Vähän yli vuosi sitten ihastuin. Tapasin netissä aivan uskomattoman tuntuisen ihmisen. Tavattiin, ja huolimatta meidän monen sadan kilometrin välimatkasta pystyimme näkemään melko usein.
Emme tapailleet kuin reilut kolme kuukautta, ja vaikka se jostain saattaa kuulostaa mahdottomalta niin minä rakastuin.
Ja kun kuulin että tämä kyseinen tyyppi jättää minut uuden naisen vuoksi, niin minä muserruin täysin. En muista eron jälkeisestä kuukaudesta oikeastaan mitään.
Ja vaikka erosta on kulunut jo todella kauan, yli vuosi, niin silti minä mietin tätä kyseistä tyyppiä joka päivä. Joka päivä hän kulkee ajatuksissani. Tiedän että tämä on aivan naurettavaa ja typerää, mutta en vaan yksinkertaisesti voi sille mitään. Tälläkin hetkellä minulla olisi yksi uusi mahdollinen kumppani uuteen suhteeseen, mutta en vaan pääse eroon tästä toisesta tyypistä.
Ja joo, tiedän kyllä sen että ensirakkaushan ei yleensä ikinä häviä mielestä yms mutta tämä alkaa oikeasti olla ahdistavaa. Vaikka en mitenkään hirveän kaipaavasti ja ikävöiden tätä ihmistä ajattelekkaan niin silti..
Kertokaa jos teillä on jotain vinkkejä/neuvoja tai jos olette/olette olleet samassa tilanteessa kuin minä!
Emme tapailleet kuin reilut kolme kuukautta, ja vaikka se jostain saattaa kuulostaa mahdottomalta niin minä rakastuin.
Ja kun kuulin että tämä kyseinen tyyppi jättää minut uuden naisen vuoksi, niin minä muserruin täysin. En muista eron jälkeisestä kuukaudesta oikeastaan mitään.
Ja vaikka erosta on kulunut jo todella kauan, yli vuosi, niin silti minä mietin tätä kyseistä tyyppiä joka päivä. Joka päivä hän kulkee ajatuksissani. Tiedän että tämä on aivan naurettavaa ja typerää, mutta en vaan yksinkertaisesti voi sille mitään. Tälläkin hetkellä minulla olisi yksi uusi mahdollinen kumppani uuteen suhteeseen, mutta en vaan pääse eroon tästä toisesta tyypistä.
Ja joo, tiedän kyllä sen että ensirakkaushan ei yleensä ikinä häviä mielestä yms mutta tämä alkaa oikeasti olla ahdistavaa. Vaikka en mitenkään hirveän kaipaavasti ja ikävöiden tätä ihmistä ajattelekkaan niin silti..
Kertokaa jos teillä on jotain vinkkejä/neuvoja tai jos olette/olette olleet samassa tilanteessa kuin minä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rakastuin nuorena miehen aivan täydellisen sekopäisesti. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään. Ahdistavaa kipua kesti 1-2 vuotta ja siihen, kunnes pystyin ajattelemaan häntä ilman kipua, ilman ilkeän tuntuista kaipausta, meni kuusi vuotta.
Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin minulla kävi samalla lailla uudestaan. Vuoden olen kärvistellyt ja olo on vieläkin aivan kamala, mutta huomaan pahimman ahdistuksen olevan jo takana.
Toki näiden lisäksi minulla on ollut ihastuksia ja onnenhetkiä. Niitä tulee ja menee. Mutta niin kuin kaikessa, jonkun tapauksen on oltava se hienoin ja ylväin.
Huomaa, että toteutunut rakkaus arkistuu aina ja se vaimenee luonollisella tavalla. Toteutumaton, yksipuolinen rakkaus kultaantuu mielessä legendaksi, siksi kaikkein ihanimmaksi.
Tällaiset asiat laittavat miettimään.
Toivotan sinulle rohkeutta ja voimia. Halaisin sinua, jos voisin. Itkisin kanssasi. Aika on ystäväsi. Se vain kuluu niin pirun hitaasti silloin kun sattuu.
Ajan kanssahan tässä elellään.
Sun on vaan annettava sitä itselles riittävästi.
Itse jätin rakastamani miehen vajaa vuosi sitten ja vieläkin ajattelen häntä päivittäin, vaikka tiedän, ettei yhteenpalaamisestamme tulisi mitään.
Tunteiden kuolettaminen on oikeesti hidasta puuhaa, mutta ajattele, jos se mies ois jättänyt sut vasta vuoden päästä - sitten se ois ollut vielä pahempaa..