Eli.. Kaikki te, jotka internetin kautta olette puolisonne tavanneet ja vieläkin onnellisesti yhdessä, olisin todella onnessani jos kertoisitte, missä olette tavanneet, miten kaikki lähti liikkeelle, miten olette toisiinne yhteyksissä, asutteko jo peräti samassa maassa/kaupungissa/kodissa ja mitä vaikeuksia suhteessanne on ollut?
Pelkäänpä, että tunteiden sanelemana minun on pikku pakko matkustaa uudeksi vuodeksi britteihin, ja haluaisinkin kuulla nyt kaikennäköisiä kokemuksia todellisista kaukosuhteista ja niiden etenemisistä?
Kiitos ja kukkanen tarinansa kertoneille!
Pelkäänpä, että tunteiden sanelemana minun on pikku pakko matkustaa uudeksi vuodeksi britteihin, ja haluaisinkin kuulla nyt kaikennäköisiä kokemuksia todellisista kaukosuhteista ja niiden etenemisistä?
Kiitos ja kukkanen tarinansa kertoneille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mies ja minä tunsimme toisemme livenäkin ennestään, emme kovin läheisesti. Hän lähti pitkälle työmatkalle ulkomaille ja tuli lähetettyä muutama sähköposti kuulumisia. Juttu lähti luistamaan ja rupesimme kirjeenvaihtoon, pikkuhiljaa tulimme läheisemmiksi ja ihastuimme. Kun hän tuli lomalle, ryhdyimme seurustelemaan.
Miehen työ ulkomailla jatkui vielä yli vuoden ja lomat olivat harvassa. Ikävä oli kova, mutta sähköpostin varassa sitä jaksettiin. Aikanaan mies palasi Suomeen ja samalle paikkakunnalle jolla molemmat alunperinkin asuimme. Onnellista yhteiseloa on nyt takana jo lähes 10 vuotta.
Mitään vakavia vaikeuksia ei ole missään vaiheessa ollut, mitä nyt pientä riitaa joskus harvoin.
Niin että sähköposti on tärkeä etäsuhteen ylläpidossa, toki perinteinen paperikirjekin käy mutta on hitaampi ja siksi keskustelut ovat erilaisia. Siinä tulee mitatuksi suhteen perusta: jos se perustuu vain seksiin tms niin pelkkää kirjoittelua ei jaksa kovin pitkään. Jos pari on muutenkin samalla aallonpituudella niin uutta kiinnostavaa keskustelua syntyy koko ajan, joten pari ei etäänny toisistaan henkisesti vaikka fyysisesti joutuukin olemaan erossa.
Eli onnea vaan sinullekin, kyllä se voi onnistua vaikka alussa joutuu olemaan netin varassa.
Minulla oli aiemmin kaukosuhde. Mies oli ulkomaalainen ja kävi Suomessa työmatkoilla, tapasin hänen oman työni kautta. Mutta se suhde alkoi siis ihan perinteisellä tavalla, ilman internettiä.
Seurustelu hoitui sitten myöhemmin sähköpostitse kun oltiin eri maissa. Viikko, pari kerrallaan saatiin olla yhdessä tiiviisti ja sitten taas pari kolme kuukautta erossa. Sitä kesti pari vuotta. Suhde oli ihan vakava ja olin aikeissa muuttaa hänen maahansa.
Suhde kuitenkin kaatui ihan muista syistä kuin etäisyyden vuoksi - tai tavallaan sitä etäisyyttä tuntui olevan liikaa silloinkin kun oltiin yhdessä. Ehkä fyysisen etäisyyden takia emme huomanneet aikaisemmin että suurempi etäisyys olikin elämänkatsomusten ja myös toisiimme kohdistuneiden odotusten välillä. Erosimme ihan ystävällisissä väleissä.
Itse tapasin poikaystäväni netin kautta, ja hän on Yhdysvalloista. Ensin tietysti messengerissä ja emaililla juteltiin, sitten puhelimitse. Olemme tavanneet nyt vuoden aikana 3 kertaa....itse olen ollut siellä 5 viikkoa ja hän on ollut täällä 3kk. Soitellen ja mailaillenhan mennään nyt kun olemme taas erossa.
Minun onnekseni minulla on suomalainen kaveri joka asuu samassa kaupungissa kuin poikaystäväni, eli JOS jotain olisi sattunut, oli minulla joku kenelle soittaa tai kenen luo mennä.