se mitä toivomme elämältä nyt ja tulevaisuudessa, tuntuvat olevan päivä päivältä yhä erilaisemmat. Kun aloimme seurustella, niin molemmat tuntuivat haluavan samoja asioita, mutta nyt kun molemmat olemme kasvaneet ihmisinä, niin tietysti nämä toiveet ja elämänkatsomukset muuttuvat. Mutta mistä tietää kun nämä katsomukset/asenteet ovat jo este parisuhteen jatkumiselle? Itse haluan jonain päivänä naimisiin ja saada lapsia, mutta poikaystäväni "ei niinkään halua", omien sanojensa mukaan.
Ja tällä elämänasenteella tarkoitan ihan vain sitä, että itse tykkään liikkua ja olla kotona illat, paitsi silloin tällöin tietty ulkona kavereiden kanssa, hoitaa asiat kunnolla ja muutenkin elää normaalia elämää. Poikaystäväni taas osaa hädin tuskin asua yksinään (jumalattoman sotkuinen asunto) ja muutenkin tuntuu että kaverit ja ryyppääminen sekä muu päihtyminen on tärkeää.
Kaikki tämä on aiheuttanut sen, että rakkauskin on omalta osaltani laimentunut, eikä seksiä oikein ole. Ehkä on aika vain heittää hanskat tiskiin, ja myöntää, ettei se rakkaus ja yrittäminen aina auta, ihmiset näköjään voivat vain kasvaa erilleen?
Ja tällä elämänasenteella tarkoitan ihan vain sitä, että itse tykkään liikkua ja olla kotona illat, paitsi silloin tällöin tietty ulkona kavereiden kanssa, hoitaa asiat kunnolla ja muutenkin elää normaalia elämää. Poikaystäväni taas osaa hädin tuskin asua yksinään (jumalattoman sotkuinen asunto) ja muutenkin tuntuu että kaverit ja ryyppääminen sekä muu päihtyminen on tärkeää.
Kaikki tämä on aiheuttanut sen, että rakkauskin on omalta osaltani laimentunut, eikä seksiä oikein ole. Ehkä on aika vain heittää hanskat tiskiin, ja myöntää, ettei se rakkaus ja yrittäminen aina auta, ihmiset näköjään voivat vain kasvaa erilleen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo.
Kertarysäys (ero) on parempi kuin pitkäaikainen kidutus (onnettomana yhdessä). Ei se aina toimi.
Poikakaverisi pitää varmaan kasvaa aikuiseksi vielä.
Sun on aika jatkaa matkaa.
Onhan sekin paljon, että oli onnellinen jonkun kanssa x vuotta. :)
myöntää tosiasiat. olen miettiny tätä jo puolisen vuotta, en halua vain satuttaa toista, mutta kyllä itsekkin haluaisin kokea sen onnen. ja nyt ei onnea paljoa ole. tuo oli ihanasti sanottu, aika jatkaa matkaa. se kyllä oli hyvin sanottu :)
Kuin pätkä omasta elämästäni puoli vuotta sitten.
Ei kannata jäädä nuorena roikkumaan toimimattomaan suhteeseen, jossa toinen ei voi toteuttaa itseään ja tulla onnelliseksi, koska halutaan eri asioita.
Kumpikaan ei ole huono ihminen, vain erilainen.
Tee itsestäs onnellinen, niin tein minäkin, koska tapasin pian maailman ihanimman miehen, jolla on samanlaiset arvot ja unelmat kuin minulla.
Onnea matkaan.
Itselläni on jokseenkin sama asia.. Olen seurustellut lähes viisi vuotta poikaystäväni kanssa. Itse haluaisin jo vakiintua, mennä kihloihin yms. ja miettiä perheen perustamista. Mies taas haluaisi odottaa, ei koe olevansa valmis.
Vieläkään ei ole sormusta.. Ei se sormus niinkään, mutta kihlat olisivat minun mielestäni osoitus, että tässä mennään ja edetään, että suhde menee siihen suuntaan, kuin ainakin minä itse arvostan ja mitä haluan.
Mitä teen? Odotanko vielä, vaikka se sattuu ja tilanne huolestuttaa.. Tiedän kyllä, että miehenikin arvostaa "peristeisiä" asioita, naimisiin menoa ja lapsia. Mutta milloin ne oikein sopivat hänen aikatauluunsa.. Vai onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen?
Suhteessamme ei sinänsä ole mitään vikaa, rakastamme ja kunnioitamme toisiamme. Arki on ihanaa ja yhteinen huumorintaju ja ystävät tuovat lisäpotkua arkeen. Mutta särjenkö minä itseni..
tämä kirjoitus taas osoittaa sen naisen perusongelman että mikä ihme siinä on kun halutaan "korjata" ehjää... Eli miksi ei voi jatkaa hyvässä suhteessa ja antaa asioiden mennä omalla painollaan?? Miksi alkaa vinkumaan sormuksen perään ja ehkä jopa painostaa pikku hiljaa miestäkin kosimaan?
Sanot suoraan että mies ei ole valmis, no etkö voi hyväksyä sitä ja antaa aikaa? Jos kerran mies on sitä laatua että arvostaa vakiintumista ja aikoo perustaa perheen niin eikö se riitä tässä vaiheessa? Oletteko keskustelleet asiasta?
Kun sanot että suhteenne on muuten hyvä niin mun mielestä sulla ei ole mitään huolta, anna miehelle aikaa. Teet vaan selväksi että toivot perhettä ja vakiintumista ja että tahdot sitä nimenomaan hänen kanssaan, jos hän sinun kanssasi on tosissaan niin kyllä hän osoittaa sitten sen kun on vakiintumisen aika... älä ainakaan ala painostaa siksi että se sormus nyt on pakko saada merkiksi ympäristöä varten osoittamaan että tuo mies on nyt mun...
Eikö kirjoittaja sanonut nimenomaa, että ei halua sormusta sormuksen vuoksi? Ei minusta ole mitään pahaa siinä, että haluaa perinteisiä arvoja.
Kannattaa kuitenkin keskustella asiasta miehen kanssa, ennen kun tekee mitään hätiköityjä päätöksiä. Ole onnellinen siitä, että miehellesi kihlautuminen yms. merkitsee selvästikkin paljon :) hän myöntää rohkeasti ettei ole vielä valmis. Kyllä se siitä :)