siinä vasta kysymys? Olen ollut suhtessa noin 2 vuotta. asumme eri kaupungeissa, matkaa on noin 100 km..viikonloput vietämme yhdessä arkena harvemmin tavataan..Siinä se ongelma onkin. Nyt mies saattaa soitta perjantaina ettei jaksa ajaa luokseni viikonloppuna tai lähinnä perjantaina. No ajattelen että ihan ok hän on väsynyt tms.Itse harvemmin menen sinne (minulla on lapsi)No pyydän sitten että tule lauantaina, hän sanoo katsotaan. Lauantai aamuna hän soittaa ja sanoo ettei tule,,Sovin jo muuta menoa lauantaiksi ja hän soittaa iltapäivin tienoolla että on 5 km päässä. Tätä tämän tyyppistä nyt on jatkunut jo 1/2 vuotta. Enpä tiedä mistä mättää mutta ystäväni sanoi että a)miehellä toinenB)mies testaa onko mulla toinen. Aivan ihme juttu. Ollaan kyllä puhuttu asiasta, mutta ei ole tuottanut tulosta .Hän sanoo että ei ole varma onko tervetullut kotiini. vaatteita meillä on puolin ja toisin toistemme luonna. Yhteeen muuttamisesta emme ole puhuneet. kaikki muu toimii (seksikin)mutta tämä tällaine rassaa kun ei ole varma toisesta ja hänen ajatuksistaan.
Ollakko vai ei olla..
sussu
3390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Taidatte molemmat olla epävarmoja toisenne suhteen, eikä välimatka helpota asiaa yhtään, teidän pitäisi vain avoimesti keskustella epävarmuuden tunteistanne ja saada siten parempi luottamus aikaan. Kannattaisi kokeilla saisitteko sovittua jonkinlaista aikataulua suhteenne etenemiseksi tulevaisuudessa.
Itsekin olen ollut kultani kanssa yli 3v. Opiskelen 100km:n päässä ja tapaamme viikonloppuisin. Yhteinen aika menee aina hänen kotonaan, jonne en ole tuntenut kuuluvani sillä koko elämäni on vanhempieni kotona pakattuna laatikoihin. Aina pitää olla pakkaamassa ja miettimässä että mitäköhän oikein tarvitsen viikonlopuksi, menemmekö kenties baariin tms. Se on ahdistavaa, ja itse näen ratkaisuksi vain yhteenmuuton, sillä kyseessä on maailmani tärkein ihminen jota en halua menettää. Hän ei tiedä mitä tuntee ja miten menee koska olen pysynyt jotenkin etäisenä tällaisen tilanteen vuoksi. Ei ole kivaa olla aina vieraana oman rakkaansa luona. Voi kun toivon että kestäisimme vielä vuoden... Silloin loppuu opiskelu liian kaukana :)
Puhua pitää ja yrittää järjestellä yhteistä aikaa enempi.
Muutto yhteen ei varmaaan tule kysymykseen tai jos tulee niin jomalla kummalla on mieletön työmatka. Täällä pohjanmaalla ei työpaikkoja kasva puussa kaupanalalla. Kumpikin työskentelee liikkeissä, itse määräaikaisena mutta työsuhde uusitaan aina. Hän työskentelee osastopäälikköna joten ei siitäkään niin vaan lähdetä. Lapseni on koulussa, ei voisi ainakaan noin vaan muuttaakaan.
Yritän järjestää täällä kotona asiat niin että mies tuntisi itsensä tervetulleeksi.Rakastamme toisamme, tunteista ollaan puhuttu..
Ollaan molemmat erottu ja pian nelikymppisiä joten ei sitä tällaista "murua" viitti käsistään laskeakkaan.
Mieskin oli sitä mieltä että suhde jatkuu mutta nyt mietitään miten ja missä.aika näyttää.