Mikä on teidän mielestänne laastarisuhde?
Kuinka moni on sellaisen kokenut, oliko tietoinen valinta?
Kuinka moni on sellaisen kokenut, oliko tietoinen valinta?
Laastarisuhteista
-kysyjä--
122455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eroni jälkeen olin tosi rikki ja tuntui, että naisena en ole enää minkään arvoinen. Sitten kohtasin erään tummasilmän ja siitä alkoi laastarisuhde. Molemmat oltiin juuri erottu ja heti alussa teimme selväksi sen, että tämä kestää hetken eikä yhtään enempää. Se kesti kuukausia ja jonkinlaiset ystävyyden tunteetkin tuli kuvaan mukaan mutta laastarisuhteena se pysyi ja loppui aikanaan. Eikä kumpikaan jäänyt toista kaipaamaan. Kivaa oli aikansa ja se riitti.
juttu tai hoito,pääsin hänen kanssa pahimman yli,ja sovittiin myös ollaan niinkauan kun on kivaa, olen edelleen kiitollinen hänen neuvoistaan osituksessa.
Nyt ei olla enään missään tekemisissä ja kumpikaan ei myöskään jääny kaipaamaan.Suhde kesti vajaan vuoden.
Mietin mitä eroa on suhteella ja laastarisuhteella. Tulin siihen tulokseen, ettei mitään. Laastarisuhde on suhde siinä missä suhteet yleensäkin. Ehkä laastarisuhteella tarkoitetaa vastikään eronneen lyhyehköä "ihan-jees-muttei-niin-läheistä-suhdetta". Mutta sellaisia suhteita on monet muutkin suhteet, kevyitä, joskus pinnallisiakin, jotka päättyvät heti seuraavassa tienristeyksessä.
Nyt on sellainen olo, että haluan elää muutaman laastarisuhteen ja kokea kaiken sen mitä puhutaan irtosuhteista.
Vähän oksettaa miehet, mutta eiköhän tää tästä. Oikein säikähdin, kun eräs mies minua tänään mittaili päästä varpaisiin sillä silmällä..
Olen kokenut laastarisuhteen heti eroni jälkeen. Se oli tervehdyttävä kokemus, sain omanarvontuntoni takaisin.
Minä olin suhteessa vastikään eronneen ihmisen kanssa. Kun hän sai itsetuntonsa takaisin, ei minua enää tarvittukaan. Ei ollut tervehdyttävä kokemus.
miehen kanssa, joka oli juuri eronnut. Hän oli hädin tuskin muuttanut entisestä kodistaan, kun tapasi minut.
Minäkään en tajunnut aluksi olevani myös jonkinlainen laastari miehelle. Hän ei kyennyt käsittelemään millään tavalla avioeroaan, eikä näyttänyt myöskään ulospäin mitään siitä, mitä hän sisällään tunsi. Välit ex-vaimoon olivat kireät ja tulehtuneet.
Minä kuvittelin, että mitään ongelmaa ei ole, kun suhteemme tuntui toimivan hienosti. Vähitellen kuitenkin totuus alkoi paljastua. Miehellä oli lisäksi riippuvuus alkoholiin, jolla hän myös paranteli omia fiiliksiään.
Mies purki lopulta minuun kaiken avioerossa kohtaamansa pahan olon - hän ts. kosti minulle vaimonsa käytöksen. Se oli hyvin ikävää.
Olemme edelleen väleissä. Kun pahimmat pölyt ovat nyt laskeutuneet, mies tuntuu haikailevan minua edelleen ja pitää yhteyttä.
Uskon olevani vastaisuudessa viisaampi. Tuskin alan vakavissani enää seurustella miehen kanssa, joka on hetkeä aikaisemmin eronnut...
Joku voi katsoa taaksepäin, että olipa tervehdyttävä kokemus. On vaan aika itsekästä olla näkemättä, että tervehtymisen hinta on usein toisen rikkuminen.
rikkoutuminen,silloin kun jo alussa sovitaan,miten mennään eteenpäin.
Olet aivan oikeassa. Juuri tällainen oli tunne suhteessani pahimmillaan; eli että mies ei lopulta ottanut mitään vastuuta siitä, että oli ryhtynyt kanssani suhteeseen ja antanut ymmärtää, että suhde on hyvin tärkeä ja sillä on tulevaisuus. Olimme tehneet myös aika isoja ratkaisuja suhteemme eteen.
Toisaalta mies oli kyllä itse myös aika rikki suhteemme päättyessä. Kuvio oli loppujen lopuksi aika monimutkainen, niinkuin nyt ihmissuhteet yleensä ovat, ja tässä suhteessa en puhuisi välttämättä edes laastarisuhteesta.
Mies nimittäin katuu selvästi tekosiaan ja haluaisi jälleen tavata. Suhteeseen en voisi hänen kaltaisen ihmisen kanssa enää mennä, ongelmat olivat liian isot. Välimme ovat kuitenkin säilyneet, koska en ole pitkävihaista tyyppiä, ja hänessä on hyvät puolensa.
Kyllä kannattaa pysähtyä miettimään, kun alkaa seurustella vasta eronneen tai eroamassa olevan kanssa. Tiedostaa, että on laastari, koska niinhän sitä on jos toinen kipuilee eroon vaikka kahdenkymmenen vuoden liitosta. Ja joskus käy niin, ettei eroa tulekaan ja silloinkin sydämiä särkyy.
Olen huomannut, että vasta eronneille miehille löytyy kyllä laastareita. Naisilla on niin kummallinen tuo hoivavietti! Ja mikäpä sen suloisempi otus kuin murheellinen mies.
Itse vasta eronneena naisena tarvitsisin myös hoidon tai laastarin, mutta minkälainen mies sitten alkaa hoivaamaan naista? Seksisuhde varmasti käy monille miehille, mutta se ei auta emotionaalisesti mitään.
Enkä halua uskotella laastarille mitään sen enempää kuin olen valmis antamaan: hetkin hupia ja ihastumista. Siinä se.