Miten naisena olette selvinneet erosta, joka johtui siitä, että eksä löysi uuden heilan itselleen ? Jätti lapsensa, vaimonsa, omaisuus meni jakoon ja osa myyntiin ja kaikki tuon toisen naisen takia.
Vihaatteko tätä toista naista, oletteko ystäviä keskenänne, miten selvitä katkeruudesta, miten selvitä siitä, että on jätetty osapuoli ?
Vihaatteko tätä toista naista, oletteko ystäviä keskenänne, miten selvitä katkeruudesta, miten selvitä siitä, että on jätetty osapuoli ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kaksi vuotta sitten sain selville että ex on löytänyt uuden naisen. Asiasta keskusteltiin, käytiin jopa perheneuvojan luona juttelemassa mutta ei meidän liittoa pystytty enää siinä vaiheessa pelastamaan. Tunsin monenlaisia tunteita ja jollain tavalla tuntui, että maailma loppuu siihen. Mutta peruspositiivisena ja erittäin vahvana naisena päätin, että kyllähän minä tästäkin selviän. Ajattelin, että minä olen ihan kelvollinen nainen ja jatkana elämääni lasten kanssa parhaalla mahdollisella tavalla. Ja elämä on tosiaan jatkunut ja nyt voin sanoa, että vietämme lasten kanssa ihan hyvää elämää.
Alussa vihasin tätä toista; ajattelin että miten ihmeessä nainen voi aloittaa seurustelun naimisissa olevan, pienten lasten isän kanssa. Mutta näköjään voi ja siinä menikin kaksi avioliittoa nurin sillä nainen itsekin oli naimisissa. Nyt en tunne tätä noista kohtaan mitään, hän on minulle aivan yhdentekevä ihminen. En ole koskaan häntä tavannut ja vielä ei ole halua edes tavata. Ehkä esikoisen rippijuhlat muutaman vuoden päästä on ensimmäinen tilaisuus, jossa tapaamme toisemme. Katkeruudelle ei saa antaa valtaa vaan on päätettävä. Meidän elämä ei ole kiinni yhdestäkään miehestä vaan meidän jokaisen on opittava elämää sitä omaa elämäänsä. Onni ja tyytyväisyys tulee siitä omasta elämästä ja jos sen voi joskus jakaa toisen kanssa, niin silloin se on ehkä vielä onnellisempaa elämää. Se että on jätetty sattuu, mutta sekin täytyy vain hyväksyä. Minua auttoi paljon se, että ymmärsin se että myös minussa on vikaa siihen että olen jätetty. Jos meidän parisuhde olisi ollut kunnossa ja olisimme rakastaneet toisiamme "täysillä" niin ei siihen ketään kolmatta olisi väliin mahtunut. Pitkän tien olen tämän kahden vuoden aikana kulkenut ja olen oppinut tosi paljon. Kaikesta selviää kun päättää selvitä eikä jää itkemään surkeaa kohtaloaan.
Otan osaa erostasi, jota et ilmiselvästi itse halunnut.
Ensinkin sinun ei tarvitse olla vihainen kenellekään ja varsinkin tälle entisen miehesi uudelle naiselle.Tällä hetkellä asia voi tuntua siltä että tämä nainen on syypää kaikkeen, mutta kunhan kuivaat silmäsi huomaatkin että ei asia ole näin.
En tosiaankaan ole sitten millään puolustus kannalla, koska pidän avioliittoja pyhänä asiana.Mielestäni vaan koskaan kukaan ei voi sotkea toisten ihmisten välejä, jos siellä sitten ei se toinen osa puoli ole vastaanottava eli tässä tapauksessa entinen miehesi on ollut ihan omasta tahdostaan mukana asiassa. Jos hänelle tieden liitto olisi merkinnyt enemmän kuin tämä houkutusta herättävä nainen niin hän olisi vieläkin kotona luonasi.
Ajattele siis asiaa enemmänkin niin että saat olla kiitollinen sille naiselle siitä että hän tonki esiin miehestäsi piirteen joka kertoo epäkyvykkyydestä olla sitoutuva lupauksista huolimatta.
Asiaa voi ajatella myös niin että entinen miehesi oli todellakin onneton suhteessanne tai hän koki vaan jotain parempaa uudessaan.Sinun olisi syytä olla onnellinen hänen puolestaan, vaikka rakastaisit häntä yhä.Tiedän että se tekee kipeää päästää irti jostain jota varmasti koko elämänsä ajan tulee kaipamaan (jos hän olisi ollut sinulle se oikea) mutta saata paljon enemmän itsellesi siitä että annat toisen olla onnellinen. Rakkaus ei saa kahlilta toista.
Mainitsit lapset, no ensinkin eron voi tehdä niin että lapsen mieli järkkyy tai sen voi tehdä niin että heille se on enemmän esim. hyvästätavasta olla inhimillinen kuin itsekeskeinen. Siinäpä on teille edessä valinta sitten kummin asia on. Lapsi/lapset ei ole pelinappula, syyllinen tai tunnearvoton vanhempiensa erossa. Miehesi varmastikin erosi vain sinusta ei lapsistaan.Siksi muista ainakin laittaa miehesi päähän ajatus että hän on aina tervetullut hakemaan lapset sinun luota luokseen ja olemaan heidän kanssa kodissasi silloin kun tarve sitä vaatii.
Mitä nyt omaisuuteen tulee niin, ei kun kaikki tasan.Helpompi se on sinunkin raha asiasi tietää ja setviä sen jälkeen kun tiedät mikä on omaa ja mikä ei. Jos joku kohta on typerää rahallisesti pistää myydyksi niin kannattaa varmaan keskustella asiasta. Muista kuitenkin järki käteen ja pyytää se elatusapu lapsukaisista. Kumminkin yhdessä ne on tehty ja yhdessä ne loppuun asti hoidetaan vaikka uudet elämät oisikin olemassa.
Yhteenvetona voisin sanoa, että kyllä se elämä sieltä nousee taas jaloilleen. Ei kannata antaa yksinäisyyden, ahdistuksen ja pelon hallita elämäänsä.
erotella kunnolla kappaleita. Ei tota pitkää rimpsua viitti kukaan lukea.....
Muun allekirjoitan, mutta kotiisi sinun ei tarvitse ex:ää toivottaa tervetulleeksi lapsia hoitamaan. Hänellä on nyt oma kotinsa ja voi ottaa lapset sinne.
Kunhan pahin alkuhuuma on ohi, saattaa eksäsi ruveta ajattelemaan vähän toisella tavalla. Uusi suhde saattaa jopa kariutua kokonaan. Se on varmaa, että ainakin arki iskee suht. nopeasti eksällesikin. Silloin alkaa tulla ikävä lapsia (edellyttäen, että kyseessä on täysjärkinen mies). Lapsien jättäminen alkaa takuuvarmasti kaduttamaan.
Jos on nyt onnensa kukkuloilla, se tulee muuttumaan ajan myötä.
Nokka pystyyn vaan ja elämään uutta ja ehkä rikkaampaa elämää.
minut petettiin kahteen kertaan ja lopux ite hain eron,selvisin siitä kovalla työnteolla ja lasteni kanssa,ex erosi myös lapsístaan,koska ne oli 16 ja 18 v minä koulutin molemmat lukiot ja ammatit.
En vihaa exääni enkä hänen muijaansa,olen hyvissä väleissä, kun en ole missään tekemisissä.
kaksi vuotta sitten löysin sielunkumppanini ja syksllä avioiduin uudelleen.
Elämäni on paljon parempaa kun ennen ja olen onnellinen.
siitä vain selviää. Ja meille kaikille on voittaja jossain, ehkä. Tiesin kyllä etten minäkään mikään helppo ollut. Mitä sitä toista syyttelemään, ja varsinkaan jos toinen rakastuu. Mieti itse jos rakastut johonkin ja sua aletaankin riivaamaan ja vihaamaan sen takia.
tuhlata omaa energiaa vihaan, aikani inhosin exääni... hänhän se minut petti ja jätti, syytön kai toi toinen nainen siihen oli.
Nykyään tajuan että vikaa löytty myös minusta, siis miksi exäni halusi jonkun toisen.
Aika parantaa kun vain sallii sen
Voimia
En minä olisi vierasta uutta naista itselleni muuten varmaan edes hommannut mutta kun vaimo ajoi minut vieraan naisen syliin pihtaamalla ja kiukuttelmalla joka asiasta.
Kyllä miehelläkin pitää olla oikeus onnelliseen elämiseen ja hyväksyntään.
Ja sitten vingutaan ja valitetaan kun äijä petti.
Pihtaaminen on pettämistä.
sellasen kanssa, olisit ekaks eronnu ja sitte vasta hakenut uuden.Tekosi tekee susta vielä pahemmin syyllisen kun exäx pihtaaminen.
Pihtaaminen ei oikeuta pettään vaan eroamaan.
en pihdannut, paremminkin mies pihtasi. En vain jaksanut kuunnella hänen juttujaan, en ollut kiinnostunut siitä mitä hänen elämässään tapahtui.
oo pettämistä ja varsinkaan jos et oo puhunut asiasta lainkaan?? jos olet ja on luvannut olla pihtaamatta ja on pihdannut kuitenkin niin on pettänyt sen lupauksen osalta tai jostain muusta syystä mistä et varmaan oo keskustellut.
Omasta erostani on nyt pari vuotta, mutta näin jälkikäteen olen onnellinen, että niin kävi. Alussa syytin myös exäni toista naista, vaikka syy ei ollut hänen vaan meidän suhteessa. Tulet sen ehkä itsekin joskus huomaamaan. On vain niin helppo etsiä syyllinen jostain muualta. Eroseminaarista oli myös paljon apua eroni käsittelyyn ja samalla tapasin myös uusia ihania ihmisiä.
Älä anna vihasi katkeroittaa itseäsi, koska satutat sillä vain itseäsi ja samalla myös lapsiasi. Yritä myös pitää lapsesi erossa näistä asioista, koska lapsilla ei ole kykyä käsitellä tälläisiä asioita ja saat heidät vain oireilemaan muuten, jos syyttelet ja puhut toisista pahaa. Häntä pystyyn ja uusia tuulia päin!
vaik en ookkaa käynyt niin luulen jotta siellä asioita käsitellään aina jonkin kaavan mukaan ja ja ennalta muka hyvältä kannalta ja aina on kaksi puolta jne jne,, kyllähän siinä saa erokriisissä toisen uskomaan melkeen mihin vaan .
Tuo julma kohtalo, sattui myös minun kohdalleni.
Melkein tyhjästä jouduin aloittamaan. Vaikeaa on, mutta lasten takia yritän selvitä. Olen osa-aikatyössä ja vähät rahat käytän vuokraan ja lasten hyväksi.
Mies hylkäsi erossa myös lapsensa.