ihminen, johon kohteliaisuudet tai lepertely ei tehoa?
minkälainen
on sellainen
20581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
mieleen tulee huonoitsetuntoinen ihminen, joka saattaa olla epävarma joko itsestään, siitä toisesta tai sen toisen tunteista.
Myös ihmisin pettynyt, kyyninen, kiusattu, petoksen kohteeksi joutunut ihminen saattaa käyttäytyä noin.
Mä esim. itse olen huono ottamaan kehuja vastaan, mutta sen sijaan olen yrittänyt kehua ja rohkaista toista, jos siihen aihetta olen nähnyt. Kohteliaisuuksia en turhaan viljele, kuten en mitään tunteidentunnustuksiakaan.
Lepertelyä sen sijaan saattaisin käyttää puoliksi huumorimielessä sovinnoneleenä miehelle, jonka tietäisin suhtautuvan siihen toivomallani tavalla.
ollut sitä kaikkein todennäköisintä:
- järkevä
järkevyyden puolesta puhuja. En ymmärrä järjen päälle mitään.. Oon katsos tunneihminen.:-)
olla suhteessa järki-ihmisen kanssa?
Minä järki-ihmisenä voisin olla suhteessa tunteellisemman ihmisen kanssa, kunhan tunteilu ei menisi draaman tai hysterian puolelle.
enkä draamahakuinen, vaan mulla se tunteellisuus ilmentyy empatia- ja sympatiakykynä toista ihmistä kohtaan. Yritän aina miettiä parhaani mukaan, miltä toisesta tuntuu, miten se kokee kaiken, mitä se ajattelee, mitä itse ajattelen, tuntuuko musta hyvältä, tuntuuko siitä toisesta hyvältä, onko meillä kaikki hyvin, onko lemmikit ruokittu, huominen ostoslista kaupaan tehty ja lapset varmasti nukkumassa ;-D
Mä käyn hiljaa mielessäni tuon litanian päässäni läpi ja varmistelen, et kaikki on hyvin. Jos ajatukset on kasassa mulla, niin sit meillä todennäköisesti on kaikki hyvin ja suhteemme voi onnistua.:D
pääkoppa on kasassa :)
öitä.
sulle kans :)
ole sinulle sopiva, ellet erikoisemmin pidä tylyistä henkilöistä.
siis itse itselleni sopiva.
pelimies, pelinainen, jotka eivät ota toista mitenkään huomioon, "kaikki minulle nyt ja heti" ajattelu..siinä se lyhykäisyydessään.
jos lepertelyt tehoaa, ni ne sotkee ajatukset. Parempi ku ei anna sen tehota.
En analysoi itseäni tässä asiassa.
oot varmaankin tämän palstan älykkäimpiä kirjoittelijoita. Ja mä tarkoitan sitä ihan tosissaan.
Eikö tunnu missän?
Noin 99,5 prosenttisesti ei hetkauta ollenkaan. Minulle on ihan yks hailee minä joku minua täällä pitää tai sanoo pitävänsä, koska sillä ei kuitenkaan ole todellisuuden kanssa yhtään mitään tekemistä. Jotain konkreettista pitää olla tarjolla, eli koettuna, että alkaa hetkauttamaan.
Ei millään pahalla.
kyllähän mulla vähän enempi oli tietopohjaa tuon väitteeni tueksi kuin pelkät palstakirjoittelusi... ;)
Tulkitsin sua nyt niin, että jos jotenkin uskot, että toinen tarkoittaa sanomiaan kehuja, niin kyllä silloin vaikutusta on. Vai kehuskelut ihan kiellettyjä tyystin?
Kissa(ihmiset) kiitoksella elää ja minä olen koiraihmisiä. No tuota, oikeassa elämässä niillä sanomisilla on hiukan enemmän painoarvoa jos niille sanoille on jotain pohjaakin olemassa. Tosin on niin, että en varsinaisesti pidä kehuista. En tarkoita sitä etteikö joskus olisi kiva kuulla jotain huomioita omasta itsestään, mutta kyllähän se menee liioitteluksi tosi nopeasti. Jos sanojasta voi olla lähes satavarma, että hän on vilpitön sanoissaan, niin onhan ne sanomiset helpompi hyväksyä kuin niissä tapauksissa, joissa sanojasta kautta hänen mahdollisista motiiveistaan ei saa selkeää kuvaa.
Mitä sitten tulee palstakirjoituksiin yms. tuntemattomilta tahoilta tuleviin mielipiteisiin, siis ihmisiltä joita en tunne oikeasti, tai en tiedä heistä mitään eikä he tunne minua, niin ei ne kehuntapaiset merkkaa 99,5% mitään. En tarkoita tällä etteikö olisi, välillä, kiva lukea millaisia mielikuvia minusta on tullut mieleen, mutta jos miettii tehoaako ne mahdollisesti (jos joku sellaista ajaisi takaa), niin eipä ne taida tehota.
Eli nyt kun seuraavaksi mietitään sitä, mitä aloituksessa kysyttiin, että tehoaako kehut, niin ei. Voihan niiden "antaa vaikuttaa", mutta eihän se silloin ole tehoamista.
aivoitustesi partaveitsenkaltaisen terävyyden ja sydämesi hehkuvan lämmön ja hyväntahtoisen huumorisi kauneimmat kukkaset ja... ai niin, nämä vois jo joku hurjapää lukee kehuiksi. Mutta et sinä, ethän?
Krhm. Siis joo, asiaan. Eihän mulla mitään taka-ajatuksia tässä, tietenkään. Mutta kyllä sinäkin voisit vilpittömät kehut ottaa vastaan aina ihan vaan kehuina. Eihän sun olis pakko - ja nyt siis seuraa hatusta vetäisty kuvitteellinen esimerkki - alkaa tiskata astioita, vaikka minä kuinka kehuisin kuinka hyvä olet siinä hommassa ja kuinka kivalta näytät essu päälläsi. Ei, voisit vaan nauttia kehuista ja sanoa: "kyllä se vaan on sun tiskivuoro". Jotenkin minusta nyt tuntuu, että tämä esimerkki ei oikein nyt menny ihan nappiin... jotain jäi ikään kuin saavuttamatta. Se sellainen ydin, pointti, mikä se nyt on...
Pärjäile!
Pärjäile?? Jätit mut, voih.
Nojoo, oli tuo kyllä pahuksen huono esimerkki. Ei mennyt nappiin, ei läpeen. Mutta ymmärsin kyllä, onneksesi, kait mitä ajoit takaa, ja ei minua saa tiskaamaan kehumalla tiskaustaitojani.
Mahdolliset kehut osannen ottaa ihan vaan kehuina, mitä ajoitkin kait takaa. Mutta ei ne välttämättä silleen tehoa kuitenkaan.
pärjäät, vaikka tiskaatkin aivan surkeesti.
Juu sitähän mä tarkoitin. oon kyllä jo unohtanu, mistä tässä oli oikeastaan alunperin kysymys... No, samapa tuo, ollanhan me samoilla linjoilla melkein joka asiassa.
Nuku hyvin.
Nuku sinäkin.