Ollaan asuttu yhdessä puolisen vuotta. Muutin suoraan miehen luo toisesta kaupungista, koska en löytänyt heti omaa asuntoa. Seurustelua takana oli tuolloin toki jo yli vuosi.
Meillä on mennyt hyvin. En kuitenkaan tunne asuntoa kodiksi, koska siellä ei ole mitään "omaa". Kaikki huonekalut, suurin osa vaatteista jne. ovat säilössä muualla. Lisäksi kämppä on todella pieni kahdelle, joten olen edelleen etsimässä omaa asuntoa. Mies taas on vielä pitkään kiinni tuossa omassaan, koska osti sen vasta hiukan ennen kuin muutin maisemiin.
On ollut puhetta, että hän voisi sitten muuttaa minun luokseni, kun pääsee omastaan eroon.
Mutta mahtaako meidän suhde kaatua, jos muutetaan nyt uudestaan erilleen? Tuntuu hassulta, koska yleensähän suhde etenee niin päin että muutetaan yhteen.
Meillä on mennyt hyvin. En kuitenkaan tunne asuntoa kodiksi, koska siellä ei ole mitään "omaa". Kaikki huonekalut, suurin osa vaatteista jne. ovat säilössä muualla. Lisäksi kämppä on todella pieni kahdelle, joten olen edelleen etsimässä omaa asuntoa. Mies taas on vielä pitkään kiinni tuossa omassaan, koska osti sen vasta hiukan ennen kuin muutin maisemiin.
On ollut puhetta, että hän voisi sitten muuttaa minun luokseni, kun pääsee omastaan eroon.
Mutta mahtaako meidän suhde kaatua, jos muutetaan nyt uudestaan erilleen? Tuntuu hassulta, koska yleensähän suhde etenee niin päin että muutetaan yhteen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ei ole asunnon omistamisesta, mutta sellaisen kuvan olen saanut, että kyllä siitä asunnosta eroon pääsee, vaikka siitä lainoja vielä maksellaankin. Tarkoitan siis, että kyllä teillä pitäisi onnistua yhteisen uuden asunnon hommaaminen, vaikka mies makseleekin nyt velkaa vanhan asuntonsa takia. Korjatkaa viisaammat, jos olen väärässä.
No jos mies meinaa ostaa uuden asunnon niin on oltava aika hyvin massia: saattaa siis tyssätä ihan lainan saantiin niin kauan kuin on tämä vasta ostamansa asunto kanssa maksettavana.
Ja myydä ei ehkä kannata: jotta saa verovapaasti myydä, on asuttava 2 vuotta asunnossa. Tässä suhdanteessa ei kyllä välttämättä voittoa tule, sikäli ei ihan mahdoton juttu.
Oikeassa olet. Eivät vanhan asunnon velat mitenkään estä uuden ostamista. Ainoa tilanne mikä voisi aiheuttaa ongelmia, olisi se että asunto olisi hankittu kokonaan velaksi ja sen arvo olisi laskenut huomattavasti kaupan jälkeen. Tällöin jäljellä oleva velka olisi suurempi kuin asunnosta saatava myyntihinta.
Tuo oli siis sillä oletuksella, että myy entisen ja ostaa uuden. Jos entisenkin aikoo pitää, ei uutta lainaa mitä ilmeisimmin heru.
Onko asia nyt tulkittava siis niin, että mies ei vaan halua muuttaa mun kanssa... Vaikka kyllä se minut mielellään pitäisi luonaan.
Perusteluna sillä on ollut tosiaan tuo, että haluaa asua sen kaksi vuotta, jotta voi myydä verovapaana. Toisaalta, ei kyllä varmaan asuntokauppa kävisikään näinä aikoina.
Mutta ei se mua sentään ole pihalle heittämässä vaan ihan itse olen lähdössä, ylempänä mainituista syistä.
erillläänkin asumista. Jos siis todella toisesta tykkää. Nuohan ovat vain olosuhteita, joiden jaloissa te pyöritte, ihan kun kaikki muutkin sellaiset ihmiset jotka haluavat kehitystä elämäänsä. Ei se ole pahasta.
Hakekaa uusi vuokra-asunto, niin tilanne helpottuu, kun siitä tehdään "oma pesä".
Mä oon muuttanut koko ikäni parin vuoden välein vuokrakämpästä toiseen. Oon päättänyt, että nyt haluan vihdoin oman, jota voin maksaa itselleni pois enkä muille. Muuten hyvä idea.
...ei suhde siitä taaksepäin mene, jos asutte jonkin aikaa eri paikoissa. Onhan se sinulle raskasta olla jatkuvasti "toisen nurkissa"
Minusta olisi loogisin ajatus että nyt vaikka toistaiseksi sinä vuokraisit pienen ja edullisen asunnon itsellesi. Ja sitten kun olette oikeasti valmiit muuttamaan yhteen (ja mies valmis myymään oman asuntonsa), voisitte ostaa yhteisen isomman asunnon.
Tai tietenkin jos et halua enää asua vuokralla, ja sinulla on varaa hankkia isompikin asunto, niin miksipä ei. Se vaan sitten on sinun asuntosi, eikä teidä yhteinen asuntonne, jos mies siihen joskus muuttaa...
Käytännössä tuossa kuitenkin kävisi niin, että olisitte suurimman osan aikaa jommankumman luona. Mutta minusta on tärkeää että kummallakin on ihan oma koti, oli se sitten yhteinen tai erillinen. Henkisesti se on kuitenkin täysin eri asia kuin oleskella toisen asunnossa.
Itse tekisin ehdottomasti niin että jäisin asumaan miehen asuntoon koska mitä järkeä on ostaa/vuokrata oma jos kuitenkin 2 vuoden päästä on yhteinen asunto hankinnassa... jos tähänkin asti olette pystyneet asumaan pienessä asunnossa kimpassa niin tuskin se mahdotonta on vielä pari vuotta? Ja tosiaan tuo verovapaus ei tällä hetkellä ole mikään perustelu koska voittoa on todella vaikea saada (eli että veroa menisi) jos ei ole erityinen asuntohelmi käsissä...
Eli itse tosaian odottelisin rauhassa vielä... Koska jos nyt ostat itse asunnon niin muuttaako miehesi sitten sinne kahden vuoden päästä? Mitä jos asuntosi ei miellytäkään häntä, sama ongelma edessä taas...
"jos tähänkin asti olette pystyneet asumaan pienessä asunnossa kimpassa niin tuskin se mahdotonta on vielä pari vuotta?"
Parikin vuotta liian pienessä asunnossa, jossa ei ole omaa tilaa eikä tarpeeksi yksityisyyttä, ja jota ei tunne omaksi kodikseen vaan lähinnä sen toisen kodiksi, laittaa kyllä hermot koville, ja tuhoaa helposti hyvänkin suhteen. Mahdotonta se ei varmaankaan ole, mutta en suosittele kokeilemaan huvin vuoksi, jos löytyy muita vaihtoehtoja. Kokemusta on.