Kumpi on sinusta törkeämpi

Jos kerran raiskaus oikeuden mukaan haittasi uhria 2.500 euron verran, jäi nuuskapurkeista paljon enemmän veroja maksamatta.

ölkjfgsd kirjoitti:

Jos kerran raiskaus oikeuden mukaan haittasi uhria 2.500 euron verran, jäi nuuskapurkeista paljon enemmän veroja maksamatta.

Sakko valtiolle tai vahingonkorvaus rikoksen uhrille ovat eri asioita.

Rikoksen rahallista hyötyä on tietysti helppo arvioida ja yrittää periä takaisin valtiolle. Mutta miten hinoitella kipu tai suru? Pitääkö niitä hinnoitella? Haluaisitko sinä, että läheisellesi määriteltäisiin hinta?

Äläkä vaan nyt erehdy luulemaan, ettäkö minä raiskausta vähättelisin. Harva rikos kun aiheuttaa enempää tunnekuohua ihmismielessä, jos se itselle tai läheiselle sattuisi. Kunhan haluan keskustella periaatteellisesta puolesta.

ratikkakuski kirjoitti:

Sakko valtiolle tai vahingonkorvaus rikoksen uhrille ovat eri asioita.

Rikoksen rahallista hyötyä on tietysti helppo arvioida ja yrittää periä takaisin valtiolle. Mutta miten hinoitella kipu tai suru? Pitääkö niitä hinnoitella? Haluaisitko sinä, että läheisellesi määriteltäisiin hinta?

Äläkä vaan nyt erehdy luulemaan, ettäkö minä raiskausta vähättelisin. Harva rikos kun aiheuttaa enempää tunnekuohua ihmismielessä, jos se itselle tai läheiselle sattuisi. Kunhan haluan keskustella periaatteellisesta puolesta.

Uhrille määrättävä korvaus on tietenkin eri asia kuin sakko, joka maksetaan valtiolle. Korvaushan on korvaus uhrille tuotetusta kärsimyksestä, joka tässä tapauksessa hinnoiteltiin 2.500 euroksi.

ölkjfgsd kirjoitti:

Uhrille määrättävä korvaus on tietenkin eri asia kuin sakko, joka maksetaan valtiolle. Korvaushan on korvaus uhrille tuotetusta kärsimyksestä, joka tässä tapauksessa hinnoiteltiin 2.500 euroksi.

Paljonko sen olisi pitänyt olla? Pitäisikö sen olla riippuvainen teon törkeydestä tai tekijän tuloista tai omaisuudesta? Voidaanko kärsimystä mitata rahassa? Onko se moraalisesti oikein?

ratikkakuski kirjoitti:

Paljonko sen olisi pitänyt olla? Pitäisikö sen olla riippuvainen teon törkeydestä tai tekijän tuloista tai omaisuudesta? Voidaanko kärsimystä mitata rahassa? Onko se moraalisesti oikein?

näköjään joku (oikeus) katsoo voivansa osata hinnoitella, en että kukaan osaisi.

"Pitäisikö sen olla riippuvainen teon törkeydestä tai tekijän tuloista tai omaisuudesta?"

Suomessa se riippuu aiheutetuista vammoista, ei tekijän varallisuudesta. Toki varakas tekijä menettää siinä maineensa ja arvostuksensa, kun taas köyhemmällä tunnettavuutta ei ehkä niin ollutkaan. On se moraalisesti oikein, että uhri saa korvauksen aiheutuneesta kärsimyksestä. Siihen, mikä sen tulisi olla, en osaa ottaa kantaa, sillä kukin voi kärsiä eri tavoin. Luulisi kuitenkin, että esim. uhrin myöhemmät terapiakulut jne. voisi nekin yrittää periä tekijältä, eikä jättää yhteiskunnan maksettavaksi. 2.500 euron korvaus vaikuttaa vähältä.

ölkjfgsd kirjoitti:

näköjään joku (oikeus) katsoo voivansa osata hinnoitella, en että kukaan osaisi.

"Pitäisikö sen olla riippuvainen teon törkeydestä tai tekijän tuloista tai omaisuudesta?"

Suomessa se riippuu aiheutetuista vammoista, ei tekijän varallisuudesta. Toki varakas tekijä menettää siinä maineensa ja arvostuksensa, kun taas köyhemmällä tunnettavuutta ei ehkä niin ollutkaan. On se moraalisesti oikein, että uhri saa korvauksen aiheutuneesta kärsimyksestä. Siihen, mikä sen tulisi olla, en osaa ottaa kantaa, sillä kukin voi kärsiä eri tavoin. Luulisi kuitenkin, että esim. uhrin myöhemmät terapiakulut jne. voisi nekin yrittää periä tekijältä, eikä jättää yhteiskunnan maksettavaksi. 2.500 euron korvaus vaikuttaa vähältä.

Ja olen noista terapiakuluistakin yhtä mieltä. Tosin tahtoo olla niin, että harvalla vankilaan joutuvalla on minkäänlaista maksukykyä ja ulosottovelat pitävät huolen, ettei sitä koskaan kannata hankkiakaan.

ratikkakuski kirjoitti:

Ja olen noista terapiakuluistakin yhtä mieltä. Tosin tahtoo olla niin, että harvalla vankilaan joutuvalla on minkäänlaista maksukykyä ja ulosottovelat pitävät huolen, ettei sitä koskaan kannata hankkiakaan.

Tekijän maksukyvystä riippuvat korvaukset taas johtavat amerikkalaiseen käytäntöön, jossa "liian kuumasta" kahvista vaaditaan ja saadaan miljoonien korvauksia ja taas siihen, että "uhreiksi" ruvetaan pyrkimään äkkirikastumisen toivossa. Ei voi olla tasapuolista, että jokin päälle kaatunut kahvi aiheuttaa jollekin toisessa paikassa 8 miljoonan kärsimykset kun taas toisessa se ei aiheuttaisi uhrilleen mitään kärsimyksiä.

Kyllähän se niin on, että monilta tekijöiltä ei ikinä korvauksia saa, mutta silti niitä pitäisi valtion periä ihan vain sen takia, että uhri tuntee saaneensa oikeutta. Ei maksukyvytönkään saa kuvitella voivansa tehdä mitä tahansa vain siksi, että on maksukyvytön.

"Miten arvottaa fyysistä tai henkistä kipua?"

Yksinkertaisesti niin että sen tahallinen aiheuttaminen toiselle ihmiselle syyttä on väärin. Se on arvo - koskemattomuus ja oikeus turvaan. Sitä ei tarvi rahallistaa vaan todeta että tämä arvo on ja siitä pidetään kiinni ja joka tätä arvoa loukkaa saa rangaistuksen joka on "tuntuva" - ja toisaalta joka kompensoi uhrin menetystä jollain tasolla. Käytännössä se mikä on "tuntuva" on riippuvainen kuka tekee ja mikä hänelle on tärkeää ja missä mittakaavassa.

"Onko varkauden arvolla merkitystä? Entä varastetaanko valtiolta vai yksityiseltä kansalaiselta?"

Mielestäni oleellisinta olisi kysyä että mikä motiivi ja tarve varkaudelle olisi - tai se on myös olennainen asia.

Case 1: Otetaan vaikka tilanne jossa köyhä asuu kunnassa jossa ei ole toimivaa hammaslääkäripalvelua. Hänellä on risat hampaat, ei saa lainaa (tai laina romuttaisi hänen huteran taloutensa) ja siispä hän varastaa rahaa joilla korjauttaa hampaansa. Tällöin mielestäni rikoksen määrä on vähäinen - koska tarve rahalle on selkeä. Tällöin itse antaisin tuomioksi muutaman satasen sakon ja uhreille korvattaisiin rahallinen osuus valtiolta. Terveydenhuollollinen aspekti oli hoitamatta ja yksilö puolusti - väärin keinoin mutta oikeutetusti - terveyttään.

Case 2: R-kioskin täti varastaa kolme ässäarpaa. Mielestäni teko on suhteessa jo melkoisen törkeä. R-kioskin tätillä on työpaikka jolla tulee varmasti toimeen, varastaminen on hänelle iilimatomaista hyväksikäyttöä jolla hän pyrkii saamaan jotain yli sen mikä on kohtuullista. Mikään olennainen asia hänen elämässään ei oikeuta pienimmässäkään määrin varkautta - siispä hän on yksiselitteisesti jo rikollinen.

Menisin tässä jopa niin pitkälle että katson keneltä varastetaan. Sinuhe Egyptiläisessä sanottiin : "Mestarini, tiedäthän että orjan tehtävä on varastaa isännältään, ei liikaa - mutta tarpeeseensa niin ettei siitä isännälle koidu kohtuutonta haittaa."

Ei ehkä kirjaimellisesti mutta ajatus tuossakin on.

"10000 nuuskarasiaa aiheuttaa yhden ihmisen kuoleman niin jälkimmäinen."

Pakotetaanko nuuskaaja käyttämään roinaansa?

Ei pakoteta. Uhria ei ole vaikka kuolemantapauksia tulisi koska "uhri" on itse valinnut tiensä. On tekopyhää vedota tappavuuteen niin kauan kuin lailliset päihteet niittavat niin palon porukkaa kuin niittaavat - tai vaihtoehtoisesti sitten Alkon johto - kenties koko hallitus jäsenineen takautuvasti - pitäisi kokonaisuudessaan laittaa liki 100000 murhasyytteeseen (alkoholin jakelu on hyvin harkittua toimintaa ja alkoholin tappavuus on tunnettu fakta. Teko on tahallinen ja jatkettu eikä siihen ole edes pyritty puuttumaan.).

Jos taas kyse on siitä että päihteen käyttäjä päättää itse käyttääkö vai ei niin silloin asialla ei ole myyjän kannalta merkitystä - kovien huumausaineiden myyjiäkään ei syytetä kuolemantuottamuksista elleivät he ole erikseen myyneet tahallaan tappavaa kamaa.

UPDATE_8577284 kirjoitti:

"10000 nuuskarasiaa aiheuttaa yhden ihmisen kuoleman niin jälkimmäinen."

Pakotetaanko nuuskaaja käyttämään roinaansa?

Ei pakoteta. Uhria ei ole vaikka kuolemantapauksia tulisi koska "uhri" on itse valinnut tiensä. On tekopyhää vedota tappavuuteen niin kauan kuin lailliset päihteet niittavat niin palon porukkaa kuin niittaavat - tai vaihtoehtoisesti sitten Alkon johto - kenties koko hallitus jäsenineen takautuvasti - pitäisi kokonaisuudessaan laittaa liki 100000 murhasyytteeseen (alkoholin jakelu on hyvin harkittua toimintaa ja alkoholin tappavuus on tunnettu fakta. Teko on tahallinen ja jatkettu eikä siihen ole edes pyritty puuttumaan.).

Jos taas kyse on siitä että päihteen käyttäjä päättää itse käyttääkö vai ei niin silloin asialla ei ole myyjän kannalta merkitystä - kovien huumausaineiden myyjiäkään ei syytetä kuolemantuottamuksista elleivät he ole erikseen myyneet tahallaan tappavaa kamaa.

ehdotus - siis toi alkoholijohtajien syyte. Eli ei mulla henk. koht. ole sen lämpimämpi suhde nuuskaan, alkoholiin tai muihin kemikaaleihin.

Mut sen et vastuu olis vain käyttäjän on musta aikas mielenkiintoinen ajatus. Sillä tietämyksellä mikä ihmisillä on aivoistaan ja vaikuttamiseen, on aika ylimielistä lähteä kaatamaan syyllisyys vain käyttäjän niskoille. Minusta on luonnollisempaa lähteä siitä oletuksesta että meihin voi vaikuttaa - tai muuten kaikki mainostaminen
on turhaa - ja siksi myyjä, jakelija tms. on tietoisesti vastuussa.