Rakastan kahdestaanoloa ilta/yöaikaan tapailemani miehen kanssa, silloin osaan olla rento, itsevarma oma itseni. Mutta voi sitä kamaluutta kun menimme iltaa viettämään hänen rempseiden kavereidensa kanssa, puhumattakaan päivästä jolloin hän ottaa mut mukaan jonnekin sukujuhliin. Tuntuu että nolaan hänet kun olen niin hiljainen, jännittynyt ja epävarma, ujo tällöin. Kaikki varmaan odottavat että sosiaalisella ja puheliaalla jätkällä on samankaltainen tyttö mukana.
No pitää vaan uskaltaa ja tsempata, hymyillä aina voi ja yrittää jotain heittää väliin. Ottaa enemmän hälläväliä-asenne. Ja tärkeintähän on että se mies pitää minusta, en sen kavereiden kanssa seurustele.. Voisin myös puhua tästä ongelmastani miehelle.
Mutta onkos muita joilla samoja ajatuksia, olis kiva kuulla =)
No pitää vaan uskaltaa ja tsempata, hymyillä aina voi ja yrittää jotain heittää väliin. Ottaa enemmän hälläväliä-asenne. Ja tärkeintähän on että se mies pitää minusta, en sen kavereiden kanssa seurustele.. Voisin myös puhua tästä ongelmastani miehelle.
Mutta onkos muita joilla samoja ajatuksia, olis kiva kuulla =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Esim. ravintolassa käyminen on tuskaa kun ei oikein osaa päättää mitä ruokaa ottaisi, samoin leffaa vuokratessa menen paniikkiin jos MINÄ saan valita leffan. Mistä tämä johtuu?? Pitäisi olla hauskaa mutta minä vain panikoin ja jännitän.
jo 20 vuotta. Minä olen sosiaalinen ja olen aina pitänyt ihmisten seurasta (en ryyppäjäisistä nuorempanakaan). Mieheni on hiljaisista suomalaisismiehistä se hiljaisin ja ujoin.
Hän aikanaan vaan tuli mukaan ystävieni pariin ja sukujuhliinin. Kukaan ei pakota seurustelemaan itseään enempää. Onko miehen kaveriessa tai heidän puolisoissaan ketään esim. saman ammatin tai opiskelualan edustajaa? löytyisi sama jutun juuri
..kyllä ymmärtää, jos kerrot ettet ole kauhean puhelias. Eiköhän kaikissa piireissä ole erilaisia ihmisiä. Ja kaveritapaamisissahan on kyse hauskanpidosta.