Tapahtuipa sitten niin kamala juttu, että ihastuin työkaveriin ihan totaalisesti. Kamalaa siksi, että tää epätietoisuudessa riutuminen on ihan peestä. Onneksi tässä ei kauhean usein nähdä, kun ollaan eri kaupungeissa töissä, mut kolahti sen verran lujaa että jotain tarttis tehdä.
En tiiä onko tämä ihastuksen kohde vapaa vai ei, mutta rengastettu hän ei ainakaan ole. Ei kai sitä voi semmostakaan mennä kysymään...? Vaikka aikuisista ihmisistä on kyse, tuntuu kuin ois jalat vedetty alta.
Miten tän nyt ratkaisen? Täytyykö tehdä tikusta asiaa vai miten?
En tiiä onko tämä ihastuksen kohde vapaa vai ei, mutta rengastettu hän ei ainakaan ole. Ei kai sitä voi semmostakaan mennä kysymään...? Vaikka aikuisista ihmisistä on kyse, tuntuu kuin ois jalat vedetty alta.
Miten tän nyt ratkaisen? Täytyykö tehdä tikusta asiaa vai miten?
Vastaukset 3
Vanhimmat
..puhelinumero ja tekstaa vaikka anonyyminä prepaidilla!
Minä tässä taannoin ihastuin työkaveriin, jonka kanssa en varsinaisesti tee yhteistyötä. Jonkin aikaa tuskailin asian kanssa (joskin siitä sai myös nautinnollista jännitystä elämään). Toinen työkaverini, jolle asiasta puhuin käski mun pyytää kundia treffeille. Aluksi ajatus tuntui ihan älyttömältä. Mutta firman puhelinluettelosta kuitenkin tallensin puhelinnumeronsa kännykkään ja yks kaunis ilta otin ja kysyin tekstiviestillä josko hän lähtis joskus vaikka leffaan. Monen kiduttavan tunnin kuluttua hän vastasi että on otettu siitä että pyysin, muttei voi. Mä ymmärsin sen niin että hän on varattu. Mutta on tai ei varattu, ei ollut musta kiinnostunut. Kyllä se kirpaisi, mutta olo helpotti pian. Sen jälkeen ei sitten kyllä ollut sitä työpäivää piristävää kihelmöintiä ilmassa. Että kandee miettiä. Jos oikeasti haluat selville olisko mies kiinnostunu susta, kysy. Mutta jos haluat vähitellen kehitellä tunnetta ja nautiskella pienistä askeleista, joita ehkä tulee otettua, tee itseäsi sopivasti tykö muulla tavoin... :) Olipa arvoituksellinen vastaus mulla.
Juuri näin. Pokkaa kun olisi, niin kysyisin suoraan. Helpottaisi tätä kärvistelyä välittömästi! Kai se on se nolaamisen pelko mitä tässä välttelee -ettei joutuisi naurunalaiseksi. Mutta luulisi ihmisten yleensä olevan imarreltuja jos joku osoittaa kiinnostustaan.
Toisaalta voisin odottaa seuraavaa kertaa kun näämme ja katella tilannetta uudelleen, mut ei jaksaisi vaan odottaa siihen asti.
Kai tässä nyt käy niin, että aikani kiemurtelen tuskassani ja unohdan tämän, vaikka täältä rohkaisua tulin hakemaankin.