Kuvaus otsikon naisesta:
- On uskollinen, ei petä edes tilaisuuden tullen
- On ns. yhden miehen nainen
- Omaa hyvät käytöstavat, osaa olla kohtelias
- Hänelle bilettäminen ei ole maailman tärkein asia
- Perusluonteeltaan kiltti, huomaavainen, ns. kunnollinen naapurintyttö
- Lähtöisin maalta/pienestä kaupungista
- Yli 22v lapseton vapaa sinkkunainen
Aika moinen litania ominaisuuksia, ja sitä olisi vielä voinut jatkaa muutaman sata riviä! :) Kukaan ei ole täydellinen eikä täydellistä tule edes tavoitella. Olen kuullut kyllä yllämainituista naisista, mutta paha vain että he ovat jo varattuja/naimisissa.
Huomaa, listassa ei mainittu mitään ulkoisia seikkoja! Pelkkiä luonne ym. asioita.
Varmaan tulee pelkkiä vmäisiä vastauksia tyyliin "oletko itse joku mr.täydellinen" tai "ei tommosia ole missään" mutta pitäähän sitä jotain keskustelua viritellä täälläkin... ;)
- On uskollinen, ei petä edes tilaisuuden tullen
- On ns. yhden miehen nainen
- Omaa hyvät käytöstavat, osaa olla kohtelias
- Hänelle bilettäminen ei ole maailman tärkein asia
- Perusluonteeltaan kiltti, huomaavainen, ns. kunnollinen naapurintyttö
- Lähtöisin maalta/pienestä kaupungista
- Yli 22v lapseton vapaa sinkkunainen
Aika moinen litania ominaisuuksia, ja sitä olisi vielä voinut jatkaa muutaman sata riviä! :) Kukaan ei ole täydellinen eikä täydellistä tule edes tavoitella. Olen kuullut kyllä yllämainituista naisista, mutta paha vain että he ovat jo varattuja/naimisissa.
Huomaa, listassa ei mainittu mitään ulkoisia seikkoja! Pelkkiä luonne ym. asioita.
Varmaan tulee pelkkiä vmäisiä vastauksia tyyliin "oletko itse joku mr.täydellinen" tai "ei tommosia ole missään" mutta pitäähän sitä jotain keskustelua viritellä täälläkin... ;)
Vastaukset 56
Vanhimmat
...tollasia ja vapaanakin vielä. Mut ei satu löytymään vaan vastakappaletta.
Oletko itse joku mr. täydellinen vai? =)
NÖ VÄHÄ
Tässäkin on yksi nainen johon toi kuvaus sopii ei vaan ole sitä toista puolikasta löytynyt mulle. Taitaa olla kaikki kunnolliset miehet varattuja....
..hyvinkin, ainoastaan sillä erotuksella, että tämä typy on suuresta kaupungista kotoisin..:) Ja vielä kaunis ja akateeminen..
Missä piileksii kaikki kaltaisesi naiset? Ei ainakaan lenkkipolulla ole vastaan tullut. Ei sillä, että olisin hirveästi kysellyt...;).
..minut lenkkipolultakin tavoittaa sekä "perinteisestä" kaupan kassajonostakin ;)
Miesten katseita olen kääntänyt kuitenkin pääasiassa viikonloppuisin radalla..
...eihän sitä nyt kehtaa kassajonossa alkaa jutustelemaan, eikä lenkkipolullakaan. Luulevat pian, että on humalassa, ulkomaalainen tai seonnut. Ei näet kuulu suomalaiseen tapaan...;)
Taitaapa herra Sakki olla ihan oikeassa :D
Tähän voisikin heittää kysymyksen, että vaivautuuko naiset siitä, jos joku uros yrittää jututtaa esim. vaikka nyt kassajonossa? Jotenkin tuntuu, että pidetään hölmönä tai jonain hulluna, jos yrittää moista. Aina lässytetään joka puolella, että "mene nyt vaan rohkeasti juttelemaan". Kyllä siihen taitaa miehetkin jotenkin varauksella suhtautua. Kyllä aina yrittää voi, mutta jotenkin se ei ole luonnollista suomalaiselle.
Vaikea kysymys! Kun niinhän sitä ajattelee, että harmi, kun kiinnostavat tyypit eivät uskalla tulla juttelemaan, mutta sitten kun ventovieras tosiaan tulee juttusille, niin oudoltahan se tuntuu. Tosin itseäni ovat lähestyneet juuri ne ei-kiinnostavat... Pitäisi kyllä olla todella kiinnostavan näköinen tyyppi, että tuollaisesta tilanteesta uskaltaisin lähteä tutustumaan.
Mutta riippuu kyllä myös siitä, miten jutun hoitaa: jos sanoo ihan rehellisesti, että "näytit niin kiinnostavalta, että oli pakko tulla kysymään, josko lähtisit kahville joskus", niin se kuulostaa aika vaarattomalta. Ja mieluummin kannattaa kysyä sähköpostiosoitetta kuin puhelinumeroa, sitä en itse ainakaan antaisi ihan tuntemattomalle. Mutta, kyllä taitaa olla niin, että ravintolassa on kuitenkin helpompaa...
..No rehellisesti sanottuna olen kyllä joskus hyvinkin kummissani ollut, jos joku aamulla esim. sporapysäkillä heittää tavallista enemmän juttua.. Ehkä sitten, jos mies todellakin olisi myös ulkoisesti minun mieleeni (olen niin valikoiva senkin suhteen), niin voisin kiinnostuakin..Joskus on kyllä jännä, kun saattaa jonkin ihanan miehen kanssa vaihtaa kassajonossa katseita, mutta siihen se on sitten jäänyt..Kyllä mä lähes kaikkiin miehiin olen baarissa tutustunut
..enkä siis kassajonossa tai jossain kirjastossa :D
...se johtuu, että itseänikin aina vain lähestyy ne ei-kiinnostavat tyypit. Miehenäkin olen sen "joutunut"(ei näin saisi vapaa mies sanoa) kokemaan, että joku naispuolinen henkilö käy tuttavalliseksi esim. nyt vaikka bussipysäkillä. Mutta miksi juuri se ei-kiinnostava tyyppi? Taidan olla kranttu naisten suhteen. Oletko itse huomannut olevasi liian "valikoiva"? Ja miten sen tutustumisen se ravintolaympäristö tekee helpommaksi? Taitaa se siellä olla jotenkin sallitumpaa.
"...se johtuu, että itseänikin aina vain lähestyy ne ei-kiinnostavat tyypit. Miehenäkin olen sen "joutunut"(ei näin saisi vapaa mies sanoa) kokemaan, että joku naispuolinen henkilö käy tuttavalliseksi esim. nyt vaikka bussipysäkillä. Mutta miksi juuri se ei-kiinnostava tyyppi? "
Johtuu varmaan juuri tuosta, että itsekin olen sinun ja Liinun tavoin kranttu, myös ulkonäön suhteen. Mutta minkäs sitä itselleen voi. En tiedä, mikä on "liian valikoiva". Kun sitä ihastuu, keneen ihastuu. Voi, kunpa voisikin viileän järkevästi valita, keneen tunteet kohdistuvat. Tunnen montakin kaikin puolin mahtavaa tyyppiä, jotka olisivat kiinnostuneita, mutta itse en vain syty...
"Ja miten sen tutustumisen se ravintolaympäristö tekee helpommaksi? Taitaa se siellä olla jotenkin sallitumpaa."
Niin, kai niin moni kuitenkin on siellä tutustuakseen muihin, että on ihan luontevaa lähestyä. Ei leimaudu heti sekopääksi... Itse olen kyllä tavannut melkein kaikki entiset baarissa, jotkut tosin kaverin esitteleminä. Ei se hullumpi tapa ole, vaikka moni moittii. Mutta tuntuu kyllä vähän siltä, että ravintolassakaan ei kukaan kovin helposti lähde ihan tuntematonta lähestymään. Ei, *huokaus*, ainakaan ne kiinnostavat tyypit... Itse olen tosin kerran mennyt juttelemaan, kun olimme koko illan katselleet toisiamme, mutta mies ei vain saanut mitään aikaan. Osoittautui sitten, kun alettiin tapailla, että oli vain ujo:)
..tyytyä keskinkertaiseen kun on rahkeita enempään? Kyllä ulkonäön pitää miellyttää (itse pidän pitkistä, sporttisista ns. kauniista pojista), mutta ei komeus mitään auta, jos ei muuten ajatukset pelaa yhteen.
Ja sen näkee jo ensi sekunneilla, kiinnostaako toinen lainkaan edes juttelumielessä.
Puhut asiaa! Muuten, tuossa pari otsikkoa alempana joku kirjoitti otsikolla "en jaksa enää ettii", ja keskustelin siellä ihan samasta aiheesta - siis tuosta, että miksi pitäisi yrittää tyytyä vähempään. Kun ei vain voi.
Allekirjoitan kaikki mitä sanotte, ollaan varmasti aika samoilla linjoilla kaikki. Järki ja tunteet eivät aina kohtaa. Mutta kai sitä on ominaisuuksia, joista ei voi tinkiä, vaikka tyyppi olisi muuten kuinka kiinnostava tahansa. Itsellänikin niitä on, mainittakoon vain, että ne liittyvät lähinnä henkisiin ominaisuuksiin ja ei niistä sen enempää. Sen verran sanottakoon, että itsekin akateemisen koulutuksen saaneena tulen paremmin juttuun sellaisten kanssa. Tiedän, että tästä kommentista voi joku ottaa herneen nenäänsä, mutta se on tosiasia. Tästä aiheesta taidettiinkin käydä keskustelua jollain toisella palstalla tässä taannoin, joten se siitä.
Teidänkin, niin kuin minunkin, kirjoituksista paistaa läpi se, että olette omillanne omasta tahdostanne. Tiedän sen, että se tuntuu joistakin oudolta, että vientiä kuitenkin olisi, mutta kun ei innostu niin ei innostu. En kuitenkaan tunne mitään sitoutumiskammoa, siitä se ei mielestäni johdu. Mielipiteitä?
...Ennen sinua. Lällällää! ;)
Tuollaisia kiusantekijöitä! *naur*
132 lukijaa lukenut nämä viestit ja jo 3 kuvauksen täyttävää löytyy?
Joko näitä viestejä lukee just oikeentyyppiset naiset tai sitten itsearvioinnissa on vielä parantamisen varaa *hymy*
Mutta jos olette 1. viestin mukaisia naisia, olette hatunnoston arvoisia kukin teistä! :))
...vaikkei se kauheesti lämmitä, kun ei sitä kunnon/hatunnoston arvoista miestä löydy...ja kun en tykkää notkua yökerhoissa tms. niin harva se tuolla lenkkipolulla pysäyttää ja ehdottaa tapaamista...sillä tuntuu, että siellä ne kunnon miehet kai juoksentelee eikä baareissa...
Mut etsinnät jatkunevat!
hjhhffd.
voipi olla hankala löytää.
tilaisuuksia 'tulee' harvemmin niille jotka juo vähemmän. eli jos sulla rahassa on, naisesi saattaa hyvinkin olla melko uskollinen jos otat semmosen joka ei liiemmin juo. (ei kantsi kysyä, sillonhan ne aina sanoo etteivät juo, nekin jotka juo joka päivä)
Toki tuollaisia löytyy, lasken ehdottomasti itseni tuollaiseksi, enkä todellakaan väitä olevani kuitenkaan täydellinen ihminen mutta kyllä nuo kuuluvat periaatteisiin. Minulla on ystäviäkin jotka voisin laskea tuohon kategoriaan.
Mutta ongelma onkin siinä että miestä on vaikea löytää kun haluaa tulla itsekin kohdelluksi ihmisenä ja suurinosa miehistä suhtautuu vapaaseen naiseen kuin johonkin toisen lajin edustajaan :(
Hienoa kuulla että kaltaisiasi tyttösiä vielä Suomen maassakin on! :)
Piristää.
sanottuna omaan edellä mainitut piirteet. En biletä ollenkaan. Tosin
olen myös uskonnolliselta suuntautumukseltani sellainen, että sekin jo puoltaa asiaa. Olen vanhoillislestadiolainen...
hmph, tyhmä kysymys. enemmänki mua kiinnostas tietää että löytyykö semmosia miehiä mistään jotka kiinnostuis tällasista naisista? ja osoittais kiinnostuksensa muutenki ku kolmen promillen humalassa änkyttäen, kuolaten ja lääppien?
ei oo paljon näkyny;).
Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, vain heikkoja vastauksia! :)
En ole ikinä ollut 3promillen humalassa, mulla katkeaa yleensä filmi 2promillen jälkeen! *naureskelee*
*reps*
No mä oon just tollanen ku kuvailit paitsi et yks ongelma vaan on...
En oo 22v vaan vasta 16w.. =(
...ja lisäksi olen vielä kaunis ja akateeminen. Ei vain löydy vastaavaa miestä... Ottajia kyllä enemmän kuin tarpeeksi.
Kyllä muuten löytyy vastaavia miehiäkin...
Jaa-a, missähän sellaiseen törmäisin... :)
Niinpä, samaa olen miettinyt. Joskus saattaa esimerkiksi keskustelupalstoilla törmätä toiseen samanlaiseen. Tiedä häntä.
Niinpä, usein ircissä (siis en ole mikään nörtti:) tulee mietittyä, että kukaan ei varmaan ole kuitenkaan sitä, mitä sanoo, mutta toisaalta, kun itsekin olen...
Ihmettelen vain, etkö yliopistosta/korkeakoulusta ole muka törmännyt fiksuihin ja kunnollisiin miehiin?? Sellaisia miehiä löytyy varmasti juuri sieltä, ja tuskin kaikki sentään varattuja ovat.
Meillä on tyttöjä hiukan yli puolet. Miehissä on vaikka kuinka paljon fiksuja ja kunnollisia. Pinnallisuuden uhallakin sanottakoon sitten, että fyysinen vetovoima vain puuttuu monelta. Minkä sitä kemoille voi, kun ihastuu keneen ihastuu... Mutta olen toki muutaman sieltä löytänytkin, loppui sitten muihin syihin...
Totta, onhan siinä oma riskinsä, koskaan ei voi tietää. Tietty varovaisuus on hyväksi. Eihän sitä koskaan tiedä mitä nimimerkin takaa löytyy...;) No, pelleilköön ken haluaa, eiköhän ne paljastu jossain vaiheessa?
kemioille tietysti siis...
Miks ihmeessä pitää olla maalta tai pikkukaupungista? Omituista logiikkaa.
Kerro vielä pitääkö asua puutalossa vai kivitalossa, ehkä sekin mielestäsi vaikuttaa ihmisen luonteeseen. Saaks olla pihavalot?
Et vaikuta kovinkaan fiksulta ja siksi olet varmaan vielä "haku päällä". Pöh!
Kun alat toisten älykkyyttä oikeen arvostelemaan parin rivin perusteella :) "Et vaikuta kovinkaan fiksulta".
Kerron mitä hain takaa, vaikkei perustelut olekaan mitenkään tarpeen.
Eli, minun mielestäni (eihän kenenkään muun puolesta voi sanoa) maalta kotoisin olevalla on pehmeämmät arvot ja ehkä kotikasvatuskin "vanhanaikaisella pohjalla".
Sitä paitsi, pienemmissä paikoissa ei hirveesti 12-13v notkua räkä poskella pitkin kyliä ja raitteja. Ei ehkä heijastu mihinkään, ihmisen omasta persoonastahan kaikki on hyvin pitkälti kiinni.
Mulla nyt on vaan sellainen kuva, että esim. koko iän stadissa asunut on elänyt vähän erilaista elämää kuin joku toinen vaikka vehkalahdella!
Tottakai missävain voi olla mukavia ihmisiä, mutta otin vain yhden esimerkin keskustelun herättämiseksi, en kenenkään aliarvioimiseksi! :)
kylläpäs se yks lause kiukun nosti...enemmän kai tuokin kertoo sen ihmisen älykkyydestä joka rupee tommosesta kiukuttelemaan..
ja näin niinku omasta pienestä kokemuksesta, mieluummin minäkin ottasin miehen jostain muualta ku esim. helsingistä. ei, se ei tietysti vaikuta ihmisen luonteeseen (eikä oo se ratkaiseva tekijä), mutta tosiasia on että stadilaiset ihmiset (siis tapaamani, ei nyt ruveta yleistämään;)) on huomattavasti tylympiä ku vaikkapa..hmm..rovaniemeläiset.
joka tosin johtaa siihen että kyse ei oo kaupungin suuruudesta, vaan sijainnista..matkalla lappiin muutama vuosi takaperin nimittäin huomattiin, että mitä pidemmälle päästään ni sitä mukavampia ihmiset on.
mähän voisin pohtii tätä ikuisuuden mut ehkä mä säästän teidät siltä:).
vaikka pakko on sanoo että helsingissä kävellessäkin suurin osa ihmisistä on pirun kiireisiä ja hymyttömiä, joten kyllähän se vaikuttaa ihmisen luonteeseen jos sitä kiirettä pienestä pitäen katsoo.
ja tähän ei tarvi kommentoida et mä en vaikuta kovinkaan fiksulta jne, mä tiedän sen iteki:).
Ihmisten ystävällisyys pohjoista kohti matkatessa kasvaa, koska silloin kasvaa myös elinkeinona turismi, hymyllä ja ystävällisellä käytöksellä tienaa paremmin. Etelässä rahaa tahkotaan ilman sitä..
Täytyy kyllä sanoa, että olen samaa mieltä. Itsekin asun nykyään Helsingissä, mutta kummasti vain suurin osa uusista kavereista täälläkin on pienemmästä paikasta kotoisin. Ja kiinnostavaa, että olen kuullut todella monelta toiveita tuosta, että kumppani saisi olla muualta kotoisin. Jopa osa miespuolisista ystävistäni, jotka itse ovat täältä, on sitä mieltä.
En silti tietenkään torju ketään paikkakunnan perusteella, melkoisia yleistyksiähän nämä ovat. Onpahan vain tullut tehtyä havaintoja.
Tämä on yleistys, mutta helsinkiläiset ovat usein liian pääkaupunkiseutukeskeisiä. Vaikka pääkaupunkiseudulla opiskelujen takia asun ja siellä viihdyn, pidän hyvin mahdollisena, että haluan joskus asua jossain muualla.
Sama pätee kääntäen niihin, jotka ovat koko ikänsä asuneet maalla tai pikkukaupungissa. Itse olen hyvin sopeutuvainen asuinpaikan suhteen, joten toivoisin myös kumppanini olevan samanlainen. Kaikissa paikoissa on puolensa, paljon riippuu elämäntilanteesta.
Siinä oli hyvä kommentti. Minäkin asun opiskelun vuoksi vähän isommassa kaupungissa, mutta pidän myös hyvin mahdollisena että häivyn takaisin kotiseuduille kunhan hommat tulevat täällä valmiiksi. Kyllähän sitä tälleen verrattain lyhytaikaisesti (itselläni näiden kouluhässäköiden ajan n.5v.) pystyy sopeutumaan ihan minne vain, mutta minut ainakin veri vetää vielä takaisin maalle jos se vain suinkin on mahdollista. :)
tuo on totta..oon ite asunu opiskelujen takia muualla ku mistä(maalta) lähdin...ja nyt sitten uusien opintojen ja työntakia täällä Helsingissä. oon mukautuvainen ja löydän paikkani helposti, kotikin on siellä missä tietyt mukana kulkevat esineet ja sänky on. Viihdyn täällä nyt, mutta tuskin haluan tänne elämään jäädä, kun hyvät työnäkymät muuallakin suomessa..joten mielummin se omakotitalo ja perunamaa..kuin kolmio lähiössä...
Ihan hyviä valintakriteerejä sinulla Mie(s) on käytössä ja kyllä meitä ehdot täyttäviä löytyy. :)
Keksisi vain jostain sen sopivan vastakappaleen.
Itse olen pikkukaupungissa syntynyt ja maalla kasvanut. Nyt myöhemmin elämää Suomen suuremmissakin kaupungeissa seuranneena sen maalaisten ja kaupunkilaisten eron kyllä huomaa, ei käy vastaan potkiminen. Arvomaailma ei vain ole samanlainen.
Minun ongelmani on ollut se, että kaupunkilaismiehet joiden kans olen seurustellut ovat olleet ihan liian avuttomia ja neitimäisiä. Niiltä on puuttunut se niin sanottu maalaisjärki. Valitettavan harva myöskään ymmärtää maaseudun arvoa tai sitä, miksi siellä yleensä kukaan haluaa asua. Itse tiedän, mutta sitä on niin vaikea selittää. Pitää kokea itse...
Ja sit tämä harrastuspuoli. Lähden mieluummin heinätöihin kuin johonkin hikiseen aerobicciin tai metsästämään ennemmin kuin hölkkälenkille betoniviidakkoon. Saa saman liikunnan mielekkäämmin. Mitä hittoa, taidan olla ihan kaheli? ;)
Missäs sinuunkin tai kaltaisiisi tosielämässä törmäisi. Ei missään =(. Metsää ja heinäpeltoa on turhan laajalti jos lähtee summamutikassa etsiskelemään.
Tuuripeliä taitaa olla. Minä jaksan ainakin uskoa, että löydän harrastusteni parista sen sopivan. :)
Taisit Mie(s) osua kultakaivoon....naiset kilpaa huutavat et mie ainakin oon sellanen! Ja tottahan tuo on et on meitä...missäs kaapissa elelet, ettet huomaa, että esim täällä helsingin seudullakin meitä vilisee?!
Musta tuntuu, et tota sun listaa vaan pitäs täydentää vielä sanalla kranttu, sillä me "kunnon tytöt" ollaan myös sitä ja siksi yksin...tai ainakin se pätee minuun ja mun kavereihin..
Mut verkkarit jalkaan ja ettiin taas!
Eli hieman jatkoa lukuisten vastausten takia juttuun.
Ei minunkaan mielestä kenenkään pidä "tyytyä" vaan johonkin osapuoleen, vaan kyllähän sen pitää kolahtaa ainakin jossain osa-alueella. Tosin monasti se kolahtaminen jää sitten siihen 1 treffikertaan, koska monelle se ulkokuori on number 1, eikä silloin paljoa auta vaikka muuten ois mukava ja fiksu. Ei saa toista mahdollisuutta näyttää persoonallisuuttaan. Näin se vain, valitettavasti.
Mulle ei henkilökohtaisesti ole kovinkaan merkitsevä millainen nainen on ulkoisesti, kunhan hän on itseensä tyytyväinen ja onnellinen, joka heijastuu myös ulospäin. Pääasiallista on, että muuten "synkkaa ja on jutut samalla aaltopituudella". Olen huomannut, että minä ainakin tulen toimeen parhaiten iloisten & rempseiden tyttöjen kanssa, ja useinhan pätee hyvin tuo lause että "kilot tuovat ilot" ;)
Varmaan totta, että monet "kunnolliset naiset" ovat kranttuja, nirsoja, valikoivia jne. Oma-arvo pitää tuntea mutta se ei saa nousta päähän! Ärsyttävimpiä piirteitä ihmisessä on (anteeksi ruma sananvalinta) kusipäisyys, itserakkaus, ylpeys ja toisen aliarvioiminen.
Anyway, eiköhän se tästä ura urkene, kunhan tulee lumi maahan ja pääsee eroon pimeästä syksystä!
Over and Out. -Mie(s)-
olen. mutta alle tuon ikärajan. eikä kelvannut entiselle, että kai sitten en ole niin täydellinan :D
Eli hieman jatkoa lukuisten vastausten takia juttuun.
Ei minunkaan mielestä kenenkään pidä "tyytyä" vaan johonkin osapuoleen, vaan kyllähän sen pitää kolahtaa ainakin jossain osa-alueella. Tosin monasti se kolahtaminen jää sitten siihen 1 treffikertaan, koska monelle se ulkokuori on number 1, eikä silloin paljoa auta vaikka muuten ois mukava ja fiksu. Ei saa toista mahdollisuutta näyttää persoonallisuuttaan. Näin se vain, valitettavasti.
Mulle ei henkilökohtaisesti ole kovinkaan merkitsevä millainen nainen on ulkoisesti, kunhan hän on itseensä tyytyväinen ja onnellinen, joka heijastuu myös ulospäin. Pääasiallista on, että muuten "synkkaa ja on jutut samalla aaltopituudella". Olen huomannut, että minä ainakin tulen toimeen parhaiten iloisten & rempseiden tyttöjen kanssa, ja useinhan pätee hyvin tuo lause että "kilot tuovat ilot" ;)
Varmaan totta, että monet "kunnolliset naiset" ovat kranttuja, nirsoja, valikoivia jne. Oma-arvo pitää tuntea mutta se ei saa nousta päähän! Ärsyttävimpiä piirteitä ihmisessä on (anteeksi ruma sananvalinta) kusipäisyys, itserakkaus, ylpeys ja toisen aliarvioiminen.
Anyway, eiköhän se tästä ura urkene, kunhan tulee lumi maahan ja pääsee eroon pimeästä syksystä!
Over and Out. -Mie(s)-
muuten ihan hyvä ikä vaan ei rimmaa....
Valitettavasti tuollaiset naiset pariutuu 17-19vuotiaana ja pysyvät suhteesa loppuelämän ajan.