Tulipas kärpäsestä härkänen tällä kertaa. Siis oikeasti. Rakas puolisoni päästi parran kasvamaan ja siitäkös minä sitten huomauttelemaan, kun en oikeasti parrakkaita miehiä kestä. Syytä en osaa sanoa, makunsa kullakin ja tämän asian olen sanonut jo nelisen vuotta sitten suhteemme alussa. Ihan oikeasti yritän tuota parrakkuutta sietää, mutta kun ei.
Huomauttelusta kimmastuneena, mies alkoi sitten saarnata siitä, kuinka jäävi olen mitään puhumaan, koska olen itse niin keskivartalolihava, että kamalaa. Tästäkös naisihmisenä sitten loukkaannuin ja syvästi. Muutenkin olen niin alemmuuskompleksinen ihminen (ent. koulukiusattu ulkonäön vuoksi ja takana myös parinkymmenen vuoden avioliittohelvetti fyysisine ja henkisene väkivaltoineen, jossa ei haukkumista säästelty).
Onkohan ihan sama asia huomauttaa parrankasvusta ja lihavuudesta? En kauhean lihavaksi itseäni koe, olen 171 cm pitkä ja painan 58.5 kg. Olen erittäin hentorakeinen ja sitten jos kiloja tulee ne sijoittuvat vain ja ainostaan kivasti vatsan seutuun, pömppövatsaisuus on suvussa ja olen tälläinen jo lapsena ollut. Työkaverit pitävät minua liiankin laihana.
Hohhoijaa, että kaikesta täytyykin riidellä. Sattuu vain niin pirusti haukkumiset. Mikäs siinä jos saa kuulla olevansa iditootti yms. mutta henk.kohtaisten fyysisten ominaisuuksien haukkuminen on inhottavaa. Mitään ei uskalla nyt syödä ja joulukin tulossa. Viime talvena oli lähes sama juttu, huomautuksia kiloista ja olin kuurilla, joka meni sitten taas överiksi eli ihan anoreksian puolelle. Pelottaa, että taas se alkaa ja niinhän se tulee menemään. Mutta taisin saada vain ansioni mukaan, eli ei saa sanoa miehelle mitään ulkonäöstä, huolittava on, parran kanssa tai ilman. Mitäs sanotte tähän tarinaan, joka tässä nytkin tänä päivänä taas jatkuu...
Huomauttelusta kimmastuneena, mies alkoi sitten saarnata siitä, kuinka jäävi olen mitään puhumaan, koska olen itse niin keskivartalolihava, että kamalaa. Tästäkös naisihmisenä sitten loukkaannuin ja syvästi. Muutenkin olen niin alemmuuskompleksinen ihminen (ent. koulukiusattu ulkonäön vuoksi ja takana myös parinkymmenen vuoden avioliittohelvetti fyysisine ja henkisene väkivaltoineen, jossa ei haukkumista säästelty).
Onkohan ihan sama asia huomauttaa parrankasvusta ja lihavuudesta? En kauhean lihavaksi itseäni koe, olen 171 cm pitkä ja painan 58.5 kg. Olen erittäin hentorakeinen ja sitten jos kiloja tulee ne sijoittuvat vain ja ainostaan kivasti vatsan seutuun, pömppövatsaisuus on suvussa ja olen tälläinen jo lapsena ollut. Työkaverit pitävät minua liiankin laihana.
Hohhoijaa, että kaikesta täytyykin riidellä. Sattuu vain niin pirusti haukkumiset. Mikäs siinä jos saa kuulla olevansa iditootti yms. mutta henk.kohtaisten fyysisten ominaisuuksien haukkuminen on inhottavaa. Mitään ei uskalla nyt syödä ja joulukin tulossa. Viime talvena oli lähes sama juttu, huomautuksia kiloista ja olin kuurilla, joka meni sitten taas överiksi eli ihan anoreksian puolelle. Pelottaa, että taas se alkaa ja niinhän se tulee menemään. Mutta taisin saada vain ansioni mukaan, eli ei saa sanoa miehelle mitään ulkonäöstä, huolittava on, parran kanssa tai ilman. Mitäs sanotte tähän tarinaan, joka tässä nytkin tänä päivänä taas jatkuu...
Vastaukset 10
Vanhimmat
vastaat omasta kehostasi, mies omastaan.
Sinulla ei ole oikeutta haukkua miestä parrasta. Jos et tykkää niin ole tykkäämättä ja jätä ukko jos se kynnyskysymys on. Miksi saisit päättää miehen kehosta??
Ja sitten laihduttaminen. Marttyyripelleilyä. Älä syö jos ei maistu. Tällä aloituksellakin koitat kerjätä kommentteja tyyliin olet ihan tarpeeksi hoikka, olet jo liiankin hoikka, älä vaan laihduta jne.
Laihduta vaikka itsesi hengiltä jos se kiinnostaa. Mutta ota vastuu itse, älä sysää miehen harteille.
Ulkonäöstään vastaa jokainen itse.
Terveysnäkökohdat on asia erikseen.
Jos syö tai laihduttaa itsensä hengiltä, se koskettaa jo vähän toistakin...
Ei noilla mitoilla läski voi olla. Miehesi on tyhmä, jos niin väittää ja sinä myös, jos meinaat miehesi mielipiteiden takia taas laihduttaa. Hyvin sovitte toisillenne, kun ei kummallakaan tuon enempää järki päätä pakota.
"vain ja ainostaan kivasti vatsan seutuun"...höpö-löpö. Et voi LAIHTUA paikallisesti, etkä myöskään LIHOA.
niin jos ei tee mitään, niin lihakset surkastuu ja läskin määrä kasvaa (olettaen että paino pysyy samana tässä).
Eli AP:lle olisi parempi vaihtoehto lähteä kuntosalille! Lihasvoimaharjoittelua - ei pelkkää aerobista.
yleensä tapahtuu paikallisesti. puhutaan keskivartalolihavuudesta, ' päärynätyyppisestä' lihavuudesta.
Vasta tooodella lihavilla mm. varpaat, sormet, pää läskistyy - päästäkin kertyy leukaan ja poskiin. Kenelläkään ei kai korvat ole lihoneet?
Yhdellä naisella tiedän (mutta on yli 100 kg ja 150 cm vain) että on joutunut ostamaan isompinumeroiset kengät.
vanhoilla miehillä taas mm. jalat on ruipelot kanankoivet ja käsivarret kanssa, mutta maha kasvaa! yök
Sympatiat tuli sun puolelle, mutta kun luin ensimmäisen vastauksen niin aloin ajatella. Tosiaan, tiedät itsekin ettet ole lihava. Tiedostat muutenkin hyvin tilanteen, koita olla lähtemättä siihen kierteeseen (okei, helpommin sanottu kuin tehty, mutta sulla on näköjään järki päässä). Sitä paitsi, mies on saattanut ärsyyntyneenä partakommentteihisi vain heittää jotain vastaan minkä tietää osuvan arkaan paikkaan. Varmaankaan hän ei tarkoita sitä? Kannattaa jutella.
Miehen parralle sinä et mitään voi. Haluaisitko itse, että mies päättäisi vaikka sinun hiuksistasi? Se on hänen asiansa, voit sanoa ettei parta ole sinun mieleesi, muttet voi vaatia sitä pois.
Toisaalta, jos haukkumista vartalostasi on ollut ennenkin, niin kannattaa miettiä jaksatko sellaista. Haukkuja löytää aina uutta sanomisen aihetta. Mä en ainakaan kuuntelisi haukkuja, kukaan nyt ei ole täydellinen, jos ei kelpaa niin sitten ei. Ei siihen kannata itteään tappaa.
Tulipas ristiriitainen vastaus... Koita jaksella!
kuulostaa ihan sokeri vatsalta.siitä pääsee kohtuu helpol eroon.hidas tapa jätä sokeri pois tai sokeri pois vatsan seudun liikuntaa normaalia elämää.parrasta pääsee myös eroon tekemällä sovinto.toisaalta mistä minä tiedän minkälainen miestenmies kultamussukkasi on.
Joo kyllä tuo "keskivartalolihavuus" voi olla ihan oikeata myös hoikalla naisella. Itse olen 160cm pitkä ja painoa 51 kg mutta silti vatsassani on aina ollut ylimääräinen "makkara" niin kauan kuin muistan, ja kyse ei ole liikunnan puuttesta tms. Joillain ihmisillä vaan on sen mallinen vartalo :)
Oma mieheni ei tosin ikinä ole asiaa huomionut mutta eihän se kivalta tuntuisi kuulla jos hän kommentoisi rumasti. Mutta mun mielestä pitää olla valmis ottamaan vastaan sitä mitä antaa... eli jos itse lähtee haukkumis/nega-linjalle niin ei voi loukkaantua jos toinen napauttaa takaisin... mun mielipide.