suhde alkoi jo 10v sitten itseäni 15v nuorempaan mieheen...kestettyään puoli vuotta..annoin kenkää syystä, että etsipäs itsellesi joku oman ikäinen, jonka kanssa perustaa oikea perhe...sovussa erosimme.
nyt suhde saman miehen kanssa alkoi kolme kuukautta sitten..jatkuu intohimoisena ja syvenee kerta kerralta...15 vuoden ikäero häiritsee meitä molempia...mutta minä rakastuin korviani myöten...hänkin on ihastunut, mutta säilyttää järjen mukana ja jarruttelee...toisaalta on meistä kahdesta innokkaampi...mutta järkevämpi...
mulle ei enää riitä pelkkä seksi...haluaisin vähän sitoutuakin...tämä suhde vaikuttaa mahdottomalta yhtälöltä, mutta emme ole päässeet yrityksistä huolimatta toisitamme irti...Onkohan kellään vatsaavia kokemuksia ja miten teillä on asiat menneet eteenpäin?
nyt suhde saman miehen kanssa alkoi kolme kuukautta sitten..jatkuu intohimoisena ja syvenee kerta kerralta...15 vuoden ikäero häiritsee meitä molempia...mutta minä rakastuin korviani myöten...hänkin on ihastunut, mutta säilyttää järjen mukana ja jarruttelee...toisaalta on meistä kahdesta innokkaampi...mutta järkevämpi...
mulle ei enää riitä pelkkä seksi...haluaisin vähän sitoutuakin...tämä suhde vaikuttaa mahdottomalta yhtälöltä, mutta emme ole päässeet yrityksistä huolimatta toisitamme irti...Onkohan kellään vatsaavia kokemuksia ja miten teillä on asiat menneet eteenpäin?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itselläni avosuhde samalla ikäerolla ja joissakin asioissa tietysti huomaa että eletään eri tavalla ja arvostetaan eri asioita. Paljon rakkautta vaatii mutta toisaalta palkitseekin. Saa elää oman ikänsä oloista elämää yhdistettynä nuorempiin katsantoihin.
Meillä taivalta takana yli 2 v. ja uskon meihin, siihenkin että yhteisiä lapsia ei varmaan tule. Yritämme sen sijaan keksiä muita yhteisiä asioita senkin edestä.
Helppoa ei ole, mutta milloinka parisuhde sitä olisi??
Kaikki mahdollisuudet on, mutta tunteita pitää olla rutkasti, ettei vaikeudet ja ennakkoluulot saa yliotetta.
Miksi "vain seksisuhde"?:) Olette kumpikin varmasti jo aikuisia ihmisiä ja tietyt asiat tulleet selväksi! Rohkeasti vaan! Mulla ja aviomiehelläni on tuo sama ikäero
ihmettelen, mitä noinkin paljon vanhempi nainen voi vielä antaa miehelle.
Miehen täytyy olla todella luuseri kun ei nuorempaa saa....
Meillä ainakin toimii. Seksiä ilman mitään muita velvotteita. En ainakaan h
aluaisi enää tässä ijässä 50 v miestä nurkkiini lojumaan. Riittää kun käy silloin kun haluan saada seksiä. Muuhun ei miestä tarvitse. Kaiken muun niin kotona kuin mökillä voi tehdä ilman miestä. Näin on pärjätty 16 vuotta. minä ja 4 tytärtä
Oliko jotain mielessäsi mitä vanhempi nainen Ei voisi antaa, jos kerran olet näinkin hyvin asiasta perillä eli mihin viittaat? Meillä mies huokailee tyytyväisyyttään, arvaatko minkähän takia (ikäeroa 17 v.)?
Luuserina en häntä pidä, aikuisena kypsänä miehenä kylläkin, poikanulikkaa en huolisikaan.
Nuorempi mies sehän on vain kiva juttu.)
Välttämättä vanhemmat miehet eivät jaksa tai viitsi tehdä kaikkea hullua, mitä nuorempien miesten kanssa voi tehdä.
Minun mielestä ikä on numeroita, jos kummastakin tuntuu hyvältä niin miksi ei.
Ennenhän se oli vain miesten asia jos oli nuorempi nainen, mut nyt on hyvä kun naisetkin ovat se ymmärtäneet kuinka kivaa se voi olla.
Jotku ovat kauhuissaan et kuinka vanhempi nainen ja nuorempi mies voivat olla yhdessä.
Minusta tosi kiva, jos juttu toimii molemminpuolin. Ihastuminen ei katso ikää eikä rakkaus.
että et ole saanut ihmissuhteeltasi tuon parempaa.
Miten niin???? Parempaa en voisi saada: On oma vapaus tehdä niin kuin haluaa.Mennä ja tulla oman aikataulun mukaan.Eilen taas nähtiin, ettei miehistä ole mihinkään. Oltiin me naiset(minä 3 tytärtä pieni 1v11kk vanha tyttö) tallilla 4 tuntia. Vävy kotona 5 kk ikäisen pojan kanssa. Mitään ei saannut tehtyä muuta kuin hoidettua lapsen, joka nukkui 2 tuntia siitä ajasta. ja koko joulun sähköä kulutettu turhaan kun tv auki aina vaikkei katsota. Turhanpäiväisiä otuksia nuo miehet.
hej alla...minä olen nyt tehnyt ratkaisuni, että suhde ihanaan nuorempaan mieheen on nyt sitten lopullisesti loppu...
mies teki heti suhteen alussa selväksi, että haluaa lapsia...itse en voi enää niitä saada...ymäärään täysin, että hänellä on tarve lisääntyä ja hyväksyin asian mtukitta...ja olemme nyt 4kk (suhtee pituus)eläneet niin, että on vain ajan kysymys milloin tämä suhde loppuu...epävarmuutta oli raastavuuteen asti...hän ei ole löytänyt itselleen vielä toista naista...mutta korosti minulle yhä enemmän, että tämä on panosuhde eikä parisuhde...vaikka olin samaa mieltä, koin tietynlaista avuttomuutta omien tunteitteni hillitsemisessä...seksi parani paranemistaan ja se piti meidät yhdessä...nähtäväksi jää pystynkö pysymään päätöksessäni...hänen jälkeensä saattaa jäädä tyhjä aukko...meillä tämä suhde ei toiminut...sillä melkein voi sanoa, että sukupolvien välinen kuilu oli välillämme...mielipiteissä ja asenteissa eroavuutta...ja yhteiskunnan paineet erityisesti raisittivat miehen kohdalla(eli yleisesti ei hyväksytä vanhemman naisen ja nuoremman miehen suhdetta)...miksi??
Olen tosi pahoillani.
Mainitsit että ympäristön paineet kohdistuivat mieheen, osaatko ajatella miksi juuri häneen? Kaverit, vanhemmat, työporukka, vai kuka oli paineita luomassa?
Ja mitä jos uutta sopivaa naista ei löydy tai tämän naisen kanssa ei saada lapsia, eikö lopputulos ole silloin sama kuin nyt jollei huonompi, eivät kaikki nuoretkaan saa lapsia, sitäkin voisi miettiä.
Eihän teidän suhteelle vielä lopullista pistettä ole pantu...
Jos kerran olette onnistuneet löytämään hyvän seksisuhteen, niin siitä olisi kannattanut pitää kiinni. Nyt olette sitten molemmat onnettomia, teillä ei edes ole sitä "vain" seksiä.
Surkeaa kun jotkut yrittävät kiskoa yhdestä ja samasta ihmisestä kaiken mitä tarvitsevat, ja jos saavat vain osan niin dumppaavat tylysti koko ihmisen.
Olisittehan kumpikin voineet etsiä sitä vakavampaa elämänkumppania samalla. Mitä järkeä olla ilman seksiä sen aikaa, vaikka ei tarvitsisi?
Meillä on ikäeroa 19 vuotta ja takana 2v kiihkeää rakkautta. Jos alkaa pohtia mikä on ns järkevää ja sillä tavoin perustelee suhteen, niin emme varmaankaan olisi yhdessä. Kuitenkin on vain yksi elämä ja jos ei uskalla heittäytyä, niin sitten on vaan anettava periksi. Vanhempana (minä olen se vanhempi) sitä pelkää toisen hylkäämistä iän perusteella silloin kun alkaa itse olla vanhuuden kynnyksellä. Tunneside mikä meillä on voittaa kuitenkin sen pelon joten haluan jatkaa.
meillä on sama ikäero ja tavattu ollaan vasta muutama kerta... mua, vanhempaa naista, tämä ikäero hieman häiritsee ja mietinkin kannattaako jatkaa... mies (nuori!!!!!!) haluaa tapailla ja onkin aktiivinen tapaamisten järjestelyissä!
kummempia tunteita ei taida kummallakaan olla... ja vasta yhdellä tapaamiskerralla ollaan seksiä harrastettu... mies selvästi haluaa lisää... mutta ikävä kyllä luulen, että mun on pakko sanoa, ei kiitos, kun en näköjään tähän pysty...
Todella kiva, mukava ja komea nuorimies... kuka tahansa nainen olisi ylpeä, iloinen ja onnellinen hänen seurastaan...
Toivon hänelle onnea ja kaikkea hyvää tulevaisuudessa!
Mietin noita sanojasi...'tunnesiteestä'...hieno juttu...selittämätön asia on se, että kahden ihmisen välillä voi olla niin luja side, ettei mikään voi estää heitä kokemasta rakkautta yhdessä...ei edes iso ikäero...toisten halveksunta tai oudoksunta.
Itsellä edellä mainitut asiat kyllä vähän haittaa...olen se vanhempi osapuoli ja nainen...mielessäni en ole tehnyt vielä selväksi miksi minua hävettää näyttäytyä nuoremman miesystäväni seurassa...tuntuu kuin sekin olisi väärin että joskus unelmoin hänestä pysyvänä elämänkumppaninani.
Minusta on niin väärin ettei yhteiskunta hyväksy yleisesti vanhemman naisen ja nuoremman miehen suhdetta...niinkuin nuoremmassa miehessä olisi jotain vikaa, jos hän seurustelee itseään vanhemman naisen kanssa....usein voi olla niin että se onkin päinvastoin...sellaiset miehet ovat kypsempiä ja heidän itsetuntonsa riittää...
Onneksi tällaisia miehiä on...ja hyvät rouvat....ja paljon!
Moi...paskafiilis on tullut koko jutusta...ihmiset ympärilläkin kahta mieltä...'anna palaa vaan' ja toinen leiri hokee ajattele mitä viiden vuoden päästä voi tapahtua, kun miehet on kiinnostuneita aina nuorista naisista! Mua on alkanut hävettämään tää ikäero!
Hej alla igen...mehän emme pääse eroon toisistamme päätöksistä huolimatta...'janottaa' ja kiintymystä on...olemme tapailleet ja mukavaa on näin...olen jo alkanut sulattaa sen periaatteen, joka sotii omia periaatteitani vastaan, että tämä ei johda mihinkään syvempään...ja miksikö...koska hän -tuo nuorempi mies- ei anna itselleen lupaa siihen...jarrutus on kova...itse olen alkanut unelmoida syvenevästä suhteesta hänen kanssaan...no, kaikkihan on mahdollista...oon kuullut hyvin erilaisia kommentteja...mm. että jonkun kantti/itsetunto ei kestäisi olla nuoremman kumppanin kanssa...jotkut nostaa hattua, kun minun kanttini tuntuu kestävän (toistaiseksi kestänyt)...en ole koskaan elämässäni nauttinut jostain ihmisestä yhtä paljon kuin tästä 15v nuoremmasta miehestä...olisin valmis sitoutumaan häneen, mutta hän ei...kuitenkaan hän ei ole valmis lopettamaan...joten elellään elämää nyt näin eteenpäin...kiitollisena...ja onnellisena, että löysinkin näin ihanan seksikumppanin!
Kaikille jotka elää suhteesssa itseään nuorempaan mieheen, toivon ettette välitä kateellisten panettelusta...löytyy niitäkin, jotka aidosti on iloisia vaikkei itsellä ole käynyt yhtä hyvää tuuria...Olen rakastunut...
Tsemppiä sulle ja nauti jokaisesta hetkestä..jokainen itse päättää mitä tekee omalla elämällään..itse jo monta vuotta avoimessa suhteessa nuoremman kanssa..ikä ei katso tunteiden syntymistä ja tunteet vain syventyneet..päiväkin erossa niin jo ikävä toista..alussa meilläkin mentiin vain päivä kerrallaan..ikäeroa 9 vuotta..viihdymme yhdessä ja ehkä koskaan emme muuta saman katon alle..mutta yöt vietämme jomman kumman luona nykyisin..itse olen vanhempi osapuoli ja mies nuorempi. Tulevaisuutta en paljon ajattele vaan nautimme jokaisesta hetkestä minkä vietämme yhdessä..*cool*..normaalia arkea ei pääse syntymään ja molemmilla omia harrastuksia myös...
Ja sanoja ei tarvita kun huomaa että toista lukee kuin kirjaa..
Tunnen itseni tärkeäksi kun olemme yhdessä ja tämä riittää minulle...
Kerran eronneena en halua enään avioliittoa..
Nautin vain nyt hyvästä seurasta..
*tytsy*
kiitos sinulle...olen nauttinutkin...ja olemme tulleet hyvin juttuun...emme pääse irti toisistamme...ja miksi pitäsikään...sinulle myös hyvää elämää!!
HALUAISITKO SINÄ SITOUTUA JA HÄN EI, SIKSIKÖ ETTÄ MIEHELLÄ ON SUHDE JOSSAIN ??
Ei vaan...hän haluaa biologisia/omia lapsia...minä en voi saada enää lapsia! Ymmärrän täysin hänen tilanteensa..eikä se minua ahdista...meille sopii tämä suhde tällä hetkellä... ja se on molempien tiedossa, että ehkä vain TOISTAISEKSI tapailemme...nyt on hyvä...ei sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan itsekullekin...sinullekin hyvää elämää toivotan! :)