Aina sanotaan että puhukaa, keskustelkaa..
Mutta miten puhua ihmisen kanssa,
ketä ei kiinnosta puhua,
suuttuu joka kerta kun ehdotan sitä,
ei mitään syyttelyä ym.
tahtoisin vastauksia mua mietityttäviin
asioihin, monet on vaivannu monta kuukautta
kun ei puhuta asioista,,
ei auta kirjottaa kun lentää paperit lukemattomana roskiin, ja taas ilmiriitä päällä,
vaik en mitään pahaa tarkota, yritä tai
varsinkaan yritä tahallani ärsyttää.....
aina on joku teko syy miks ei nyt puhuta,
väsyttää,
raskas työpäivä,
muuta tekemistä,
tietokonepeli kesken, ja sen jälk ei voi kun
väsyttää tai tulee tv' stä ohjelma.
eikä voi sopia puhuttaisko jok muu päivä,
kun jos sillon vaikka väsyttää tai on jotain muuta..
Mutta miten puhua ihmisen kanssa,
ketä ei kiinnosta puhua,
suuttuu joka kerta kun ehdotan sitä,
ei mitään syyttelyä ym.
tahtoisin vastauksia mua mietityttäviin
asioihin, monet on vaivannu monta kuukautta
kun ei puhuta asioista,,
ei auta kirjottaa kun lentää paperit lukemattomana roskiin, ja taas ilmiriitä päällä,
vaik en mitään pahaa tarkota, yritä tai
varsinkaan yritä tahallani ärsyttää.....
aina on joku teko syy miks ei nyt puhuta,
väsyttää,
raskas työpäivä,
muuta tekemistä,
tietokonepeli kesken, ja sen jälk ei voi kun
väsyttää tai tulee tv' stä ohjelma.
eikä voi sopia puhuttaisko jok muu päivä,
kun jos sillon vaikka väsyttää tai on jotain muuta..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ketään todellakaan voi pakottaa puhumaan. Ehkä ulkopuliselle olisi helpompi puhua, kuin omalle puolisolle, mutta siihenkään ei voi pakottaa.
Miksi sitten joku ei halua, hmmm...
Minulle ei tule mieleen kuin kaksi syytä.
1. Ei uskalla. Ei tiedä mitä siitä seuraa. Ehkä jonkun asian olisi muututtava ja muutos pelottaa.
2. Ei osaa. Jos haluaa voisi kyllä opetella. Saattaa toisaalta osata puhua jonkun toisen kanssa, mutta kohtaako teidän yhteinen keskustelutaitonne.
Ainakaan yhteinen keskustelutaito ei siinä kohtaa
et itse yritän ystävällisesti, rakentavasti keskustella,
en mitään syyttele, ja ymmärrän että pitkissä suhteissa kaiken näköstä matkanvarrella, toisen pitäminen itsestään selvyytenä ym.
esim. ton se vois vaan myöntää, en mä suutu,
oon sanonutkin tosta, mut vänkää vastaan, nimittelee, ei anna puhua mun loppuun, sanoo lapselliseksi/teiniksi ym.ym. huutaa.
sekin kun jonku tajuaa niin voi muuttua,
en varmasti itekkään oo täydellinen ja joku mussa ilmeisesti pahasti ärsyttää mitä en ehkä tiedosta,
enkä ikinä voi tietääkkän mikä kun ei se sitä sano,paitsi ehkä lehmä ym.
parin luottoystävän kanssa olen tuosta keskustellutkin, mutta mitä se auttaa sen yhen
käytökseen?????????? äh, vaikeeta
ku ei haluis pihallekkaan potkia....vielä
kun tavallaan hyvin menee, puhumattomuus kyllä ahdistaa nykyään älyttömästi,
ja kun ton sanoo että ahdistaa tuo, niin ei vaikutusta...
suostuisi asioista puhumaan.
Avomieheni ei suostu keskustelemaan asiasta silloin, kun on jostakin suuttunut. Tuolloin hän vain vetäytyy kuoreensa, ja vihoviimeinen temppu tuolloin on juuri se mitä yleensä käytän, eli jään tivaamaan ja jankkaamaan että "puhu nyt, kerro nyt, mikä vaivaa" ja bla bla bla...
Mutta kun molemmat ollaan normaalilla tuulella, eli toisin sanottuna ei olla riidoissa tai pahalla päällä, puhuminen sujuu kuin vettä vaan..
Kuten esimerkiksi eilisiltana/viimeyönä..
Käytiin nukkumaan puolen yhden kantturoissa, ja alettiin vain rupatella kaikista maailman asioista (omasta lapsuudesta, kouluajoista, nykypäivän elämästä, luottamuksesta, omasta ajasta, tunteista, haaveista) ja kappas vaan, pian huomattiin, että kello oli neljä aamuyöllä...! =)
Mutta olipa kerrassaan IHANAA jutella pitkästä aikaa ja ihan kunnolla kaikista tärkeistä jutuista, omista mielenliikkeistä, tunteista jne jne...
Ja voitte uskoa, että kummallakin on tähän asti ollut hymy herkässä, kun asiat on tulleet enemmän selviksi...
Toivon kovasti tsemppiä teille!
Mutta jos toinen ei halua puhua, siihen pakottaminen aiheuttaa ainoastaan sen, että toinen vetäytyy syvemmälle kuoreensa =(
Tiedän miten pahalta toisen puhumattomuus tuntuu, mutta kaikki aikanaan...