Lapset eivät ole turvassa edes omassa kodissaan.
Joka 10. vanhempi pahoinpitelee lapsiaan
Tutkittu juttu
32511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Jos joka kymmenes vanhempi pahoinpitelee lapsiaan, on oikeempi sanoa, että yhdeksässä kodissa kymmenestä lapset ovat turvassa.
sähän oot lukenu lyhyen matikan? Tää ei oo sun alaa selvästikään.
ja risat suomalaista ei raiskannut, tappanut tahi pahoinpidellyt toista immeistä.
Toi otsikko on väärä.
Jutussa lukee, että joka 10. lapsi pahoinpidellään, ja useimmiten pahoinpitelijä on oma vanhempi.
Jokaisella lapsella on lisäksi 2 vanhempaa, joten johtopäätös, että joka 10. vanhempi on pahoinpitelijä, menee erittäin paljon vikaan.
Tuotahan on aina tapahtunut, jos ei muuten niin kasvatuksen nimissä. Kuka vähemmän, ja kuka enemmän.
Positiivista on se, että ollaan menty parempaan suuntaan, ja määrät vähenee.
Ei tarvi varmaan muistella kuin jotain 70-lukua niin silloin oli varmaan että joka 3:s vanhempi pahoinpitelee. Siitä 15v taaksepäin, niin oli että joka toinen tai melkein kaikki. Pahoinpitely oli myös raaempaa, ja silloin nahkavyöt viuhui, ja nyrkki heilui niin että verta tuli.
Niin että mitään uutta tuossa ei ole, mutta hyvää on se että sitä saadaan koko ajan vähenemään päin, eikä itse pahoinpitelykään ole niin raakaa, kun porukka ei uskalla ihan niin vapaasti päästellä meneen, kun se on nykyään kriminalisoitu.
Pirun hyvä juttu. Itselläni ei ole tuo ollut ikinä kasvatusmetodina vaikka huonohermoinen olenkin. Mulla ei vaan jostain syystä mene lasten kanssa hermot, enkä välitä yhtään vaikka ne kaataisi maidot sohvalle tms. Lapset nyt on sellaisia, ja tuo kuuluu asiaan. Mä olen niin laiska etten jaksa stressata tuollaisista asioista yhtään. Niin eikä mun tarvi alistaa tai tms lapsia.
Suunta on parempi ja se on hyvä. Vieläkin kyllä sitä valitettavasti tapahtuu. Tiedän jopa lastenhoitajan joka ihmetteli mulle kerran, kun lapsi oli tehnyt jotain että miksi minä en anna sille tukkapöllyä tai nippuria, hän kyllä olis jo antanut. Haloo.. en viitsi mokomasta asiasta. Sitten ihmetytti etteikö toinen käsittänyt että myös noi luetaan pahoinpitelyksi. Onkohan noita enemmänkin.. taitaa olla?
Ei kuule varmana ole tapahtunut. Ei tarvi uskoa jokaista huhupuhetta.
Ei tää ole mikään uskontojuttu jossa joudutaan oleen mielikuvituksen varassa.
Itse olen kokenut 70-luvun väkivaltaa, ja päässyt seuraamaan vierestä kavereitteni kotielämää. Oli siellä kamalia tapauksia, ja hirveintä oli se ettei niitä lapsia ikinä saatu turvaan mihinkään, kun silloin kumarreltiin titteleitä vielä enemmän. Hyväpalkkainen ja arvostetussa virassa oleva ei taatusti lapsiaan hakkaa.. "se vittumainen kakara on kuiteski saanut turpaansa koulussa ja syyttää isäänsä jotta saisi kiristettyä lisää viikkorahaa tms"
Siitä aikaisempia juttuja on monin eri tavoin dokumetoitu niin hyvin ettei tarvi huhupuheiden varassa olla.
sitten suuttui lapsille, omille kultamussukoilleen? Mä ajattelin, et tota tapahtuu vaan elokuvissa!?
Ei minulla mitään lähteitä tai linkkejä ole, mutta minä kyllä uskon samoin kuin papeete: ennen oli ihan normia kurittaa fyysisesti ja lisäksi ajateltiin että jos menestyvä, niin muutenkin hyvä.
Onhan noita esimerkkejä, kansakunnan kaapin päällä on nyrkki viuhunut ja kuppia kallisteltu.
Esimerkiksi Veikko Hursti. Mitäpä luulette, jos poikansa olisi hakenut apua pahoinpiteluun. Olisko uskottu poikaa jos isä olisi kiistänyt? [On toki aina sekin mahdollisuus että poika valehtekee väkivallasta näin isänsä kuoltua, mutta en oikein keksi syytä moiseen.]
Voi herrajumala tuota tietämättömyyttä ja sinisilmäisyyttä. Melkein jo siitä menee hermot. ;-)
Eyec - koita vähän ottaa maailmasta selvää. Lue vaikka historiaa, romaaneja (ihmisten kuvauksia elämistään); aloita vaikka täältä
http://www.ihmisoikeudet.net/oikeudellinen-kehitys/lapsen-oikeuksien-sopimuksen-historia.
Tämä nyt ei ole tiukkaa historiaa (siis tiedettä), mutta on totuuspohjainen:
Eevan Tyttaret: Eurooppalaisen Naisen, Lapsen Ja Perheen Historia
Tuo on todella vakava ja iso ongelma.
Laki on laki enkä ole fyysisen kurittamisen puolella, mutta toisinaan saattaa olla niin, että liikaa huomiota menee tavallaan pikkujuttuihin.
Minulle tuli ennen työn merkeissä ilmoituksia tai miksi niitä sanoisi. Niissä oli joo ihan aihetta sinänsä, siis lakia oli kyllä rikottu esimerkiksi tukkapöllyn muodossa.
Mutta samalla, ehkä vanhanaikaisuuttani, mietin että onko tässä nyt oikeasti ihan tämän tason setvittelylle tarvetta. Ja jos ihan perustukkaplllyjä setvitään viranomaisteitse, niin kuka ja missä hoitaa niitä oikeasti lapsen traumatisoivia väkivaltajuttuja.
Siis rangaistuksenakaan ei saisi käyttää väkivaltaa, ei lievääkään, sen sanoo laki ja minulla ihmiskäsitys. Mutta toisaalta, se on lapsen näkökulmasta tiedossa tai hmm ennustettava asia. Siis normaalissa perheessä säännöt on sovittu ja kun niitä rikotaan niin seuraa vaikka huomautus, toinen huomautus, jäähy jne. Edelleen en puolustele mutta jos on vaikka rautatie lähellä tai vikureita ravureita aitauksessa eikä saisi mennä sinne, niin ehkä joskus on pienempi paha tai ainakin voi jotenkin ymmärtää sen fyysisenkin teon kasvatuksellisena.
Mutta jos on lievääkin väkivaltaa joka johtuu ihan siitä että äidillä tai isällä on paha päivä, sen täytyy olla kamalaa! Vaikka se fyysinen kipu olisi pieni. Ei ehkä tule uni, ei maistu ruoka, pelottaa kertoa asioista, ei uskalla olla asioista oikein mitään mieltä.
Keskustelkaa vanhemmat näistä asioista rohkeasti, kritisoikaa toisianne jos fyysisen koskemattomuuden rajoja rikotaan ja kertokaa toki viranomaisille. Mutta älkää sitoko resursseja keksittyihin juttuihin, niin moni eroperheen vanhempi raportoi ties mitä joka ei ehkä sitten kuitenkaan ole ihan kuten väitetään. Silloin sitoutuu rajallisia resursseja vääriin juttuihin ja jokin oikeasti akuutti juttu jää ehkä setvimättä.
Minulla kun esimerkiksi on työn puolesta niin, että jos alaikäistä koskevan lastensuojelullista toimenpidettä vaativan seikan tietooni saan, niin minun on siitä ilmoitus tehtävä joko omalla nimellä tai esimiehen kautta. Ja jos minulle fyysisestä väkivallasta raportoidaan, niin se on sitten vietävä eteenpäin. En näitä juttuja tutki enkä varsinkaan ole mikään tuomari, mutta joskus tuntuu että voi luoja jos järjestelmä setvii päivät sitä kuinka Rva Aho tempaisi lelupaketin lapsensa käsistä kaupassa niin, että lapsen sormiin ehkä sattui ja samalla on se kaikki hirvittävän paha siellä jossain ihan muualla kuin pihoissa ja marketeissa.
Julkaisun mukaan pahoinpitelyllä on monia muotoja, kuten läimäytykset, lyömiset, hakkaamiset, polttamiset, raiskaus, pornografialle altistaminen, mutta myös heitteillejättö tai henkinen pahoinpitely kuten lapsen saaminen tuntemaan itsensä arvottomaksi tai ei-halutuksi.
kaikki kulkee sykleissä. Joskus väkivalta-trendi on ykköaihe sitä nähdään kaikessa ja kaikkialla. Ei sen etteikö ongelmen vähähättelykään hyväksi ole, mut suuret tunteet jättää äkkiä terveen järjen ja hautaa miljoona tärkeämpää/merkittävämpää asiaa alleen. Ehkä meihin ei mahdu kuin yksi ismi kerrallaan.
Ja siinä omassa arjen vanhemmuudessa, pidättäytykää ihmiset niistä läimäytyksistä ja muista lievistäkin jutuista. Käyttäkää rangaistuksena jäähyä ja koittakaa kaivaa lepoa ja taukoa itselle, jos huomaatte että pinna alkaa kiristyä.
Ja kuten papeete tuolla jo sanoi, niin lapset nyt on lapsia, ei pidä vaatia aikuisen otteita lapselta.
Mutta just nämä esimerkiksi: "pornografialle altistaminen, mutta myös heitteillejättö tai henkinen pahoinpitely"; nämä on niitä jotka voi vammauttaa lapsen henkisesti, tehdä lukkoja kasvulle, eikä niihin välttämättä osata puuttua. Osin siksi että järjestelmässä on puutteita, osin siksi että viranomaisten aika menee niissä mun ex antoi lapselle tukkapöllyä -jutuissa.
Voiko 'tuntumisiin' luottaa?
Nyt on vissiin menossa narsismista epäilyn aika. Ainakin eroperheissä se eksä on vähän helkkarin usein yllättäen narsisti. Jep...
Ja toinen uskoakseni suhteettoman paljon huomiota saava ongelma on pedofilia. Siinä mielessä saa ollakin esillä, että tietoisuus lisää juttujen esiin tuloa. Mutta samalla ongelmana on se, että aiheettomankin epäilyn tutkiminen saattaa vahingoitaa lasta ja/tai välejä lapsen ja tärkeän aikuisne välillä.
Edelleenkään en hyysää, en pedofiileja enkä narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä, mutta ilmoitusten ja esimerkiksi lehtikirjoittelun määrä seuraa ehkä enemmän trendejä kuin ilmiöiden todellista yleisyyttä yhteiskunnassa.
Pedofilia/insestijuttujen ja ilmiön laaja käsittely julkisuudessa voi kyllä _ehkä_ eheyttää jo aikuistuneita uhreja tai saada heidät hakemaan apua vaikak tapahtumista onkin kauan. Siinä mielessä on ehkä hyväkin trendi.
Narsismin vatvominen taas on usein vastuunpakoilua; ei tarvitse miettiä omaa toimintaansa tai muuttaa suhteen dynamiikka, kun pelaa vain sitkeästi narsistikortin.
kiinni toisissaan. Tunteet lienevät ihan yhtä aitoja kuin järjelliset ajatukset tai unet - kaikki kuitenkin tapahtuu meidän päässämme. Voiko luottaa - sen jokainen määrittäköön itse - tapauskohtaisesti.
miten sen voi erottaa muista päänsisäisistä tapahtumista ja yksipuolisesti tuomita harhaksi, kuten ateistit tekevät?
Kumpikinhan kieltää suurimman osan ihmisen hahmottamista jumalista joka tapauksessa.
että heillä olisi Jumalia? Eivätkö ateistit pääasiassa keskity riistämään toisten "Jumalharhaa". Ovatko he kateellisia vai miksi näin?
Ja narsismiepäillyissä saa äkkiä kannatusta, koska määkin tunnen sellasen ja toi tuntuu niin tutulta.
Pahinta tietenkin on et viranomaisetkin ovat vain ihmisiä ja ovat samaisille trendeille alttiita. Jos yleinen ilmapiiri on pedo-vastainen niin äkkiä lainsäätäjä tms. viranomainenkin on - huolimatta yrityksistä olla objektiivinen.
Vaikka tietoisuus toki voi ja lisää varmasti esiin tuloa saattaa se myös luoda niitä. Joskus pelkkä mielikuvitushemmo saapi aikaan itsemurha-aallon. Tai terapiassa huomaa kuinka ongelmallinen mun lapsuuteni olikaan ja siitä kaikki johtuu - vaik joskus toki johtuukin.
Vastuunpakoilua - joo. Jos ei tykkää peilikuvasta niin helpompi olla katsomatta. Ulkoistaminen on myös trendikästä.
Onko sillä väliä kiistääkö 3 000 000 vai vaikkapa 2 999 997 jumalaa?
Jos on hindu niin silloin allekirjoittaa melkoisen hässähällisen sitä taivaallista populaa, mutta monoteististen uskontojen seuraajat pitävät tätä koko rypästä harhana.
Eikö se, että pitää jonkun toisen pyhäksi kokemaa harhana, ole sama mekanismi riippumatta siitä onko itsellä "kiinnitys" johonkin ideologiaan? Eikö monesta uskonnosta seuraa se, että on myös käsitys "väärästä" uskosta? Eikö väärä usko tarkoita juurikin toisen omaksuman ideologian ja toisen pyhänä pitänän hahmon pyhyyden kiistämistä?
on henkilökohtainen kokemus eikä sitä voi noin määritellä ryhmien kautta.
En tiedä, millä oikeudella kukaan voi kiistää toisen uskoa ja väittää sitä harhaksi. Entä, jos kertoisin unistani? Ei niitäkään voi konkreettisesti todistaa olemassaoleviksi.
Mihin ateisti uskoo vai keskittyykö ateisti ainoastaan riistämään toisen uskoa?
jos ei toisten uskontojen pitämiseen harhana?
sama asia kuin jumaluuteen uskominen tai omiin uniin uskominen.
Eikö lähetystyössä ole kuitenkin kyseessä sellaisen ihmisen/järjestön toiminta, joka on uskossa?
Ja jos oman uskonnon nimissä mennään toisen uskon valinneiden (tai siihen sosiaalistettujen) keskuuteen pyrkimyksenä saada nämä vaihtamaan uskonnolista katsantakantaansa, niin mihin tämä mahtaa perustua jos ei siihen, että tämä toinen uskonto nähdään vääränä?
Jos mikä tahansa uskonto kelpaa niin miksi lähetystyö? Miksi eri uskontokunnat?
voi kokea uskontunnetta. Minä en tiedä lähetystyöstä mitään, en ole siitä kiinnostunut, en kanna siitä vastuuta muiden puolesta - silti uskon jumaluuden olemassaoloon.
En tunne kollektiivista syyllisyyttä asiasta, johon en ole osallinen. Jos jumaluuteen uskova on ateistin mielestä osavastuussa lähetystyön (oletetusta) pahuudesta, niin millä logiikalla?
viime kädessä uskoa. Uskomme sitten aistiemme tai muiden mittalaitteiden tuottamaan aineistoon. Omassa uskossani täytyy edes jotenkin havainnot ja mittaukset yhtyä toisiinsa - tai ainakin täytyy selittää miksi ne eivät sovi. Uskominen johonkin mikä lähtökohtaisesti asetetaan mahdottomaksi todistaa ei taasen minusta ansaitse palstatilaa. Tulevat todistamiset - niille on minusta hyvä jättää ovi auki, mut raon koko riippuu tapauksesta.
Toisten ihmisten kanssa keskustellessa täytyy asettaa omat uskonnot laittaa rinnakkain ja miettiä mihin yhdessä uskomme. Jos näkemykset eivät sovi yksiin ei kumpikaan silti voi väittää omaavansa oikeaa tietoa. Jos kummankin mittaukset kuitenkin tukevat vain toista uskontoa on hämmästyttävää - ei kuitenkaan tuomittavaa - että todisteista huolimatta pitää kiinni kannastaan. Tosin aina voidaan väitellä mittauksista ja niiden todellisuudesta.
Mutta tämäkin on vain minun uskontoni.
ainakin 3 miestä jotka ovat pedofiilejä. yksi näistä on linnassa (vain) ollut.
Toinen kuoli viimetorstainan syöpään ja voisin tanssia haudalla, jos pystyisin menemään siihen kolkaan Suomea jossa se on asunut viimeiset 20 vuotta. Mutta en pysty: se osa Suomea on minulle harmaata aluetta; ei ole edes olemassa. Ja sinne alueelle en siis edes mene.
Ei sillä tosiaankaan ollut uskonnon/Jumalan kanssa juuri mitään toimintaa - liekö nytkään.
Tavoitteena oli toisten maiden alistaminen ja niiden rikkauksista hyötyminen. VÄKIVALLALLA yleensä.
Lukekaapa vaikka mitä belgialaiset teki Kongossa. Jumalan nimissä.
Toi otsikko on väärä. Jutussa lukee, että joka 10. lapsi pahoinpidellään, ja useimmiten pahoinpitelijä on oma vanhempi.
Jokaisella lapsella on lisäksi 2 vanhempaa, joten johtopäätös, että joka 10. vanhempi on pahoinpitelijä, menee erittäin paljon vikaan.