Nyt meni hermot! En kertakaikkiaan ymmärrä ihmisiä, jotka eivät voi suoraan sanoa, käykö se näkeminen jonain tiettynä päivänä vai ei. Tosi kummallista! Sanotaan miten olis niin mukava nähdä, otetaan tapaaminen puheeksi mutta kun pitäisi oikeasti toimia, niin ei mitään. Nytkin ehdotin jo toissaviikolla yhdelle ystävänä pitämälleni henkilölle, että esim. tällä viikolla (tai muulloinkin) sopisi näkeminen. Kaikki päiväajat sopii. Noh, en saanut sitten yhtään mitään vastausta tuohon ehdotukseen.
Noh, lopulta sitten kuitenkin soitti ja puhuttiin vkl:sta. Sanoin koko ajan että lauantai olisi ainakin minulle hyvä päivä, sunnuntaikin voisi sopia. Että sopiiko sulle? Ei mitään selkeetä vastausta. Sanoi vain soittavansa sitten vkl:na.
Voi hyvät hyssykät, eikö ihmiset tajuu, että on tosi itsekästä olettaa että toinen vain istuu kotona odottamassa puhelinsoittoa, jota ei välttämättä edes kuulu. Kun samalle päivälle voisi sopia jotain varmaa jonkun toisen henkilön kanssa. Yritin itse nyt soittaa ko henkilölle, eikä mitään vastausta!! Laitoin viestin ja... odottelen vastausta.
Mulla vaan yleensä se mitä sovitaan niin pitää. Ei tulis mieleenkään istuttaa ihmisiä vartioimassa puhelintaan ja siirtämään muita menojaan koko viikonlopun ajan, vain siksi että minulle mahdollisesti sopisikin tavata häntä.
Jos ollaan epävarmoja aikataulusta, niin se kuuluu sanoa. Jos ei tiedetä tarkkaan mikä käy ja mikä ei, niin se kuuluu ilmoittaa heti toiselle.
Tunnen itseni tosi typeräksi kun ainoo järjellinen vastaus on että "nähdään sitten kun soitan sinulle".
Noh, lopulta sitten kuitenkin soitti ja puhuttiin vkl:sta. Sanoin koko ajan että lauantai olisi ainakin minulle hyvä päivä, sunnuntaikin voisi sopia. Että sopiiko sulle? Ei mitään selkeetä vastausta. Sanoi vain soittavansa sitten vkl:na.
Voi hyvät hyssykät, eikö ihmiset tajuu, että on tosi itsekästä olettaa että toinen vain istuu kotona odottamassa puhelinsoittoa, jota ei välttämättä edes kuulu. Kun samalle päivälle voisi sopia jotain varmaa jonkun toisen henkilön kanssa. Yritin itse nyt soittaa ko henkilölle, eikä mitään vastausta!! Laitoin viestin ja... odottelen vastausta.
Mulla vaan yleensä se mitä sovitaan niin pitää. Ei tulis mieleenkään istuttaa ihmisiä vartioimassa puhelintaan ja siirtämään muita menojaan koko viikonlopun ajan, vain siksi että minulle mahdollisesti sopisikin tavata häntä.
Jos ollaan epävarmoja aikataulusta, niin se kuuluu sanoa. Jos ei tiedetä tarkkaan mikä käy ja mikä ei, niin se kuuluu ilmoittaa heti toiselle.
Tunnen itseni tosi typeräksi kun ainoo järjellinen vastaus on että "nähdään sitten kun soitan sinulle".
Vastaukset 8
Vanhimmat
tiedätkö, mitä hän tuntee
Asiat VOIVAT olla vaikeita. Jos joutuu alistumaan, jos joutuu mielistelemään, jotta _maailma ei räjähtäisi_ jotta _kukaan ei löisi sinua_ jotta siskosi ja veljesi _saisivat ruokaa myös tänään ja huomenna_ voi olla, että joudut ottamaan sellaisen roolin, missä on _ihan helvetin vaikeaa_ olla.
Eli koeta ymmärtää ystävääsi. Mene vaikka käymään. Kanna ruokakassia, laita ruokaa, pese pyykkiä. Laula tuutilaulua, silitä hiuksia, pidä sylissäsi, SELLAISTA TEE!!!
nyt vähän heikonlaisesti. Ystävä voi toki auttaa kaikenlaisessa arkihommassa, mutta sinä vaadit ystävää ottamaan äidin roolin. Ei toimi, sellaista ei kukaan jaksa, eikä pidäkään jaksaa. Jos olet teini eivätkä vanhempasi kykene tavallisten arkiasioiden pyörittämiseen ja lasten hoitamiseen, niin nuo kuvailemasi asiat kuuluvat sosiaalitoimen ja lastensuojelun hoitaa kuntoon. Lasten ei kuulu hoitaa lapsia!
täytyy kantaa vastuu, jos oikee äiti ei jaksa (Se on vaiks kipee tai sitä ei enää oo tai muuta), jso sua ei kiinnosta kantaa sitä vastuuta tai ottaa roolia, ei tarvii
älä sit tuu tänne mussuttaan
mä kyllä otan tonkin roolin, ei hätää, yksin vaan ei aina jaksa, sorge borge
lisäjoukkoja kaivataan pentujen pelastamis operaatioihin - toisinaan
En nyt oikein ymmärtänyt, mikä oli viestisi pointti?
Asioita ja tapaamisiakin voi kyllä perua, mutta niistä kuuluu ilmoittaa sille toiselle ajoissa. Samoin on kohteliasta vastata puhelimeen tai viestiin. Ymmärrän kyllä että muutoksia voi tulla, mutta en ymmärrä sitä miksi niistä ei ilmoiteta. Tulee itselle typerä olo, kun on siinä uskossa että ollaa näkemässä, luottaa siihen että toinen soittaa niin kuin on sanonut, ja sitten ei vastaa edes puhelimeen kun itse yrittää edistää asiaa. Mielestäni nuo on asioita, millä voidaan helpottaa toisen elämää, ilman että se vaatii itseltä mahdottomuuksia. Kyse on kunnioituksesta.
Ymmärrän että aina ei tajua toimia järkevästi, mutta jos se on joka kerta sama juttu saman ihmisen kanssa niin ei sitä vaan jaksa.
voit ottaa samanlaisen (joidenkin mielestä coolin) asenteen. Eli et osaa sanoa... katotaan millainen päivä sattuu olemaan ... ei voi vielä tietää... jne.
Olen itse tulkinnut tämän niin, että osaa ihmisistä ahdistaa aikataulut ja toisten elämää ne helpottaa. Osa vaan haluaa pompottaa toisia mielensä mukaan. Itse olen suunnitelmallinen ja muutama huithapeli löytyy ystävistä. Yksikin myöhästyy noin kolme tuntia sovituista tapaamisista. Samaan ihmiseen pidän edelleen yhteyttä, mutta en ota "ystävyyttä" niin vakavasti.
myöhästelijöitä ja nukkujia pitää ymmärtää. Ne voivat olla väsyneitä, niillä voi olla ongelmia. Aina ei osata peruuttaa tapaamisia, pitää vähän osata aavistaa, ymmärtää ja antaa anteeksi (jos siis loukkaantuu)
Toki jokainen saa pitää oman mielipiteensä, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että minun tunteeni ovat minun ongelmani. Voin kertoa ystävällisesti muille, miltä minusta tuntuu, mutta identiteettinsä, luontonsa ja kulttuurinsa saa jokainen pitää. Ja täällä ainakin ymmärretään elämää ja joustetaan.
Itse sairastan paniikkihäiriötä, ja olen ikävä kyllä joskus tai aika useinkin joutunut tilanteeseen että mulla on ollut todella paha olo silloin kun olisi pitänyt mennä johonkin sovittuun tapaamiseen. Tätä on jostain kumman syystä vaikea sanoa suoraan ihmiselle jonka kanssa on sopinut jotain, siksi aika usein olen joutunut keksimään tekosyitä. Mikä ei kyllä tunnu itsestäkään mukavalta. Itse pidän enemmän siitä että tapaamiset sovitaan sponttaanisti eikä kauan aikaa etukäteen. Ymmärrän kyllä että jatkuva peruminen suututtaa. Voisitko ajatella ottavasi asian ystäväsi kanssa suoraan puheeksi? Joskus ihmisellä voi olla syitä tapaamisen, perumiseen joita ei pysty suoraan sanomaan.
Mä oon sellainen, jota aikataulut ahdistaa. Sekin riippuu paljon siitä tekemisen laadusta. Kyläilyä pidän sellaisena asiana, että olisi vain mukava pöllähtää paikan päälle. Ja jos kerta toinen kumminkin on illan kotona, niin miksi täytyy sopia pilkun tarkka kellonaika. Joskus on peräti mun kaverilla ollut sellainen tapaus, että sovittiin päiviä etukäteen että tuun kylään tarkkaan kellonaikaan ja hän ilmoitti että mulle on aikaa sit 1,5 tuntia ja sitten tulee toinen kaveri. Hänellä tuntuu välillä olevan koko päivä aikataulutettu. Musta se on ahdistavin asia, mitän voin kuvitella. Töissä täytyy tehä aikataulujen mukaan, niin vapaa-ajalla toivon voivani relata.
Mun kotiin voi aina vain ilmestyä sen tarkemmin suunnittelematta. Tai voi soittaa ensin, ja jos en oo kotona niin ei siinäkään vahinkoa tule. Toki toimin aina siten, miten kukakin haluaa. Niiden luokse, jonne voi vain mennä ilmoittamatta, menen. Ja niiden luokse, joiden kanssa täytyy sopia, niin sovin.
Kyllä mä ainakin yritän joustaa puoleltani, ja välillä sopia päiviä etukäteen, jos jotain yhteistä menoa ollaan suunnittelemassa. Joitainhan on taas pakko sopia, eikä se sen kummemmin haittaa elämääni. Ei munkaan aikatauluttomuus se ainut oikea tapa ole, samoin ei toisten pilkuntarkka suunnittelu. Molempien täytyy joustaa. Välillä sit teen "yllätyshyökkäyksiä" ja ehdotan tekemistä samalle päivälle, joillekin kavereille se käy, toisille ei.
Koskaan en kuitenkaan tee, niin että sopisin päivän koska nähdään ja kyseisenä päivänä en vastaisi sitten kaverin viesteihin. Aina myös pyrin pitämään sovitut jutut, perua en tykkää.
Ei tämä aikatauluttomuus oo mun mielestä syy siihen, ettei näkemisestä tule mitään. Mä tulkitsisin asian, niin ettei kiinnosta ja parempaa tekemistä on ilmaantunut. Mulla on kans semmonen tuttu, jonka kanssa sovittiin vkoloppu, muttei tarkkaa päivää tai aikaa. Ennen viikonloppua, hän kysellessäni ilmoittikin, että koko viikonloppu täynnä. Eihän tuota voi tulkita oikein muutoin kuin ettei kiinnosta, jos ei kerta ees tuntia vapaata löydy mistään. No aika vähälle on tutustuminen tähän tuttuun jäänytkin. Mä aina varaan aikaa tapaamiselle, jos jostain on alustavasti puhuttu. Kyllähän sitä aina jostain pari tuntia löytyy, ainakin vapaapäivinä.
Tuo myöhästely taas on aika törkeää, ja itsekästä. Eihän ketään voi jättää odottamaan kovin pitkäksi aikaa. Itse oon taas tosi täsmällinen. Puoli tuntia voin odottaa, mutten sen kauempaa. Kylään sitten saa tulla koska vaan, eikä tarvi aikaa ilmoittaa.