Mistä tietää että mies välittää?

pippeli seisoo.

Tunteethan ovat aina aitoja, mutta niitä voi teeskennellä toiselle.

kokemuksen mukaan, jos mies ei ole oikein perillä omista tunteistaan, niin ei niitä tunteita sitten olekaan.

. . . . . kirjoitti:

kokemuksen mukaan, jos mies ei ole oikein perillä omista tunteistaan, niin ei niitä tunteita sitten olekaan.

se noin onkin, mutta on olemassa tilanteita syystä tai toisesta, jolloin ihminen saattaa olla itsensä kanssa hetkellisesti niin hukassa ettei oikein tiedä itsekään mitä tuntee. Se ei välttämättä kuitenkaan tarkoita sitä etteikö niitä tunteita olis. Sillä hetkellä voi vaan olla vaikea "nähdä" omia tunteitaan kaiken myllerryksen keskellä. Jälkeenpäin sitä kuitenkin huomaa, että ne tunteet oli selvät koko ajan, itse ei ehkä vain ollut tarpeeks kypsä tms käsittelemään niitä.

old_profile_29818 kirjoitti:

se noin onkin, mutta on olemassa tilanteita syystä tai toisesta, jolloin ihminen saattaa olla itsensä kanssa hetkellisesti niin hukassa ettei oikein tiedä itsekään mitä tuntee. Se ei välttämättä kuitenkaan tarkoita sitä etteikö niitä tunteita olis. Sillä hetkellä voi vaan olla vaikea "nähdä" omia tunteitaan kaiken myllerryksen keskellä. Jälkeenpäin sitä kuitenkin huomaa, että ne tunteet oli selvät koko ajan, itse ei ehkä vain ollut tarpeeks kypsä tms käsittelemään niitä.

etenkin jos vaikkapa hyppää suhteesta toiseen ja elämäntilanne muuttuu ehkä radikaalistikin siinä samalla, eikä se uusi suhde sitten olekaan ihan pelkkää auvoa. Saatika jos tapahtuu heti perään toinen myllerrys vaikkapa siksi, että erotaan uudestakin kumppanista vaikka niitä tunteita itsellä olisikin.

Asiassa vaikuttaa myös se, aika paljonkin, miten ihminen tapaa selvitellä asioitaan. Toiset hakevat selvyyttä ääripäiden kautta, esim. hyppäämällä vieraissa tms. ja toisen jahkailevat omassa rauhassaan selvitellen asioita mielessään. Ja kaikki muut vaihtoehdot noiden vaihtoehtojen väliin.

dayum kirjoitti:

etenkin jos vaikkapa hyppää suhteesta toiseen ja elämäntilanne muuttuu ehkä radikaalistikin siinä samalla, eikä se uusi suhde sitten olekaan ihan pelkkää auvoa. Saatika jos tapahtuu heti perään toinen myllerrys vaikkapa siksi, että erotaan uudestakin kumppanista vaikka niitä tunteita itsellä olisikin.

Asiassa vaikuttaa myös se, aika paljonkin, miten ihminen tapaa selvitellä asioitaan. Toiset hakevat selvyyttä ääripäiden kautta, esim. hyppäämällä vieraissa tms. ja toisen jahkailevat omassa rauhassaan selvitellen asioita mielessään. Ja kaikki muut vaihtoehdot noiden vaihtoehtojen väliin.

Ihminen on joskus vähän turhan monisäikeinen olento ja varsinkin tunnejutut voi olla hyvinkin vaikeaselkoisia joskus. Jokaisella meistä on oma polkumme, oma luonteemme ja omat arvomme mitkä kaikki vaikuttaa siihen millä tavalla reagoi tunne-elämän myllerryksiin. Varsinkin elämäntilanteen muuttuessa radikaalisti ihminen voi toimia itselleenkin yllättävällä tavalla, joskus se on positiivista, joskus negatiivista.

Vaikeinta on tunnemyrskyn aikana uskaltaa katsoa itseään rehellisesti peilistä ja tulla aidosti lähemmäs itseään, jotta saa taas selvyyden sekä itsestään että tunteistaan. Monet hoitaa tuon pistämällä pään uudelleen puskaan ja jatkamalla eteenpäin totutulla tavalla, mutta se tulee yleensä ennemmin tai myöhemmin vastaan tavalla tai toisella.

old_profile_29818 kirjoitti:

Ihminen on joskus vähän turhan monisäikeinen olento ja varsinkin tunnejutut voi olla hyvinkin vaikeaselkoisia joskus. Jokaisella meistä on oma polkumme, oma luonteemme ja omat arvomme mitkä kaikki vaikuttaa siihen millä tavalla reagoi tunne-elämän myllerryksiin. Varsinkin elämäntilanteen muuttuessa radikaalisti ihminen voi toimia itselleenkin yllättävällä tavalla, joskus se on positiivista, joskus negatiivista.

Vaikeinta on tunnemyrskyn aikana uskaltaa katsoa itseään rehellisesti peilistä ja tulla aidosti lähemmäs itseään, jotta saa taas selvyyden sekä itsestään että tunteistaan. Monet hoitaa tuon pistämällä pään uudelleen puskaan ja jatkamalla eteenpäin totutulla tavalla, mutta se tulee yleensä ennemmin tai myöhemmin vastaan tavalla tai toisella.

Varmaan melkoinen osa meistä on hyvin pitkälle omien tapojensa orjia - niin hyvässä kuin pahassa. Etenkin mitä tulee noihin käyttäytymismalleihin ja käyttäytymismalleihin elämän kriisitilanteissa ja tunnemyrskyissä.

En tiedä, en tiedä... ehkä se pään painaminen puskaan tuntuu tutulta ja turvalliselta, ehkä ainoalta hyvältä vaihtoehdolta ja sitä toteutetaan kuin parempaakin rituaalia. Lienee todellinen taito osata tunnistaa ne tapansa ja kyetä muuttamaan niitä, tapauskohtaisesti tai kokonaan.

dayum kirjoitti:

Varmaan melkoinen osa meistä on hyvin pitkälle omien tapojensa orjia - niin hyvässä kuin pahassa. Etenkin mitä tulee noihin käyttäytymismalleihin ja käyttäytymismalleihin elämän kriisitilanteissa ja tunnemyrskyissä.

En tiedä, en tiedä... ehkä se pään painaminen puskaan tuntuu tutulta ja turvalliselta, ehkä ainoalta hyvältä vaihtoehdolta ja sitä toteutetaan kuin parempaakin rituaalia. Lienee todellinen taito osata tunnistaa ne tapansa ja kyetä muuttamaan niitä, tapauskohtaisesti tai kokonaan.

voi olla aika kipeäkin kokemus, kun joutuu myöntämään omat vajavaisuudet itselleen ja ehkä näkemään itsessään sellaisiakin piirteitä, joita ei toivois näkevän. Vaatii aikalailla rohkeutta kurkistaa omaan sisimpään. Se voi kuitenkin kaikessa raadollisuudessaan olla todella hyödyllinen kokemus, joka voi muuttaa elämää lopulta positiivisempaan suuntaan.

Tutut ja turvalliset asiat on toki sellaisia, joita suurin osa meistä toivoo omasta elämästään löytyvän. On ihan ymmärrettävää, että joskus ihminen ei löydä itsestään tarpeeks voimia lähteä sille rankemmalle tielle ja näkee paremmaksi tukeutua totuttuun tapaan. Silti se rankka tie kannattais läpikäydä aina välillä, ihan sen takia ettei kadota itseään kokonaan siihen tuttuun ja turvalliseen maailmaan.

old_profile_29818 kirjoitti:

voi olla aika kipeäkin kokemus, kun joutuu myöntämään omat vajavaisuudet itselleen ja ehkä näkemään itsessään sellaisiakin piirteitä, joita ei toivois näkevän. Vaatii aikalailla rohkeutta kurkistaa omaan sisimpään. Se voi kuitenkin kaikessa raadollisuudessaan olla todella hyödyllinen kokemus, joka voi muuttaa elämää lopulta positiivisempaan suuntaan.

Tutut ja turvalliset asiat on toki sellaisia, joita suurin osa meistä toivoo omasta elämästään löytyvän. On ihan ymmärrettävää, että joskus ihminen ei löydä itsestään tarpeeks voimia lähteä sille rankemmalle tielle ja näkee paremmaksi tukeutua totuttuun tapaan. Silti se rankka tie kannattais läpikäydä aina välillä, ihan sen takia ettei kadota itseään kokonaan siihen tuttuun ja turvalliseen maailmaan.

Eli ehkä kannattaisi ensin opetella tuntemaan itsensä ennen kuin yrittää opetella tuntemaan muita ihmisiä... Äh, ei tuo nyt kuulostanut siistiltä. Siis... hmm, miten se vaikuttaa parisuhteeseen, sen onnellisuuteen ja etenkin kestoon, jos ihminen ei tunne edes itseään... Parisuhteensa eteen voi tehdä vain oman osansa.

dayum kirjoitti:

Eli ehkä kannattaisi ensin opetella tuntemaan itsensä ennen kuin yrittää opetella tuntemaan muita ihmisiä... Äh, ei tuo nyt kuulostanut siistiltä. Siis... hmm, miten se vaikuttaa parisuhteeseen, sen onnellisuuteen ja etenkin kestoon, jos ihminen ei tunne edes itseään... Parisuhteensa eteen voi tehdä vain oman osansa.

tietäväni mitä haet takaa :) Parisuhteeseen mennessä on mun mielestä tärkeää tuntea itsensä tarpeeks hyvin, jotta tietää mitä parisuhteelta kaipaa, osaa ylipäätään olla suhteessa ja hoitaa sen oman osuutensa, olla oma itsensä. Ihminen kuitenkin kasvaa ja kehittyy koko elämän, koskaan ei ole ns. valmis ja se yhdessä kasvaminen tekee parisuhteesta niin kovin haasteellisen ainakin useimmille meistä. Joillekin se voi tietty olla hyvinkin yksinkertaista.

old_profile_29818 kirjoitti:

Ihminen on joskus vähän turhan monisäikeinen olento ja varsinkin tunnejutut voi olla hyvinkin vaikeaselkoisia joskus. Jokaisella meistä on oma polkumme, oma luonteemme ja omat arvomme mitkä kaikki vaikuttaa siihen millä tavalla reagoi tunne-elämän myllerryksiin. Varsinkin elämäntilanteen muuttuessa radikaalisti ihminen voi toimia itselleenkin yllättävällä tavalla, joskus se on positiivista, joskus negatiivista.

Vaikeinta on tunnemyrskyn aikana uskaltaa katsoa itseään rehellisesti peilistä ja tulla aidosti lähemmäs itseään, jotta saa taas selvyyden sekä itsestään että tunteistaan. Monet hoitaa tuon pistämällä pään uudelleen puskaan ja jatkamalla eteenpäin totutulla tavalla, mutta se tulee yleensä ennemmin tai myöhemmin vastaan tavalla tai toisella.

Mietin tätä asiaa että, miten tällainen asia voisi tulla vastaan ja minkälaisessa elämäntilanteessa, jos olisit johonkin ollut vahvasti ihastunut, kieltänyt omat tunteesi ja laittanut pääsi puskaan?