Erosin hiljattain poikaystävästäni. Hän oli ja on edelleen mustasukkainen, masentunut ja väkivaltainen. Suhteemme aikana hän ehti kuristaa minua, uhkailla väkivallalla, tehdä mustelmia puristamalla, kampata ja henkistä väkivaltaa oli ihan laidasta laitaan. Henkisellä väkivallalla kaikki väkivaltaisuudet alkoivatkin. Viimeinen niitti minulle oli, kun meille tuli riitaa ja exäni uhkasi tappaa minut. Sen jälkeen lähdin yhteisestä asunnostamme turvakotiin jossa olin kunnes sain oman asunnon. Tästä tappouhkauksesta on nyt n. 1,5kk. Muutin pois yhteisestä kodistammme ja nyt minulla on oma koti. Edelleen olen silti hyvin katkera exälleni kaikesta mitä hän on minulle pahaa tehnyt. Hän ei edes kadu mitään tekemäänsä vaan syyttää minua ja keksii aina oikeutuksia teoilleen, vaikka eihän väkivaltaisuudelle ole mitään oikeutusta. Milloin olen ollut ärsyttävä, vittumainen tai hänellä on ollut vaikea lapsuus tai stressiä ja plaaplaa... Ei täällä ole helppoa kenelläkään. Huomenna olen menossa tapaamaan ihmisiä rikosuhripäivystyksestä ja saan luultavasti oman tukihenkilön. Olen päättänyt tehdä exästäni rikosilmoituksen.
JÄnnittää ja pelottaakin
Kissa-Liisa
9739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onnea ja hyvä, olet toiminut viisaasti. Teillä ei lapsia? Olet reippaasti auttanut itseäsi, toivottavasti ex ymmärtää auttaa itseään,ja katsoa sisäänsä.
Saako kysyä millaista oli asua turvakodissa? Itselle voi tulla tarpeen Vielä vaikken olisi ikinä uskonut. Samat oireet...
Ei meillä ole lapsia, onneksi. Se olisi tehnyt jo valmiiksi vaikeasta erosta vieläkin vaikeamman. Itse koin turvakodissa asuminen erittäin hyvänä jaksona. Se oli täysin kodinomainen, rauhallinen ja turvallinen ympäristö. Aamusta myöhään yöhön oli aina joku päivystämässä jos vaikka tarvitsi jotain tai halusi vaikka vain jutella. Minulla oli keskusteluja työntekijöiden kanssa jotka ovat erikoistuneet toimimaan tällaisissa tilanteissa. Tuntui hyvältä etten jäänyt asian kanssa yksin ja pystyin keskustelujen myötä saamaan kuvan väkivallasta ilmiönä. Eihän se turvakoti tietenkään omaa kotia voita, mutta kyllä se voittaa väkivaltaisen miehen kanssa asumisen 100-0. Minusta tuntui turvakotiin muuttaessani että mikä vain on parempi kuin jäädä yhteiseen kotiimme. Jos sinusta tuntuu ettet voi elää yhteisessä kodissanne turvassa ja hyvillä mielin, muuta pois. Tiedän että se on helpompi sanoa kuin tehdä mutta on se sen arvoista. Vaikeaksi lähtemisen tekee se kun ei haluaisi luopua niistä hyvistä asioista, joita kuitenkin on myös väkivaltaisissa parisuhteissa. Ensimmäisten päivien jälkeen kun olin muuttanut yhteisestä kodista pois, kysyin itseltäni miksi en tehnyt tätä aikaisemmin.
Tsemppiä :)
tukihenkilöltä, miten saat itsestäsi pois tuon katkeruuden ex-poikaystävääsi kohtaan.
Ainakin lieventää sitä.
Tosiasia on se, ettei hän tule myöntämään virheitään.
Exäsi kuulostaa narsistilta.
Saattaahan hän narsistikin olla, en tiedä enkä ala veikkaamaan. En ole lääkäri enkä voi täten tehdä diagnooseja. Nyt hänestä on tehty rikosilmoituskin joten jään odottamaan kutsua kuulusteluun.
kerron oman tarinan,menin juuri hiljain naimisiin. Olen ollut vasta 2 kk naimisissa ja nyt yhtä helvettiä. Mies on selvinpäin ihana,kiltti ja kaikkee mutta kun se ottaa niin tässä muutaman kerran se löin,pahoinpiteli ja kuristi. En silloin viellä mennyt poliisille. Mutta seuraavalla kerralla se oli jo pahempi. Olin parvekkeella tupakalla ja hän ei päässyt sinne kun pidin ovea kiinni. Hän löi nyrkin ikkunasta läpi ja yritti kuristaa minua sieltä käsin. kun tulin parvekkeeltä pois väkivalta jatkui. menin vessaan lukkojen taakse suojaan ja soitin hätä numeroon poliisille.... juoksin ulos mies perässä,mies viellä kehtasi ulkona kuristaa ja väittää poliisille että minä olin kuristanut ja kaikkea mies huusi minulle ulkona vaikka mitä "taoan sut ku pääset pois" "sun äitis oli huora" "sä olet yks huora paska"... jne vaikka mitä hän otti minun kuolleen äitini jopa siihen seka mellaskaan mukaan.
Se on minulle kova pala. Joten... suosittelen vakavastii tee rikosilmoitus,niin tein minäkin. merkintä siitä tulee,mutta se on oikein niille jotka kehtaa hakata naisia!
Todella hyvä että teit sen rikosilmoituksen. Aivan oikein teit, ei tuollaisia rassukoita tarvitse eikä kannatakaan alkaa suojelemaan. Minunkin ex-mieheni käytti sellaisia minulle kipeitä asioita aseena minua vastaan suhteemme aikana ja vielä sen jälkeenkin, selvää henkistä väkivaltaa. Muuttuiko miehesi väkivaltaiseksi häidenne jälkeen vai oliko jotain jo ennen naimisiinmenoa?
Hän oli jo hiaman ennen häitä ärhäkkä muttei lyönyt tai mitään mutta häiden jälkeen vasta uskalsi yrittää onneaan,mutta nyt on kroppa kunossa mutta sielu paskana minkäs teet. Mahdollisuuden annoin ehtona oli että jos koskee vielä väkivaltaisesti niin hänelle tulee poliisin toimesta lähestymiskielto ja avioero. nyt on kyllä ollut ihan kunossa onneksi,mutta eis itä koskaan tiedä mitä käy! en kyllä toivokkaan moista käytöstä enää häneltä. Sitä luulee ihmisestä kaikenlaista hyvää,ettei voi ajatella mitään pahaa tai huonoa esim. juuri tätä väkivaltaisuutta tai muuta.sitä osaa olla niin sokee rakastunenaan,mutta sitten kun sen huomaa se sattuu aika paljon.
Aina naisesta löytyy muka syy, jos lyödä pitää. Minun exä sai vuosien aikana minut uskomaan siihen, että töniminen, hiuksista repiminen, naamalle sylkeminen, lyöminen oli minun syytä.
Kaksikymmentä vuotta se mies vei elämästäni.. ja voin sanoa, että vieläkin olen katkera neljä vuotta eron jälkeenkin kadun menetettyjä vuosia, joina olisin voinut jonku toisen silmissä olla arvostettu ja rakastettu ihminen..
Miten selviän,kun en ole koskaan saanut apua tai käsitellä sitä julmuutta jota osakseni sain. Onneksi sinä saat apua. Ystävä lupasi, että voisin päästä käymään hänen kanssaa kun tulen helsikiin johonkin auttavaan tahoon. Jos joku tietää mistä voisi saada apua vanhojen asioden käsittelyyn olisin kiitollinen.. Tsemppiä sinulle.