Hei. Olen 30 vuotias mies. Mulla on ollu kolme parisuhdetta elämäni aikana, pisin kesti kolme vuotta ja lyhin puoli. Se mikä on mielenkiintoista, että kaikki nämä suhteet ovat päättyneet samasta syystä. Ei ihan sanasta sanaan aina näin, mut joka kerta suunnilleen niin, että nainen on sanonut: "en mä ala toisen kaa jatkamaan, jos toinen on vaan ihan kiva eikä pistä mun päätä ihan sekaisin".
Mistä johtuu että naisilla on jotenkin tekis mieli sanoa epärealistiset odotukset? En tosin väitä että kaikki toimisivat niin, kyllähän tässä maailmassa parisuhteita on. Mutta eihän se suhde mikään paratiisin poreallas kai kenelläkään ole.
Se mikä näissä suhteiden loppumisten jälkeen on myös ihmetyttänyt on ollut se, että naiset ovat kohdelleet kuin ilmaa tai vihamiestä sen jälkeen. Itse olen ajatellut niin, että voisin ihan hyvin olla kaveri, mutta se ei näköjään toimi. Mutta sen olen jo päättänyt, että naisen perään en enää itke. Jos naiset on sit mieltä että olen semmoinen tyyppi jonka kanssa ollaan vaan vähän aikaa, niin vaihdellaan sitten naisia aika ajoin. Onhan sekin tapa elää.
Mistä johtuu että naisilla on jotenkin tekis mieli sanoa epärealistiset odotukset? En tosin väitä että kaikki toimisivat niin, kyllähän tässä maailmassa parisuhteita on. Mutta eihän se suhde mikään paratiisin poreallas kai kenelläkään ole.
Se mikä näissä suhteiden loppumisten jälkeen on myös ihmetyttänyt on ollut se, että naiset ovat kohdelleet kuin ilmaa tai vihamiestä sen jälkeen. Itse olen ajatellut niin, että voisin ihan hyvin olla kaveri, mutta se ei näköjään toimi. Mutta sen olen jo päättänyt, että naisen perään en enää itke. Jos naiset on sit mieltä että olen semmoinen tyyppi jonka kanssa ollaan vaan vähän aikaa, niin vaihdellaan sitten naisia aika ajoin. Onhan sekin tapa elää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinhän sitä sanotaan, ettei rakkaudessa pidä tyytyä muuhun kuin siihen jalat alta pyyhkäisevaan Suureen Tunteeseen.
En usko, että kovin monia haluaisi ollakaan suhteessa pelkästään "riittävän hyvä" ellei suorastaan vain "siedettävä", jonka kanssa ollaan siksi, ettei yksinkään haluta olla?
Nykyisin on myös vallalla se, että halutaan vain olla rakastuneita, kulkea pää pilvissä mahanpohja kuplivasti kipristellen. Rakastmisesta on pitkä matka rakastamiseen ja rakkauteen, eikä sitä matkaa kaikki halua tai viitsi kulkea. Helpompaa on rakastumisen tunteen haalistuttua kiintymykseksi rakastua uuteen ja saada olla taas samppanjatuulella sen sijaan, että alkaisi tehdä oikeasti työtä toimivan parisuhteen eteen.
Ihanteellista olisikin rakastua aina uudelleen siihen samaan, joten itse kukin voi miettiä, millä tavalla uusiutua aina hitusen, juuri sen verran, että toinen löytää taas yhden syyn rakastua, eikä tunne tarvetta etsiä uutta kohdetta.
Naisena arvelen, että syy siihen, miksi eron jälkeen kohdellaan miestä kuin ilmaa, on se, ettei haluta antaa mitään toiveita uudesta alusta. Olen itse havainnut, että liian moni mies tulkitsee vähänkin ystävällisyyden enemmäksi kuin se on. Sitten saa kuulla, että on "antanut ymmärtää" jotain, mikä ei ollenkaan ole ollut tarkoitus. Siksi on turvallisempaa olla ihan kylmä.
Jokainen ihminen tietysti on yksilö, joten en voi puhua kuin omasta puolestani, mutta näin minä ajattelen.
Tarkoitin sitä aikaa kun homma on jo ohi. Sitähän sinä et kaiketi voi tietää mitä se aiemmin on ollut tai minkälainen minä olen..
kirjoituksesta päätellen sinulle ei ole kuitenkaan ongelmana naisen saaminen vaan sen pitäminen. tee kavennus kolmeen yhteen ja ole sinä vuorostasi se joka lyhyen tutustelun jälkeen sanot naiselle että pistähän housut jalkaan ja lähe kävelemään. sitten ei tarvitse aina itse olla se jätetty osapuoli. tosin itse en edes halua mököttävää osapuolta vierelle, irtosuhteet on parhaita..