Itsehillintä kateissa ! !

omalle terveyskeskuslääkärille juttelemaan,siltä saat tarvittaessa lähetteen psykologille tai mt-hoitajalle eikä maksa mitään,terveyskeskusmaksun ehkä.kannattaa kyllä mennä koska aivan turhaa itsensä ja puolison kiusaamista pitkittää enää kun itsekin tiedostat ongelman.voimia ja onnea matkaan.

Kannattaa aloittaa vaikka tästä lukeminen: http://www.suomenart.com/itsehillinta.htm Ja sitten tässäkin oli hyviä esimerkkejä: http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/selfcontrol.html

Tuo huutamisesi ja meuhkaamisesi johtuu noista aikaisemman suhteesi traumoista. Ne "heräävät henkiin" tuossa suhteessa riidoissa. Pelkona mm. hylätyksi tulemisen pelkäämisenä. Se, että murtuisit niin puolustat itseäsi aggressiivisesti hyökkäämällä. Se on sinun mielesi puolustuskeino=defenssi.

Itsehillintäsi ja tasapaino paranee, kun saat purettua nuo traumat.

Tämä on yleinen asia parisuhteessa, kun kannetaan edellisen liiton traumat uuteen suhteeseen. Ne heräävät sitten henkiin eri tilanteissa.

Hei,
löysin kirjan, jota nyt tosissani opiskelen: Arto Pietikäinen : "Joustava mieli parisuhteessa". Siinä kuvataan juuri tuollaisia tunnepurkauksia ja miten ja mistä ne kasvavat ja miten käyttäytymistään voi opetella hillitsemään.
Tiedän, että tuollainen toistuva käytös vähitellen tappaa rakkauden hyvät tunteet. Sit on paha enää anoa, etten mä tarkoittanut...rakastan sua. Tsemppiä sulle!

Moi. Täällä toinen rääväsuu nainen.. Haluan kertoa sulle, että kun käsität menneesi liian pitkälle niin mieti haluatko loukata niin että menetät toisen? Ei psykiatri ole ratkaisu eikä liiallinen itsesyyttely tuota Mitä . Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Siitä se lähtee pikkuhiljaa kun tiedät menneesi liian pitkälle... hyvä on pyytää anteeksi, mutta jos olet kuten minä niin luulisin että purkamasi viha onkin osin sitä että purat vihaa joka on kääntynyt sisäänpäin.. Ja mies on ainavaan enemmän hiljaa. Tuttu juttu.. Psykiatri voisi määrätä jotain tasaavaa lääkitystä, pisimmälle pääsee kumminkin kun tajuaa ettei huudosta ole mitään apua kummallekaan.. että puheesta on apua..

Itse olen kehitellyt vihan purkamiseen muita konsteja kuten: lenkkeily, tyynyn pöllyttely, hikinen jumppa.. nurkan takana äänettä kiroilu ja kirjoittaminen (yksin..hiljaa ja kirjoitan kaikki "perkeleet" paperille) Kokeile joitain näistä, kymmeneen ei tarvitse laskea vaan pura viha muuhun kuin mieheesi.

Mun emäntä on juuri samanlainen, itse kestän, koska en halua jättääkkään. Paskaltahan se tuntuu, mutta onneks teissä temperamenttisissa akoissa on aina se villi puoli esimerkiksi sängyssä, ja monesti myös kaikki aika, kun ei riidellä, on tosi läheistä :)

En tietenkään halua lokeroida tai yleistää, mutta omista kokemuksista, jos puhutaan.

Suutuspäissäsi yritä aina pitää mielessä, että ei saa loukata. Ensikerralla, kun se suodatinpussi on unohtunu sinne kahvinkeittimeen, pidä mielessä, että ei tarvitse sanoa "Kohta etin paremman ku oot tommonen mulkku ja varmaan pettänytkin" settiä. Juu, se tekis niin mieli sanoa ja päästää ulos vaikka mitä, mutta pidä aina mielessä, että ei tarvitse.

Aika hassu yhteensattuma, että nainen, jonka kanssa seurustelen, on samanlainen ja tiedän että murehtii samoja asioita. Historiakin on aikalailla sama.

Asioita jota haluan naiseni parantavan, on esimerkiksi lauseiden muotoilu. Hän korottaa heti ääntä ja aloittaa esimerkiksi näin "Sä oot taas tiputtanu kahvinpuruja" tai "Hei oikeesti, pitääkö sun jättää lavuaariin aina saippuaa"
Tästä tulee provosoitu olo, vaikka olenkin aika kylmähermoinen. Sitten tulee riitoja. Asian voi ilmaista esimerkiksi "Haluutko tulla siivoamaan, ku sä oot tiputellu kahvinpuruja" tai jos asia oikeasti on pieni, anna asian olla.

Olettaisin, että teilläkin tulee riitoja siitä, kun miehesi käy kavereilla/baarissa yms ulkona. Itsehän haluan käydä ulkona aina välillä. Minusta suotavaa olisi viettää aikaa kavereidenkanssa edes 2-3 kertaa kuukaudessa, mutta tuntuu siitä yhdestä kerrasta kuukaudessakin tulevan hirveästi riitaa.

Uskon, että miehesi haluaa vaihtelua arkeen. Jos syyllistät miestäsi tuohtuneena, joku päivä tulee mitta täyteen ja hän huomaa, ettei voi elää ihmisen kanssa, joka ei luota. Anteeksipyyntö helpottaa paljon. Oma tyttöystävä hyvittää tekonsa esimerkiksi kokkaamalla jotain hyvää ruokaa yms, mutta toivoisin silti, että hän oppisi pyytämään anteeksi.

Olemme keskustelleet asiasta hänen kanssaan ja hän on oppinut kontroloimaan itseään hieman, vaikka ei läheskään aina siihen pystykkään. Miehesi huomaa sen kyllä, ei varmaan vähäisestä muutoksesta, mutta myöhemmin.

Minulla on vähän samanlainen tilanne. olen 15 ja pikkuveljeni(3v) nuorempi on ärsyttänyt aina kun mahdollista niin kauan kuin muistan. olin yrittänyt laskea kymmeneen, ja onnistunutkin siinä mutta hän ei lopeta jos en tee jotain-.-
miten saisin itseni hillittyä ja hänet lopettamaan?

Meillä on auttanut, että toinen lähtee litomaan. lenkille. Sit txt sovitaan jo 5min kuluessa. Häpeän helvetisti kaikkea paskaa mitä suollan. Mene thai-hierontaan ja osta seksiä jne.. Omasta epävarmuudesta se kumpuaa.. Nyt mies jo sanoo, että paa pääs kiinni. kun pystys sanoon, mikä oikeesti on vialla.. Epävarmuus jne.. meillä nyt menee kuukausiakin ihan ok, mut sit mun käyttis kaatuu.. Huoh.

Mulla on välillä sama ongelma oman mieheni kanssa. Mies on meistä se arka ja hiljainen, minä kiukuspäissäni ajattelematon. Silmittömään raivoon harvoin kiihdyn, mutta silti sanon asioita jotka satuttavat miestäni. Tiedän jo sillä hetkellä kun raivoan, että seuraavana päivänä kadun kaikkea sanomaani, mutta juuri tuolla hetkellä on niin vaikea lopettaa. Jälkeen päin pyydän mieheltäni anteeksi ja tunnen itseni kamalaksi ihmiseksi.

Olemme keskustelleet asiasta usein. Nykyisin yritän olla sanomatta mitään kun suutun liikaa ja tajuan sen kesken riidan. Mies tulkitsee käytökseni mykkäkouluksi, mitä se tavallaan onkin. Kuulen aina sen saman kysymyksen, että "mikset sano mitään?" ja siihen on joka kerta yhtä tympeätä vastata, että siksi etten sanois mitään sellaista mitä et todellakaan halua kuulla ja mitä en oikeasti tarkoita. Mies tavallaan ymmärtää mua, mut silti musta tuntuu että tälle asialle pitäis oikeasti tehdä jotain.

Tavallaan provosoidun kai siitä, et mieheni on mua niin paljon "heikompi" riitatilanteessa. Hän miettii pitkään mitä sanoo, eikä ole välttämättä kaikista hoksaavinta sorttia. Hitaus riideltäessä on raivostuttavaa ja se yllyttää minua entisestään. Mieheni ei ole tyhmä, mutta monesti minusta tuntuu siltä riidellessämme ja tämä tyhmyyden korostaminen on asia, josta haluaisin riidoissamme päästä ehdottomasti eroon. Ei tee ainakaan hyvää hänen itsetunnolleen kuulla sellaista jatkuvasti.

Minusta tuntuu, että oma paha oloni kanavoituu usein minulle tärkeimpään ihmiseen, eli omaan mieheeni. Paha olo voi johtua jostakin ihan muusta tai sitten vain siitä, että olemme mieheni kanssa kovin erilaisia. Minusta tuntuu, että hänen "hitaudestaan" johtuen emme voi kovin usein käydä minua tyydyttäviä keskusteluja, koska hänen täytyy aina miettiä niin kauan mitäköhän järkevää tuohon nyt voisi sanoa. Tämä ero johtuu kotikasvatuksestamme. Minä olen tottunut kotonani ajattelemaan paljon asioita, pohtimaan ja jopa väittelemään. Mieheni on kasvanut maalla ilman suurempia aivonpinnistyksiä (koti-ilmapiiri sellainen, jossa pohditaan vain arjen askareita, eikä kummempia). Tästä tietenkin aiheutuu se, että olemme keskustelutyyliltämme täysin erilaisia.

Minusta on turhauttavaa elää tilanteessa, jossa tunnen olevani hieman miestäni vahvempi. Tiedän yleensä aina hänen tunteensa ja ajatuksensa, koska häntä on hyvin helppo lukea. Mies harvoin ymmärtää minua, ei yleensä koskaan oikein ymmärrä mistä on kyse. Olen yrittänyt korjata ongelmaa sillä, että selitän miehelleni mitä ajattelen, mutta kun hän ei silikään aina ymmärrä, se on tuskastuttavaa.

Enimmäkseen elämämme on oikein ihanaa, enkä vaihtaisi miestäni mihinkään maailmassa. Itsehillintäongelmani riitatilanteissa ja tietysti sen aiheuttavat tekijät suhteessammekin huolestuttavat minua. En ole koskaan kokenut tällaista ennen kuin tapasin mieheni. Tuntuu, että löydän itsestäni inhottavia luonteenpiirteitä, joita en tiennyt olevan olemassakaan ja joita en osaa hallita. En halua loukata miestäni, vaan löytää tilanteelle mieluiten pysyvän ja meitä molempia tyydyttävän ratkaisun.

Osaisiko joku auttaa?:(