Erostani on nyt 3 kk. Vaikka itse loppujen lopuksi lähdinkin epätydyttävästä suhteesta ja tilanteesta, on tämä aika ollut todella yksinäistä ja ahdistavaa. Ystäviä ei ole, sen huomaan, kukaan ei soita eikä kaipaa. Onneksi itse hain keskusteluapua mikä on helpottanut.
Olen pitkäaikaistyötön. Ns. väliinputoajakin, sillä minulle tämä yhteiskunta ei ole antanut mahdollisuutta. Kuinka monta työpaikkaa olenkaan hakenut vuosien varrella, saamatta muuta kun epämääräisiä pätkätöitä ja muuta turhanpäiväistä työkokeilua yms. Mikä on osaltaan masentanut ja ahdistanut. Jatkuva epävarmuus ja paperisota! Olen niihin jo kurkkuani myöden ihan täynnä!! Ihan mukava ja kivannäköinenkin olen, joten tästäkään ei työttömyyteni johdu, näin on vaan käynyt.
Tänään lääkäri laittoi taas sairauslomalle, antoi mielialalääkityksen ja sain lähetteen mielenterveystoimistoon. Ei ole kerta ensimmäinen.
Lääkkeitä ei huvittaisi millään alkaa syömään, sillä masennukseni johtuu siitä,että olen kovin yksin ja toimeton. Onko tämä nyt sitten syy aloittaa masennuslääke, "pelkät tunteet"?? Eikö olisi järkevämpää alkaa hoitamaan näitä syitä eikä seurausta?? Ei ole oikein syytä nousta sieltä sängystä kun ei ole mitään. päivät toistavat itseänsä, minulla ei ole muuta kun aikaa Ja aikaa...
kaipaan niin paljon seuraa, että yritän olla väleissä ja jonkin verran tekemisissä edes tämän exän kanssa. Vaikka meillä isoja ristiriitoja ja monenlaisia tunteita onkin vielä pinnassa, on hän edes jokinlainen kontakti ja tuki tässä tyhjässa arjessa. Itsenäisyyspaivää vietämme yhdessä ja ehkä osan jouluakin. Täytyy vaan "nieleskellä" niitä vanhoja pettymyksiä ja edes yrittää antaa anteeksi, sillä ihan yksin olisi vieläkin kamalampaa....
Olen pitkäaikaistyötön. Ns. väliinputoajakin, sillä minulle tämä yhteiskunta ei ole antanut mahdollisuutta. Kuinka monta työpaikkaa olenkaan hakenut vuosien varrella, saamatta muuta kun epämääräisiä pätkätöitä ja muuta turhanpäiväistä työkokeilua yms. Mikä on osaltaan masentanut ja ahdistanut. Jatkuva epävarmuus ja paperisota! Olen niihin jo kurkkuani myöden ihan täynnä!! Ihan mukava ja kivannäköinenkin olen, joten tästäkään ei työttömyyteni johdu, näin on vaan käynyt.
Tänään lääkäri laittoi taas sairauslomalle, antoi mielialalääkityksen ja sain lähetteen mielenterveystoimistoon. Ei ole kerta ensimmäinen.
Lääkkeitä ei huvittaisi millään alkaa syömään, sillä masennukseni johtuu siitä,että olen kovin yksin ja toimeton. Onko tämä nyt sitten syy aloittaa masennuslääke, "pelkät tunteet"?? Eikö olisi järkevämpää alkaa hoitamaan näitä syitä eikä seurausta?? Ei ole oikein syytä nousta sieltä sängystä kun ei ole mitään. päivät toistavat itseänsä, minulla ei ole muuta kun aikaa Ja aikaa...
kaipaan niin paljon seuraa, että yritän olla väleissä ja jonkin verran tekemisissä edes tämän exän kanssa. Vaikka meillä isoja ristiriitoja ja monenlaisia tunteita onkin vielä pinnassa, on hän edes jokinlainen kontakti ja tuki tässä tyhjässa arjessa. Itsenäisyyspaivää vietämme yhdessä ja ehkä osan jouluakin. Täytyy vaan "nieleskellä" niitä vanhoja pettymyksiä ja edes yrittää antaa anteeksi, sillä ihan yksin olisi vieläkin kamalampaa....
Vastaukset 5
Vanhimmat
lääkkeiden pitäisi olla apuna vain vaikeimman yli,ei lääkkeet ole mikään vastine ystävyyssuhteille,ihmiskontakteille. Suomessa ihmiset jätetään yksin ja siksi täällä masennutaan enemmän kuin vaikkapa jossain Espanjassa,jossa jo suku pitää tiiviisti yhtä toisistaan....ja kaiken päälle pohjolan pitkä pimeys...
terapiaa varmasti masentuneelle olis tuttavien,läheisten tuki kuin mennä jollekin tuntemattomalle asiantuntijalle juttelemaan...jos tiedät mistä ongelmasi johtuu,kannattaisiko ensin yrittää vielä etsiä ystäviä,harrastuksia ennenkuin otat lääkkeitä..?
Ei yksinäisyyttäsi helpota yhteydenpito ex:ään vaan lähde esim. laivalle hakemaan itsellesi kokonaan uusi kumppani, jos lähibaarin naamat kyllästyttävät. Älä ajattele mitään vakavaa suhdetta heti alkuun, se tulee sitten kun on tullaksesi.
No etkö sinä jo itse siihen vastannut, että alatko syömään lääkkeitä? Itse ainakin viestisi perusteella, et nappeja tarvitse. Ei se, että alat popsimaan nappeja poista todellakaan ongelmaasi. Vai luuletko lääkkeiden tuovan sinulle kavereita tai luuletko lääkkeiden olevan sinun kavereita? No ainakin jos napit sekoittaa pääsi niin kuin ne tekevät, voit ruveta näkemään niitä pieniä kavereita ;)
Jaahas, luin nuo vastaukset. No, en ole mikään ruudinkeksijä minäkään. Sen verran kommentoisin kuitenkin, että ehkä minulla onkin vielä vahvoja tunteita exääni kohtaan , joita yritän tässä nyt selvittää. Moni asia kun suhteessamme oli tosi hyvin. Suhteemme voi hyvinkin alkaa elpymään kun on otettu etäisyyttä ja kaikki voi muuttua jos molemmet tahdomme sitä, Joskus asiat vaan menee omalla painollaankin, innolla odotan tulevia aikoja...
Lääkkeistä sen verran, kyllä minä todella itse sen päätän mitä suuhuni ajan, ja mikä on minulle parasta. Enkä LUULE MITÄÄN, kuten joku "älyn väläys" kommentoi. Minun kaverini ja sukulaiseni sattuvat asumaan kaikki aika kaukana. Se siitä..
Niin tämä systeemi vaan toimii, että niitä nappeja tyrkytetään lääkäristä oitis, hoito ja lääkitys on edellytyksenä esim. kuntoutustuen anomiselle. Kuka sen nyt sitten vahtii meneekö ne "mömmöt" sieltä kurkusta alas vai ei!?
Monessa tapauksessa lääkket ovat ihan paikallaan. Tiedän henkilöitä jotka niitä joutuvat käyttämään ja ihan täysijärkisiä mukavia ihmisiä ovat..Mikäli täällä maan päällä nyt kukaan enää "täysjärkinen" on , mutta se onkin jo ihan toinen juttu.