Alkoholisti mieheni

Heipä hei teille..
mulla on semmonen ongelma ku alkoholi.. tai miehelläni on. ja vakava semmonen,

ku tietäis mistä aloittaa :)

ollaan oltu nyt 3vuotta yhessä, ja nyt tää on todenteolla ruvennu mua ärsyttään.. miehni on JOKA ikinen viikonloppu sika kännissä, hyvä jos muistaa mistään mitn.. ja se on vähintään se pe-su ku täytyy juoda.

On menettäny tämän takia monta työpaikkaa kun on ollu liikaa poissa... ja silloin kun on työtön niin tietysti ryyppää taas vaihteeks. ja kuka maksaa taas kaiken?? minä..

Meillä on välillä kivoja viikonloppu suunnitelmia mutta annas olla ku tulee se perjantai päivä niin eikös tämä mene alkoon ja osta sieltä sen hemmetin viina potun.. ja sit niin lupaillaan että en jua huomenna, ja kuinkas taas kävikään..

onhan se kiva kans ku mies soittelee mutta kun oon jonkun kaverin/porukoitten luonna ja (känni ääliö taas kännissä)jos en vastaa puheluihin niin rupee käymään mun kavereita läpi ja vanhempi että missä oon.. ja 20kertaa EI riitä!!!

tää on niin AHDISTAVAA mutta kun en osaa jättääkkään häntä ku jollain omalla tavalla rakastan häntä,
vaikka tää tuntuu mun mielestä väärältä tää mein suhde! tuntuu ettei meillä oo mitn tulevaisuutta..

entie saitteko mitään tolkkua tästä mutta tulipahan purettua nämäki tuntemukset nyt sitten..

saa kommentoida ja jos jollain samanlaisia kokemuksi niin kirjoitelkaa ihmeessä... :)

parempia päiviä odotellessa..
t.nainen21v...
132054
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

jos todella rakastat juoppoa, pakotat sen AA kokouksiin. Sinä olet saanut lahjaksi äärettömän asian- elämän!
Sitä EI ole tarkoitettu heitettäväksi siolle, juopoille, eikä katuojaan ja lokaan. Eämä on tarkoitettu itsensä jatkuvaan kehittämiseen, yhteiskunnan tukemiseen, itsesä ja toisten eteenpäin viemiseen.

Ellei mies halua irtaantua viinasta, sinä et sitä voi hänen puolestaan tehdä vaikka kuinka tahtoisit. Tuo viina tulee tuhoamaan sinut paljon ennemmin kuin miehen.
Sinä tulet araksi, et kohta uskalla lähteä, katkeraksi koska olet tietoisesti ja tahallaan tuhonnut oman elämäksi.

Jokaikinsen senkuntti, jonka vietät juopon kanssa, on mennyt ikuisesti. Tuota aikaa et koskaan enää saa takaisin. Kuinka henkisen repimisen jälkeen voi ja on halua kehittää itseään (paremmaksi ihmiseksi sisältäpäin)?

Tuollainen elämä joka jo huokuu vihamielisyyttä ja negatiivisuutta kirjoituksestasi on niin väärin kuin olla voi! Sinä et todellakaan saa tehdä itsellesi tuollaista vääryyttä tietoisesti harkitsemalla katkeroittua ja siten tuhota aivan liian kallista aikaasi, elämääsi!

Äänestä
  • Olen alkoholistin aikuinen lapsi ja holistinen persoona = läheisriippuva, jonka pitää hoivata ja pelastaa! Ensimmäinen asia jonka minä sain kuulla kun hain apua ystäväni juomiseen oli se, että minulla EI OLE OIKEUTTA, ENKÄ SAA PAKOTTAA KETÄÄN MIHINKÄÄN!! Me olemme voimattomia kaiken muun, kaikkien muiden suhteen, paitsi itsemme oman elämämme, omien asenteidemme suhteen!

    Ryhmä kuin ryhmä 1. olemme voimattomia alkoholin suhteen ja elämämme oli muodostunut sellaiseksi, että emme omin voimin kyenneet selviytymään siitä!

    Jokainen sekunti jonka olet viettänyt miehesi kanssa on todella iäksi mennyt, mutta turhaa tai hukkaan heitettyä se ei ole koskaan! Jos todella rakastat juovaa niin anna hänen hoitaa omat aiansa itse, älä selitä, korjaa, mahdollista juomista maksamalla enemmän kuin mitä sinulle kuuluu. Älä yritä helpottaa omaaa oloasi hoivaamalla/ymmärtämällä.

    Totta on se, että jos hän ei halua irrottautua juomisesta, et voi sitä hänen puolestaan tehdä, voit antaa siihen hyvän syyn jos et mahdollista juomista: maksa kaikkea niin, että hänen ei tarvitse edes yrittää miettiä missä asuu, mitä syö?? Sinä itse tiedät mikä teidän kohdallanne pysäyttää juomisen karusellin! Siinähän vannotaan muutosta, kielletään ongelman olemassa olo juovan kohdalla:sehän on muilla jotka eivät halua mahdollistaa juomista! Voimia ja hyvää jatkoa aloittajalle!

    Äänestä

Valitettavasti sun ainut ratkaisusi taitaa olla joko vaatia häntä raitistumaan kokonaan tai jättää hänet. Kuulostaa siltä, että realistinen ratkaisu olisi jälkimmäinen. Olen itse seurustellut alkoholistin kanssa ja tiedän, että suhteesta lähteminen ei ole helppoa. Siksi sen tiedä, että en lähtenyt suhteesta alkoholin takia, vaan siksi, että miehen pettäminen tuli ilmi.

Nyt, kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen, kun minulla on ihana avomies, joka ei ryyppää ja rällää, mietin ainoastaan sitä miksen lähtenyt edellisestä suhteesta jo aiemmin. Sitä on niin sokea kun asiat ovat lähellä. Sinä ansaitset niin paljon parempaa. Ansaitset miehen, joka on tasaveroinen kumppani sinulle ja jonka kanssa huolehditte toinen toisistanne. Olet vielä niin nuorikin ja jokainen hetki, jonka kulutat epätyydyttävässä suhteessa, on hukkaanheitettyä elämää. Voin myös kertoa, että ei mies vanhetessaan sitä alkoholinkäyttöä lopeta jos se tuollaista on, se vaan pahenee.

Sinun täytyy vaatia enemmän, koska ansaitset enemmän. En voi sanoin kuvailla, miten onnellinen olen, että itse jätin sen juopon. Nykyisen avomieheni kanssa vietän ihania viikonloppuja sekä kahdestaan, että ystävien kanssa. Ei tarvitse ryypätä, jos otamme, niin kohtuudella ja mieheni ei ikinä juo ns. liikaa.

Sanoisin siis, että aseta miehesi tiukkaan tilanteeseen, hän saa valita joko viinan tai sinut. Jos hän valitsee viinan (niin kuin todennäköisesti käy, alkoholi on sairaus) niin ei hän ole arvoisesi. Hänen itsensä pitää haluta muuttua, ja yleensä alkoholistit eivät halua. Olen pahoillani, sinulla on varmasti vaikeaa etkä haluaisi häntä jättää, mutta usko minua, olet onnellisempi ilman alkoholistia.

Äänestä
  • toi on kyllä totta,tarvis vaan uskaltaa lähtee... muttakun kaikki on melkein yhteistä ja yteinen kisukin on...

    olin kerran melkein rohkea ja rupesin ettiin omaa kämppää, mut entie minkä helvetin takia jäin... kai nua "suuret" lupaukset että koitan lopettaa juomisen ihan tosissaan ja kun toinen rakastaa vai onko se jo takertumista??? kunpa kaikki olisi vaan niin yksinkertaista!!

    Äänestä

  • minä vain kirjoitti:

    toi on kyllä totta,tarvis vaan uskaltaa lähtee... muttakun kaikki on melkein yhteistä ja yteinen kisukin on...

    olin kerran melkein rohkea ja rupesin ettiin omaa kämppää, mut entie minkä helvetin takia jäin... kai nua "suuret" lupaukset että koitan lopettaa juomisen ihan tosissaan ja kun toinen rakastaa vai onko se jo takertumista??? kunpa kaikki olisi vaan niin yksinkertaista!!

    Niin. Tiedän että se on niin kamalan vaikeaa varsinkin kun joka ryyppykerran jälkeen toinen on hiljaista poikaa ja lupaa muuttua. Sun pitäis vaan nyt vaatia lopettamaan se juominen heti. Siis nyt. Ei lupauksia, että yrittää lopettaa, vaan että lopettaa sen nyt tähän paikkaan tai sinä lähdet. Valitettava tosiasia on, että jos miehesi sitä suostuukin yrittämään niin ei se ehkä kovin kauan kestä. Jos kestää, niin aivan mahtavaa, mutta en toivoisi liikoja.

    Älä myöskään ole itsellesi liian ankara. Se lähteminen todella on vaikeaa ja kyllä sinä häntä varmasti rakastat kun siinä vielä olet. Hänkin varmaan rakastaa sinua, mutta ei ole sulle silti hyväksi. Olet niin nuorikin. Jos jäät siihen suhteeseen, niin pahoin pelkään, että 20 vuoden kuluttua olet katkeroitunut ja mietit, mikset lähtenyt jo ajat sitten. Jokainen ihminen pelkää yksinäisyyttä ja sen takia sen askeleen ottaminen siihen yksinäisyyteen on vaikeaa. Mutta jos sulla on hyviä ystäviä ja perhe niin tukeudu heihin alkuvaiheessa eroa. Se auttaa todella. Ja pikkuhiljaa sitä tulee niitä onnen hetkiä ihan siitä ilosta, että saa tehdä mitä huvittaa, suunnitella itse omat menonsa ja tehdä viikonloppuna mitä lystää ilman pelkoa siitä, että taas se toinen lähtee rellestämään. Olet vastuussa ihan just vaan itsestäsi. Uskalla. Toivon todella, että uskallat. Voimia ja hyvää joulunodotusta, ei sun tarvitse tänään lähteä, mutta vaadi kumppaniltasi sitä mitä haluat. Jos hän ei voi sitä antaa, lähde.

    Äänestä

  • entinen juopon tyttöystävä kirjoitti:

    Niin. Tiedän että se on niin kamalan vaikeaa varsinkin kun joka ryyppykerran jälkeen toinen on hiljaista poikaa ja lupaa muuttua. Sun pitäis vaan nyt vaatia lopettamaan se juominen heti. Siis nyt. Ei lupauksia, että yrittää lopettaa, vaan että lopettaa sen nyt tähän paikkaan tai sinä lähdet. Valitettava tosiasia on, että jos miehesi sitä suostuukin yrittämään niin ei se ehkä kovin kauan kestä. Jos kestää, niin aivan mahtavaa, mutta en toivoisi liikoja.

    Älä myöskään ole itsellesi liian ankara. Se lähteminen todella on vaikeaa ja kyllä sinä häntä varmasti rakastat kun siinä vielä olet. Hänkin varmaan rakastaa sinua, mutta ei ole sulle silti hyväksi. Olet niin nuorikin. Jos jäät siihen suhteeseen, niin pahoin pelkään, että 20 vuoden kuluttua olet katkeroitunut ja mietit, mikset lähtenyt jo ajat sitten. Jokainen ihminen pelkää yksinäisyyttä ja sen takia sen askeleen ottaminen siihen yksinäisyyteen on vaikeaa. Mutta jos sulla on hyviä ystäviä ja perhe niin tukeudu heihin alkuvaiheessa eroa. Se auttaa todella. Ja pikkuhiljaa sitä tulee niitä onnen hetkiä ihan siitä ilosta, että saa tehdä mitä huvittaa, suunnitella itse omat menonsa ja tehdä viikonloppuna mitä lystää ilman pelkoa siitä, että taas se toinen lähtee rellestämään. Olet vastuussa ihan just vaan itsestäsi. Uskalla. Toivon todella, että uskallat. Voimia ja hyvää joulunodotusta, ei sun tarvitse tänään lähteä, mutta vaadi kumppaniltasi sitä mitä haluat. Jos hän ei voi sitä antaa, lähde.

    itse olen raitistunut alkoholisti. suosittelisin sinua jättämään miehesi, koska en usko että hän lopettaa juomistaan.

    Äänestä

  • entinen juoppo kirjoitti:

    itse olen raitistunut alkoholisti. suosittelisin sinua jättämään miehesi, koska en usko että hän lopettaa juomistaan.

    Hei

    Varmasti todella turhauttavaa jäädä kakkoseksi
    päihteelle. En usko että kaavio ole juomatta-jatketaan toimisi. Ihmisen pitää itse sisältä
    muuttua ja havahtua.

    Mitä pidempään hyväksyt tilanteen kohta huomaat
    sen olevan normaalia elämää.

    Itse olen pilannut monia suhteita oman ongelmani
    kanssa, mutta viimeisen jälkeen olen edes jotenkin
    onnellinen, ettei se paska jatkunut. Niin kornilta
    kuin se kuulostaakin. Antaa vielä voimia uskoa parempaan huomiseen...

    Yleensäkin päihteiden ongelmakäyttäjät kärsivät
    jostain aivan muusta ongelmasta joka on itse havaittava, päihde on vain välikäsi.
    Voimia!

    Juova alkkari
    ..

    Äänestä

  • sekopäinenen kirjoitti:

    Hei

    Varmasti todella turhauttavaa jäädä kakkoseksi
    päihteelle. En usko että kaavio ole juomatta-jatketaan toimisi. Ihmisen pitää itse sisältä
    muuttua ja havahtua.

    Mitä pidempään hyväksyt tilanteen kohta huomaat
    sen olevan normaalia elämää.

    Itse olen pilannut monia suhteita oman ongelmani
    kanssa, mutta viimeisen jälkeen olen edes jotenkin
    onnellinen, ettei se paska jatkunut. Niin kornilta
    kuin se kuulostaakin. Antaa vielä voimia uskoa parempaan huomiseen...

    Yleensäkin päihteiden ongelmakäyttäjät kärsivät
    jostain aivan muusta ongelmasta joka on itse havaittava, päihde on vain välikäsi.
    Voimia!

    Juova alkkari
    ..

    Miksi ylipäätään tässä elämässä pitäisi noudattaa jotakin tiettyä kaavaa? 2,5 lasta, omakotitalo ja farmarivolvosta velkaa?
    Tämä elämä on ainutlaatuinen tilaisuus nauttia päihteistä sensijaan että kärvistelisi paskaelämää, niin miksei sitä tilaisuutta käyttäisi hyväksi.

    Äänestä

  • sekopäinenen kirjoitti:

    Hei

    Varmasti todella turhauttavaa jäädä kakkoseksi
    päihteelle. En usko että kaavio ole juomatta-jatketaan toimisi. Ihmisen pitää itse sisältä
    muuttua ja havahtua.

    Mitä pidempään hyväksyt tilanteen kohta huomaat
    sen olevan normaalia elämää.

    Itse olen pilannut monia suhteita oman ongelmani
    kanssa, mutta viimeisen jälkeen olen edes jotenkin
    onnellinen, ettei se paska jatkunut. Niin kornilta
    kuin se kuulostaakin. Antaa vielä voimia uskoa parempaan huomiseen...

    Yleensäkin päihteiden ongelmakäyttäjät kärsivät
    jostain aivan muusta ongelmasta joka on itse havaittava, päihde on vain välikäsi.
    Voimia!

    Juova alkkari
    ..

    -Yleensä päihteiden ongelmakäyttäjät kärsivät jostain aivan muusta ongelmasta, joka on itse havaittava...

    Valitettavasti tänä päivänä tarjottu hoito tähtää pääosin potilaan juomiskierteen katkaisuun, joka onkin perus edellytys potilaan toipumisen kannalta. Tämän jälkeen itse vaiva jää kuitenkin hoitamatta.

    Vähän samanlainen paradoksi kuin tarjottaessa särkylääkettä hammassärkyyn. Syy jää hoitamatta ja potilaan vaiva pahenee sietämättömäksi. Syntyy korviketoimintoja. Joku hurahtaa uskoon. Toisesta tulee poliittinen haihattelija jne.

    Alkoholismi on sairaus joka tuhoaa siihen sairastuneen ihmisen täydellisesti. Työ, ystävät, ihmissuhteet ja oma terveys ovat toissijaisia asioita alkoholistin elämässä.

    Valitettavasti yleisellä tasolla ei ole tiedostettu sitä että humalahakuisuus on ainoastaan alkohlismin oire ja pelkän oireen hoitamisella ei saavuteta pysyviä hoitotuloksia.

    Hoidon onnistumunen vaatii potilaalta mielettömän kovaa henkistä kanttia: On uskallettava katsoa peiliin, olipa kuva kuinka hirvittävä tahansa. On unohdettava kaikki "kun sisko pääsi sahalle töihin" selitykset. Entistä ystäväpiiriä joutuu kaventamaan. Pubi-illoista on luovuttava ja saunakaljat on jätettävä väliin. Aniharvalla on valmiuksia näin rajuihin ratkaisuihin ja seurauksena onkin useimmiten pitkä ja tuskallinen kuolema.

    En ryhdy markkinoimaan mitään erityistä hoitomuotoa. Niitä toki löytyy ja niitä yhdistävä piirre näyttää olevan potilaan silmien omaehtoinen aukaiseminen. Se on kivuliasta ja saattaa kestää useita vuosia mutta se on tällä hetkellä ainut pysyviä tuloksia antava hoitomuoto.

    Rohkeasti vaan kylppäriin peiliä katsomaan!
    Toivottaa:

    seppo

    Äänestä

Viikonloppukännit ovat yleisiä miehillä, toisilla runsaammat kuin toisilla. Raskas työ on ainakin meillä syynä tähän.

Äänestä
  • joo muttakun se viikonloppu ryyppääminen on sitä että juodaan ittensä niin känniin ettei musita mistään mitn ja ei tajuua omia tekemisiään ollenkaan... :( ja tämä haittaa työntekoa.. kun ollaan ma tai peräti koko viikko pois töistä... ja kyseessä onvasta 23v mies... elämä edessä...

    tuohon tahtiin se ei saa enää mistään töitä :(
    ja en kyl rupee enään maksamaan kaikkea itse...

    :(

    Äänestä

  • minä vain kirjoitti:

    joo muttakun se viikonloppu ryyppääminen on sitä että juodaan ittensä niin känniin ettei musita mistään mitn ja ei tajuua omia tekemisiään ollenkaan... :( ja tämä haittaa työntekoa.. kun ollaan ma tai peräti koko viikko pois töistä... ja kyseessä onvasta 23v mies... elämä edessä...

    tuohon tahtiin se ei saa enää mistään töitä :(
    ja en kyl rupee enään maksamaan kaikkea itse...

    :(

    Niin. Minäkään en ole sitä mieltä, että jokaviikonloppuiset kännit olis jotenkin normaali juttu, oli työ kuinka raskasta tahansa. Ei se sitä työtaakkaa ainakaan helpota jos ollaan krapulassa koko alkuviikko. Alkoholismia se on, selitti sen miten päin tahansa.

    Äänestä

Mieti miltä minun avopuolisosta tuntuu, kun ite olen kännissä 24/7. Silti jaksaa (en tiedä tosin miten kauan).
Jotkut taas sitten ovat niin kamalia kännissä, että jo muutama kerta vuodessa riittää siihen että sorom no.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


minä vain kirjoitti:

Heipä hei teille..
mulla on semmonen ongelma ku alkoholi.. tai miehelläni on. ja vakava semmonen,

ku tietäis mistä aloittaa :)

ollaan oltu nyt 3vuotta yhessä, ja nyt tää on todenteolla ruvennu mua ärsyttään.. miehni on JOKA ikinen viikonloppu sika kännissä, hyvä jos muistaa mistään mitn.. ja se on vähintään se pe-su ku täytyy juoda.

On menettäny tämän takia monta työpaikkaa kun on ollu liikaa poissa... ja silloin kun on työtön niin tietysti ryyppää taas vaihteeks. ja kuka maksaa taas kaiken?? minä..

Meillä on välillä kivoja viikonloppu suunnitelmia mutta annas olla ku tulee se perjantai päivä niin eikös tämä mene alkoon ja osta sieltä sen hemmetin viina potun.. ja sit niin lupaillaan että en jua huomenna, ja kuinkas taas kävikään..

onhan se kiva kans ku mies soittelee mutta kun oon jonkun kaverin/porukoitten luonna ja (känni ääliö taas kännissä)jos en vastaa puheluihin niin rupee käymään mun kavereita läpi ja vanhempi että missä oon.. ja 20kertaa EI riitä!!!

tää on niin AHDISTAVAA mutta kun en osaa jättääkkään häntä ku jollain omalla tavalla rakastan häntä,
vaikka tää tuntuu mun mielestä väärältä tää mein suhde! tuntuu ettei meillä oo mitn tulevaisuutta..

entie saitteko mitään tolkkua tästä mutta tulipahan purettua nämäki tuntemukset nyt sitten..

saa kommentoida ja jos jollain samanlaisia kokemuksi niin kirjoitelkaa ihmeessä... :)

parempia päiviä odotellessa..
t.nainen21v...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu