Onko suvussanne jotain "perintönä" kulkevaa hommaa? Mietin vaan sitä, että joillakin on omakotitaloja tai kesämökkejä, niin kuka niistä aikanaan huolehtii vai myydäänkö ne? Siirtyykö jollekin metsurin homma, järjestääkö joku ruokatarjoilut, kuka ompelee vaatteita ja niin edelleen?
Suomi siirtyi niin nopeasti maataloudesta teollisuusyhteiskuntaan ja siitä vielä tietoyhteiskuntaan, että osa perinteisistä hommista väistämättä loppuu.
(Aloin neuloa yhtä joululahjaa ja tajusin, että sitten kun mummo ei enää jaksa, minä olen todennäköisin ehdokas tekemään sukulaisten villasukat.)
Suomi siirtyi niin nopeasti maataloudesta teollisuusyhteiskuntaan ja siitä vielä tietoyhteiskuntaan, että osa perinteisistä hommista väistämättä loppuu.
(Aloin neuloa yhtä joululahjaa ja tajusin, että sitten kun mummo ei enää jaksa, minä olen todennäköisin ehdokas tekemään sukulaisten villasukat.)
Vastaukset 10
Vanhimmat
olen suurinpiirtein sanoutunut suvusta irti, joten sen velvoitteetkaan eivät näin ollen minulle periydy.
Ystävänsä voi valita, sukulaisia ei.
näen sukua, lienee sitä parempi.
Ei taida olla mitään varsinaisena perintönä kulkevaa hommelia/asiaa. No, ehkä jos lähtisin kauas pois maailmalle, niin siinä toteuttaisin osin suvun perinteitä.
Isovanhempiemme aikaan oli tyypillistä, että perheessä oli puolitusinaa lasta. Siinä kun kokoonnuttiin mummolaan jouluna, niin siellä oli setiä, tätejä, enoja ja serkkuja helposti parinkymmentä henkeä.
Mutta entäs nykyisin? Minulla on vaimo ja yksi sisko, jolla on mies ja muksuja. Tässähän se entisajan suku sitten onkin. Ei siihen ennenkään serkut kuuluneet aikuistuttuaan. Niinpä mummon ja ukin kuoltua äitini sisko viettää omaa jouluaan suvun "vanhimpana", jossa on hänen lapsensa, heidän puolisonsa ja lapsensa ja minun äitini omaansa.
Ja kyllä, minä tulen mainiosti toimeen siskoni ja kaikkien serkkujeni kanssa. En minä silti välttämättä pyhiä heidän kanssaan vietä. Tuskin kovin moni muukaan nykyisin.
Ketä sinun sukuusi kuuluu? Ketkä teillä kokoontuu yhteen?
Muutama sisarus ja kymmenen serkkua. Ensimmäisenä lapsenlapsena olen ollut mummojen lellikki ;-) Serkuista osa on jo täysi-ikäisiä ja he asuvat kuka missäkin, nuorempia serkkuja tulee tavattua useammin kyläreissuilla.
Sitten on tietysti miehen sukulaiset. Heidän suvussaan on vähän miehiä, joten puolisolleni riittää heidän perintömökeillään voimaa vaativia hommia. Heidän käsityksensä hyvästä lomasta on aikamoinen työleiri, mutta erilaisuutta suvaitaan ja minä saan lojua lukemassa kirjoja.
Ei meillä vissiin ole.
Muuttuneet elämäntavat ihan huimasti. Eli meillä ei ole oikeastaan mitään jäljellä isovanhempien elämäntavasta suvussa.
montaki eri roolia, ja paristaki eri suvusta on uhattu perinnöksi jättää. Ei niistä sen enempää.
Ei ainakaan mun tietääkseni. En ainakaan ite kuulu mihinkään "piireihin".
suvun joulupäivälliset. Syy siihen on et olen ainoo sinkku, ja muil on niin pienii lapsia.