Mitä jos ei ole samantasoinen

Tuollaiset! Minulla on ainakin parisuhde vaiheessa paljon tärkeämpiä asioita mietittävänä kuin jotkin vitun "paremmuus" luokittelut.
Jos se ihminen rakastaa sinua ja sinä häntä niin mitä helvettiä sillä on väliä oletko sitä parempi vai et tai vastaavasti toisinpäin?

kannata sellaista miettiä.

Älä ulkonäöllisesti luokittele.

Tokihan komeilla ja kauneilla on enemmän yleensä kysyntää mutta jos mies aloittaa suhteen sinun kanssasi niin miksi hän sen aloittaisi ellei tuntisi sinua samantasoiseksi?

Toisaalta henkilöön joka tuollaista luokittelua pitää yllä ja valitsee henkilöt sen perusteella ei kannata kiinnittää huomiota.

Jos koet että kumppanisi on "liian hyvä" sinulle niin tee hänelle palvekus ja unohda hänet! Muuten teet elämän hänelle helvetiksi!

Seuraavaksi mene terapiaan!

Kukaan ei ole kenellekään "liian hyvä"!

Anna arvo itsellesi äläkä tee toisen puolesta ratkaisuja jotaka ovat vain hänen itsensä tehtäviä. Jos joku pitää sinua arvokkaana älä ryhdy kyseenalaistamaan hänen mielipidettään.

Viestissäsi paneudut erityisesti ulkonäköasiaan.
HYI HELVETTI! Kauneus on katsojan silmissä!

Pitämällä itseäsi "arvottomana" tilanteessa jossa toinen selvästi pitää sinua kumppaniksi kelpaavana "lyöt" toista teilaamalla hänen kykyään tehdä itseään koskevia päätöksiä.

Niin, se toinen puoli. Jos joku alkaa esittää jotain armollista ja alentuvaa suhtautumista sinuun "kun olet alempiarvoinen" niin anna kenkää ja heti!

Mulla on päinvastainen ongelma. Mies epäilee voiko alkaa seurustelusuhteeseen kassani koska olen hänen mielestään jotenkin "liian täydellinen" verrattuna häneen ja "saisit kenet vaan". Olen kertonut avoimesti tunteistani ja että olen vakavissani hänen kanssaan. Pidän miestä komeana ja ihanana ja olen uskollinen seurustelusuhteessa. Miestä on petetty edellisessä suhteessa joten ehkä ei luota sen vuoksi heti?! Kyseessä on kuitenkin yli 30v mies...Itse olen 25v. Turhauttavaa vakuutella ja siltikään ei uskota.

Niin, taivasteli sitä nyt ihmiset miten tahansa ja esittävät tekopyhää, niin ongelma on parillakin tavalla todellinen...
Tää itsetunto. Väitetään, että luokitteluja ei ole, ja sehän on suurinta paskaa mitä kukaan tekopyhä hölmö suustaan päästää. On niitä. Mutta! Sekin on totta, että kummasti rumempikin ihminen kaunistuu, kun on mukava. Joten kuitenkaan kaikki eivät nää kauneutta samalla tavalla, vain ulkosena. Joten sehän on totta että sulla on huono itsetunto todennäkösesti: ongelma on vaan siinä, että joko se aiheuttaa sen, että osotatkin aina olevasi huonompi ja muut on kovia uskomaan, tai pilaat suhteen kauheella vainoharhailulla. Joten jos sulla on se suhde, älä ainakaan sitä virhettä tee, että alat ajattelemaan sen toisen puolesta. Ehkä se ei koe asiaa ollenkaan niinkun sinä.

No, jos toinen osapuoli on rumempi, niin siitä kyllä kuulee. Mutta älä sure, se ei ole se rumempi kuka siitä kuulee. Niin, mä olen se "kauniimpi" osapuoli ollut aina, enkä koskaan oo osannu luokitella oikein, muitten mielestä! Mulle on tultu vittuilemaan siitä, että mitä mä teen "ton tyypin kanssa", jopa kaverit ilmaisseet huolensa mun tasosta jne. Se on helvetin kivaa. Sama käy ikäerojen kanssa, jos yhteiskunnallinen asemaero on suuri: ainahan se nuorempi joutuu hyväksikäytetyksi ja sillä on ongelmia vanhempiensa kanssa ("äiti/isätrauma), ja köyhempihän juoksee (huorana) rahan perässä, siis rakkauttahan tämä yhteiskunta ei tunne. Muutamat harvat sitten tosielämässä oikeasti ovat suvaitsevaisia, mutta loput täälläkin kirjoittelevat, vain teeskentelevät ja tosipaikan tullen ovat monttu auki kaupan hyllyjen välissä tuijottelemassa: "siis miten hitossa toi vanha/ruma/lihava/rikas jne. voi olla ton toisen kanssa!???!"

Mutta. Mikään siitä ei haittaa. Ei mikään, mä oon heittäny ne arvostelevat kaverit joko meneen tai esimerkillisesti lyönyt takaisin jollain mukavalla lausahduksella heistä. Ei haittaa ne kauppojen ja julkisten paikkojen tekopyhät idiootit, joille parisuhde on sama kun ne samannäköset, kokoset ja ikäset ihmiset aina perusparisuhdeohjelmisssa. Ei haittaa mikään. PAITSI. Se kun se toinen osapuoli tekee siitä ongelman: alkaa kyttäämään, tekemään ongelmaa, voivottelee itseään, hakee huomiota sairaanloisen paljon, mikään vakuuttelu rakkaudesta ei riitä, pahimmillaan alkaa lynttäämään sua, että sais sut "omalle tasolleen", pelkää kaikkea hyvää, mitä sulle vois tapahtua ja on mustasukkanen ja kateellinen siitä. Haukkuu sua varmuuden vuoksi. Jne. Siihen ne mun suhteet on loppunu, kun olen seurustellut "eritasoisen kanssa". Kuka nyt vainoharhaisen, hankalan, kateellisen ja muutenkin kusipäisen kanssa haluaa seurustella. Ja kas, kun se alkaa näyttää niin hemmetin rumalta. Vaikuttaa niin tyhmältä. Eikä siitä ole muutenkaan mitään muuta kun haittaa.

Älä pilaa juttuja huonolla itsetunnollasi. Muut niitä ei voi pilata, mutta sä pystyt siihen todella tehokkasti.

No ajattele H.Harkimoa: hänellä on toinen toistaan kauniinpia naisia, mies itse on aivan eri lokerossa. Kysymys on siitä, että kun on upea luonne, iloinen kannustava ja hyvä kuuntelija, niin luonne maalaa kasvot. Kun pystyy pitämään seurustelukumppanin kiireisenä: suunnitellaan, haaveillaan, toteutetaan niitä, niin olette tyytyväisiä ja onnellisia.

Pohdit

"minusta tuntuisi ikävältä olla sellaisen paremman miehen kanssa yhdessä, kun tietää, että hän saisi ulkonäöllään kenet tahansa... joten miksi juuri minut."

Naisista en osaa sanoa, mutta jos asetelma olisi päinvastoin, miehet kadehtisivat. Jopa kiusaisivat, ehkä:-)

...joudumme kelailemaan, ainakin jos emme kuulu siihen komeimpaan ryhmään.
Omalta kohdalta olen todennut että keskimääräistä pätkempänä on yleensä turha vaivautua niitä näteimpiä naisia yrittämään, lyhyitäkään. Ei siinä auta treenattu kroppa eikä ystävällinen asennekaan että näitä kirjoittamattomia tasoluokituksia on. No nykyään koetan tunnustaa tosiasian ja elää sen kanssa.