Elikkäs osaako joku vastata että miten voi muka mummouden pilata?
Mieheni tekee 12h työpäiviä ja vapaita on sitte aina pari päivää viikossa. Kun vapaapäivät sitte on, hän menee kaverinsa luokse tekemään auto-projektia. Äitinsä luona käy tosi harvoin ja olen miehelleni sanonut välillä että täytyis äitis luona men käymää kun on viime kerrasta jo kk aikaa. Mieheni äiti sitte soittaa kerran viikos pojallee et "mitä kuuluu" ja vastaus on aina et "siin se". Sitte hänen äitis kysyy et "koska tuutte käymää kahvilla" ja mieheni vastaa taas että "sit joskus kun kerkee".
Meillä on runsas vuoden ikäinen lapsi jotan mieheni äiti haluisi nähdä.
Eli välillä siis anoppini lähettää mulle viestii et se on mun syytä, ettei hänen poikansa tule käymään. Oon sille sanonu et kaikki vapaapäivät se on autojen kimpus, enkä mä sille mitää voi ettei hänen poikansa käy hänen luonaan..se ei usko sitä..mukamas valehtelen.
Sitte se lähettää mulle viestejä, et mä oon pilannu hänen mummoutensa, kun hän ei nää lapsensa lasta.
Minkä mä sille voin ettei mieheni siellä halua käydä ja yksin en lähde, koska anoppini miesystävä alkaa haukkua aina mua kun mieheni ei oo mukana.
Sitte on kummaa että he eivät tule meillä käymään, vaikka on auto perseen alla..ja matkaa heiltä meille on alle 10km. Mieheni äiti pääsee kyllä toisen lapsensa luona käymään, joka asuu samoissa taloissa kuin me, mutta meille eivät pääse tulemaan.
Jos anoppini haluisi nähdä lapsensa lasta niin hänkin voisi tulla käymään. Viimeks hän kävi keväällä ja sekin oli 5min visiitti..koskaan kauempaa he eivät viihdy.
Ihmettelen tässä nyt vaan että miten mä voin pilata hänen mummoutensa..itse se pilaa sen olemalla tuollainen.
Nyt oon miehelleni sanonut että hän saa luvan käydä kattomas neidin kans, äitiään edes kerran kahessa viikossa, jotta mun ei tarvi kuunnella enää yhtäkää kertaa mistää "mummouden pilaamisesta".
Itse en siellä enää käy, koska mulle on alkanu riittää koko touhu. Muutenkin puukottavat ja puhuvat kaikkea paskaa selkäni takana..kuulen niistä sitte jälkeenpäin yleensä anoppini siskolta.
Anopin sisko on paljon mukavampi. Ymmärtää mua täysin ja ihmettelee siskonsa(anoppini) käytöstä.
Oma siskoni asuu 150km päässä ja kun siellä tulee käytyä 2-4 kertaa vuodessa...jos anoppi kuulee että mennää Turkuun, siskoni luokse, niin se alkaa heti valittaa et mitä me siel tehää. Monesti oon sanonu et "enkö mä sais muka käydä oman siskoni luona"..anoppi totee ivallisella äänellä et "noo saaat". Joka kerta näkee vaivaa...en saisi käydä edes oman äitini luona kylässä, kun se näkee siitäkin vaivaa.
Oon sille monesti sanonut että mä saan käydä missä mä haluan ja se ei hänelle kuulu.
Juu ja nyt kun ei oo mulle sanonu et mä en päästä hänen poikaansa käymää, niin nyt se sitte syyttää omaa siskoaan, että se "manipuloi mua ja hänen poikaansa, ettei me vaan käytäs hänen luonaan. Vähän oli kyl anopin sisko ihmeissään ja totes siskolleen että hän ei manipuloi ketään..hän ei puutu kenenkään menemisiin mitenkää.
Että tällänen anoppi mulla on...vittu.
Mieheni tekee 12h työpäiviä ja vapaita on sitte aina pari päivää viikossa. Kun vapaapäivät sitte on, hän menee kaverinsa luokse tekemään auto-projektia. Äitinsä luona käy tosi harvoin ja olen miehelleni sanonut välillä että täytyis äitis luona men käymää kun on viime kerrasta jo kk aikaa. Mieheni äiti sitte soittaa kerran viikos pojallee et "mitä kuuluu" ja vastaus on aina et "siin se". Sitte hänen äitis kysyy et "koska tuutte käymää kahvilla" ja mieheni vastaa taas että "sit joskus kun kerkee".
Meillä on runsas vuoden ikäinen lapsi jotan mieheni äiti haluisi nähdä.
Eli välillä siis anoppini lähettää mulle viestii et se on mun syytä, ettei hänen poikansa tule käymään. Oon sille sanonu et kaikki vapaapäivät se on autojen kimpus, enkä mä sille mitää voi ettei hänen poikansa käy hänen luonaan..se ei usko sitä..mukamas valehtelen.
Sitte se lähettää mulle viestejä, et mä oon pilannu hänen mummoutensa, kun hän ei nää lapsensa lasta.
Minkä mä sille voin ettei mieheni siellä halua käydä ja yksin en lähde, koska anoppini miesystävä alkaa haukkua aina mua kun mieheni ei oo mukana.
Sitte on kummaa että he eivät tule meillä käymään, vaikka on auto perseen alla..ja matkaa heiltä meille on alle 10km. Mieheni äiti pääsee kyllä toisen lapsensa luona käymään, joka asuu samoissa taloissa kuin me, mutta meille eivät pääse tulemaan.
Jos anoppini haluisi nähdä lapsensa lasta niin hänkin voisi tulla käymään. Viimeks hän kävi keväällä ja sekin oli 5min visiitti..koskaan kauempaa he eivät viihdy.
Ihmettelen tässä nyt vaan että miten mä voin pilata hänen mummoutensa..itse se pilaa sen olemalla tuollainen.
Nyt oon miehelleni sanonut että hän saa luvan käydä kattomas neidin kans, äitiään edes kerran kahessa viikossa, jotta mun ei tarvi kuunnella enää yhtäkää kertaa mistää "mummouden pilaamisesta".
Itse en siellä enää käy, koska mulle on alkanu riittää koko touhu. Muutenkin puukottavat ja puhuvat kaikkea paskaa selkäni takana..kuulen niistä sitte jälkeenpäin yleensä anoppini siskolta.
Anopin sisko on paljon mukavampi. Ymmärtää mua täysin ja ihmettelee siskonsa(anoppini) käytöstä.
Oma siskoni asuu 150km päässä ja kun siellä tulee käytyä 2-4 kertaa vuodessa...jos anoppi kuulee että mennää Turkuun, siskoni luokse, niin se alkaa heti valittaa et mitä me siel tehää. Monesti oon sanonu et "enkö mä sais muka käydä oman siskoni luona"..anoppi totee ivallisella äänellä et "noo saaat". Joka kerta näkee vaivaa...en saisi käydä edes oman äitini luona kylässä, kun se näkee siitäkin vaivaa.
Oon sille monesti sanonut että mä saan käydä missä mä haluan ja se ei hänelle kuulu.
Juu ja nyt kun ei oo mulle sanonu et mä en päästä hänen poikaansa käymää, niin nyt se sitte syyttää omaa siskoaan, että se "manipuloi mua ja hänen poikaansa, ettei me vaan käytäs hänen luonaan. Vähän oli kyl anopin sisko ihmeissään ja totes siskolleen että hän ei manipuloi ketään..hän ei puutu kenenkään menemisiin mitenkää.
Että tällänen anoppi mulla on...vittu.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ajattele, olet kohta mummo! Pannaan 100 vuotta eteen päin, niin sinusta on jäljellä vain ehkä kallo ja hampaat, joita kukaan ei enään tule muistamaan!
Kaikki me tullaan pyyhkiytymään pois!
300-500 vuotta, niin meistä ei ole jäljellä muuta kuin multaa!
Joten?
NAUTTIKAA ELÄMÄSTÄ!
Tosta nyt ottanu mitää selvää...mä nyt en oo viel mummon alkua...en viel seuraavaa 20v.
Vaikka kyllä mul jo mummon sisuskalut on ollu jo pienest asti...joka paikka kremppaa millon mistäkin paikasta. =(
Tosin usein käy niin että he pilaavat sen ihan ite. Haukkumalla sua valehtelijaks, selkään puukottamalla, pahaa puhumalla ei "mummoutta" pidetä yllä. Teidänkin tapauksessa mummo hakee sitä syytä muista,sinusta ja omasta siskostaan, mut ei ite tajua/halua katsoa peiliin...
Ilmeisesti te ette ole ns suosikkeja koska he eivät teille tule, mut toisen lapsen luona kyläilevät. Se että miehesi ei halua äitinsä luona kyläillä, kertoo aika paljon, että jotain häikkää väleissä on ja ainakin mun mielestä ei ole sun velvollisuus pitää niitä mummovälejä kunnossa ja kuunnella sitä päänaukomista.
Nää tämmöset jutut on ikäviä, kun kuitenkin suhteet isovanhempiin ovat lapselle tärkeitä mut aina ei tilanteelle voi mitään. Mulla itellä on kaks lasta. Vanhemman mummon kanssa ollaan mitä parhaimmissa väleissä ja nuoremman mummun kanssa ei olla enää tekemisissä ollenkaan. Sen kanssa oli sama juttu. Kun lapsen isän kanssa vielä yhdessä oltiin niin paljon sain nieleskellä ilkeyksiä joita hän jakeli ihan tauotta. Milloin arvosteli vanhempaa lasta ja milloin mun elämäntapoja. Mun sisko asuu kans kaukana ja ajelee meille yökylään joskus. Jopa siitä tuli sanomista, ihan niinkuin minäkään en olis saanu olla siskoni kans tekemisissä. Eron jälkeen lakkasin kuuntelemasta sitä vittuilua ja latasin takas, niin kas kummaa, nyt musta tuli se ilkeä ihminen....
Toiset ihmiset vaan ei tuu toimeen keskenään ja se tarvii hyväksyä. Eli älä ota suotta paineita ja pidä puoles. Nostamalla ns kissan pöydälle ja keskustelemalla asioista voi saada jotain hyvää aikaseks tai sit välit katkee kokonaan, mut paskapuheita ei kenenkään tarvi sietää....
Tsemppiä....
Vaan mummo itse, jos joku. Et pysty muuttaan anoppis ajatuksia tai sanomisia. Mutta ei ole helppoa olla välittämä'ttä niistä. Onneksi voit ilmeisesti puhua anoppisi sisaren kanssa miltä susta tuntuu. Pidä oma pääsi äläkä yritä jonkun mieliksi tehdä jotain, jos ilmi selvästi ei ole sun syytäsi.
Itse kärsin vuosi kausia kiltin tytön syndroomasta ja yritin miellyttää kaikkia (vaikka kukaan ei erityisesti vaatinut mitään)
On miehesi tehtvä hoitaa välit äitiinsä ja käydä siellä katsomassa vanhempiaan. Onko anoppis sanonut miksei ne muka ehdi tulla teille? Onhan kahden aikuisen hekpompi liikkua kuin teidän pienen lapsen kanssa.
Oma äitini sanoi vielä kahdeksan kymppisenä, ettäihminen pääsee sinne minne tahtoo...
Itse olen nyt varmaan anoppisi ikäluokkaa...
Monesti olen sitä kysynyt, mutta vastausta en saa.
Kun anopin miesystävä soittaa miehelleni ja kysyy et "koska tuutte käymää" tai "miksette tuu käymään", niin mieheni on todennu et "hekin pääsevät käymää täällä, kun on kerra auto millä kulkea"...miesystävä on vaan nauranu puhelimes ja todennu et "nii". Ei näköjään pysty sanomaan suoraan ettei haluu tullu.
Ehkä mä tiedän kyl mikseivät tule..koska anopin miesystävä ei haluu olla mun kanssa misää tekemisis.
Kun neidillä oli elokuussa 1v. syntymäpäivä ja ne järjestettiin sitte mun vanhempien luona, niin anoppi tuli ja sen miesystävä ei. Illalla mieheni ja hänen veljes sano ettei se tullu sen takia, ku ei haluu olla mun vanhempien kanssa misää tekemisis enää. Eiköhän tosta sitte jo osaa päätellä et miks ei tule meillä käymää.
Kerroin vanhemmilleni tästä ja he ihmettelivät sitä, että mitä pahaa he muka ovat tehneet...eivät mitään.
Anopin miesystävä on mieheni kuvioissa ollut jo 20vuotta..se on miehelle ja hänen veljellee vähän niinkuin isän korvike.
Niiden kanssa ei voi puhua, eikä keskustella mistään..joko he vetävät herneet nenää tai sitte se miesystävä alkaa huutaa ja siinä ei saa omaa suunvuoroa lainkaa. Kaikista asioista täytyis olla aina samaa mieltä..omia mielipiteitä ei saa olla lainkaan.
Niin ja syyttävät mua myös esikoisen kuolemasta..anoppi totes kun odotin toista, et "kai sä tapat senkin niin kuin tapoit Tonin". Miten joku voi sanoa tollasta..mä oon vieläkin ihan rikki tosta tilanteesta vaikka tosta sanomisesta on jo puoltoist vuotta aikaa. Joka päivä toi sana pyörii mun päässä.
Meidän esikoinen ei ollut terve syntyessään..sillä oli harvinainen palleatyrä jonka takia keuhkot ei ollu kehittyny kunnol ja lopulta sydän ei enää jaksanu..eli koko 7kk sairaalassa happiletkun avulla ja välil hengityskoneessa. Loppuvaihees jouduttii tekemää se vaikee päätös ja antaa vauva-enkelimme nukkua pois. Vieläkin tulee tippa linssiin..on se niin kova menetys mulle ja miehelleni.
Siis poikaansa ei syytä...se on vaan mun syy. Aina mietin et onko se sit todellakin mun vika..ja et kai mä sitte tapoin poikani ku annoin sen nukkua pois..mitään ei ollu enää tehtävissä..olis kuitenkin parin päivän sisällä menehtyny vaikka sitä päätöstä ei oltais tehty.
Anopin siskon kanssa mulla on hyvät välit. Se kyllä sanoo aina välil, et yrittäkää nyt selvittää välit. En viitti sille sanoa, ettei sun siskos kanssa voi selvittää mitää. Mä en oo koskaa tullu toimee anoppini kanssa...ehkä alkuaikoina hiukan, mutta sitte ku sanoin jotai omia mielipiteitä ja kun huomasivat että mä sanon asiat suoraan, niin sitte alko se sota. Tai anopin mielestä meil oli aina sota jos sanoin jotai hänel...monta kertaa sanoin sille et ei mulla hänen kanssa sotaa ole..kai mä nyt saan sanoa asioita, niinkuin hekin.
Sitte tuli sota siitä ku sanoin ettei vie poikani haudal lyhtyy, koska mä oon vieny sinne kaks samanlaista. Anopin ois ehdoin tahdoin täytyny viedä lyhty poikani haudalle, vaikka itse ei siellä käy kun kerran vuodessa. Ei ymmärrä sitä että haluan laittaa lapseni haudan meidän perheen näköiseksi...ku se pitäis olla anopin näköinen. Sanoin sille et hän voi viedä sinne ihan tavallisen hautakynttilän, silloin kun siellä viittii ees käydä. Samoin mun vanhempani vievät hautakynttilän...äidilleni ei tulisi edes mieleen viedä lyhtyä, koska hän kunnioittaa minua ja mun perhettä.
Sitte viimeistää kun neiti täyttää 2v ja ne pidetään kotona ja jos anopin miesystävä ei tule meille, niin silloin se on 100% varmaa, ettei halua minunkaa kanssa olla tekemisis...sen näkee sitte vasta elokuussa.
anoppi ei taida sinusta tykätä
Kuinka anoppis voi edes moisia asioita laskea suustansa!!! Älä hyvä ihminen tunne syyllisyyttä mistään, anoppis sen sijaan olis syytä alkaa käyttäytymään aikuisen ihmisen lailla, eikä olla kuin joku ihmishirviö....kaikenlaisia kammottavuuksia maailma päällään kantaakin.
Täytyy myöntää että olet todella kiltti ihminen kun jaksat vielä tuollaisen kohtelun jälkeen surra näinkin paljon ko tilannetta. Moni(myös minä)olis jo aikapäiviä sitten laittanu välit poikki kokonaan, tuntien vaan helpotusta kun ei enää tarvi ilkeilyä kuunnella.
Ei kukaan voi sanoa mitä sun tulee tehdä näiden ihmisten kanssa, ollakko tekemisissä vai ei, mutta mietippä sellaista asiaa, että tulevaisuudessa niitä ilkeyksiä saatetaan alkaa kertomaan teidän pienelle lapselle...Mitä mahtaa lapsen päässä pyöriä kun mummu kertoilee näitä "omia totuuksiaan" hänelle...
voimia toivotan...sä todella tarvit niitä...
ja stressaamista.
Mieheni juo kaikki vapaapäivät nykyää ja monesti siitä sanonu..enkä kyl kauaa tällästä jaksa. Olen sanonut anopille ja sen miesystävälle tästä, mutta he eivät usko...sanoo että mä valehtelen. Miten mä voisin valehdella mieheni juomisesta ku sitä tässä joudun joka päivä kattomaan..he eivät ole täällä kärpäsenä katossa, joten eivät voi tietää. Anopin miesystävä soitti sitte meihelleni ja tottasai mieheni valehteli heille..ei se juomistaan kellee myönnä.
Anoppi totes yli vuos sitte ku sanoin miehen juomisesta jo silloin kun odotin toista, etten jaksa kattel sitä. Anoppi totee ettei hänkää välil jaksa kattoo kun miesystävä juo, mutta hyvinon kuitenkin kestäny. Sitte totes, että "annan pojan juoda". Kyl huomaa että on anoppi ja sen miesystävä antanu huonoo esimerkkii ku itekki ovat jo 20v juoneet...ja jättäneet alle kouluikäiset lapsensa silloin yksin kotiin ja itse lähtivät baariin. Sitä en kyllä ymmär et mitenvanhemmat voivat tehä lapsillee tollasta.
Miehelleni oon sanonu että neiti kärsii kun hän juo ja jos ei ala loppuu, niin mä otan ja lähen. Tässä vielä hetken kestää, jospa sais sen vielä josai vaihees tajuumaan että mä todellakin olen tosissani.
Silloin kun anoppi ja hänen miesystävänsä on ottaneet, niin soittelevat tai lähettävät viestii, mutta selvinpäin ei.
Yks hyvä juttu on se, että anoppi on vihdoinkin tajunnut, ettei sen kannata mulle enää soittaa, koska en vastaa hänen puheluihin...ihan vaan ettei mun tarvi kuunnel sitä paskaa mitä mulle puhuu puhelimen toises päässä.
Oli sitte omalle siskollee todennu, että kun miniä ei vastaa enää hänen puheluihin...oli anopin sisko todennu, et minkäköhän takia ei enää vastaa..oli anoppi menny ihan hiljaseks.
Kuuleppas nyt hyvä ihminen. Haluatko todella antaa lapsellesi sellaisen perhekäsityksen jossa sekä isä että anoppi kävelevät äidin yli mennen tullen? Sinun ja miehesi parisuhde on lapsesi koti ja tuo koti on tällä hetkellä rötiskö.
Juominen aiheuttaa lapsellesi turvattomuutta ja pelkoja. Pahimmassa tapauksessa ongelmia jotka johtavat hänet huonoon elämään omassa aikuisuudessaan.
Etsi itsestäsi se naarastiikeri joka ajattelee lapsen parasta ja pitää huolta siitä että lapsen parast toteutuu. Nykyinen elämäntilanteesi ei todellakaan ole lapsen parhaaksi.
Jotenkin tunnustaa että sä oot ihan liian tiukilla nyt. Paljon surua ja murhetta ollut muutenkin ja toiset vaan heittää lisää vettä myllyyn ja tekee sun elämän vieläkin vaikeammaksi. Kyllähän naiset sitkeitä on, mut jossain se raja tulee vastaan ja jos tilanne menee liian pahaks niin siitä suosta nouseminen on todella vaikeeta.
Tiedän että se on helppo vieraan sanoa että pidä puoles, varsinkin kun oot ihan yksin asian kanssa. Ei oo miehestä sitä tukea ja vakaata olkapäätä, mitä tarvittais, vaan se on itsekkin ongelma. Saattaahan se olla niin että miehesi jollain lailla pakenee kaikkia ongelmia sillä että ryyppää viikonloput, mut lapsen, parisuhteen ja perhe-elämän kannalta se ei kuulosta oikein turvalliselta. Varsinkin kun yleensä ko jutulla on tapana paheta pikkuhiljaa niin, että lopulta se viina hallitsee joka asiaa..
Mun näkemys elämästä on se että aina on itsellä mahdollista tehdä valintoja. Silloin kun mukana kuvioissa on lapsi ja sen turvallinen elämä, niin niitä valintoja ei voi tehdä pelkästään itseään ajatellen. Lapset elää äitinsä kautta ja jos äiti ei ole onnellinen niin ei lapsikaan tunne oloonsa turvatuksi. Eli valinta on aikuisten käsissä. Miehesi voi valita onko viina ja kaverit tärkeämpiä kuin perhe, jos vaaka kallistuu perheen puolelle, sen eteen on myös tehtävä jotain. Mummo miehineen voi valita, tahtovatko he olla lapsenlapsensa kanssa tekemisissä enemmän vai ei, jos he tahtovat niin se edellyttää heiltä asiallista käytöstä... Ja sinä voit valita jätätkö koko sirkuksen taaksesi jatkaen omaa elämääsi, missä ei kukaan sua lattiariepuna käytä, tai sit nouset barrikaadeille puolustamaan itseäsi ja vaatimaan ihmisarvoista kohtelua...
Voihan se kuitenkin olla että sun vaatimukset menee kuuroille korville, mut silloin oot ainakin yrittäny ja sen jälkeen voit tehdä muita ratkaisuja...
Arvosta itseäsi, jos sinä et sitä itse tee, niin ei sitä tee muutkaan...
Miehelle yrittäny sanoo et yhtenä päivänä viikossa voi hiukan ottaa, mutt ei joka vapaapäivä. Itse en voi ottaa kun on lapsi kotona..en ota ees yhtä pientä lasillistakaan..jotenkin se tuntuu väärältä vaikka ottais ruokalusikallisenkin.
Mies on kaks viikkoo ollut nyt lomautettuna ja ekan viikon se otti joka päivä ja rahaa meni 80€...sille sitte sanoin että senkin rahan ois voinu laittaa diesel-veroon. Mies laitto oman autonsa seisontaa, kun ei oo varaa pitää kahta just täl hetkel.
Nyt sitte sano et pakko olla ottamatta, jos hän meinaa saada autonsa ajoon huolimatta siitä onko töis vai ei.Nyt sitte on joinakin päivinä ollu ottamatta mitää...tänää kun käytiin kaupassa niin jäi ne kaljatkin sinne hyllyyn.
Nyt sitte ku hän alkaa olee juomati..toivottavasti koko ens kuun(sillee et kerra viikos voi siis ottaa hiukan)...niin sitte ku hän palaa taas takas töihin(toivonmukaa kk päästä), niin ettei se sama kierre sitte alkais taas. Mutta jos se alkaa niin sitte on pakko tehä ratkasuja johonkin suuntaan. Se olis helppompaa ottaa ja lähtee jos ei olis naimisis, mutta ku tuli naitua tuo mies..silloin hän ei ollut vielä tuollainen...pisaraakaan ei silloin juonut..vasta kun esikoinen kuoli..ja nyt muka ottaa rentoutuakseen raskaan työviikon takia...just joo. Oon sille sanonu, ettei moni muukaan tarvi raskaan työviikon jälkee mitää kännejä.
No täytyy nyt toivoa, josko tää elämä alkais viel hymyilee, jos mies nyt olis juomati..ja nyt vedän tiukat rajat tähän. Anoppini saa mun puolesta painua vaikka hornan tuuttii..en sitä kaipaa elämääni kyl lainkaa.
Joka päivä tässä silti stressaan et jos anoppi lähettää viestii jostai asioista ja mitä niihin sitte vastais..tälläsiä pitää ajatella ja miettii etukäteen jo. Välil sanon itelleni että "älä mieti, ennen kuin vasta jos viesti tulee".
Kiitos kaikille teille, jotka ootte yrittäny mua piristää..on se tässä hiukan helpottanu ku joku sentää ymmärtää mua. Sekin helpottaa kun saan kirjoittaa teille et mitä joudun kokee ja kuinka paha mun on olla.
Mun luona käy psykolgi ja psykiatrilla käyn, mutta jotenkaan en saa sieltä riittävästi apua. Psykiatrini vähättelee tossa anoppi jutussa..se mua raivostuttaa kyl..välil tulee sellanen olo et mitä mä käyn siel, kun ei saa kunnon apua ja tukea. No meitä on moneen junaan.
Jätät Keiken ja lähdet kanssani keravalle! No ei vaan, nyt alat katsella itsellesi työpaikkaa ja asuntoa vaikkapa sieltä turusta päin, jossa siskosi asustelee. Lähdet vaan ja jätät kaikan p****n taaksesi! Juoppoa miestä, kiljuvaa lasta, tyranni anoppia ja muita hulluja ei kannata katella enää sekuntiakaan, ei ihme että hermosi ovat riekaleina. Sen lapsen otat tietenkin mukaasi. Psykologeista ei tunnetusti ainakaan mitään apua mihinkään ole. Alat katsella itsellesi ja lapsellesi asuntoa, etkä kerro aikeistasi mitään kellekkään. Kun kaikki on valmista, jätät avioeropaperit ja sormukset pöydälle ja jonkin "mukavan" saatekirjeen niiden kera. Osoite ja numerosalaisiksi ja asianajaja kehiin. Luulisi idiootti-suvunkin oppivan tästä jotakin. Tai ainakin saavan kunnon näpäytyksen! Kyllä lapsesikin ymmärtää kun selität tarkasti kaiken hänelle kun on aikuinen.
Tsemppiä!
Se on neuvoni. Olette olleet ajattelemattomia, kun olette kertoneet heille vauvanne kuolemasta yksityiskohtia. Omat asiat kannatta pitää ominaan eikä kertoa sukulaisille.
Tuli jotenkin mieleen Eppujen "tuhansien murheellisten laulujen maa", kun luin sun juttusi.
Mä olen itse alkoholistiperheestä (isä joi ja äiti piti perhettä pystyssä). Monesti olisin toivonut, että mun äidillä olis ollut selkärankaa lähteä siitä liitosta. Siis mun lapsuus ja nuoruus olis olleet taatusti onnellisemmat. Ei millään pahalla, mutta mulla säälittää jotenkin tyttölapsesi, mä vaan ennakoin jotenkin yhtäläisyyksiä oman elämäni kanssa... Seurasin isäni juomisen "kehittymistä" ja tuossa vaiheessa jossa miehesi nyt on, olin suunnilleen 8-vuotias.
Aina keksitään tekosyitä, miksi pitää juoda. Oli miten oli, itse säilytin järkeni vuosikausien helvetin jälkeen (häpeä, syyllisyys, voimattomuuden tunne), koska muutin kauas kotoa. Olen nähnyt isääni, joka on nykyään melkoinen puliukko viimeksi 2,5 vuotta sitten. Itselläni on 6 kk:n ikäinen lapsi, mutta eipä ole huvittanut mennä näyttämään hänelle lastenlasta. Kuulostaa varmasti kovalta, mutta kuinka monta kertaa olen odottanut isää kotiin ja hän ei ole tullut, vaikka on aikonut. Alkoholistiin kun ei ikävä kyllä voi luottaa.
Sori, että tästä tuli tällainen vuodatus, mutta jotenkin sun kirjoitus nosti vanhat tunteet pintaan. Kaikkea hyvää ja koita jaksaa. Toivottavasti teet ainakin omasta mielestäsi parhaan ratkaisun tilanteessa.
Sitä kun on itse ollut miltei samassa tilanteessa, siis sukulaisten kanssa, niin sitä ymmärtää kuinka vaikeaa se voi olla. Olen "murheellisten laulujen maan" kanssa samoista lähtökohdista, eli alkoholistiperheen läpsi, jossa onnekseni kävi niin että äiti tajus ottaa eron ollessani 6v. Silti ne lapsuusajan kokemukset vaikuttaa elämääni vielä tälläkin hetkellä ja oon kans samoilla linjoilla mitä tulee lapsiin ja alkoholiin. Tosin saatan joskus juoda kaljan kun lapset on nukkumassa mut koskaan eivät ole mua kännissä nähneet, eivätkä nää...
Älä niitä anopin viestejä ja puheluita pelkää. Ne on vaan ilkeitä sanoja, joiden tarkoituskin on vaan satuttaa. Tietysti niitä on kamala kuunnella ja lukea mut sekin on aikas helppo estää. Vaihda numeroa ja laita se salaiseksi. Jos et tahdo niin tehdä niin ainahan voit haistattaa sille v***ut. Aikas tökerö neuvo, tiedän, mutta meillä se tehos. Ei oo tarvinnu sen jälkeen muorin nälvimistä kuunnella, tosin ei mitään muutakaan, koska yhteydenpito loppui siihen, mutta mun olo on huomattavasti parempi.
Myöntää täytyy että oon paljon miettiny muorin ja vastaavien "yli-ihmisten" toimintaa. Mitä he kuvittelevat saavuttavansa sillä että ilkeilevät. Onko se keino esittää että toinen on vaan pohjasakkaa, ja tehdä itsestänsä sillä keinolla tärkeä?? Eikö he oikeesti ymmärrä että asiallisella käytöksellä saa paljon enempi aikaiseksi kuin ilkeilemällä??? Niin tai näin, mutta jos haluat tilanteen muuttuvan niin se on nyt sun käsissäs tehdä asian eteen jotain.....
Ekaks voisit ostaa mummulle joululahjaks vaikka peilin... :-)))
No, noinhan se menee.... Minunkin iäkäs äitini viimekesänä halusi sanoutua irti *mummoudesta*. Hän ilmoitti minulle, 25 vuoden jälkeen, että hänestä ei saa käyttää enää nimitystä, *mummo*. Koska lapseton veljenikin, kuulemma kutsuu häntä *äidiksi*.
Ainoat lapsenlpset nyt miettivät kuumeisesti, että kuinka kutsua mummoa, tästä eteenpäin. Kun etunimellä kutsuminen tuntuu lapsistani hieman kornilta. Ja onhan hän kuitenkin heille ainoa elossaoleva *mummo*.
kummaa ettei saa sitte enää mummoks sanoa.
Miettii että toi on kova paikka lapsilles kun siihen ovat tottuneet. Se on vaikeeta sanoa toisella nimellä, kun automaattisesti se mummo sana aina tulee.
Joka tapauksessa hän on mummo...halusi sitä tai ei.
Sanokaa sitte kaikki sitä äidiks..katotte mitä se siitä sitte tuumaa =)
viitsi anopil ostaa peilii..sillä on ja taitaa olla käymättä siin peilin edes harvoin tai sitte liiankin usei, mutta pällistelee vaan että onko naama hyvin.
Sil on autossakin peilit säädetty niin, että se näkee naamas niistä..se taitaa olla kyl itserakas ihminen ja ihminen joka ei välitä muiden tunteista lainkaan..vaan omistaan. No ihan sama mulle..mä kun en anopille oo enää siis puhunu mistää mitää..ennemmin kerron hyville ystävilleni ja äidilleni asioita..ne sentää ymmärtää mua ja yrittää auttaa sen mitä pystyy..ainakin kuuntelemalla.
Mä tykkään kans kuunnella muiden murheita ja yritän kans auttaa...mua kiinnostaa muidenkin auttaminen myös. Itse käyn kattomas joskus peiliin että kukas tuo on...kyllä mä itteni siittä tunnistan. Mulla on melkei niin että mä autan muita enemmän kuin itteeni..näin se välii menee.
Mitä tulee nro salaiseksi laittamisesta, niin mun nro on salainen ollu jo vuodesta 98...mutta en viitti numeroo vaihtaa jonkun anopin takia..sekin sentää maksaa ja sitte on niin vaikeeta opetella taas uus nro. Otin sonera-littymän lisäks dna-liittymän pari vuotta sitten, enkä muista siittä lainkaa numerooni..sitä numeroo anoppi ei tiedä. Nii ja mulla on niin olematon soittoääni ku anoppi soittaa, ettei sitä juurikaa kuule. On hyvä kun saa eri ihmisil laitettuu erilaisii äänii, ettei kaikil oo sama.
Eli ennemmin mä haistatan anopil V***T =) Voi olla et se tajuu jättää mut rauhaa pikku hiljaa, kun huomaa, etten haluu olla sen ja sen miesystävän kaa misää tekemisis.
itse omasta puolestaan. Jokainen saa sellaisen kohtelun kuin itse ansaitsee. Ilmeisesti anoppisi on hankala ihminen eikä miehesi pidä äidistään. Miksi sinun pitäisi hänestä pitää? Ei mitään mummoutta ole olemassakaan. Mitä anoppisi oikein hourii? Sanot vaan anopillesi, että tulee teille käymään, jos haluaa tavata lapsenlapsiaan.
Tässä nyt mihinkää voi muuttaa kun on kipsi jalas...kaks kertaa on 2kk aikana jouduttu polvi operoimaan. Nyt kuitenkin alkaa oma liikkuminen helpottaa kun saa jo kipsin kanssa astuu ja ylihuomenna kipsi jo poistetaa.
Kyllä oon sitä miettiny että jos tässä vielä ero tulee, niin muutan Turkuun...sittenpä ei anoppikaan oo näkemäs neitii..eikä tarvi kuunnel sitä v****luu.
On sitte auto millä pääsee käymää tapaamas vanhempiaan pari kertaa vuodes.
Ans kattoo et miten tää joulu menee..anoppi varmaa pyytää syömää tai kahville, mutta mua on turha sinne odottaa.
Ei paljoo oo napannu syödä siel enää ruokaa viimisee vuotee. Lautaset ja ruokailuvälineet on huonosti pesty ja vanhoja ruoanjämiä niis. Sitte on koirankarvoja ruoan joukossa..siin vaihees on menny kyl ruokahalu. En oo viittiny koskaa sanoo etten syö ku on huonosti astiat tiskattu..oon aina todennu, ettei oo nälkä.
Sillon kun heillä vielä söin niin meni joka ilta vatta ihan sekaisin..eipä taida kovin hygienistä olla anopin ruoanlaitto. Muutenkin mulla on niin herkkä suoli, että pienestäkin saattaa men vatta sekasin ja sitte saa istuu vessas aina pari tuntii.
Mieheni kun on vielä sellanen, ettei pidä mun puolia lainkaan..ei missää asiassa. Miehenikään ei uskalla omalle äidillensä sanomaan mitään..sen takia kun ei jaksa kuunnel sitä herjaamista ku ne vetää herneet nenää. On niin outo suku kyllä..kun ei mistää asioista saisi olla erimieltä. Mieheni ei kauheasti tykkää äidistään..eikä mikää ihme.
Mä kyllä sanon omille vanhemmilleni asiat aina suoraan ja niin kuin ne ovat..isä välil napisee, mutta on houmannu ettei mua kiinnosta, joten on alkanu pitää suunsa vähän pienemmällä. Herneitä mun vanhemmat ei kuitenkaan mistää asiasta vedä niinkuin anoppi ja sen mies.
Minä kyllä pidän sua näiden kirjoitusten perusteella melko yksinkertaisena. Et vaihda numeroa, koska vaikee opetella uus :D. Jos aopin viestit ja soitot kovasti häiritsisi, vaihtaisit sen. Mutta asiaan..
Todella itsekkäänä ja vässykkänä pidän sinua sen takia, että pistät itsesi ja lapsesi tuollaiseen tilanteeseen. Sinulla on valta muuttaa tilannetta, lapsellasi ei. Sinä pistät lapsesi kärsimään miehesi juomisesta yms.
Luuletko, että lapsesi tuntee olonsa turvalliseksi teidän perheessä?
Perheessä, jossa se henkilö (sinä) joka on tyttösi läsnä eniten, ei osaa pitää puoliaan ja joutuu kärsimään. Lapsesi huomaa/tulee huomaamaan, ettei äiti ole minkään arvoinen - isäkään ei äitiä puolusta.
Luuletko, ettei lapsesi aisti sinun pahaa oloasi?
On sinun tehtäväsi luoda tyttärellesi turvallinen, rauhallinen ja tasapainoinen ympäristö. Lapsi ei sitä (ainakaan tuossa iässä) osaa vaatia.
Lopeta tekosyyt ja hyssyttelyt. Sinä voit vaatia mieheltäsi tukea ja apua. Jos ei hommat ala toimimaan, ala sinä!
Luuletko että mä rupeisin maksaa kalliist numeron vaihdosta yhden vitun ihmisen takia(anopin). Mä joutuisin joka paikkaa soittamaa ja sanomaan uuden numeroni..kyllä tosi kalliiks tulis kyllä.
Mieheni on kuule niin idiootti ettei pysty eikä uskalla sanoa äidillee mitää. Monet kerrat oon sanonu miehelleni että miksei se yhtää pidä mun puolia missää asiossa...totee vaan et hän ei puutu niihin mitä mun ja hänen äitis välil on.
Kai nää kaikki sitte on mun syytä..pojan kuolema, idiootti anoppi ja sen mies, se että mä oon sitte niin vitun huono äiti...täytyy sit vissii antaa lapsi pois...parempia äitejä vissii sitte löytyy ku minä. Se miehen juominen on sitte kans mun vikaa.. Eipä tässä jäljel jää, kun mennä oman pojan viereen makaamaan hautaan..
Kyllä mun lapseni vaistoo sen kun mä oon koko ajan stressaantunu joka asiasta. Nyt mieheni ei siis ole ottanu alkoholia kahteen viikkoon ja jos se alkaa menee taas siihen ku työt alkaa, että otetaan taas joka vapaapäivä niin sitte mä kuulen otan ja jätän koko paskan...
Ei ne kaikki oo niin yksinkertasta niinkuin moni luulee..sellanen joka ei ole tehnyt sitä että on ottanu ja lähteny, niin ei tiedä kuinka vaikeeta se on. Tässä suhtees mul ei oo varaa lähtee kun en pysty hoitaa lastani kunnolla..vaikeeta se tälläsessä raajarikkona olla lapsen kanssa 24,7 ku on yks toimiva jalka.
Mitä mä täällä enää vuodatan mitää asioita..tuntuu ettei täältäkää saa ku samaa paskaa takas, mitä anoppinikin antaa.
Kiitos niille jotka ymmärrätte mua..
Te jotka ette ymmärrä, niin älkää vaivautuko ees kirjottaa mitää...on ihan tarpeeks jo vaikeeta muutenkin.
Tota menoo sun pää hajoo, ja kun se hajoo niin sit ei oo enää kellään kivaa....Näin se ikävä kyllä vaan on.Numeron vaihto maksaa sehän on selvä, mut se on kuitenkin halpa hinta mielenrauhasta, ehkä vois sanoa jopa mielenterveydestä, koska asia pyörii sun päässäs koko ajan ja se "syö" sua koko ajan enemmän ja enemmän...
Toi tilanne on niin tuttu. Oot kotona jumissa lapsen ja sen kipeen jalan kanssa. Asiat pyörii päässä ja kasvaa kasvamistaan, kärpäsestä tulee pikkuhiljaa härkänen joka pyörii mielessä koko ajan...Tuijotat puhelinta odottaen että mistäpäin seuraavaks rytisee ja kuinka lujaa...Ilman sitä jalkahommaa, mulla oli tilanne täysin sama.
Mun pelastus oli se että hoitovapaa loppui ja menin takas töihin. Nyt ei oo enää aikaa murehtia asioita liikaa. Kyllähän kaikki mielessä käy joka päivä mut kiire pitää ne kuitenkin kohtuuden rajoissa.
Syytä kaikkeen haen usein itsestäni, vaikka järki sanookin ettei asiat oo niin. Mun pahin syyttäjä on ollut oma äiti. Ei taida viidenkään ihmisen kädet riittää niihin kertoihin jolloin mä oon ollu syyllinen jopa siihen että synnyin. "minun syy että hän joutui naimisiin", sitä lausetta kuuntelin 30 vuotta kunnes tuumasin että olisit pitänyt jalkas yhdessä niin ei olis ollu hätäpäivää...ja sen jälkeen musta tuli se ilkeä ihminen...Sen ja monen monen muun asian johdosta emme ole olleet tekemisissä kohta kymmeneen vuoteen, eikä ole ikäväkään. Vanhempi lapseni(11v) kyllä mummulassa käy. Mä vien tytön mummulaan kun hän niin haluaa, mutta itse en koskaan aja edes pihaan asti. Mun mielestä tämä jarjestely on vallan mainio, koska koen kuitenkin ettei mulla ole oikeutta sitä kieltääkkään....Tietysti seuraan tilannetta koko ajan ja jos alkaa vaikuttaan siltä että mummu käyttää näitä tapaamisia mun haukkumiseen, niin sit täytyy katsoa tilannetta uudestaan...
Niikuin sanoin jo aiemmin niin kyllä tää homma on nyt ihan sun omissa käsissä. Ei se sun anoppis eikä miehes sitä tilannetta muuttaa voi, anoppis tuskimpa edes tahtoo, koska hän on hyvin tyytyväinen itseensä kun tietää saavansa sun olon pahaksi... En missään tapauksessa halua lisätä sun taakkaa enempää mut yhden loppuunpalamisen kärsineenä niin voin sanoa että tee asian eteen jotain vielä kun kerkiät
Itse voin vaikuttaa itseeni ja lapseenikin.
Mun ei kannata siitäkään syystä vaihtaa numeroo, kun täällä kuitenkin on pari ihmistä jotka sen antavat kuitenkin, vaikka en antais lupaa..tai ainakin yks on mieheni veli..ja miehenikin sen varmaa antais.
En mä kännyy oo kyttäilly, enkä kyttäile..tietty välii katon et onko viestii tullu. Mulla niin hiljanen viestiääni, etten sitä aina ees kuule.
Mä silti luulen et anoppi alkaa vihdoin tajuta, ettei lähetä viestii..viimeks siis lähetti elokuussa viestii. Miehelleni sitte soitti tossa pari päivää sitte ja sano sille, et vois se miniäkin joskus tulla käymää. Anoppi kun ei sitä tajua, että mun jalka ei oo kunnos..sen mielest jokainen on heti terve kun on jotai leikattu..ja et hän saa vaan sairastaa. Mies sano äitillee että tulee käymää, kun saa jalan ensin kuntoo. Mä sanoin miehelle siin vaihees, että etkö sä vieläkää tajua, etten halua olla äitis kanssa väleis nyt...sil oo muuta tekemist ku nälvii. Siis oma miehenikään ei uskalla sanoa totuutta äitilleen, et miks en tuu..keksii tekosyitä, kun ei halua kuulla kun äitinsä alkaa sit nälvimää häntäkin.
Mieheni suku on just tollasta..kukaan ei uskalla sanoo toiselle mistää asiasta totuutta, eikä asioita niin kuin ne on. Miehen veli veti herneet nenään, kun en lainannut autoani hänelle. Kaikesta muustakin vetää heti herneet nenää jos ei saa tahtoaan periks...
Moi vaan,
Älä kuule jaksa iteeäsi vanhapäillä vaivata! Mä oon oppinu sen että vanhapäät valittaa aina ja itte muka ovat syyttömiä!
Mulla ei ole sun kaltaista ongelmaa, mutta mun oma mummo aina jaksaa vähän kuin haastaa riitaa, et oon rehevä ja ilkeä vaikka en olisi sanonu mitään tai ylipäätään teheny mitään! Se vaan haluaa riitaa.
Vanhapäät joutaa kuolla!!!!! Näin se on. En mä vihaa ketään tms. mutta mitä vittua niillä tekee enää? Haastaavat vaan riitaa ja "kilpa valittaavat" muotten vanhojen kans! Kuka meistä surkeista on kaikkein surkein....tai ketä meistä vihastuista vihataan eniten.... voi ziisus!