En tiedä onko tämä oikea paikka kysyä asiaa mutta ajattelin että täältä saattaa löytyä asiasta kokemusta...
Eli minä olen ollut opiskelija jo vuosia (eli köyhä) ja mies työtön(eli köyhä). Nyt pääsin hyvään työpaikkaan ja ostin auton, miehellä ei ole edes ajokorttia joten auto ja sen vakuutuksen yms on minun nimellä ja minä sen maksankin. Lähiaikoina teen kaupat myös asunnosta ja olen ottamassa siihen lainaa. Toki mies muutamalla satasella kuussa avustaa lainanlyhennyksissä...yhteisiä kun rahat tavallaan on vaikka omat pankkitilit onkin. Pankissa olen asioinut laina-asioissa tähän asti yksin ja nyt he pyysivät seuraavalla kerraklla miehen mukaan jolloin allekirjoitetaan lainapaperit. Mietin että onko tämä välttämätöntä ja mikä oikeudellinen vaikutus sillä on että onko laina vain minun vai meidän molempien nimissä? Samaa koskaa asunnon ostoa, kysyttiin että tehdäänkö kauppakirja molempien nimissä? Jos se on vain minun nimissä niin onko sillä mitään merkitystä eron sattuessa? Pointti on se että jos parin vuoden päästä vaikka eroaisimme, niin miehellä kun ei ole tuloja, niin saako hän erossa automaattisesti puolet tästä asunnosta jonka minä maksan, ja vaikuttaako tässä se että kenen nimissä lainat ja kaupat on tehty? Entä koskeeko tasajako erotessa myös lainoja, ottaako mies myös puolet lainoista ja vaikuttaako tähän se, kenen nimissä lainat on? En tiedä osaanko selittää ymmärrettävästi, mietin vain kenen nimiin mitäkin kannattaa laittaa nyt kun avioliitto on vähän kuralla ja minulla ok tulot ja mies laiska työtön.
Entä jos kirjoittaisin paperin tyyliin " luovun osuudestani vaimon omaisuuteen eron sattuessa jne jne" ja saisin hänet allekirjoittamaan sen, onko tällainen itsetehty sopimus laillisesti sitova?
Nämä ovat isoja asioita ja olisin todella kiitollinen jos joku osaisi pian neuvoa.
Eli minä olen ollut opiskelija jo vuosia (eli köyhä) ja mies työtön(eli köyhä). Nyt pääsin hyvään työpaikkaan ja ostin auton, miehellä ei ole edes ajokorttia joten auto ja sen vakuutuksen yms on minun nimellä ja minä sen maksankin. Lähiaikoina teen kaupat myös asunnosta ja olen ottamassa siihen lainaa. Toki mies muutamalla satasella kuussa avustaa lainanlyhennyksissä...yhteisiä kun rahat tavallaan on vaikka omat pankkitilit onkin. Pankissa olen asioinut laina-asioissa tähän asti yksin ja nyt he pyysivät seuraavalla kerraklla miehen mukaan jolloin allekirjoitetaan lainapaperit. Mietin että onko tämä välttämätöntä ja mikä oikeudellinen vaikutus sillä on että onko laina vain minun vai meidän molempien nimissä? Samaa koskaa asunnon ostoa, kysyttiin että tehdäänkö kauppakirja molempien nimissä? Jos se on vain minun nimissä niin onko sillä mitään merkitystä eron sattuessa? Pointti on se että jos parin vuoden päästä vaikka eroaisimme, niin miehellä kun ei ole tuloja, niin saako hän erossa automaattisesti puolet tästä asunnosta jonka minä maksan, ja vaikuttaako tässä se että kenen nimissä lainat ja kaupat on tehty? Entä koskeeko tasajako erotessa myös lainoja, ottaako mies myös puolet lainoista ja vaikuttaako tähän se, kenen nimissä lainat on? En tiedä osaanko selittää ymmärrettävästi, mietin vain kenen nimiin mitäkin kannattaa laittaa nyt kun avioliitto on vähän kuralla ja minulla ok tulot ja mies laiska työtön.
Entä jos kirjoittaisin paperin tyyliin " luovun osuudestani vaimon omaisuuteen eron sattuessa jne jne" ja saisin hänet allekirjoittamaan sen, onko tällainen itsetehty sopimus laillisesti sitova?
Nämä ovat isoja asioita ja olisin todella kiitollinen jos joku osaisi pian neuvoa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eron sattuessa
Teidän molempien omaisuus lasketaan yhteen. Omaisuudesta vähennetään velat. Se kummalle jää enemmän maksaa tasinkoa toiselle.
Ts. jos liittonne on kuralla jo nyt, sinun ei kannattaisi tehdä kauppoja yhtään mistään. Tai sitten tekisitte avioehdon jälkikäteen. Tai kiikuttaisit avioerohakemuksen ennen kauppojen tekemistä...
Ei avioerotilanteessa ole mitään merkitystä sillä, kenen nimissä mitäkin omaisuutta tai velkaa on.
Ellei avioehtoa ole lasketaan omaisuus miinus velat ja köyhempi saa tasinkoa.
Isoja asioita, joihin ei tunnetta pidä sekoittaa, joten kehottaisin sen avioehdon tekemistä.
Pankki voi haluta miehenkin nimen lainapapereihin, olisi kaksi maksajaa varmuudella tulevaisuudessa.
Miten työtön maksaa muutaman satasen lainanlyhennystä, kai hän myös syö ja asuminenkin maksaa?
työtöntä puolisoasi,voihan hänkin saada vakityötä,mutta asiaan, joudut maksaa tasinkona puolet asunnostasi tälle miehellesi.
Jos et enään arvosta ja kunnioita puolisoasi niin eroa ,ja tee ne asuntokaupat sitte vasta,säästyt monelta mielipahalta osituksessa.
Pankkiin nähden se vastaa lainasta, jonka nimi on paperissa. Mitä useampi nimi, sitä varmempi maksu. Osituksessa taas nettovarallisuutenne pannaan puoliksi. Se on taas teidän asianne eikä pankin ongelma.
Jos haluat tehdä avioehtosopimuksen, niin se pitää sitten rekisteröidä.
voi yksin tehdä,siihen tarvitaan myös puolison allekirjoitus,tässä tapauksessa en minä ainaskaan laittas nimmeeni siihen.
Avioehto kannataa tehdä ja sen voit yhdessä miehesi kanssa käydä tekemässä oikeusaputoimistossa lakimiehellä. Avioehto tehdään aina kirjallisesti ja siihen vaaditaan molempien nimet. Oikeusaputoimiston lakimies laskuttaa teitä tulojenne mukaan ja on siten halvempi kuin yksityinen lakimies. Myös pankin lakimiehen puoleen voitte kääntyä avioehtoasioissa.
Mitä tahansa teetkin, niin älä hyvä tyttö ainakaan ota yhteistä pankkilainaa KENENKÄÄN kanssa!
Kuten jo muut neuvoivat, niin kipin kapin avioehto voimaan ennen kuin teet mitään isoja raha-asoita. Teetä se lakimiehellä ellet ole varma että osaat itse (maistraatin nettisivuilta kyllä löytyy hyvät ohjeet), voi maksaa jonkun kympin tai satasenkin, mutta paljon kalliimmaksi tulee jos joudut antamaan erossa puolet omaisuudestasi miehellesi.
Tai vielä parempi, eroa heti äläkä vasta parin vuoden päästä, jos se muutenkin on harkinnassa.
Tehkää avioehto jos sitä ei ole, ja jakakaa sen jälkeen laina/asunto maksukyvyn mukaan.
Jos olet kertonut pankille, että mies osallistuu lainanlyhennykseen, niin kyllä varmaan he silloin olettavat lainan tulevan kummankin nimiin. Oli avioehto tai ei, niin tuskin pankissa sitä ymmärretään, että toinen haluaa lainan/asunnon yksin omin nimiin, mutta silti toinen osallistuisi lyhennyksiin jopa muutamalla satasella kuussa.
Epäilen että, jos otat lainan ja asunnon täysin omiin nimiisi avioehtotapauksessa, mutta mies osallistuu kuitenkin lyhennykseen isolla osuudella kuukaudessa, niin siitä vasta ongelma ja soppa muodostuu erotilanteessa.
Kehotan joko hyväksymään riskin että ero tulee ja sen myötä 50/50, tai sitten teet avioehdon ja laina/asunto hommataan niillä osuuksilla miten kumpikin lyhentää lainaa. PS. Kahdessa vuodessa tuskin ehditte paljon maksella muuta kuin korkoja, eli jäljellä on vain velkainen asunto, joten 50/50 varmaan tulee sinulle edullisemmaksi, (jos kylmästi ja laskelmoivasti halutaan ajatella).
Kiitos kaikille vastauksista.
Vielä sellainen kysymys että jaetaanko omaisuus aina lakiteitse vai voiko sen tehdä ihan sulassa sovussa. Esim. niin että minä saan asunnon jonka nyt ostan/ostamme ja huolehdin myös velasta (vaikka velka hänenkin nimissään), eli otan häneltä velkataakan pois mutta saan myös asunnon. Irtaimistosta tuskin tulisi sotaa, mies on aika sopeutuvainen ja ei niin älykäs että osaisi pitää puoliaan, sitäpaitsi hän on ulkomaalainen ja tuskin edes tietäisi miten toimia jos haluaisin oikeusteitse jotain itselleen vaatia.
Haluaisin muutenkin säilyttää hyvät välit häneen jo lastenkin takia ja siitäkin syystä olisi kiva jos omaisuuden jaon voisi tehdä yhteistuumin.
Tietysti, jos pääsette sopuun, niin voittehan jakaa omaisuuden keskenänne, mutta riitajutuissa asia taas toinen.
Kun se omaisuus tullaan aina osittamaan erossa, joten sinuna en nyt sitä asuntoa ostaisi tähän tilanteeseenne, vaan ota ensin ero ja osta asunto vasta sitten ihan omiin nimiisi.
Jos asunnon ostatte yhdessä, niin eikös se lainakin ole sitten yhteinen eli 50/50 ?
Omaisuuden voi jakaa sovussa, ja se kai olisi ideaalia, vaikka ei taida olla kovin yleistä? Enempi nykyään on muotia tapella jokaisesta haarukasta.
Mutta isompaa omaisuutta, kuten asuntoa, ei voi noin vain siirrellä ominpäin "mä otan tän, ota sä toi". Asunto ja laina pitää silloin ihan virallisesti siirtää sinun nimiisi. Ja jos et osta mieheltä hänen puolikastaan asunnosta, vaan meinaisit vain "ottaa" sen, niin se taitaisi olla melkoista omaisuudensiirtoa häneltä sinulle vastikkeetta. Saattaisi verottajalla olla sanansa sanottavana lahjaveron muodossa. Jos toinen puoliso saa paljon enemmän kuin osituksen normin mukaan hänelle kuuluisi.
Tuntuu, että suunnittelet jo etukäteen melkoisia konkeloita. Eikös nyt kannattaisi satsata hiukan lakimieheen, jonka kanssa puhua asiasta, ennen kuin teet mitään hankintoja. Ja ennen kuin eroat.
Ps. oletko provomielessä liikkeellä, vai miksi suunnittelet ensin isoja hankintoja ja sen jälkeen eroa?
Enpä ollut tuota veroasiaa tullut ajatelleeksi...ja en ole provo, en vain ole ennen eronnut niin mistäs näitä tietää. Tiedän että kysyn ehkä hieman tyhmiä...mahdollisessa seuraavassa suhteessa olen sitten taas viisaampi, koskaan en enää menisi naimisiin ilman avioehtoa...ellei sitten mies olisi varakkaampi ;-)
ole mikään järjen jättiläinen,en oikeen tajuu sun motivaatiotasi ostaa asunto ja samaan aikaan puhut erosta????
Ulkomaalainen ja tyhmä kuten sanoit? Miksi ylipäätänsä sen kaa yhteistä kämppää haluut?
Eroa nyt ensin ja hae se kämppä sitte vasta.
Huh onpa monimutkaista....vähän on myöhäistä erota ennen asunnonostoa kun kauppakirjat allekirjoitetaan perjantaina. Ostokin on sikäli pakollinen että asumme nyt vuokralla ja vuokra on 100 euroa suurempi kuin tuleva lainanlyhennys, joten en viitsi siksi oikein ostoa lykätä. No katsotaan nyt miten käy...onhan se harmi jos toinen vaan lorvii ja toinen luo uraa ja paiskii töitä ja sitten erossa imetään kuiviin kaikki se mitä on kovalla työllä ansainnut...ja mitä saava osapuoli ei todellakaan ole ansainnut!
En tiedä nyt kyllä yhtään mitä tekisi....
Mut jospa se mies saisi töitä ja kaikki kääntyisikin hyvin siellä uudessa paikassa !!!
Vielähän voit perua kauppakirjan allekirjoituksen sekä oston, mutta siitä rapsahtaa sitten sopimusakko eli maksatko sitten sen mieluummin, vai ...
Persaukinen puoliso hyötyy erosta, sillä sinä joudut sen tasingon hänelle luovuttamaan, jos ero tulisi.
Hieman on kinkkinen tämä teidän juttu nyt. Koita nyt miettiä vielä niitä kauppoja, jos tilanteesi on noin epävarma.
Jos tosiaan meinaat kauppakirjat allekirjoittaa tällä viikolla niin eipä sinulla sitten ole enää kauheasti aikaa noudattaa kysymiäsi neuvoja.
Kuten sanottu, avioehto, niinkuin olisi jo. Jos siis miehesi suostuu. Ellei suostu niin sitten menee joka tapauksessa 50/50 jos eroatte.
Niin ja jos nyt ehditkin vielä sen avioehdon rekisteröityttää, niin sittenkään ei pidä allekirjoittaa sitä kauppakirjaa yhdessä miehen kanssa. Ota talo vain omiin nimiisi jos kerran aiot sen maksaakin. Avioehdostakaan ei ole apua jos talo on teidän molempien yhteistä omaisuutta. Paitsi jos määrittelette sitten omistusosuudet jotenkin muuten kuin 50/50, esim. 80/20. Hommaa se lakimies heti.
Ja ÄLKÄÄ ottako sitä yhteisvastuullista velkaa. Kirjatkaa maksuosuudet siihenkin jos pankki suostuu.