Kun käy näitä ketjuja läpi ei voi muuta kuin ihmetellä miksi ihmiset riutuvat tällaisissa liitoissa.
Onko tervettä elää epäluulossa ja tarkkailla puolison käytöstä koko ajan vähän epäluuloisesti?
Mitä ihmettä te saatte tämän kaltaisista liitoista?
Lukekaa nyt itsekin, yksi tutkii vaimonsa pikkuhousuja, toiset teettää dna testejä lapsistaan, osa tarkkailee kännykkää ja nettiä, listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Kertokaa nyt minulle miksi yleensä haluatte jatkaa siinä liitossa jos teillä on noin huono olo koko ajan?
Miksi vingutte täällä epäluulojanne ja huonoa oloanne, miksi ette ota ja lähde siitä liitosta kun se puoliso aiheuttaa teille noin suurta ahdistusta?
Haluaisin ihan oikeasti tietää mistä tämä johtuu, en halua vastauksiksi mitään niitä normaaleja "haluan olla varma, miksi se pettäjä ei eroa jne" juttuja. Onko kyse yksinjäämisen pelosta vai taloudellisista näkökohdista vai mistä?
Pettäjien eroamattomuuden jotenkin ymmärrän, saattaahan heillä olla ihan suhtkoht hyvä siinä vakiliitossa olla ja kaupan päälle saavat sitten kakkoseltaan sen mikä omasta liitosta puuttuu.
Onko tervettä elää epäluulossa ja tarkkailla puolison käytöstä koko ajan vähän epäluuloisesti?
Mitä ihmettä te saatte tämän kaltaisista liitoista?
Lukekaa nyt itsekin, yksi tutkii vaimonsa pikkuhousuja, toiset teettää dna testejä lapsistaan, osa tarkkailee kännykkää ja nettiä, listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Kertokaa nyt minulle miksi yleensä haluatte jatkaa siinä liitossa jos teillä on noin huono olo koko ajan?
Miksi vingutte täällä epäluulojanne ja huonoa oloanne, miksi ette ota ja lähde siitä liitosta kun se puoliso aiheuttaa teille noin suurta ahdistusta?
Haluaisin ihan oikeasti tietää mistä tämä johtuu, en halua vastauksiksi mitään niitä normaaleja "haluan olla varma, miksi se pettäjä ei eroa jne" juttuja. Onko kyse yksinjäämisen pelosta vai taloudellisista näkökohdista vai mistä?
Pettäjien eroamattomuuden jotenkin ymmärrän, saattaahan heillä olla ihan suhtkoht hyvä siinä vakiliitossa olla ja kaupan päälle saavat sitten kakkoseltaan sen mikä omasta liitosta puuttuu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ainakin siksi että oikeasti haluan läväyttää paskat ja totuuden sille saatanan ämäälle päin näköä.
Ei taloudellisista syistä ei rakkaudesta ei omistamisenhalusta päinvastoin.
Lisäksi tässä on ollu hauskojakin hetkiä katsella miten toinen kaivaa kokoajan itteensä syvemmälle valheisiin.
Sairasta? ehkä ehkä ei.
Miksi et tee sitä nyt eli läväytä totuutta päin naamaa?
Miksi haluat kiusata itseäsi etkä anna itsesi jatkaa omaa elämääsi?
Sairasta, ehkä ei, mutta masokistisia piirteitä kyllä löytyy.
varmaan olet täältä palstalta lukenut petturi ei tunnusta koskaan, sen olen huomannut henk. koht. ja toisekseen multa puuttuu se viimenen 5% varmuudesta.
Masokismia? Ei ehkä enään tässä kasvaa itsekin ihmisenä kun ottaa opikseen ja pitää objektiivisen asenteen tapahtumiin.
Mustasukkaisuuttakaan ei enään ilmene ainakin ne tunteet (menettämisenpelko ja omistushalu) ovat kadonneet, joiden kerrotaan mustasukkaisuutta aiheuttavan.
typeryys. Olen aivan samaa mieltä kanssasi että täytyy lähteä, on pakko lähteä. Mutta itselläni ei ole varmaa tietoa pettääkö mies, vai olenko itse vain idiootti. Suhde ahdistaa, mutta samalla epäilen olenko jotenkin viallinen kun haluan rakkautta, hellyyttä, intohimoa, nautinnollista seksiä, kunnioitusta eikä kelpaa pelkästään mukava mies, joka tekee kotityöt, hoitaa lapsia, tarvittaessa pussaa ja välillä seksiäkin tarjoaa, ei käy baareissa ja muutenkin on ns. tossun alla...
En tutki puhelinta, en haistele kalssareita, en lue sähköpostiviesteja. Mutta olen helvetissä. Onko näiden epäilyksien takana halu että mies pettää ensimmäisenä ja silloin itse voin lähteä eikä sen kummempi tarvi ajatella olenko itse idiootti, kun olen ahdistunut suhteessani eikä miulle kelpaa mikään... Itse en voi lähtemällä (jos olenkin todellinen tyytymätön kusipää) satuttaa lapsia ja miestä, mutta jos se itse pettää niin asia on selvä silloin... Kai se on vastuun siirtämistä tai jotain... Tulipas purkautuminen. Mutta näin se vissiin on ainakin miulla... Hyvää mietittävää itselleni tästä vastauksestani sain...
Inhottavaa yleistää, mutta näkemykseni on, että useimmat ihmiset eivät elä järin tietoisesti.
Elämä rakennetaan pitkälti sen varaan, "mitä kuuluu tehdä" ilman että asioita ja ratkaisuja ajateltaisiin itse omista arvoista lähtöisin.
Kun elämä sitten on rakennettu juuri niin kuin "pitäisi", mutta siinä ei ole hyvä olla, aletaan etsiä tapoja kestää tilannetta. Sen sijaan, että herättäisiin miettimään, onko siinä elämässä ylipäätään säilyttämisen arvoisia juttuja.
Asioita, joiden avulla ihmiset kestävät elämäänsä, ovat esim. alkoholi, shoppaaminen, työnarkomania ja sivusuhteet.
Minusta tämä puolison kyttäily on yksi tällainen harraste, jolla saa mielensä hetkeksi pois pahasta olostaan. Tulee tunne, että "tekee asioille jotain".
Tuntuu hetken helpommalta, ja sitten taas paljon pahemmalta.
Elämänsä rakenteiden uudelleenarviointi on rankka juttu, ja siihen ei yleensä ryhdytä kuin pakon edessä. Moni ns "kriisin" kokenut on kriisitään onnellinen jälkeenpäin, koska se auttoi jättämään toimimattoman ja onnettoman elämän ja rakentamaan kokonaan uudenlaisen.
sä asian ilmaisit, olisin voinut itsekkin ton kirjottaa:) Onhan siis muitakin, jotka epäilee ns hyviä miehiä, mutta se jokin vaan kalvaa ja näyttöä haluun minäkin!
että epäilyä ja "tutkintaa" harrastava on yleensä peittämässä sillä omaa huonoa oloaan tai toimimatonta suhdettaan?
Mitä sä muuten olet mieltä vaistosta joka kertoo kokoajan että sua vedetään höplästä ja silti mitään todisteita siihen ei ole? Ihan kiinnostuksesta kyselen, kun sulla on yleensä hyviä vastauksia ja kirjoituksia täällä:)
että puolisonsa puuhia kyttäilevä voi pahoin ja sen sijaan, että tekisi asialle jotain, purkaa ahdistustaan kyttäilyyn.
Voi olla, että hän voi pahoin siksi, että vaistoaa jotain olevan pielessä. Ja varmasti paljonkin on suhteessa pielessä, jos tuntuu siltä että toinen huijaa.
Välttämättä puolisolla ei kuitenkaan ole suhdetta toiseen. Tässä tapauksessahan on aivan älytöntä etsiä siitä todisteita ja selittää itselleen, että asiat jotenkin ratkeaisivat, jos todisteita löytyy. Ja jatkaa toimintaa kunnes löytyy.
Mitä jos ihan ottaisi puolisoa kädestä ja sanoisi: Kuule, minusta tuntuu pahalta ja pelkään, että suhteemme ei ole kunnossa. Onko sinusta meidän suhteemme kunnossa?
Miksi pitäisi olla näyttöä pettämisestä ennen kuin suhteelle voi tehdä jotain?
on aikansa ja paikkansa maan päällä.
Asia on niin, että ihminen elää tunteillaan aika pitkälti ja tietoisuudella loput... Tarkoitan, että harvoin sitä kukaan yhden yön aikana huomaa suhteensa todellisen laidan. Ainakin itse olen mestari sopeutumaan. Suhteeseen kertyy pikkuhiljaa kaikenlaista häikkää, mutta siihen tottuu, liian hyvin. Kertymistä vauhdittaa vuorovaikutuksen puute (yksin on paha yrittää ylläpitää parisuhdetta).
Vaatii aikaa huomata, että on yksinäinen suhteessa. Sitä vain kiihkeästi yrittää luoda toiseen kontaktia, lievästi pakottaakin puhumaan. Ilmapiiri on kurja, ellei kumpikaan sano mitään.
Itse ajattelin vuosia sitten "nyt alkaa liittoni loppusuora", kun istuin erään tuttavamieheni sohvalla parantamassa maailmaa vielä klo 5 aamulla. Juuri sillä hetkellä tajusin lopullisesti, ettei exän kanssa ollut enää mitään yhteistä enkä halunnut enää jakaa elämääni hänen kanssaan. Silti tuosta loppusuoran alusta eroon asti kesti melkein neljä vuotta.