Hei, kertokaapa muutkin omia kokemuksia studiolaulamisesta.
Minun ensimmäinen kokemukseni oli Kalajoella Tähtiartisti kisoihin tuodussa studiossa.
Jännittikin, ettei aluksi meinannu ääntä saaha.
Kun menin huoneeseen, tervehdin tietysti kuvaajat, avustajat ja siellähän istui myös tuomareitaki (en muista montako oli, en uskaltanut katsoa)
Sitte käskettiin mennä kahen mikin äärelle ja antaa laulusta alkuääni(karaoketaustat), ei tosiaankaan meinannu tulla ääntä ja sanottiin, että yritä, se on omaksi parhaaksi, saavat säädöt kohdalleen.
No tulihan se sitte ja siitä jatkettiin.
Komennettiin kattomaan mikkien välistä seinään päin ja syrjäsilimällä sai kattoo karaokesanoja, ehän minä ulukua ois osannukaan.
No siinä sitte piti mielikuvitusta käyttää, että lauloi ylleisölle tai erityisesti jollekin, jotta sai sen tunteen mukaan lauluun.
Tuomarit istu sivulla ja olo oli kui ois kirkosa vihille mennyt tai tuomioistuimeen.
Noo sitte ku laulu alako, nii joha vähä helepotti.
Saatto se mennä hyvinki, en vielä tiijä.
Näillä o siitä hyvä, että jos halus, niin sai tilata sen levyn itelle, siihen tulee se orkesterikappaleki.
Saapi sitte kotona kuunnella ja arvostella ittiä, miten onnistui ja korjata virheitä seuraaviin kertoihin.
Tästähän joku aiemmin kirjoitti, että olisi hyvä kuunnella ommaa ääntä.
Kaiken kaikkiaan kokemus oli mielestäni hyvin kannattava, ehkä ens kerralla jo ossaa paremmin. Ei tämä tähän lopu.
Mutta kertokaapa muutkin kokemuksia studiotyöskentelystä, ihan mielellään myös ammattimaisestikin.
Toivoo Äiskä
Minun ensimmäinen kokemukseni oli Kalajoella Tähtiartisti kisoihin tuodussa studiossa.
Jännittikin, ettei aluksi meinannu ääntä saaha.
Kun menin huoneeseen, tervehdin tietysti kuvaajat, avustajat ja siellähän istui myös tuomareitaki (en muista montako oli, en uskaltanut katsoa)
Sitte käskettiin mennä kahen mikin äärelle ja antaa laulusta alkuääni(karaoketaustat), ei tosiaankaan meinannu tulla ääntä ja sanottiin, että yritä, se on omaksi parhaaksi, saavat säädöt kohdalleen.
No tulihan se sitte ja siitä jatkettiin.
Komennettiin kattomaan mikkien välistä seinään päin ja syrjäsilimällä sai kattoo karaokesanoja, ehän minä ulukua ois osannukaan.
No siinä sitte piti mielikuvitusta käyttää, että lauloi ylleisölle tai erityisesti jollekin, jotta sai sen tunteen mukaan lauluun.
Tuomarit istu sivulla ja olo oli kui ois kirkosa vihille mennyt tai tuomioistuimeen.
Noo sitte ku laulu alako, nii joha vähä helepotti.
Saatto se mennä hyvinki, en vielä tiijä.
Näillä o siitä hyvä, että jos halus, niin sai tilata sen levyn itelle, siihen tulee se orkesterikappaleki.
Saapi sitte kotona kuunnella ja arvostella ittiä, miten onnistui ja korjata virheitä seuraaviin kertoihin.
Tästähän joku aiemmin kirjoitti, että olisi hyvä kuunnella ommaa ääntä.
Kaiken kaikkiaan kokemus oli mielestäni hyvin kannattava, ehkä ens kerralla jo ossaa paremmin. Ei tämä tähän lopu.
Mutta kertokaapa muutkin kokemuksia studiotyöskentelystä, ihan mielellään myös ammattimaisestikin.
Toivoo Äiskä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Terve Äiskä !
Rantakallan studio oli hieman erilainen, kuin mitä muualla, ei oltu missään kopissa ja näin on minusta parempi. Kokemuksena studio on aina mielenkiintoinen, vaikka jo useamman kerran kokeileena.
Studiokokemuksia on koko pienessä elämässäni kolmelta kerralta. Ensimmäinen kultaiselta 60-luvulta kun tenavana kansakoulun opettaja, innokas musiikkimies, vei oppilaansa yleisradion studioon laulamaan kuorolaulua nauhalle. Lisäksi kolme oppilasta lauloi erikseen ja olin yksi heistä. Muut studiojutut oli radion haastekonserttien juontoja suorassa lähetyksessä. Jännittihän se aluksi, mutta kun vauhtiin pääsi, sitä olisi jatkanut vaikka kuinka pitkään. Neljä tuntia juonsin ensimmäisenä iltana - samana iltana esiintyi livenä myös eräs myöhemmistä tangokuningattarista, pikkutyttöhän hän oli vielä silloin. Harmoonikin raahattiin toisessa kerroksessa sijaitsevaan studioon sitä varten. Toinen konsertti kestikin vain pari tuntia, eikä siitä jäänyt mainittavia muistikuvia
Minulla jo kaksi kokemusta studiossa laulamisesta.Ensimäisellä kerralla jännitti mahdottomasti,mutta nyt toisella kertaa ei jännittänyt ollenkaan.Sama tähtiartisti kisa minullakin,mutta minulla ei ollut studiossa muita tuomareita kuin nauhoittaja,mikinlaittaja ja eräs naispuolinen tuttu,joita en osannut jännittää ollenkaan,olivathan he ennestään tuttuja.
Ensin piti laulaa ilman musiikkia ja sanoja pieni pätkä laulusta ja sitten vasta laitettiin karaokelevy soimaan.Hyvä kokemus laulaa ilman musiikkia ja esillä olevia sanoja.Sain kuitenkin biisiin hyvän tunnelman kun itse vähän eläydyin rytmiin.Studiossa kuulee oikeesti miltä laulu kuulostaa.Pikkasen jännittää sitten itse katsoa ja kuunnella kun on saanut levyn.Lisää tällaista kilpailuihin.
kuin spiikkaaminen. Kokemuksia?... Aika hauskaa on. Varsinkin kun itse alkaa olla aika ulkona, väsynyt.
Yleensä lähden sitten laulaa karaokea.Ei ole muuta kuin mikkikammo, jota ei laulaessa huomaa...
Muu juontaminen onkin hauskaa ja vapaata, ihan kuin laulaminen. Hauskinta on kasata juttu kasaan alle kymmmenen minuutin ja yrittää muistaa kaikki oleelliset asiat, jotka eivät saata olla kovinkaan tuttuja itselleen, merkit, tuottajat, nimet, koostumukset ym...
Tartu mikkiin studiotouhu oli hauskaa. Ihmiset mukavia, vaikka meitä oli pienessä teltassa viisi ihmistä. Yllätys oli kiva kun ei kuullut laulaessa omaa ääntään lainkaan. Sai ihan vapaasti sitten söktätä tai sopertaa, ilman vastuuta... Hihhei, lisää tälläisiä kivoja juttuja, että hullukin pääsis laitumille ihan muista erottumatta...!
Tämän kilpailun 'studio-osuus' ei todellakaan vastaa ammattilaisten studioita. todella naurettavaa kusetusta koko touhu!! voi teitä jotka vuodesta toiseen moiseen hömppään rahojanne tuhlaatte.. no bisneshän tässä skabassa onki pääasia