tyttö 18v mies 40v

Tyttö on täysikänen etkä voi asialle mitään. Ei tämä varmaankaan ole mitenkää harvinasita tuollaiset ikäerot.

Parasta on nyt ettet ainakaan tuo tyttärellesi julki ajatuksiasi. Hän varmasti protestoi ja saattaa tehdä todella tyhmiä päätöksiä pelkästään sen takia että kaikki ovat suhdetta vastaan. Kuuntele, ole tarkkana, kerro että olet TYTTÄRESI tukena vaikka mikä olisi. Ja suhteeseen ja mieheen suhtaudu rauhallisesti, melkein välinpitämättömästi. Siten et ainakaan aiheuta sitä, että tyttäresi uhmatakseen tekisi mitään tyhmää. Näin hänelle jää aikaa ajatella itse asiaa ja hän saattaa jopa pelästyä sitä kun teidän välinne viilenevät miehen takia.

Moi!
Älä hätäänny, tätä se aikuiseksi kasvaminen on. Okei, ikäero on aika suuri, jos normia vertaa, mutta toisaalta, mitä sitten? Ei se mies ole sun tyttären isä, vaan joku muu. Ei se nää sun tyttäressä lasta, kuten sä näät, vaan täysi-ikäsen naisen.

Okei, totta, joo, eihän 18-vuotias ole vielä vanha, mutta jossain kohtaa on päästettävä irti, ja se kohta on nyt tässä. totta on se, että toisella on enemmän elämän kokemusta: mutta on heidän asiansa osaavatko he sen tasata. Voi olla, että ei ja suhde kuolee siihen, aika usein näin käy.

Mistä sinun mielestäsi on kyse, siis oikeasti? Mies siis keskustelee tyttäresi kansssa, on älykäs, kohtelee kunnioittavasti ja ottaa huomioon.
Sänkyasiat sinulle ei enää kuulu, jos sinä itse et harrastaisi seksiä vanhemman miehen kanssa, sinulle ei kuulu silti tyttäresi valinnat. Sori, mutta ei kuulu. Hän on täysi-ikäinen ja saa päättää itse, kenen kanssa seksiä harrastaa, siitähän tässä on kyse, eikö? Sanoit lopussa tuosta pedofiliasta nimittäin... Niin, kyse ei ole pedofiliasta, ja se siitä. Sinä näät nyt "pienen tyttäresi" "vanhan äijän" kanssa, mutta kun se sinun pieni tyttäresi on nyt nainen, vaikkei kaikkea maailmasta tietäisikään. Ja mitä hänen seksielämäänsä tulee: no, se meni jo. Jos jotain jäi kertomatta, niin se jäi, nyt on luotettava siihen, että tyttäresi osaa itse valita. Ja varmasti osaakin, älä murehdi.

No niin, ja lohduttavimpaan osaan: itse seurustelin noin parikymppisenä yhden noin 20 vuotta vanhemman miehen kanssa. Se on ollut paras ihmissuhteeni ikinä, kaikilta osin. Olen ollut sen jälkeen itseäni nuoremman ja samanikäisen kanssa, mutta niinpä kaatuivat nuokin. Tosin, seurustelin yhden toisenkin vanhemman kanssa, eikä ollut sama. Persiilleen meni. Mutta tämä yksi oli, kaikesta huolimatta, hyvä suhde. Se ei siis ole iästä välttämättä kiinni. Minulle ei jäänyt huonja muistoja, ei traumoja, ei mitään huonoa sanottavaa, vaikka erottiinkin. Mä en ymmärrä edelleenkään, että mun pitäis laitttaa kriteeriksi ikä korkeammalle, kun se, millainen se ihminen on ja miten se mua kohtelee. Mun mielestä ne on kyllä ikää tärkeämpiä asioita. Edelleen.

Traumoja sen sijaan on jäänyt asiasta huomauttelevista ihmisistä. Heistä yksikään ei tosin ollut perheen jäsen, mutta voin kertoa, että ystäviäkään he eivät ole enää. Kannattaa miettiä mikä on tärkeämpää, pitää normeista kiinni ja tyrkyttää tapojaan, vai pitää ihmissuhteista kiinni ja olla onnellinen.

Tuommosta se isän rakkauden puute aiheuttaa. Kunpa isät tajuaisivat sen ennen kun hylkäävät tyttärensä. Olen ollut vähän samassa tilanteessa ja luulin saavani rakkautta. Todellisuudessa se oli kyllä ihan selvää hyväksikäyttöä, mutta enhän sitä tietysti itse nähnyt. Nuori, tyhmä ja sinisilmäinen olin. Kaduttaa vieläkin ja sen äijän ajatteleminen oksettaa. En kyllä neuvoa osaa, mutta maailman tosiasioista kannattaa keskustella ja todeta että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Varoita, mutta asialliseen sävyyn. En kyllä usko että auttaa. Monesti nuo ulkomaanelävät ovat oleskeluluvan perässä ja iskevät heikkoja yksilöitä. Jos alkaa puhua naimisiin menosta hyvin pian niin juuri siitä on silloin kyse, miksipä muuten kiire naimisiin.

Minä olin 39 kun aloin seurustella 22-vuotiaan naisen kanssa. Siitä seurasi avoliitto, joka päättyi vuosia myöhemmin ihan muihin asioihin kuin ikäeroon. Ikäero ei ollut meille koskaan ongelma pienimmässäkään määrin. En usko, että ikäero on sinunkaan tyttäresi tapauksessa iso ongelma pidemällä aikavälilä, mutta näen kyllä ongelmana sen, että tyttäresi on hyvin nuori vielä. Ihminen kypsyy ja aikuistuu merkittävästi 20-25 ikävuoden välillä. 18 vuotias on aika lapsellinen vielä.

Olen myös kiinnittänyt huomiota sellaiseen asiaan, että kun nainen kerran seurustelee vanhemman miehen kanssa, niin yleensä se seuraavakin kumppani on vanhempi. Ei välttämättä yhtä vanha kuin tämä suunan antanut, mutta merkittävästi naista vanhempi. Keski-ikäisenä miehenä selitän asiaa itselleni mielelläni sillä, että tuommoinen nelikymmenissä oleva on jo aikuistunut. Me miehet kun olemme aika lapsellsia, levottomia ja vaikeasti tyydytettäviä pitkään. Suuri osa avioliitoista päättyy miehen syrjähyppyyn 30-35 ikävuoden välillä. Siitä se mies sitten vasta oppii, kun menettää kerran sen tärkeän.

Et voi suojella tytärtäsi ainiaan ja jokainen on oikeutettu tekemään omat virheensä tässä elämässä. Koita pitää huoli, ettei sinuta tule tyttärellesi vihollinen. Tuollainen suhde kun voi olla vähän kuin uskonollinen herääminen. Vastakkainasettelu saattaa pahimmassa tapauksessa käydä sinulle kalliiksi.

Isojen kulttuurierot lisäävät eron todennäköisyyttä. Mitä etelämmäksi mennään sen alistetummassa asemassa nainen on yhteiskunnassa.

Olen lukenut monesti väitteen, että tytöt, joiden isäsuhde on ollut jotenkin vajaa, ovat alttiimpia vanhemmille miehille, mutta mitään tieteellistä näyttöä en ole vielä nähnyt. Kyse saattaa olla ihan uskomuksestakin.

Huomaa, että rikosilmoitusta pedofiiliasta et ole voinut tehdä sitten sen jälkeen, kun tyttäresi täytti 16.

Ehdotan, että esität asiasi tyttärellesi kysymysten muodossa.
- Olekto ymmärtänyt minkälainen naisen asema hänen kulttuurissaan on?
- Oletko miettinyt, miten ikänne kehittyvät, kun sinä olet 38 hän on 60 ja kun täytät itse 50 hän on 72.
- Entä jos hänellä on lapsia, miten omat lapsesi sijoittuvat hänen elämäänsä. Entä jos hänellä on jo poikia ja sinä saat tytön?

Esitä kysymykset niin, että hän vastaa itselleen. Sinun ei ole olennaista kuulla vastausta. Sinun vain pitää pitää huoli, että hän vastaa itselleen rehellisesti. Jos hän kaiken sen jälkeen edelleen haluaa, niin se on hänen oikeutensa ja sinun pitää hyväksyä asia.

vaan itselleen! Siis oikeasti....tyttäresi on täysi-ikäinen. Puuttumalla ja moittimalla tätä mahdollista suhdetta aiheutat sen että tyttäresi vihastuu sinuun. Ikä on vain numeroita. En ymmärrä miksei suhteesta voisi tulla mitään. Ai juu ei mitenkään voi kun olet muutaman vuoden vanhempi. Sinun itsetuntosiko vuoksi tyttäresi pitäisi luopua omasta mahdollisesta onnestaan.

Sanot että tyttäresi ei ymmärrä kuinka isosta ikäerosta on kyse. Elikkä sinä pidät tytärtäsi tyhmänä ja epäkelpona itse punnitsemaan ja itse tekemään omat ratkaisunsa. Samat ratkaisut joihin sinulla itselläsi on ollut nuorena mahdollisuus.

Tuntuu vähän siltä että tekemällä "kärpäsestä härkäsen" itse edesautat tyttäresi kapinaa ja ajautumista yhä enemmän tuon miehen tykö.

Ajattele itse asiaa ja miten "rasistilta" kuulostat kaikkine sanomisinesi.....Ja mene itseesi!

Vastaus löytyy varmaan tuosta "huonosta" isäsuhteesta. Vaikka tyttäresi olisikin kypsä ikäisekseen, niin edelleen vielä tarpeeksi teini, että vanhempien miesten "kivat" jutut uppoaa häneen kuin veitsi voihin. Vaikka ei se välttämättä ole iästäkään kiinni. Miehet saa puhuttua ovelasti vanhempia ja kokeneempiakin naisia helposti ympäri ja pyörryksiin.

osastossa, suku on pahin, ja.. pahin olet tässä tapauksessa sä äiti itse.

Ensinnä, sä puutut nyt liikaa tyttäresi henk.koht. asiaan. Hän on lapsesi aina, mutta 18 täytettyään aikuinen, vastuussa itsestään. Hänelläkin on täydet oikeudet tehdä virheensä, valita ne aivan itse. Puistattavaa on, että sä haluat tietää paremmin tyttäresi sydämen asiat, mitä hän. Oletko kenties kuitenkaan niin hyvin onnistunut omissa valinnoissasi, että voit täysin oikeassaoloosi luottaen sanoa, että tuo ikääntyneempi mies ei ole tyttärellesi hyväksi. Tai että hän olisi onnellisempi jonkun toisen kanssa, tai kenties yksin. Mulla on lapsia, täysi-ikäinenkin, ja vaikka hän joissain kohdin on hyvin kokematon, ainakin itseeni verrattuna, en mistään hinnasta lähtisi jakamaan hänelle ohjeita, kenen kanssa hän tuntee voivansa hyvin. Minä en tiedä! Minä en osannut valita kahteen eroon päättyneeseen avioliittoonkaan itselleni puolisoa erehtymättä, joten en usko olevani sen parempi valitsemaan lapsenikaan puolesta. Itse heidän on jokaisen tehtävä ratkaisunsa, omista lähtokohdistaan.
Luulen olevani parempi tuki lapsilleni siinä, että olen aina heidän tukenaan, ilossa ja surussa, enkä tuomitse heidän ratkaisujaan. Itsekin olen valinnut väärin, ja silloin toivoin ädiltäni pelkästeen tukea, en kaikkitietävyyttä. Hänkin näet oli jo omat virheensä tehnyt, vaikka varmaan olikin tehnyt parhaat mahdolliset ratkaisut parhain mahdollisin perustein.
Yhtä samaa sukupolvien ketjua ollaan. Ilman äitini tekemiä valintoja minua tuskin olisi, eikä siis tytärtänikään. Oikeista ja vääristä valinnoista ja niitten seurauksista kasaantuu elämä ja jatkuu kunnes kuolema vapauttaa vapaasta tahdosta.

Sillä perusteilla että minä luulin tekeväni oikean ratkaisun, vaikka teinkin väärän, en ole oikeutettu ratkomaan lasteni suuria valintoja. En ole kykeneväinen.
Ja.. lapseni saattavat jopa onnistua. Minä en voi tietää. Sekin vielä, että moni sanoo voivansa vaikka kuolla jonkun puolesta, mutta kuinka moni kykenee elämään?

Täh? Olisit tehnyt _ilmoituksen_ pedofiliasta?? Haluatko että tyttäresi on kanssasi vielä väleissä myös tulevaisuudessa..? Älä sitten IKINÄ sano tuota ääneesi. Ja se, että huomauttelet ikäerosta, vain VAHVISTAA tyttäresi halua olla miehen kanssa. Minulla ja miehelläni on ikäeroa 16 vuotta, aloimme seurustelemaan kun olin itse 16 ja hän 32. Äitini koitti tehdä kaikkensa jotta eroaisimme ja kerran sitten huusi että on minun onneni että suojaikää juuri laskettiin 18sta 16sta, muutoin olisi mieheni jo kiven sisässä raiskattavana pikkutyttöjen hyväksikäytöstä. Siihen loppui minun ja äidin suhde.

Olen ollut mieheni kanssa nyt 10 vuotta, 8 naimisissa. Meille on siunaantunut kaksi ihanaa poikaa eikä äitini ole koskaan nähnyt kumpaakaan, olemme nyt muutaman vuoden sisällä törmänneet kerran tai kaksi jossakin mutta en ole mitään mennyt puhumaan. Olen valmis antamaan anteeksi äidilleni sitten kun hän tulee pyytämään minulta anteeksi ja ilmaisee halunsa tutustua lapsenlapsiinsa. Siihen saakka saa puolestani tukehtua turhaan vihaansa.

Ja olen satavarma että sinua HÄIRITSEE se että mies on ulkomaalainen, sehän voi olla vaikka sellanen joka tekee muutaman muksun täällä ja nyysii ne sitten ulkomaille. Kauheeta, niinhän se aina meneekin, eikös? Jos olisit äitini ja tietäisin että ajattelet noin, minä häpeäisin sinua.

Todellakin on oikein että sä huolehdit tyttäresi perään. Mun mielestä osa näistä vastauksista oli turhan syyttäviä sua kohtaan, ja ihmettelenkin heidän asennettaan.
Noi kaksihan on ihan eri planeetalta, mitä tulee elämänkaareen ja siihen vielä kulttuurierot päälle. Sanoisin että tuolla suhteella on olemattomat mahdollisuudet ilman sinunkin puuttumistasi. Todennäköisesti mies näkee vain helpon hoidon sun tyttäressäs. Kyllä mullekin nelikymppisenä 18-v. turisti kelpais!

Kohta se apina nai tyttäreäsi ja synnyttää terveen mulaatin sukuusi!

Mutta muista kaikki me ollaan ihmisiä!

sillä äitinä toivoisi omalle lapselleen mahdollisimman tasaista tietä ilman pettymyksiä ja jopa mahdollista hyväksikäyttöä. Kyllä ilman muuta on vaikea ymmärtää ns. aikuista miestä joka hakee noin nuoria naisia...Toisaalta tällainen ikäero on monesti vielä sallitumpaa muualla maailmassa kuin Suomessa. Ainahan siihen tiettyä kehittymättömyyttä liittyy. 18 v. on varmasti vielä kehittymätön, 40 vuotiaalta toivoisi muuta. Mutta näinhän se on, että puuttua ei voi eikä kannata, jokaisen vaan on tehtävä omat ratkaisunsa. Toivottavasti ne ratkaisut eivät pilaa teidän välejänne.

Onko mielestäsi jotenkin "helpottavaa", ettei mies ole muslimi? Minusta se ei tekis asiaa yhtään ongelmallisemmaksi.
Ikäero on suuri. Jos tuo olisi sattunut omalle kohdalle, olisin varmaan minäkin huolissani. Todennäköisesti kyselisin onko tyttäreni miettinyt mikä on tilanne kun hän on 40 ja mies 62? Haluaako hän hoitaa 50-vuotiaana 70-vuotiasta Jos mies on ns. vanhapoika, onko hän elänyt huolehtivan äidin hoivissa? Haluaako tyttäresi jatkaa äidn tavoin miehestä huolehtimista? Voiko miestä enää "kouluttaa" uusille tavoille? Ja sitärataa.Kysele ja kyseenalaista, mutta älä suutu tai moiti miestä. Tärkeintä kuitenkin, että sanot tyttärellesi, että aina voi tulla kotiin, jos elämä kohtelee kaltoin.

Ystäväni alkoi 18 vuotiaana seurustelemaan 35 vuotiaan miehen kanssa. Menivät naimisiin ja saivat tyttäriä. Nyt on tyttäret huostaanotettu ja psykiatrisesa hoidossa, koska isä käytti heitä seksuaalisesti hyväkseen.

tyttösi parhaassa iässä....äkkiä poikki tollainen suhde ja etsiä ikäistä seuraa..näytä tytöllesi tämä foorumi..kohtahan se on eläkeukko ja kuinka vakavissaan se on tyttösi kanssa..voi olla parittaja jolla on naisia kaikkialla..
hullunhommaa..mene väliin ja käske heti lopettaa tuommoinen eläkesuhde.
mies 37v

Hyväksyisi tuollaista missään nimessä. Minun vanhin lapsi täytyy muutaman kuukauden päästä 18 vuotta eikä tulisi kuuloonkaan, että olisi minuakin vanhemman kanssa. Noi on efebofiileja jotka noita teinejä etsii ja sillä huolesi on ihan oikeutettua. Onhan se kamalaa katsella, kun oma lapsi joutuu helpoksi uhriksi tuollaisille.

Mutta mitä tuossa voisi tehdä, kun toinen on aikuinen. Ei mitään. korkeintaan voi sanoa ettei sitten missään nimessä saa sitä efebofiilia tuoda lähellekkään. Tyttöjen isä voi kyllä vääntää setämieheltä niskat nurin, ja se kyllä lisää soppaan sakeutta kummasti.

Itse olen jo vuosia sitten lapsille kertonut ettei noissa jutuissa ole kysymys mistään rakkaudesta vaan setämiesten kiimasta nuoria tyttöjä kohtaan eikä missään nimessä kannata antaa onnistumiseniloa niille. Niillehän se ikä on se kaikkein tärkein asia. Jos tyttö olisi vaikka 5 vuotta vanhempi, niin se ei enää noita kiinnostaisi.

Onneksi minun tyttäreni hylkii noi vanhemmat miehet ihan suoralta kädeltä valistuksen ansiosta, ja pysyttelee ikäisissään. Se on terveempää niin eikä toivottavasti tuo tule ikinä kuuluun mun ongelmiin.

Hyi helkkari.. rupes oikein ällöttään. Minua vanhempi ja oman lapsenikäinen.. sairasta.

"Toisaalta harmittaa, että tyttö on täysiikäinen, olisin muuten voinut tehdä ilmoituksen pedofiliasta."

Harmittaisiko jos tyttäresi menisi avioon ja tulisi perilliseksi 80-vuotiaalle papalle joka kuolisi häävuoteeseen rasituksesta?

Vittu, millä pokalla te idiootit arvostelette nuorisoa...

Entäpä jos pari-kolmekymppinen mies alkaa seurustella nelikymppisen naisen kanssa? Minkälaisia ajatuksia se herättää?

On ollut mukava lukea saamiani viestejä, monet ovat olleet hyvin ajatuksia herättäviä ja pohdittavia.
Katsotaan minne elämä vie itsekutakin. Onneksi olen tälläinen tiukkapipo, joka on huolissaan lapsitaan ja heidän tulevaisuuttaan. Tosi asia on, että toisen elämää ei voi tasoittaa valmiiksi, mutta uskoisin, että monet vanhemmat haluaisi, että oman lapsen ei mahdollisesti tavitse käydä kaikkia karikoita läpi mitä itse on joutunut käymään.

Tätini joka on 22v, seurusteli monta vuotta 60 vuotiaan kanssa, Ikä ero ei ole mikään syy kenenkään syytöksiin, ellei toinen osapuoli ole alaikäinen. Itsekin olen aina tapaillut,seurustellut vähintään 4vuotta vanhemman kanssa. Ja hyvin on suku ottanut vastaan aina. Sen verran pitäisi vanhempien luottaa lapsiinsa, varsinkin jos tuovat "kumppaninsa vielä näytille, ja osoittaa että liikkuu turvallisessa porukassa.

mun mummo oli 19 vuotias ja pappa 38 vuotias kun ne meni naimisiin, heillä oli siis 19 vuotta ikäeroa.
saivat 11 lasta ja elivät hyvän elämän yhdessä.
Ikäeroja on ollut aina, nykyään siitä tehdään vaan haloo.

Sinuna luottaisin siihen, että tyttäresi ITSE huomaa onko miehestä mihinkään muuhun kuin lipevästi lirkuttelemaan. Jos tyttäresi esim. huomaa, että mies valehtelee (= ei kerro rehellisesti perheestään ja mahdoll. lapsistaan jne.), niin en usko että hän ehdoin tahdoin rupeaa elämäänsä haaskaamaan tuollaisen onnenonkijan kanssa.

Parhalla ystävälläni, joka on nyt 18-vuotias, on ollut suhde ulkomaalaiseen 31-vuotiaaseen mieheen jo kahden vuoden ajan. Tunnen molemmat hyvin, ja vaikka yleensä järkytyn suurista ikäeroista, en pahaksu ollenkaan heidän suhdettaan. Yleensä ikäerot, vaikka toiset väittävätkin niiden olevan pelkkiä numeroita, ovat oikeasti ongelma suhteelle, koska toisen osapuolen elämänkokemus on niin erilainen kuin toisen. Ystäväni tapauksessa ikäero tosin ei haittaa, koska toisinaan muutamaa vuotta itseäni nuorempi tuntuu minuakin paljon aikuisemmalta, ja hänen poikaystävänsä on hyvin lapsenmielinen. Lapsenmielinen siis hyvässä merkityksessä, hän ei ole pedofiili tai mitenkään sairas tai omituinen, niin kuin suurin osa täällä voisi kuvitella, vaan hän on kaikkia kohtaan mukava, ymmärtäväinen ja ennen kaikkea ystäväni paras ystävä.
Suosittelenkinn nyt sinulle, että tutustut tyttäresti miesystävään, ja päätät mielipiteesi hänestä vasta sen jälkeen. Ystäväni ei ole koskaan kertonut suhteestaan äidilleen, koska pelkää tämän reaktiota (koska hänen äitinsä ei pidä tästä miehestä). Tyttäresi on kertonut suhteestaan sinulle, ja ollut avoin, yritä nyt siis tutustua tähän mieheen ja katso, onko hän sellainen mies, jonka kanssa haluaisit tyttäresi seurustelevan. Aina voit kertoa oman mielipiteesi tyttärellesi, mutta miehen tapaaminen ensin voisi olla viisaampaa, millä muuten perustelisit asian?
Tietysti ikäerot ovat jollain tapaa järkyttäviä ja niitä on vaikea ymmärtää, mutta ystäväni suhteen myötä olen tajunnut, että aina iällä ei ole merkitystä. Tietysti 12-vuotiaan suhde 30-vuotiaaseen on eri asia kuin 39-vuotiaan suhde 55-vuotiaaseen, se olisi jo luonnotonta ja hyväksikäyttöä, mutta ystäväni ei ainakaan ole hyväksikäytetty suhteessaan.
Ja mitä vielä tulee huonoihin isäsuhteisiin. Itselläni on hyvät välit isääni, ja olen aina tuntenut oloni turvalliseksi (ehkä en aina rakastetuksi mutta kuitenkin), ja ihastun aina vanhempiin miehiin, yleensä noin 30-35 -vuotiaisiin. Omalla kohdallani seurustelu ei vain tulisi mieleenlään, koen olevani liian lapsi vielä seurustelemaan niin paljon itseäni vanhempien kanssa, mutta ne jotka kykenevät siihen ja joita itseään suhde ei vaivaannuta, ovat varmasti tarpeeksi kypsiä suhteeseen vanhemman miehen kanssa.
Neuvona siis sinulle, keskustele tyttäresi kanssa, ja keskustele ja tutustu tyttäresi miesystävään. Mieti myös, mikä on tyttärellesi parasta. Haluatko päättää hänen elämästään ikuisesti ja haluatko hänen olevan onneton, vai annatko hänelle mahdollisuuden päättää itse ja ehkä oppia virheistään?

Suuri osa takertui tähän ikäkysymykseen.
Minusta äidin viestissä oli muita paljon isompia huolenaiheita. Miksei tytär ole kertonut (asialliselle äidilleen?) faktoja miehestä? Mies on siis sellaisesta kulttuuripiiristä, jossa arjen seurustelutaitoon kuuluu keskustelutaito.

Mies asuu ulkomailla. Missä tytär?
Onko mies naimisissa vai ei? Onko hänellä perhe omassa maassaan? Todennäköisesti on.
Pyrkiikö mies lähinnä naimisiin suomalaisen kanssa saadakseen kansalaisuuden?
Millä mies elättää itsensä?
Onko kyseessä vain kevyt lomaromanssi?
Onko yhteistä kunnon kieltä kommunikoida?

Näitä viisas äiti voisi mainiosti ja rauhallisesti puhua tyttären kanssa. Siis ihan rauhassa.

Paljon matkustaneena olen tavannut suomalaisten suosimissa lomakohteissa monia miehiä, jotka ovat esitelleet suomalaisia tyttöystäviään ja vaimoehdokkaitaan. Heillä on ollut nippu kuvia ja kuvan takana tytön nimi ja osoite. Olen päässyt ne vapaasti lukemaan.

Pääasia kai on, että 18-vuotias tietää, missä menee. Mutta tietääkö tässä tapauksessa?

onko hän naimisissa tai onko hänellä lapsia tai muuta salattavaa? Tai onko tyttäresi hänelle vain lelu? Eli sanoisin että sama neuvo, on sitten kyseessä nuori tai vanha tai minkäikäinen vain, että kunnolla kannattaa tuntea ennen kuin hyppää suhteeseen. Kannattaa selvittää millainen mies todella on kysessä. Sekä nuorista että vanhoista löytyy renttuja ja toisaalta kunnon miehiä. Myös omat tunteet on syytä selvittää: onko kyse ihastumisesta vai rakastumisesta vai joidenkin toisen luonteenpiirteiden ihailusta. Entä mitä tunteet todella ovat toisen puolelta. Varo että et sorru ikärasismiin vaan että ihmissuhdeneuvosi olisivat kelvollisia myös jos ihastus olisi tyttäresi ikäluokkaa.

Oma ihastuksenpoikaseni joskus n. 30v vanhempaan mieheen kaatui aika alkumetreillä... Mies oli kyllä loistava keskustelija ja meillä oli hauskaa yhdessä. Koin että hän oli herrasmies. Mutta hän olisi halunnut luoda minusta hienon leidin ja minä taas en halunnut olla kenenkään miehen luomus. Samoin olisin voinut kokea nuoremmankin miehen ollessa kyseessä.

vanha aihe nutta mutta miten aloittajalla kävi asiassa. nyt on vuos 2021 tuo varmaan on normaalia jo