Onkohan ketään vastaavassa tilanteessa tai kertoisi sekoanko minä vai onko tämä normaalia eron läpikäymistä.. miehelläni, jonka kanssa olen käytännössä ollut yhdessä puolet elämääni.. rakennettiin kaunis koti.. ja monen monta vuotta ihmettelin kun miehelläni on oltava aina joku joka kehuu ja ylistää häntä..
ja aina sen piti olla nainen.. jossain vaiheessa arki oli tylsää ja sitten alkoi ne naiset muuttua vähän enemmäksi.. kaksi vuotta kannattelin kulissia.. en halunnut lähteä talosta.. ja voin ihan helvetin pahoin.. loppukesällä sitten päätin lähteä.. hommasin vuokrakämpän..taloon en pystynyt jäämään ja on vielä miehen sukutilalla niin joka puolla vain hänen sukuaan. Aloin vaatimaan nimiäni pois yhteisistä lainapapereista / osaani talosta. Miehen mielestä ne on vain nimiä paperissa eikä minulle mitään kuulu kun lähdin.. Mutta elämänihän on kiinni niissä lainapapereissa.. enhän saa täällä mitään omaa ennen kun ne nimet poissa.. minun lähtöpäätökseni jälkeen mies vakavoitti senhetkisen parisuhteensa.. ja alkoi viedä uutta tähän taloon.. saan joka kerta ihan mielettömän raivokohtauksen.. Mielestäni hän ei ole oikeutettu viemään uutta sinne ennen kun asiat minun kanssa selvät? olenko ihan väärässä?
Mikä minua siis vaivaa.. olen äärimäisen onnellinen kun lähdin siitä helvetistä, missä minua petettiin ties monenko kanssa.. mutta kaikki mikä liittyy tuohon taloon saa näkemään punaista.. enkä ole koskaan tuntenut vastaavaa raivoa sisälläni, tai saanut sellaisia raivokohtauksia, missä ajan heidät ulos sieltä talosta, vaikka en enää asu siellä.. Ymmärrän tosiasiat mihelleni olin totaalisen vääräihminen.. mutta voiko kodistaan lähteminen olla näin hirveää, että kokee asiat näin?
ja aina sen piti olla nainen.. jossain vaiheessa arki oli tylsää ja sitten alkoi ne naiset muuttua vähän enemmäksi.. kaksi vuotta kannattelin kulissia.. en halunnut lähteä talosta.. ja voin ihan helvetin pahoin.. loppukesällä sitten päätin lähteä.. hommasin vuokrakämpän..taloon en pystynyt jäämään ja on vielä miehen sukutilalla niin joka puolla vain hänen sukuaan. Aloin vaatimaan nimiäni pois yhteisistä lainapapereista / osaani talosta. Miehen mielestä ne on vain nimiä paperissa eikä minulle mitään kuulu kun lähdin.. Mutta elämänihän on kiinni niissä lainapapereissa.. enhän saa täällä mitään omaa ennen kun ne nimet poissa.. minun lähtöpäätökseni jälkeen mies vakavoitti senhetkisen parisuhteensa.. ja alkoi viedä uutta tähän taloon.. saan joka kerta ihan mielettömän raivokohtauksen.. Mielestäni hän ei ole oikeutettu viemään uutta sinne ennen kun asiat minun kanssa selvät? olenko ihan väärässä?
Mikä minua siis vaivaa.. olen äärimäisen onnellinen kun lähdin siitä helvetistä, missä minua petettiin ties monenko kanssa.. mutta kaikki mikä liittyy tuohon taloon saa näkemään punaista.. enkä ole koskaan tuntenut vastaavaa raivoa sisälläni, tai saanut sellaisia raivokohtauksia, missä ajan heidät ulos sieltä talosta, vaikka en enää asu siellä.. Ymmärrän tosiasiat mihelleni olin totaalisen vääräihminen.. mutta voiko kodistaan lähteminen olla näin hirveää, että kokee asiat näin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siitä lähdetään että itsellesi älä tee yhtään mitään. Tottakai tunteet velloo ja kaikenlaisia tuntemuksia tulee ja menee. Tärkeintä että hommaat itsesi kuiville ja omaan elämään ja lähdet pois entisestä. Pistä ukkos ostamaan sut ulos, eli saat rahallisesti oamn osuutesi pois. Anna itsellesi aikaa ja käydä läpi eri tunteet. Viha, toivottomuus, epätoivo, alistuminen ja ehkä sitten jossain välissä asioiden hyväksyminen. Syyllisiä on turha etsiä- Nokko kohti vastatuulta ja eteenpäin. Elämä voittaa ja asioilla on tapana lutviutua. Vihaa ja toivottomuutta on lupa tuntea, muttei saa antaa niiden ottaa valtaa itsestäsi. Ja uuteen parisuhteeseen vasta kun seisot täysin omillla jaloillasi.
Ymmärsinkö oikein, mitä tarkoitit: eli että olet tässä vaiheessa jotenkin mustasukkainen talolle, etkä edelliselle miehellesi. Eli että miehelläsi voi olla uusia naisia, mutta sinun entiseen taloosi he eivät ole tervetulleita?
Juridisissa kysymyksissä suosittelisin kääntymään pikaisesti asiantuntijan puoleen. Jollakin tapaa se on ratkaistava, että olet velvollinen maksamaan velkaa, mutta sinulla ei ilmeisesti ole mitään oikeutta asunnon suhteen. Ei kuulosta ihan täysipainoiselta sopimukselta.
Tuskin olet sen enempää sekoamassa kuin kukaan muukaan vastaavassa tilanteessa. Harva rakkauden huumassaan uskoo kaiken kaatuvan. Aika moinen sokkihan se on pilvilinnoista pudota ilman laskuvarjoa. Onnea uudelle elämälle, tiedät tehneesi oikean ratkaisun, se on tärkeintä.
Huolehdi juridiset kysymykset kuntoon, se on ensisijaisen tärkeää. Eli hanki asianajaja. Ja mieti, mitä elämältäsi haluat. Voi olla hyvä olla hetki vain aloillaan ilman suuria suunnitelmia ja muutoksia, asiat varmasti myllertävät päässä vielä pitkään.
Olen kanssasi samaa mieltä.Viestin aloittajalle sanon, että hoida asiat kuntoon ja jatka elämääsi.Uusia parempia miehiä ja taloja löytyy.
Nyt hoitaa sit asianajaja asiaa.. ja homma näyttää menevän eteenpäin:) Vihdoinkin itsellä mahdollisuun kattella uusia asuntoja/ taloa ja muutakin ihan oikeesti sillä silmällä:) lämpimimiä ajatuksia kaikille ja ihanaa joulunodotusta:)