Kun menet uuteen työpaikkaan, älä kerro alussa mitään yksityisasiota kenellekään ,olipa työkaveri miten mukavan oloinen tahansa.
Muutaman vuoden kuluttua voit vasta olla varma kuka on luotettava ja kuka on selkäänpuukottaja.
Tämä neuvo kannattaa ottaa vakavasti.
Muutaman vuoden kuluttua voit vasta olla varma kuka on luotettava ja kuka on selkäänpuukottaja.
Tämä neuvo kannattaa ottaa vakavasti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joopa joo. Sun ihan piti kertoa tämä muille?
Oot aika avuton paska. Sori...............
sellainen kierre päällä, että hän puukottaa selkään ja häntä puukotetaan, eikä hän pääse kuviosta irti, koska ei uskalla luokitella tarkemmin muita kuin outsidereita, ja siinäkin menee yleensä pieleen?
totta. ne, kun voi kertoa asioita eteenpäin, niin että kaikki saavat tietää...
Ei auttanut, ehkä mikään ei olisi auttanut. En kertonut, olin hiljaa, mutta en hiljainen, koska minua oli varoitettu juuri tällä tavalla: älä puhu yksityiselämästäsi. Juttelin muista asioista, en udellut muiden elämästä. Muutaman vuoden kuluttua vaikutti siltä, että koska en ollut "synkästä ja syntisestä menneisyydestäni" kertonut, elämästäni oli "tehty" historiikki ilman minun vuorovaikutustani. Eli elämäni oli tavallaan sepitetty oman kertomisen puutteessa. Ihmiset täyttävät juoruilla, huhuilla ja mielikuvituksellaan "tyhjät aukot" toisten ihmisten elämässä, kunnes he alkavat muistuttaa hirviötä. On tarve "määritellä" uusi ihminen, mitä, missä, miksi, milloin. Outoa on että ei sepitetä mitään myönteistä, vaan potaskaa potaskan päälle.
Toinen neuvo on: kerro itse heti kaikki niin että tarinoita ei pääse syntymään. Ei sekään tepsi, koska aukkoja löytyy silti aukkojen etsijöille ihan taatusti.
Pitäisi tässäkin löytää keskitie, "paljastaa" jotakin, "kätkeä" jotakin. Antaa mielikuva siitä, että tällainen minä olen, ennen kuin sinusta rakennetaan mielikuva väkisin.
Muuten vaikea tietää kummat enemmän tarinoivat tai vaikeampia työkavereita ovat, "ukot" vai "akat", "vanhat" vai "nuoret". Se riippuu luonteesta. Syyllisten etsimisessä menee ikä ja terveys, turhaa touhua. Ei muuta kuin jaksamista päivästä toiseen, vuodesta toiseen, eläkkeelle asti.
Olisi mukava kuulla aloittajan perustelut siihen miksi itsestään ei kannata paljastaa liikaa uudessa työpaikassa vielä tuntemattomille ihmisille.
Olen itseasiassa kuullut saman neuvon aikaisemminkin. Luulen, että ajatus on, että jotkut saattavat käyttää tietoja yksityisasioistani minua vastaan sopivan paikan tullen. En ole kuitenkaan henkilökohtaisesti vielä kokenut sellaista, enkä siis tiedä miten niitä voi esimerkiksi käyttää?
Hyvä tuo edeltävä vastakkainen näkökulma. Ihmisiä, jotka eivät paljasta itsestään mitään henkilökohtaista, pidetään hieman arveluttavina..
mutta hieman varioiden. Jotain pitää kertoa, mutta kannattaa vähän miettiä mitä kertoo. Itse kerron kaikenlaista itsestäni, sellaista millä ei oikeastaan ole mitään väliä. Avautumiset kannattaa jättää väliin. Jos joku tulee heti pienen tuntemise alussa "uskoutumaan" sinulle, kannattaa suhtautua varovaisesti eikä mennä mukaan, nyökyttelee vaan ja myöntelee. Uskoutujat voivat olla hyvin vaarallista porukkaa, ja mielellään kerotavat kaiken sanomasi eteenpäin, väritettynä. Minusta tiedetään töissä paljonkin, mutta ei mitään tärkeää. Jos joku näkee vaivaa ja utelee asioitani, pakkoko on kertoa totuus.
jostain yksityisasiasta,josta olet onnellinen,
saattaa se jo riittää kiusaamisen aloittamiseen.
Asunnon, auton tai kesämökin ostamisestakin kannattaa puhua mahdollisimman neutraalisti.
Kannattaa kertoa yleispäteviä asioita. Synkimpiä salaisuuksia ei, mutta vaietakaan ei kannata.