En olisi uskonut, että joskus kirjoitan tällaisesta tänne, mutta näköjään niin tulee nyt tehtyä. Kaipaisin tähän erityisesti nyt naisnäkökulmaa, sillä en tiedä mitä minun tulisi tehdä.
Eli, olen parinkymmenen aamupuolella oleva nuori mies. Tapasin tuossa taannoin urheiluharrastuksen parissa viehättävän neidon, jolle taisin sitten enemmän tai vähemmän tahattomasti myös ilmaista kiinnostusta. En mitenkään sanallisesti tosin, mutta epäilisin, että tahattomasti olen käytökselläni saattanut itseni ilmiantaa. Kyseinen neito myös itse käyttäytyi minua kohtaan siten, että se ei ainakaan ollut omiaan vähentämään mitenkään omaa mielenkiintoani.
En ole ujo, vaikka hiukan turhan pitkään pohdiskella tapaankin. Rohkaisinkin itseni sitten eräänä kertana keskusteluun hänen kanssaan, juttelimme niitä näitä ja jätin sen siihen sillä kertaa. Rohkaisinpa myös toisen kerran, jolloin onnistuin itseäni toivottavasti paljastamatta saamaan selville, että neito onkin lopulta varattu, tosin ei sormus sormessa -tasolla ilmeisesti sentään.
No, näin aikaisessa vaiheessa, kun asia jo selvisi, niin eipä ollut ihmeempiä ongelmia hyväksyä, että naisen etsiminen jatkukoon. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että tottakai sitä pettyi (ainahan sitä vähän), koska pidin ihmistä mielenkiintoisena sen perusteella, mitä nyt oltiin ehditty jutella.
Tuli sitten itselle aikatauluongelmia, enkä niin ehtinyt käydä harrastukseen liittyvissä harjoituksissa. Muutenkin, kun selvisi kerta tämä neidon olevan varattu, ei enää hänkään myöskään toiminut motivaattorina (jona hän muuten oli aika suunnattoman tehokas).
Tuli sitten taas mahdollisuus alkaa käydä säännöllisesti harjoituksissa, yllätyksekseni tämä neito oli aktivoitunut jotenkin ihmeellisesti. Vaikka en nykyään itse hänelle mene yleensä puhumaan juuri mitään, hän tulee juttelemaan usein minulle ja kertoo tekemisistään yms. tuntuu, että hän haluaa puhua, vaikka ei olisi edes kunnon aihetta. Kyselee minultakin kaikenlaista. Omista kotiasioistaan hän tosin ei koskaan mainitse sanallakaan. Lisäksi hän melko selvästi katselee ja hymyilee ja tuntuu hakeutuvan lähelle muutenkin. Kaiken kukkuraksi mielenkiintoisena yksityiskohtana olen havainnut, että hän seuraa hyvin tarkasti tilanteita, joissa keskustelen muiden naispuolisten kanssaan.
Tämä on nyt aiheuttanut sen, että itsekin alkaa haluamattaan ihastumaan. Joka kerta jo hänet nähdessään ensimmäinen tunne olisi, että tahtoisi halata. Ja mitä enemmän hänen kanssaan keskustelee, niin sitä enemmän tuntuu, että tuossa voisi olla todella sopiva ihminen - PAITSI että neitohan oli tosiaan varattu. Varattuihin en koske, enhän? (tätä olen pyöritellyt mielessäni ankarasti).
Kysyisinkin nyt naispuolisilta vinkkejä. Erityisesti tahtoisin tietää, että miksi varattu nainen tekee näin, koska neidot, joiden kanssa aiemmin on vastaavaa peliä ennen varsinaista suhdetta ollut, ovat sanoisinko nyt olleet vähemmän aktiivisia kuin tämä neito nyt.
Mitä sitten taas minun pitäisi tehdä? Voisiko nainen olla ihastunut, vaikka onkin varattu? Vai onko lopulta vain niin, että hän haluaakin vain leikkiä minulla?
Kiitos vastauksista etukäteen!
Eli, olen parinkymmenen aamupuolella oleva nuori mies. Tapasin tuossa taannoin urheiluharrastuksen parissa viehättävän neidon, jolle taisin sitten enemmän tai vähemmän tahattomasti myös ilmaista kiinnostusta. En mitenkään sanallisesti tosin, mutta epäilisin, että tahattomasti olen käytökselläni saattanut itseni ilmiantaa. Kyseinen neito myös itse käyttäytyi minua kohtaan siten, että se ei ainakaan ollut omiaan vähentämään mitenkään omaa mielenkiintoani.
En ole ujo, vaikka hiukan turhan pitkään pohdiskella tapaankin. Rohkaisinkin itseni sitten eräänä kertana keskusteluun hänen kanssaan, juttelimme niitä näitä ja jätin sen siihen sillä kertaa. Rohkaisinpa myös toisen kerran, jolloin onnistuin itseäni toivottavasti paljastamatta saamaan selville, että neito onkin lopulta varattu, tosin ei sormus sormessa -tasolla ilmeisesti sentään.
No, näin aikaisessa vaiheessa, kun asia jo selvisi, niin eipä ollut ihmeempiä ongelmia hyväksyä, että naisen etsiminen jatkukoon. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että tottakai sitä pettyi (ainahan sitä vähän), koska pidin ihmistä mielenkiintoisena sen perusteella, mitä nyt oltiin ehditty jutella.
Tuli sitten itselle aikatauluongelmia, enkä niin ehtinyt käydä harrastukseen liittyvissä harjoituksissa. Muutenkin, kun selvisi kerta tämä neidon olevan varattu, ei enää hänkään myöskään toiminut motivaattorina (jona hän muuten oli aika suunnattoman tehokas).
Tuli sitten taas mahdollisuus alkaa käydä säännöllisesti harjoituksissa, yllätyksekseni tämä neito oli aktivoitunut jotenkin ihmeellisesti. Vaikka en nykyään itse hänelle mene yleensä puhumaan juuri mitään, hän tulee juttelemaan usein minulle ja kertoo tekemisistään yms. tuntuu, että hän haluaa puhua, vaikka ei olisi edes kunnon aihetta. Kyselee minultakin kaikenlaista. Omista kotiasioistaan hän tosin ei koskaan mainitse sanallakaan. Lisäksi hän melko selvästi katselee ja hymyilee ja tuntuu hakeutuvan lähelle muutenkin. Kaiken kukkuraksi mielenkiintoisena yksityiskohtana olen havainnut, että hän seuraa hyvin tarkasti tilanteita, joissa keskustelen muiden naispuolisten kanssaan.
Tämä on nyt aiheuttanut sen, että itsekin alkaa haluamattaan ihastumaan. Joka kerta jo hänet nähdessään ensimmäinen tunne olisi, että tahtoisi halata. Ja mitä enemmän hänen kanssaan keskustelee, niin sitä enemmän tuntuu, että tuossa voisi olla todella sopiva ihminen - PAITSI että neitohan oli tosiaan varattu. Varattuihin en koske, enhän? (tätä olen pyöritellyt mielessäni ankarasti).
Kysyisinkin nyt naispuolisilta vinkkejä. Erityisesti tahtoisin tietää, että miksi varattu nainen tekee näin, koska neidot, joiden kanssa aiemmin on vastaavaa peliä ennen varsinaista suhdetta ollut, ovat sanoisinko nyt olleet vähemmän aktiivisia kuin tämä neito nyt.
Mitä sitten taas minun pitäisi tehdä? Voisiko nainen olla ihastunut, vaikka onkin varattu? Vai onko lopulta vain niin, että hän haluaakin vain leikkiä minulla?
Kiitos vastauksista etukäteen!
Vastaukset 10
Vanhimmat
kiinnostunut kun noin aktiivinen kerta on. Ehkä sillä on epätyydyttävä parisuhde meneillään ja vaihtaisi sen mieluusti parempaan. Älä kuitenkaan hötkyile. Anna naisen edetä rauhassa, riittää että olet ystävällinen takaisin.
Itsekin olin varattu nainen vielä kesällä(tosin sittemmin eronnut). Ja tapasin erittäin mukavan miehen. Tapasimme muutaman kerran, kunnes alkoi omatunto kolkuttaa liikaa ja lopetin sen. Mut siis tosiaan, olin kiinnostunut hänestä. Eikä tarkoituksena ollut pelkkä seksi. Onhan hyvin mahdollista, että se nainen on väärän miehen kanssa ja on ihastunut sinuun. Jos teillä on vaikka enemmän yhteistä. Suhteita alkaa ja päättyy jatkuvasti ja ei kaikkia ole tarkoitettu toisilleen, jotkut voivat seurustella vain tottumuksesta, koska eivät osaa lähteäkään. Tämä on vaan mun ajatus, mutta kysy häntä ulos, vaikka kahville.
En usko, että hän haluaa leikkiä kanssasi. Tai mistäpä sitä tietää varmuudella. Ihmisiä ei tunne, kuin vasta sitten kun tutustuu, jos silloinkaan. Mutta kertomasi perusteella hän on jollain tasolla kiinnostunut sinusta.
Mulle on tullut varattuna naisena pari kertaa vastaava tilanne, kun sulle, ja urheiluharrastuksessa, jossa treenataan usein pareittain. Sille ei voi mitään, että jotkut miehet vaan ovat kivempia ja tuntuvat läheisemmiltä kuin muut. Olen itse miettinyt, mistä se voi johtua, mutta en itsekään sitä tiedä.
Läppä lentää kivasti näiden tiettyjen miesten kanssa, ja on kiva treenata. Ei tosin olla mitään ihmeempiä keskusteltu.
Tänään mulla oli lisäksi ihan ihme juttu treeneissä toisen näistä miehestä kanssa, kun mun teki mieli HALATA sitä yhtä ihan kesken treenien, kun se siinä huilaili. Vähänkö ihmettelin, että mistäs tuollainen halu tähän tupsahti. Pimeä vuodenaika?? En ole mitenkään oikeasti ihastunut tms, mutta kyseinen kaveri on vaan tosi kiva, hauska ja taitava lajissaan.
Kiitos vastauksista ja kokemusten jakamisesta! Olisin luonnollisesti häntä jo pyytänyt kahville, jos ei olisi selvinnyt hänen olevan varattu.
Se mikä tässä itseä nyt mietityttää onkin lähinnä se, että koska hän tietää, että tiedän hänen olevan varattu, niin miten tämä ehdotus tulisi sanoiksi pukea, ettei hän käsitä sitä väärin.
Lisäksi minusta tuntuu, että hän on sen tyyppinen, että murehtisi, että joku näkisi meidät kahden. Omaan kämppään kutsuminen taitaa olla liian suoraa heti alkuun ja vihjata, että haluaisin harrastaa vain zeksiä.
saatat joskus olla itse se mies siellä taustalla....
Kuten ensimmäinen vastaaja totesi, niin mitä ilmeisimmin hänellä on epätyydyttävä/tyytymissuhde menossa ja ehkä sinä olet herättänyt ne tunteet, joita ei ole oikein ikinä ollutkaan, tai ne tunteet ovat jo aikaa sitten haalistuneet. Vaikka itse sanonkin, niin tämä tuntuu todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Huonoajännää tuossa mun mielestäni on se, että jos nainen on huonossa suhteessa, niin miksi hän tosiaankin on siinä. Mutta eipähän sitä vissiin kärsisi tuomita ihmisiä, ainakaan etukäteen.
Noh joo, sellainen vaihtoehto on olemassa myöskin, että ehkä naisen mies on tyrinyt jotain, eli käynyt vieraissa, niin nainen haluaisi tasata tilit jonkun kanssa, ja (koska) sä vaikut fiksulta kaverilta, niin ehkä olisit siihen oiva apuväline. Näitä sattuu, satun tietämään, mutta onko tuollainen miten todennäköistä etenkin sun tapauksesi kohdalla, niin... Huonoa kai tuollaisessa on se, jos niitä tunteita ennättää tulla ja ne perustuukin jollekin muulle, niin näpeilleenhän siinä saa. Mutta eihän se ota jos ei annakaan, ja eipähän tuollaisen pelkäämisen takia kannattane jättää korttia kääntämättä...
Ehkä voi olla myös niin, että hakeekin ensisijaisesti tai tähän hätään ystävyyttä tms. kun olethan kaveri, jonka kanssa ilmeisesti ollaan samalla aaltopituudella.
Ja kyllä, kyllä varattu tosiaankin voi olla ihastunut. Mainitsen nyt tuonkin vaikka ehken turhaan.
Mitä tulee siihen mahdolliseen kahvikutsuusi, niin mitä pienempi paikkakunta, niin sen ongelmallisempaahan sellainen salainen tapaaminen on julkisesti järjestää. Tosiaan, kutsuminen kotiisi voi vaikuttaa hiukan epämääräiseltä, mutta sun kotisi on turvallisin paikka tavata JOS hänellä on mielenkiintoa sellaiseen. Ehkä itse ainakin painottamalla painottaisin viattomia tarkoitusperiäni jos tuollaiseen tilanteeseen päätyisin. Siellä harrastepaikassanne ei ilmeisesti ole mitään kahvilaa?
Mikä sitten on fiksua tuollaisessa tilanteessa etenemisessä, niin ehkä se että antaa naisen tehdä päätöksensä ja edetä omaa tahtiaan. Eikä kannata unohtaa sitä, että mitä jos naisen nykyinen mies on äkkipikaista sorttia. Voi tulla vaikka kopistelemaan. Ja sitäkin voi pohtia että kuinkahan usein suhteesta suhteeseen hyppääminen tuo kestävämmän onnen? Varmasti todella harvoin, herkästi voi itse päätyä laastariksi.
Mielenkiintoisinta on, että asiaa pohditaan täällä, eikä siellä suhteen ns kontaktipinnassa.
Minä kysyisin suoraan tai mutkan kautta asioita, jotka askarruttavat. Ainakin sen verran tunnen naisia, että ovat jossain määrin erilaisia kuin miehet, eivät hyppele sängystä toiseen kevyin perustein, mutta heissä on myös muitakin yksilöllisiä eroja. Jos joku elää huonossa suhteessa, on vain kypsyyttä kuulostella itseään, tekeekö tilanteen muuttumisen eteen itse mitään.
Laastarisuhteen pelko saattaa muuttaa pelkääjän käyttäytymistä epätoivotulla tavalla (avoimuus on varmastikin hedelmällisintä), mutta ainahan voi pelätä päiviensä päättymistä vaikka kukkaruukun putoamisesta päähän:) Täytyy kai vaan tiedostaa, että asioilla on seuraamussuhteetkin. En millään usko, että kaikki ihmiset ovat (läpi)kostonhimoisia, ja käyttäisivät ulkopuolista ns tilien tasaamiseen. Jokaisella on varmaan joitakin henkisiä "pienuuksia".
En pohtisi loputtomiin, toimisin mieluummin. Ja jos saisin itseni kiinni hölmöistä ajatuksista, yrittäisin pistää itseni ruotuun. Ainakin jos ihminen olisi minulle tärkeä.
Nimim.kokemusta on, varattujen naisten kans kusee aina lopuksi omat housunsa. Milloin niitä ahdistaa ym. Ja viimein ne ilmottaa kun olen varattu, en voi jatkaa..
Kuulostaa minun elämältäni... Paitsi, että olen tuo nainen.
Etsin miestä vaikka olen varattu. Ja varattu olen, koska en ole saanut lähdettyä nykyisestä suhteesta. Minulla on poikaystävä, joka välittää ja rakastaa. Minäkin häntä, mutta en näköjään riittävästi. Haen parempaa, koska en ole poikaystäväni kanssa onnellinen.
Olemme siis hyvin erilaisia ja hajotamme itsemme pikkuhiljaa aivan palasiksi... ja siis rakastan häntä, emme vain sovi yhteen. Ja ainoa lääke siihen on se, että rakastun toiseen ja unohdan nykyisen.
mutta arveletko oikeasti siitä seuraavan jotain hyvää että vaihdat suoraan suhteesta toiseen? Entäs kun alkuhuuma alkaa mennä ohi tai ensimmäiset hankaluudet koittaa uuden kanssa, "ei tää ookkaan niin siistii", niin ajattelitko välttyä ajatukselta jotta nykyinen suhde oli sittenkin parempi? Entä kun olet saanut etäisyyttä nykyiseen mieheesi, niin mitäpä jos ajatukset selkiytyy ja tekisi vielä mieli selvitellä asioita nykyisesi kanssa? Tai jäätkö siihen uutenkin siksi aikaa kunnes löydät enemmän paremman?