Tuntuu ainakin yliopistokaupungissa toivottamalta tämä työnhaku kun on aina 100-300 muutakin hakemassa samaa työpaikkaa!
Ite valmistuin 23-vuotiaana inssiksi. Pari vuotta sitten valmistuin kasvatustieteen maisteriksi ja sain myös opettajan pätevyyden. Sivuaineena oli historia ja siitä olisi tutkinto valmis syventävien opintojen jälkeen ( gradu).
Nyt ennätyssuuren akateemisen työttömyyden aikana ei yliopistokaupungista saa töitä millään koulutuksella - ainakin tuntuu siltä! Ikää kyllä mulla on "jo" yli 30 vuotta!
Ite valmistuin 23-vuotiaana inssiksi. Pari vuotta sitten valmistuin kasvatustieteen maisteriksi ja sain myös opettajan pätevyyden. Sivuaineena oli historia ja siitä olisi tutkinto valmis syventävien opintojen jälkeen ( gradu).
Nyt ennätyssuuren akateemisen työttömyyden aikana ei yliopistokaupungista saa töitä millään koulutuksella - ainakin tuntuu siltä! Ikää kyllä mulla on "jo" yli 30 vuotta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siinäpä se, sanoit jo itsekin vastauksen kysymykseesi. Töitä on liian vähän suhteessa hakijoihin. Suomessa koulutetaan tietyillä aloilla liikaa, toisilla taas liian vähän. Nyt kun on perinpohjin saatu taottua pari sukupolvea nuorille päähän että kouluttakaa itsenne mahdollisimman hyvin niin kyllä hyväpalkkainen duuni irtoaa..
Eipä se niin helposti irtoa, hyvinkoulutettu on ylikoulutettu moniin töihin, ja ne joihin on sopiva, ovat harvassa ja vain parhaat pääsevät helposti sisään. Näin siis vain aloilla joilla tarjontaa on enemmän kuin kysyntää(paikkoja).
Oppilaitoksissa pitäisi aina vallitsevan kysynnän mukaan määritellä opiskelupaikkojen määrä, ja laskea niitä jos alalla näyttää olevan ylitarjontaa hakijoista.
Jos omalta alalta ei löydy kertakaikkiaan duunia, kannattaa jatkaa opiskelua pidemmälle ja odottaa parempia aikoja tai sitten vaihtaa alaa. Jos jää tuleen makaamaan, se duunipaikan saaminen parin vuoden työttömyyden jälkeen on heikompaa kuin henkilöillä jotka ovat sinä aikana tehneet jotain aktiivista.
Minä työllistyin ottamalla vastaan työpaikan noin 300 km:n päästä kotoa. Viikot asuin työpaikkakunnalla ja viikonlopuksi ajoin kotiin.
Sitten havaitsin ilmoituksen noin puolesta matkasta. Hain sitä ja sain paikan. Jonkin ajan päästä kotipaikkakunnalla oleva entinen työnantajani soitti minulle ja pyysi töihin. En aivan heti suostunut, kun eivät luvanneet vakityötä. Lopulta lupauduin määräaikaseen tehtävään, mutta seurasin kaiken aikaa avoimia työpaikkoja.
Heti löydettyäni vakipaikan irtisanouduin määräaikaisesta työstä. Nyt olen ollut vakiduunissa reilut 6 vuotta.
Minulla ainakaan ei auttanut muu kuin muuttaa sinne, missä on töitä eli pääkaupunkiseudulle. Kaikissa yliopistokaupungeissa ei vaan ole tarpeeksi akateemisia töitä. Pakko muuttaa.
1.Annan työllisyyskurssifirman etsiä töitä minulle, vain sillä ehdolla, että kurssin jälkeen on töitä luvassa kyseisessä firmassa.
2.Olen valmis muuttamaan vaikka ulkomaille.
3.Olen valmis matkatöihin
4.Haen sellaisiakin töitä, mihin ei työkokemusta
Onko tärpännyt, no ei...