Jos tyttö lähtee mielellään treffeille, muttei halua kuitenkaan mitään erityisiä paineita, niin mikä ei tuo liikaa paineita.
Ensitreffeillä jos vien hänet syömään, onko se liian painostavaa? Entä jos heti tavatessa annan yhden pienen kukkasen (en mitään punaista ruusua, niistä täällä on jo puhuttu)?
Saa myös heittää parempia vinkkejä tekemisten ja tekemisten suhteen, niistä ei oo koskaan haittaa.
Ensitreffeillä jos vien hänet syömään, onko se liian painostavaa? Entä jos heti tavatessa annan yhden pienen kukkasen (en mitään punaista ruusua, niistä täällä on jo puhuttu)?
Saa myös heittää parempia vinkkejä tekemisten ja tekemisten suhteen, niistä ei oo koskaan haittaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo tarkoittaa varmaankin, että tyttö haluaa aluksi enemmän kaverifiiliksellä treffeille, eli että liika romanttisuus ja sellainen pois. Kukkanen voi tässä tapauksessa siis olla liikaa, riippuu tietysti tytöstä. Itse en nimittäin siedä niitä kuin todella läheisiltä ihmisiltä, muuten alkaa ahdistaa. :) Varmaankin siis tyttö odottaa oppivansa susta paljon uutta treffeillä, näkee vähän minkälainen ihminen olet ja pidätte hauskaa kuin kaverit. Ettei tule paineita, että jutun on pakko johtaa johonkin. Sitten jos teillä on kivaa yhdessä ja tyttö tykkää susta, jatkossa tietysti eri tavalla. Toisaalta, ei sovi olla myöskään liian välinpitämätön, kuitenkin pitäisi kohdella kuin naista treffeillä kohdellaan... Vaikeaa, eikös? Pitäisi olla kaikkea yhtä aikaa. Sitä se aina on. :)
Onnea matkaan joka tapauksessa. Älä ainakaan ala puhua kihloista ekoilla treffeillä. ;)
Sitä virhettä en kyllä mee tekeen. Liikkuu mullakin jotain päässä;)
Kiitos hyvistä neuvoista. Otampa niistä taas opiksi.
Mutta sanoppa jotain, miten on hyvä pitää hauskaa kavereitten lailla. Kamujen kans yleensä kuunnellaan musaa, keskustellaan, menopäivinä otetaan vähän olutta ja lähetään baariin. Ei kuitenkaan tällainen tunnu oikeen sopivalta.
Onko sopivaa, jos menee vaikka leikkipuistoon kiikkuun? Entä mitä muuta.
Leikkipuisto kuulostaa kivalta, ja muutenkin olla vaikka ulkona kävelemässä ja jutella.
Jos menisitte ihan vain kahville? Kahvilla voi käydä niin kavereiden kuin treffiseurankin kanssa, saa kuitenkin olla paremmin kahdestaan kuin vaikka jossain baarissa. Alkoholia en tosiaankaan suosittele ekoille treffeille, menee varmaan aika helposti överiksi ja sitten ei ole kellään kivaa. Musiikin kuuntelu voisi olla muuten hyvä, mutta kun sitä varten pitäisi melkein olla jomman kumman kotona, eikä se taida sopia kuvioon. Ja kahvilaa valitessa kannattaa varmaankin mennä johonkin sellaiseen vähän "kotoisampaan" paikkaan eikä mihinkään viimeisen päälle kiiltävään, kamalan kalliiseen paikkaan. Tai riippuu tietysti myös siitä, kuinka "diivoja" olette. :)
Kahvittelua siis, ja jos sää ei ole ihan sietämätön, niin kävelyä ja vaikka sitä keinumista. :) Hmm, siis suht arkisia asioita, mutta kohtelu ystävällistä ja huomioonottavaa. Tuossa alempana olevassa nimimerkin "miesmies" kirjoituksessa oli tuo jostain ohimentävästä pensaasta napattu kukka, se olisi kyllä oikein hyvä, mutta tokkopa noita on tähän aikaan vuodesta.
Toivottavasti joku muu nainen kommentoisi tätä, kun voi olla että jollain on melkeinpä vastakkainen mielipide.
Itsestäni kahvilla käynti on vähän virallista. Leffassa ei ehdi juttelemaan filmiltä. Piknikki on ihan kiva, siinä voi syödä, jutella, mussuttaa hiljaisina hetkinä ruokaa. Jossakin voi tietysti käydä, joku tapahtuma missä voi kuljeksia ja välillä jutella antaa sopivasti hengähdystaukoa.
Ulkoaopittuja romanttisuuksia ei kannattane käyttää, eri asia jos tempaiset sen kukan vaikka ohimentävästä kukkapensaasta. Romanttiset eleet kun kummankin sydän luö samaan tahtiin. Toinen jos kiiruhtaa, paniikki voi iskeä ;-)
Kiitosta teille, jotka annoitte henkistä tukea.
H-hetki on nyt ohi ja meni ihan Ok (vissiin)? Paikka ja tekeminen keksittiin oikeen hyvä, missä voi pitää hauskaa kavereitten lailla ja viihtyä. Tosin se verottikin sitten toisiinsa tutustumista. Eli käteen ei niin kauheesti jääny. No lupa kysyä uudelleen johonkin kuitenki on saatu.
Sekavia ajatuksia. Hän ei selvästikään tällä hetkellä oikeen etsi mitään vakavampaa, ja sanookin sen kyllä. Itse puolestani kaipaisin jotain muutakin kuin kaveripohjalta hengailua. Niinpä oon aika ristiriitasissa tunnelmissa. Meneekö tämä homma aina näin ja tästä eteenpäin? Pitääkö vaan sinnikkäästi jatkaa, vai onko teillä jotain parempaa mielessä?
Noh, itselläni oli joitain kuukausia sitten vastaavanlainen tilanne. Itse en kaivannut mitään vakavampaa, mutta mies antoi ymmärtää että kyllä. Käytiin yhdessä kahvilla pari, kolme kertaa. Koko ajan tuntui, että mies tulee lähemmäs minua, mutta että minä olen vain kaveripohjalla liikkeellä. Pikkuisen ahdistuinkin tuosta, mutta päättäväisesti sitten ajattelin antaa mahdollisuuden, olin niin monta kertaa typerästi päästänyt hyviä tilaisuuksia menemään. Jotenkin hän sitten onnistui siinä, että kolmannella tai neljännellä (en muista tarkkaan) tapaamisella välillämme oli kipinöitä jo puolin ja toisin ja kun hän treffien lopuksi otti kosketuskontaktin ja -hups vaan- suuteli, en pistänyt yhtään pahakseni, päinvastoin. Ja niin en enää tosiaankaan ajatellut häntä vain kaverina. Hurjan intohimon syttymiseen meni vielä hetki, mutta nyt ollaan vieläkin kuin vastaihastuneita ja tosiaan yhä erittäin tyytyväisinä yhdessä, eikä siitä "kaveripohjasta" ole mitään jäänteitä, paitsi vakaa luottamus.
Ei siis ole ollenkaan mahdotonta, että tuosta vielä enemmän kehkeytyisi. Jos kerran sait luvan pyytää uudestaan jonnekin, olet hyvin jo vauhdissa. :) Mutta älä hirveästi vieläkään hätäile, voit vähitellen, huomaamatta lisätä sellaista kohteliaisuutta, "vihjailua" ja osoittaa kiinnostustasi. Jos ihan pelkkänä kaverina käyttäydyt, hän ei osaa kaivatakaan enempää. Hiljaa hyvä tulee, malta vielä mielesi, mutta älä ihan kokonaan pysähdy. (Taasko pitäisi olla kaikkea yhtäaikaa?) ;)
Onnea matkaan taas kerran. :)