Sanovat, että nainen on parhaimmillaan siinä 19-21- vuotiaana. Miten on?
Minkälainen "markkina-arvo" (miesmarkkinoilla) saattaisi olla itseni kaltaisella naisella? Olen 29-vuotias, takana erittäin pitkä (reilusti yli kymmenen vuoden) suhde, sitä ennen vain yksi poikaystävä. Olin nk. kiltti tyttö enkä ehtinyt juuri kokeilla elämää ennen tätä pitkää suhdettani.
Jos nyt liittomme hajoaisi tässä käsiin, millä todennäköisyydellä löydän uuden rakkauden, tai edes fiksua miesseuraa?
Olen työssäkäyvä, koulutettu, iloinen, fiksu, terve. Vaalea, 160/45, huumorintajuinen, kohtuullisen temperamenttinen nainen. Lapsia ei ole, toivoisin saavani, mutta en välttämättä aivan heti vielä. Baareissa käyn joskus, mutta en oikein välitä siitä lihatiskimeiningistä.
Onko se todella niin, että 22-vuotiaat jyräävät, vai minkälaiseksi maailma on muodostunut sillä välin kun minä olin poissa "markkinoilta"?
Minkälainen "markkina-arvo" (miesmarkkinoilla) saattaisi olla itseni kaltaisella naisella? Olen 29-vuotias, takana erittäin pitkä (reilusti yli kymmenen vuoden) suhde, sitä ennen vain yksi poikaystävä. Olin nk. kiltti tyttö enkä ehtinyt juuri kokeilla elämää ennen tätä pitkää suhdettani.
Jos nyt liittomme hajoaisi tässä käsiin, millä todennäköisyydellä löydän uuden rakkauden, tai edes fiksua miesseuraa?
Olen työssäkäyvä, koulutettu, iloinen, fiksu, terve. Vaalea, 160/45, huumorintajuinen, kohtuullisen temperamenttinen nainen. Lapsia ei ole, toivoisin saavani, mutta en välttämättä aivan heti vielä. Baareissa käyn joskus, mutta en oikein välitä siitä lihatiskimeiningistä.
Onko se todella niin, että 22-vuotiaat jyräävät, vai minkälaiseksi maailma on muodostunut sillä välin kun minä olin poissa "markkinoilta"?
Vastaukset 27
Vanhimmat
tietää,oon saman ikäinen paitsi tumma:)
Esitit todella mielenkiintoisen kysymyksen, joka on pyörinyt myös minun mielessäni jonkin aikaa. Olen jonkin aikaa sitten sinkuksi jäänyt, pitkän ja vakavan seurustelusuhteen jälkeen. En varsinaisesti etsi mitään sen kummallisempaa mutta silti pidän silmäni auki.
Olen seurannut miesten toimintaa kapakoissa ja ihan muussakin elämässä läheltä ja kaukaa.. Alle kolmekymppiset miehet kyllä mielellään kuolaavat 18-20 vuotiaiden perään, jos mahdollista vieläkin nuorempien. Vaikka itse tiedän, että en ole vanha ( 23- vuotias), näyttää silti siltä, että olen liian vanha 24 miehille.
Kyse ei nyt ole ulkonäöstäni, siinä ei pitäisi mitään vikaa olla, pidän huolta itsestäni, olen pitkä, hoikka ja tummatukkainen. Kauniiksi on kehuttu usein.
Miehet nyt vaan haluavat nuorempia ja lapsellisempia, oman ikäistensä kanssa voi joutua oikeasti suhteeseen ja kohtaamaan oikeita asioita. :)
Ja vielä lopuksi, ei, en ole katkera kenellekkään tai millekkään, joten siihen on turha vedota.
Kiitos vastauksesta, hiutale. Juuri siksi esitin kysymykseni täällä, ettei baareissa sormus sormessa istumalla saa todellista kuvaa siitä, miltä tuntuisi olla siellä sinkkuna.
Oikeastaan en ole koskaan elämässäni käynyt baareissa vapaana naisena, koska aloitin seurustelun jo ennen täysi-ikäisyyttä. Näin ollen kokemukseni miesten lähestymisistä baareissa ovat... noh, hieman vääristyneet. Olen tottunut sanomaan kaikille ei. Ei ole edes pelisilmää, koska en ole koskaan ollut tosimielessä liikkeellä.
Lisäksi sormuksellista naista eivät ole juuri koskaan lähestyneet sellaiset "oikeanlaiset" miehet. Vain ne, jotka ovat huomanneet sormukseni ja tulevat siitä huolimatta pyytelemään jatkoille (= ei tulevaisuutta, ei kiinnosta). Ja ne, jotka sormukseni huomattuaan tai kuultuaan, että olen varattu, ovat lähteneet kohteliaasti toiseen pöytään.
Jokainen ihminen kaiketi pohtii tätä asiaa, mutta ei tekisi mieli lähteä testaamaan omaa kelpaavuutta baareihin. Siitä ei seuraa kuin murheita, sillä en ole vapaa, ainoastaan utelias.
Tietenkin riippuu paljon siitä, minkälaisissa paikoissa käy...
Itse olen 42v. tosi komeaksi mainittu. Miten on, onko tsäännssii..
Jos ja kun lähden joskus liikenteeseen, 25-vuotiaat miehet kuolaavat perääni ja pitkään. Että se näistä myyteistä.
Lyhyesti sanottuna, sä olet sä, etkä "niinku muut". Jos haluat tuhlata elämäsi miettiessäsi tuollaisia typeryyksiä niinkuin "markkina-arvo" niin siitä vaan. Vaihtoehtojakin kun on. Huomaat sen jonain pävänä, ennemmin tai myöhemmin
... ei tämän pohtiminen mikään elämän ja kuoleman kysymys olekaan. Vaan kaikkea sitä ihminen miettii, kun oman elämänsä vuoristoradassa tasapainoilee...
Sen sijaan kolmikymppiset - alle nelikymppiset karkaisi (olisi varmoja, että sulla on kauhea vauvakuume).
Vanhan ukon siis saisit. Jopa "tiukkapipon" eli sullahan on kokemusta vain kahdesta panokumppanista (eli et joudu huorakategoriaan mikäli et et eron jälkeen sortuisi irtopanoihin). Noi keski-ikäiset ja vanhat miehet on ihan hulluina kolmikymppisiin (ja nuorempiinkin); joku vauvakuumeinen varmaan saattaisi myös nähdä sinussa kohdun. :)
Olet lisäksi pieni ja solakka: molemmat asiat on plussaa markkinoilla.
Älykäs - eli koulutusta, työ. Ei vielä lapsia. YH:t saa aina miinuspisteitä ja paljon.
mitään eroa miesten kiinnostumisessa nyt 28-vuotiaana kuin mitä se oli kun olin 22.
Kiinnostuneita on ikähaarukasta 16-60 :D
Samat fiilikset, oon 31 ja kaikenikäiset miehet olis kiinnostuneita, sit ne harmittelee ku oonkin varattu, en mielestäni oo edes mikään missi, korkeintaan kivan näköinen, hoikka ja pitkä;-)
Jos sun täytyy miettiä "markkina-arvoasi", se on todenäköisesti liian pieni niille jotka mittaavat naisia seksuaalisen markkina-arvon mukaan.
Ja markkina-arvoa miettivät naiset ovat liian epävarmoja ja pinnallisia taas niille, jotka ovat kiinnostuneet naisten muistakin ominaisuuksista kuin seksuaalisesta vaihtoarvosta.
Jos haluat joskus toisen miehen, jätä tälläiset pohdiskelut sikseen. Epävarma "kelpaanks mä"-tyyppi ei ole kysytty seuralainen missään piireissä.
Onko siulla ikäkriisi? Ihmisen persoona on kehittynyt valmiiksi vasta 30 ikävuoden tienoilla, 20-vuotias vielä etsii itseään eikä tiedä mitä haluaa, käyden läpi useita erilaisia kokeiluja tyyliin "olisiko minusta tähän tai tähän". joten loogisesti ajatellen tällöin, 20-vuotiaana, ihminen saattaisi valita "väärin", tai pitäisikö sinulle asia ilmoittaa muodossa "tulla väärin valituksi". Vaikuttaa vähän siltä,että sinulle kysyntä on tarjontaa tärkeämpää
Jos et ole tyytyväinen omassa suhteessasi, kannattaa eroaminen ehdottomasti. Huonossa suhteessa ihminen tulee negatiivisemmaksi ja kriisialttiiksi. Ei ole oikein sinua eikä miestäsi kohtaan jos roikut suhteessa vain sen takia että luulet että et enää koskaan löytäisi ketään. Mitä sinä itse haluaisit?
Et siis ole psykologi.. Tiedät varmaan sitten myös, että useimmiten psykologi ei sano ihmisille suoraan että "eroa!" vaan ohjaa ihmistä tunteissaan tunnistamaan omat halunsa ja vahvuutensa jne.. Näin minä olen käsittänyt että ei siellä sanota ihmiselle miten kuuluu elää ja mitä pitää tehdä noin suoraan, vaan käsitellään rauhassa asioita ja tehdään päätelmiä ja katsotaan tuntemuksia.
Älä suotta lauo että jonkun pitäisi erota, vaikka asia voisi ollakin kirjoittajalle jossain vaiheessa ajankohtainen. Sinähän et sitä tiedä. Voi olla myös että henkilö vain uteliaisuuttaan ja heikon itsetunnon vuoksi miettii näitä asioita? Oletko kuullut parisuhdeterapiasta ja muista? Joskus ammattiauttajat voivat auttaa suhdetta eteenpäin onnellisemmaksi, eikä vain toimia neuvojana joka sanoo aina että "erotkaa". Sinä et varmaan myöskään tiedä roikkuuko kirjoittaja suhteessaan?
No pisteet tuosta "mitä sinä itse haluaisit?", mutta muuten vähän onneton esitys henkilöltä joka mainostaa opiskelevansa psykologiaa. Se ei tee sinusta pätevää neuvojaa, varsinkaan tällaisella palstalla tietämättä mitään faktoja.
Olet oikeassa siinä, ettei pitäisi alkaa esittämään täällä voimakkaita näkökulmia.
Pakko sanoa toisaalta, että onhan se merkillistä, että suhteessa elävä nainen miettii omaa markkina-arvoaan.
Olen itse elänyt parisuhteessa, eronnut, ollut sinkkuna ja nyt elän ystävyyssuhteessa enkä ole ikinä moista miettinyt.
En minä mieti kelpaamistani vieraille miehille tilanteessa jossa seurustelen. Sinkkuna ollesani en ikinä miettinyt tuollaisia asioita.
Jokainen saa omantasoistaan seuraa. Tuollaisen miettiminen on osoitus huonosta itsetunnosta.
Tulee mieleen ne varatut naiset jotka firman pikkujouluissa vetävät pään täyteen ja kerjäävät jokaisen vastaantulevan miehen huomiota. Tarkoitus on testata oma markkina-arvo eivät ne niistä miehistä sinänsä ole kiinnostuneita.
Minusta alkuperäinen on vähän samanlainen. testaa omaa viehätysvoimaansa.
En ole psykologi mutta et ole sinäkäään!!tiedoks vaan... että täällä on myös minulla kuten myös sinulla, oikeus esittää "pseudotieteellisiä" näkökulmia eiks vaan? Tuo kehoitus erota oli sitten mun omaa näkökulmaani, ihan kuten sunkin löpinäs tällä palstalla.
"se koira älähtää johon kalikka kalahtaa".
mitä SINÄ et ole ikinä tehnyt... Vittu, miten itsekeskeinen ja empatiakyvytön lehmä!
sinusta voi päätellä kun luet "Ihannenainen" - palstaa.?? :D
Kannattaahan asiaa miettiä aina myös siltä kannalta että kuinka pätevä tällainen "markkina-arvo" on loppujen lopuksi? Kuka sen määrää ja kuinka moni sen tunnistaa omakseen?
Jos lähdetään parin valinnan ulkoisista seikoista, esim jos toinen on koulutettu, kaunis, hyväkroppainen, hyväluontoinen, anopin unelma tms, on tällainen markkina-arvo ilmeisesti sitten korkea. Mutta viehättääkö tällainen ihminen sitten ehdottomasti? Viehättääkö tällainen ihminen kaikkia? Voiko toiseen rakastua vain sen takia että tämä on täydellinen sellaisessa mielessä, mikä on yleisen mielipiteen kannalta ihannoitua?
Onko jonkun markkina-arvo kaikkien silmissä sama? Asettuvatko naiset muka jollekin janalle sen mukaan kuinka korkea heidän markkina-arvonsa on? Uskoisin ettei tällainen arvo etene vain yhdellä janalla, sen mukaan että on vain vähemmän täydellisiä ja enemmän täydellisiä, ihan kuin jokaiselle muka voisi antaa pisteet sen mukaan mitä täydellisempi on.
Ajattelin rakastua ja perustaa perheen joten kuulin että nainen pitää valita markkina-arvon perusteella. Otin selvää markkina arvosta ja sitten rakastuin Sonja-Ulrikaan koska hänellä oli korkein markkina-arvo ja siksi olemme nyt naimisissa ja erittäin rakastuneita
suosittelen kaikille! muistakaa markkina-arvo!
Oman kriteerini mukaan lukeudut kyllä ihan kirkkaimpaan kärkipäähän. Enkä takuu varmasti ole maailman ainoa kolmekymppinen mies joka näin ajattelee, joten varmasti vientiä on. En ymmärrä mistä olet saanut kuvan, että parikymppiset semi-aikuiset olisivat parhaimmillaan?
Se milloin löydät uuden rakkauden riippuu paljolti siitä, kuinka nopeasti pääset entisestä suhteestasi eroon. Itsellänin ainakin tuntuu olevan hieman käynnistysvaikeuksia pitkän suhteen kariuduttua. Kaukaiselta tuntuu tällä hetkellä suuren rakkauden löytyminen, mutta kuulema sitä ei voi ennalta tietää milloin se iskee :)
Tsemppiä etsintöihin!
vm -74
Olen ollut vuoden nyt sinkkuna tosi pitkän suhteen jälkeen. Olen 34-vuotias. En käy baareissa kovin paljon, mutta siellä niitä kiinnostuneita eniten riittää. Ei suomalaiset uskalla selvinpäin lähentyä. Ulkomaalaiset lähentelee jatkuvasti naisia selvinpäin.
Ihan hyvin olisi ollut vientiä, mutta ei ihan sellaista seuraa kuin olisin halunnut. Vaikka välillä luulin että olen tosi ruma ja lihava, niin nyt olen saanut sellaista huomiota ulkonäköni vuoksi, että ihan alan epäillä onko se sittenkään niin mukavaa että pelkän ulkonäön perusteella miehet kiinnostuu.
Yleensä livenä kiinnostuneet ovat olleet 23-28 -vuotiaita. Mutta kuulema näytän paljon nuoremmalta.
En tiedä vaan mistä löytäis kunnon miehen. Nyt mua yhdestä nettijutusta pommittaa joku mies joka ei tiedä minusta kuin ulkonäön. Ällöttää. Eli kyllä tämän ikäisille ottajia löytyy, ainakin jos ulkonäkö on miellyttävä. Mutta kun pitäis löytää sellainen jolla on samanlaiset henkiset arvot...
Entinen suhde on hyvin käsitelty, ja olemme ihan hyviä ystäviä, myös exän uuden avokin kanssa. Mutta en halunnut uutta suhdetta heti eron jälkeen, halusin ihan kunnon tauon miehistä, sillä minäkin olen alkanut seurustelemaan tosi nuorena. Nyt voisin vähitellen alkaa katselemaan miestä, tosin en tiedä miten uskaltaisin alkaa millekään jos tapaisin kivan miehen.
Onhan tämä outoa ollut olla sinkkuna...
32v miehenä olen myös huomannut,ettei se paremman puoliskon löytäminen ole yhtään helpompaa kuin silloin nuorempanakaan.Liekö sitten tullut liian vaativaksi.
Kolmisen vuotta tässä tallustellut ja kierrellyt ja kaarrellut missä milloinkin..tavannut kyllä ihan laidasta laitaan tyyppejä jos minkälaisia.
Kyllä se baarikulttuuri vain on jotenkin sitä lihatiski meininkiä useimmiten.Siis jopa minulle ovat naiset tulleet suoraan ehdottelemaan vaikka mitä!
Jokainen tekee tietysti niitä valintoja itse mitä tekee ja minkä takia,mutta kyllä sitä vaan varovaisemmaksi tulee iän myötä.Luonne/arvomaailma kysymyksiä myös pitkälti.Eipä sitä kaikkea tekemisiä viinankaan piikkiin voi laittaa.
Olen 37 v sinkkunainen ja pohtinut samaa kuin edellinen kirjoittaja. Harrastan säännöllisesti liikuntaa ja rintani tuntuvat myös olevan miesten mieleen. On ruvennut jopa harmittamaan että miehet kiinnostuvat enemmän ulkonäöstä/vartalostani kuin mitä luonteeltani olen...
Kirjoittaja on vielä nuori ja parhaat vuodet todella edessä.
"Sanovat, että nainen on parhaimmillaan siinä 19-21- vuotiaana. Miten on?"
Vaihtelee. Sanoisin 17-22. Mutta tässä on kyse ulkonäöstä.
"Onko se todella niin, että 22-vuotiaat jyräävät, vai minkälaiseksi maailma on muodostunut sillä välin kun minä olin poissa "markkinoilta"?"
Sinä vain metsästät oman ikäsistä ja vanhemmista miehistä. Näitä ei kait ole vapaana niin paljoa.
kyllä nainen 30 jotain alkaa olla Nainen, kypsä ja naisellinen, osaa antaa ja ottaa.
itse 20 miehen???????
Itse olen 31v. kaunis, hoikka ja vientiä riittää...
Mielestäni (nyt tulee kunnon klisee) iällä ei niinkään ole väliä... Ei siis vihje pedofiileille, mutta uskon että moni nuori mies juuri haaveilee vanhemmasta kokeneesta naisesta. Tottakai se nostaa itsetuntoa kun saa "valloitettua" itseään vanhemman naisen... Ja toinen juttu vielä, kun nykyään markkinoidaan kaikki seksillä niin ihmiset tarttuvat liikaa ulkonäköön. Hoh hoh, montakohan miestä tosissaan kiinnostaa onko sinulla sellulliittiä ja niin edes päin... Vaikka tämä on niin kovin kliseistä niin kaikki ovat kauniita. Naiset: kannustetaan toisiamme, ei katsella toistemme liikakiloja.. ;)