikokeilla.
Yalen ja Ohion yliopiston tutkijat ovat tunnistaneet kylläisyyttä säätelevän molekyylin. Tämän molekyylin nimi on N-asyylifosfatidyylietanoliamiini, eli lyhyemmin NAPE. Tämä molekyyli viestittää aivoille, että nyt on syöty tarpeeksi. Kylläisyyttä säätelevät monet muutkin tekijät, mutta hiirillä todettiin, että NAPE on merkittävässä roolissa erityisesti pitkäaikaisen kylläisyyden hallinnassa. Kun NAPE-molekyyli lisätään keinotekoisesti hiiren vatsaonteloon, se saa hiiret syömään harvemmin, pienempiä ruoka-annoksia ja laihtumaan. Tutkijat havaitsivat, että rasvainen ateria tuottaa luonnostaan runsaasti NAPE-molekyyliä.
Hiiret vähensivät syömisiään neljänneksellä, kun niiden vatsaonteloon tai vereen lisättiin synteettistä NAPE:a annos, joka vastasi aterian jälkeen luonnostaan erittyvää määrää. Suurin käytetty annos sai hiiret paastoamaan 12 tuntia.
Tutkijat aikovat seuraavaksi mitata ihmisten NAPE-tasoja ja selvittää toimiiko molekyyli samoin ihmiskehossa kuin hiirissä. Ennen tulosten julkistamista, voitte jo nyt tehdä kenttäkokeita siellä kotona: Syökää kahden viikon aikana oikein rasvaisia aterioita. Tarkkailkaa kylläisyysastettanne. Pysyykö nälkä kauemmin poissa? Heilahtaako vaaka ja mihin suuntaan?
Jos NAPE tulisi lääkkeen muodossa laajamittaiseen käyttöön, ottaisitko sitä vai söisitkö maittavan ja rasvaisen aterian?
Lähde: Matthew P. Gillum, Dongyan Zhang, Xian-Man Zhang, Derek M. Erion, Rachel A. Jamison, Cheolsoo Choi, Jianying Dong, Marya Shanabrough, Hillary R. Duenas, David W. Frederick, Jennifer J. Hsiao, Tamas L. Horvath, Chun Min Lo, Pat Tso, Gary W. Cline, Gerald I. Shulman. N-acylphosphatidylethanolamine, a Gut-Derived Circulating Factor Induced by Fat Ingestion, Inhibits Food Intake. Cell 135 (5): 813-824, 2008
On olemassa lyhytaikainen ja pitkäaikainen kylläisyys. Lyhytaikainen kylläisyys saavutetaan ruokalautasen ääressä. Kun emme enää jaksa tai halua syödä lisää ruokaa, silloin lopetamme ruokailun sillä olemme kylläisiä. Pitkäaikainen kylläisyys tarkoittaa sitä aikaa miten pian ruokailtuamme meillä on taas nälkä, eli kuinka monta tuntia kuluu ennen kuin taas tekee mieli ruokaa. Tiedemiehiä kiinnostaa kylläisyys ja erityisesti pitkäaikaisen kylläisyyden hallinta, sillä päivittäisten ruoka-annosten kokonaisenergiamäärä suhteessa kulutukseen määrittelee pysymmekö normaalipainoisina. Jos jatkuvasti syömme enemmän kuin kulutamme, silloin lihomme.
Laihduttajalle on keskeistä nälänhallinta. Laihduttaja voi onnistua pyrkimyksessään jos hän onnistuu saavuttamaan pienen energiavajeen ilman karmivaa nälän tunnetta. Nälkä on sen verran epämukava olotila, että siitä jokainen ihminen haluaa eroon. Näläntunnetta vastaan kamppaileva laihduttaja pysyy lujasti kiinni tavoitteessaan tietyn ajan, mutta sitten "pokka pettää" ja "sorrutaan" syömään entiseen tapaan. Seurauksena on jojo-laihduttaminen, eli paino tippuu tullakseen sitten aikanaan takaisin ja usein "korkojen kanssa".
Jotkut vannovat ravintokuitujen nimeen kun laihduttavat, jotkut laihduttavat runsailla proteiiniannoksilla, jotkut saattavat löytää ateriarytmistä helpotusta laihdutukseen. Aivan mahdoton ei ole ajatus, että parhaimman kylläisyysvaikutuksen saisimme syömällä paljon rasvaa. Jep, sinun on ehkä vaikea tottua tähän ajatuskuvioon. Onhan sinua valistettu toisin vuosikymmeniä. Tämä rasvan hyvä kylläisyysvaikutus on kuitenkin totta joillakin asiakkaillani ja uusi tutkimusnäyttö puoltaisi tätä näkemystä. Lukekaa seuraavaksi mitä amerikkalaistutkijat ovat saaneet selville hiirikokeilla.
Yalen ja Ohion yliopiston tutkijat ovat tunnistaneet kylläisyyttä säätelevän molekyylin. Tämän molekyylin nimi on N-asyylifosfatidyylietanoliamiini, eli lyhyemmin NAPE. Tämä molekyyli viestittää aivoille, että nyt on syöty tarpeeksi. Kylläisyyttä säätelevät monet muutkin tekijät, mutta hiirillä todettiin, että NAPE on merkittävässä roolissa erityisesti pitkäaikaisen kylläisyyden hallinnassa. Kun NAPE-molekyyli lisätään keinotekoisesti hiiren vatsaonteloon, se saa hiiret syömään harvemmin, pienempiä ruoka-annoksia ja laihtumaan. Tutkijat havaitsivat, että rasvainen ateria tuottaa luonnostaan runsaasti NAPE-molekyyliä.
Hiiret vähensivät syömisiään neljänneksellä, kun niiden vatsaonteloon tai vereen lisättiin synteettistä NAPE:a annos, joka vastasi aterian jälkeen luonnostaan erittyvää määrää. Suurin käytetty annos sai hiiret paastoamaan 12 tuntia.
Tutkijat aikovat seuraavaksi mitata ihmisten NAPE-tasoja ja selvittää toimiiko molekyyli samoin ihmiskehossa kuin hiirissä. Ennen tulosten julkistamista, voitte jo nyt tehdä kenttäkokeita siellä kotona: Syökää kahden viikon aikana oikein rasvaisia aterioita. Tarkkailkaa kylläisyysastettanne. Pysyykö nälkä kauemmin poissa? Heilahtaako vaaka ja mihin suuntaan?
Jos NAPE tulisi lääkkeen muodossa laajamittaiseen käyttöön, ottaisitko sitä vai söisitkö maittavan ja rasvaisen aterian?
Lähde: Matthew P. Gillum, Dongyan Zhang, Xian-Man Zhang, Derek M. Erion, Rachel A. Jamison, Cheolsoo Choi, Jianying Dong, Marya Shanabrough, Hillary R. Duenas, David W. Frederick, Jennifer J. Hsiao, Tamas L. Horvath, Chun Min Lo, Pat Tso, Gary W. Cline, Gerald I. Shulman. N-acylphosphatidylethanolamine, a Gut-Derived Circulating Factor Induced by Fat Ingestion, Inhibits Food Intake. Cell 135 (5): 813-824, 2008
Vastaukset 21
Vanhimmat
Onneksi Kari M. sai sinut löytämään tämän palstan niin tulee tänne joskus ihan asiaakin. Ja uskoakseni huomattavasti objektiivisemmin tarkasteltuna kuin näiden aikasempien tutkimusimureiden tuottamana.
Näin on näreet. Kari on kelpo mies. Meissä kaikissa on niitä hyviä puolia. Joillakin enemmän, toisilla vähemmän.
Tutkimusnäyttö on kieltämättä todella mielenkiintoinen. Saa nähdä millaisen vastaanoton se saa kotimaisissa tutkijapiireissä. Horvath ja Shulman ovat kovia veikkoja! Jokaisen tutkijan märkä toiveuni on joskus saada juttu julkaistua Cell -tiedelehdessä. Eli kyseessä on äärettömän kovaa arvostusta nauttiva tiedelehti.
Siitä vaan suorittamaan kenttäkokeita maittavien ruokalautasten äärellä mahdollista laihdutuspilleriä odotellessa. JariJo ilmoitti äsken blogissani, että hän valitsisi aterian vaikka pilleri olisi olemassa. Kumma veikko!
:-)
Itse asiassa Tamas haki minut väliajalla käsiinsä, kun olin kysynyt toiselta luennoitsijalta, onko biologista pohjaa sille, että mieli voisi vaikuttaa nälkään ja ruoka mieleen. Luennoitsija ei oikein tiennyt ja Tamas kun tiesi, niin ystävällisesti tuli väliajalla juttelemaan. En oikein osannut arvostaa niin paljon kuin olisi pitänyt ja sen myöhemmin vasta tajusin! On Yalen parhaita lihavuustutkijoita. Oli koko viikonloppukongressin niin vaatimaton ja mukava ja itsestään meteliä pitämätön. Erittäin yhteistyökykyinen kaveri, jonka kanssa oli kuuleman mukaan tosi mukava tehdä töitä.
Suhteeni näihin kysymyksiin on aina ollut kova ja jatkuu myös. Suhteeni VHH:n maltillisempaankin muotoon on katkolla myös ihan kiinnostuksen tasolla, joten voi olla, että kommentointi vähenee. Mutta tällaiset tutkimukset kiinnostavat aina.
Laatu hh ja kunnon rasvaa varmasti aliarvostetaan tällä hetkellä. Aika näyttää
Off-topic, sorry:
Olen huomannut sellaisen ilmiön, että todella kovanluokan tiedemiehet ovat vaatimattomia. Heillä ei ole tarvetta olla esillä jatkuvasti ja näyttää miten suuria he ovat.
Ollessani vierailevana tutkijana Yhdysvalloissa 1987-1989 sain tavata useita palkittuja tiedemiehiä. Mielestäni sykähdyttävin hetki oli kun erään luentoni jälkeen (Wisconsinissa) yövyin maailmankuulun tutkija Robert Goyn (1924 - 1999) luona. Hänen mielestään hotellit ovat niin tylsiä paikkoja, kotona on mukavampi olla. Siellä olimme perheeni kanssa yötä ja juttelimme tieteestä ihan pikkutunneille asti. Valloittava henkilö kerta kaikkiaan ja niin tavattoman vaatimaton!
Mun mielestä koko lihavuusbuumin ongelma on juuri se: IHMISET PELKÄÄVÄT NÄLKÄÄ.
Ei nälkä ole mitään muuta kuin kehon signaali jolla se kertoo että nyt olisi pistää suuhun jotain. Samakaltainen signaali on esim. väsymys (=mene nukkumaan) tai pissahätä (=käy tyhjentämässä takko).
Nämä ovat luonnollisia ihmisen kehon viestejä, joita ei pitäisi karttaa tai pelätä. Nälkä on se ihmistä eteenpäin ajava voima, eläimetkin kokevat nälkää ja se saa ne etsimään ruokaa.
Itse yleensä AINA odotan että minulla on nälkä, ennenkuin syön. Jos minulla ei ole nälkä, ei ole tarvetta syödä. En usko säännöllisiin ruokailuaikoihin, vaan syön silloin kun siltä tuntuu eli silloin kun on nälkä. Olen aina ollut hoikka.
Ruoka maistuukin paremmalta kun sen syö nälkäisenä.
Sen olen huomannut että esim. runsasproteiininen pirtelö pitää nälkää kauemmin poissa kuin joku esim. perinteinen hiilihydraattipitoinen aamupala, leipä tai puuro. En tosin ole mikään VHH-ihminen millään lailla, mutta tämän olen todennut.
Tulipas edelliseen kirjoitusvirheitä, korjataan ne nyt:
Ei nälkä ole mitään muuta kuin kehon signaali jolla se kertoo että nyt olisi AIKA pistää suuhun jotain. Samakaltainen signaali on esim. väsymys (=mene nukkumaan) tai pissahätä (=käy tyhjentämässä RAKKO).
:)
pelätä pidäkään, siinä olet oikeassa, mutta jos ja yleensä kun nykyaikana ruokaa on helposti saatavilla niin sen näläntunteen vastustaminen on todella hankalaa. Sitä ihminen nousee vaikka yöllä syömään jos vatsa niin vaatii ja ruokaa on tarjolla.
Vhh- ruokavaliolla näläntunne tulee hitaasti eikä samalla lailla "kiljuvana" kuin runsaammilla hiilareilla ruokailtaessa. Ilmeisesti kroppa polttaa varastorasvoja tehokkaammin eikä verensokeri heittele ylös alas.
Jossain on hyvin sanottu että taistelu nälkää vastaan on yhtä mahdotonta kuin roikkua kallionkielekkeellä ja toivoa että painovoima lakkaisi vaikuttamasta.
Nälkä on tunne jota pidämme väliaikaisesti poissa syömällä ruokaa.
Kun ruokaa on yllin kyllin saatavilla koko ajan, meillä mene nälänhallinta herkästi sekaisin. Syömme jotain vaikka meillä ei oikeasti olisikaan nälkä.
Kun on tutkittu Prader-Willi syndroomaa sairastavia lapsia on todettu, että syömisen lopettaa vain konkreettisesti lukossa oleva ruokakomero ja jääkaappi. Niin kauan kuin tähän vaikeaan saiarauteen sairastunut lapsi näkee jotain syötäväksi kelpaavaa, hän syö. Aina ei ole kyse nälän tunteesta.
... ihmiset ovat tapasyöjiä, ehdollistuneita: leffa pyörimään, sohvalle, perunalastut, suklaat, sokerilimut esille.
Kirja käteen, sängylle, karkkipussi viereen.
Autolla ajaessa on kiva napostella. Ja niin edelleen.
Nälän tunteen kanssa tuolla on kovin vähän tekemistä. Kyse on puhtaasti tavasta ja tottumuksesta. Elokuvan katseluun KUULUU syönninmussuttaminen.
Minä olen sitä mieltä että hyvän leffan kanssa KUULUU todellakin syödä jotain.
Se ei tarkoita että minun pitäisi mässyyttää koko päivä koko ajan jotain, vain sen takia että "saisin pidettyä nälän loitolla".
usein sanotaan että pitää syödä jotain kahden tunnin välein. Johan se tekee pahaa hampaillekin! Sehän on just sitä napostelua. Se on eri asia kuin se että tiettyyn sosiaaliseen tai muuhun tilanteeseen kuuluu ruokailu.
Minä voin olla nälissäni pitkäänkin, eikä se tunnu pahalta. Päinvastoin, usein nälkä menee ohi, ja tulee sellainen mukavan rauhallinen olo. Sitten kun oikein alkaa heikottaa tai jos huomaan että alkaa kiukuttaa tai ärsyttää kaikki, sitten kannattaa syödä jotain. Silloin tietää että sokerit on alhaalla.
Mut muuten toi lässytys siitä miten kamala asia nälkä on mun mielestä ihan huuhaata. Siinähän tietää että rasva palaa kun oikein kärvistelee nälässä.
Ja jos yöllä herään nälkään niin en taatusti mene syömään ellei niin kovasti maha mourua että en saa nukutuksi.
Vaikka tapasyömistäkin on niin kuitenkin on myös niitä jotka tosiaankin yrittävät sinnitellä niillä ravitsemussuosituksilla eteenpäin siinä huonosti tai ollenkaan onnistuen.
Se, miksi ihmiset sitten hakevat "lohtua" jostakin sipsipussista saattaa myös johtua siitä että se Suomessa ainoa oikea ruokavalio ei juurikaan maistu millekään eikä tuo kylläisyyttä kuin hetkeksi. Koko ajan tekee mieli jotain.
Syömishäiriöisten onkin hyvä opetella joku tiukkapipoinen dieetti jotta tuo napostelu ei kuulu ollenkaan. Jos se kerran ei pysy muuten hallinnassa.
Minäkin napostelen silloin tällöin tietyissä tilanteissa ja joskus jopa siirrän nälän tunnetta napostelulla tai makealla, mutta painon kanssa minulla ei ole mitään ongelmaa.
Enkä todellakaan yleensä napostele nälkääni. Sitä hyväkästä koen kyllä joskus mutta en silti monasti viitsi laittaa itselleni mitään syötävää. Vasta kun se yltyy tai muuten tulee fiilis että nyt viitsin kokata niin sitten vasta. Ja sitten syödäänkin reippaasti. Nytkin on hieman nälkä mutta odotan että meen kyläileen erään henkilön luokse parin tunnin kulutta, kun on niin sovittu, siellä saa yleensä pöperöä pöytään. Ainakin kahvia ja pullaa, jos ei muuta niin voi sitten myöhemmin syödä jotain.
Minusta on hämmästyttävää että jonkun elämä menee jatkuvaksi nälän pelosta vapisemiseksi. Saa jotenkin sen kuvan että nälän tunteen ilmaantuminen muuttaa heidän demoniksi tai ihmissudeksi tai tapahtuu jotain muuta karmeaa, vaikka kysymys on vain lyhyestä, väliaikaisesta ja helposti korjattavasta tilanteesta. Tai ainakin minun epämääräisellä dieetillä se on korjattavissa tuosta vaan, kenties se on VHH:lla kovinkin vaivalloista, en tiä.
Itseasiassa olen muutamaan otteeseen kokeillut siirtyä rasvaiseen ruokaan, mattilan mainostamalla linjalla, vaan kun ei sovi, niin ei sovi.
Joko vatsa on rasvan määrästä ihan kuralla tai sitten se jämähtää umpeen. Olo on kauhea ja paino nousee. Tosin, kun siitä tänne kirjoittaa kuka tahansa, saa kuulla olevansa herra ties mikä ja vaaditaan esiin jos vaikka mitä ruokapäiväkirjaa. Ihan, kuin ei aikuinen ihminen osasi itse laskea, tai kuten minäkin teen, syöttää syömiään määriä johonkin netin laskuriin.
Minut saa haukkua maanrakoon, mutta sen haluan sanoa, että mielestäni kaikille ei sovi VHH. Voit olla sitä porukka jolle tämä VHH ei sovi. Olet kuitenkin kokeillut. Kaikki eivät edes kokeile, haukkuvat vain.
Pyri syömään ruokaa mahdollisimman luonnollisista lähteistä, liiku paljon ja nuku hyvin. Mikäli poltat, lopeta välittömästi.
Näin toimien saat enemmän terveyshyötyjä kuin "väkisin" aloitetusta VHH:sta.
" Mikäli poltat, lopeta välittömästi."
Ei savuke tai sikari ole pahaksi, jos ymmärtää ja kykenee sauhuttelemaan VAIN silloin tällöin, ei missään nimessä päivittäin eikä edes viikoittain. Nikotiini on nautintoaine siinä kuin sokerikin.
sanoi, niin voi olla ettei karppaus sovi sulle mutta saanko kysyä kuinka kauan kokeilusi kesti? Se on aikamoinen muutos jos olet ennen syönyt vähärasvaisesti normien mukaan. Ei elimistö heti siihen mukaudu vaan kannattaa antaa aikaa vaikkapa muutama kuukausi ja sitten katsoa miten menee.
Kummallista, ettei asiantuntija ala vänkäämään selitystä kestosta tai muusta, mutta nämä muut.... Mikähän se olisi se sovelis aika, sillä sanoo tänne minkä ajan vaan, vastaus on, ettei se ole riittävä.
Tuosshan kirjoittaja nimenomaan kertoi olevansa aikuinen ihminen, joten oltettavasti hän tietää it tekee.Vai?
etsin sitä tasapainoa useamman kuukauden. Ei se koko elämän kestäneen ruokavalion muutos käy viikossa tai kahdessa. Aikuisia tässä ollaan itsekin, keski-iän metabolista oireyhtymää paossa. Se ei ole niin helppoa kuin luullaan että nyt vaan aletaan syömään täysin eri tavalla kuin ennen.
ainoastaan maittavia ja suht rasvaisia aterioita. Tabletit jätän muille.
olisi tutkimisen arvoinen asia vihdoinkin. Atkins havaitsi jo vuosikymmeniä sitten että useilla ylipainoisilla oli matala verensokeri, tosin tilanne kääntyy insuliiniresistenssin myötä päinvastaiseksi mutta solut eivät saa silti riittävästi energiaa. Hypo oireet ovat niin ikäviä että pitää olla melkoinen fakiiri ettei niitä paranna helpoimmalla ja ainoalla tavalla, syömällä. Diabeetiokoilla liika insuliini tai vähäinen syöminen aiheuttaa hypoglykemia kohtauksen joka voi johtaa ikäviin seurauksiin.
on hyvä esimerkki tästä. Silloin tekee kaikkea merkillistä mitä ei muuten tekisi. Liikenteessäkin ovat vaaraksi.