Yht´äkkiä olen joutunut toteamaan, että olen etä-äiti, koska poika halusi jäädä isänsä kanssa asumaan. Olen jo ollut tuntevinani ihmisten suhtautumisen minuun, että naisessa täytyy olla jotain vikaa, kun lapsi ei heti halua seurata äitiään.
Onko teitä muita etä-äitejä, jotka tuntevat näin?
Onko teitä muita etä-äitejä, jotka tuntevat näin?
Vastaukset 19
Vanhimmat
on se, että mitähän ihmiset sinusta ajattelevat, olet tainnut vaan saada ansioisi mukaan. Maailmaa on myös napasi ulkopuolella, sen on tainnut poikasikin (onneksi) tajuta. Onnea ja kaikkea hyvää pojallesi..
Minun kohdallani ratkaiseva tekijä oli työni, mihin sisältyy matkustamista noin 100 päivää vuodessa, joten luonnollinen ratkaisu oli lasten isän lähivanhemmuus. Osa ystävistä, tuttavista ja sukulaisista sanoi ystävyytensä irti minun tehtyä ratkaisuni ei siten, että olisivat minulle suoraan sen kertoneet, vaan alkoivat välttelemään minua. Mutta onneksi oikeat ystävät jäivät ja ne olivat niitä ystäviä, jotka tiesivät tarkkaan työni luonteen.
Unohda syyllisyys! Meitä määrittävät vanhat äitimyytit ja niillä ei minun mielestäni ole mitään tekemistä tämän päivän elämän kanssa. Tasa-arvoista on se, että myöskin isät ottavat kasvatusvastuun lapsistaan ja useammin heillä on paremmat taloudelliset mahdollisuudet pitää lapsistaan huolta kuin pienipalkkaisilla naisilla.
Tasa-arvo tässäkin asiassa antaa valinnan mahdollisuuksia ja niitä ei kannata jättää käyttämättä.
Pidä pää kylmänä ja katso ketkä ovat todellisia ystäviäsi. Tsemppiä sinulle ja vaikka tie alkuun on tuskainen, mutta helpottaa ajanmyötä.
Onko mielestäsi tasa-arvoista se, että nainen pelkästään saa päättää, milloin hän haluaa lapset itselleen tai armeliaasti luovuttaa ne isälle, kun valitsee itse uran ennen lapsia. Voisikin sanoa naisille, jotka haluavat eroon lapsistaan, että hanki matkustusta vaativa työ, ja kas, sinulla on ensiluokkainen tekosyy antaa lähihuoltajuus isälle. Paras tekosyy antaa lapset isälle oli yhdeltä kapallaluudalta kuulemani: "Minun mielestä lapset tarvitsevat isän."
Teidän molempien kirjoituksista paistaa läpi, että se mikä teitä kiinnostaa, on oma maine, oma työ, omat ystävät jne. Pitäisi vaan keksiä hyvä selitys omalle laiskuudelle lasten huoltamisessa.
Metkaa että isän reissutyö tai matkahomma on hyvä syy antaa lapsi erossa äidille, mutta toisinpäin on vain huono äiti jolla rutkasti tekosyitä laiskuuteen.
Ei ole poissuljettu että etä-äiti pitää edelleen tiivistä yhteyttä lapsiinsa aina kun mahdollista, toisin kuin eräätkin tuntemani isät, joille laiskuus tuntuu jääneen päälle.Lapset ei muistu mieleen kovin usein.
Ja nainen on hetikapakkaluuta, onkos miespuolinen eronnut sitä myös???
Vai missä on tarkoitus yksinäistä vapaailtaa viettää, aina ei ole lapsenhoitovuoro omalla kohdalla.
Voi näitä asenteita edelleen.
Silloin, kun vaakakuppiin laitetaan työttömyys/toimeentulo on kyse myös tasa-arvosta.
Vai onko pelkästään miehillä oikeus käydä töissä ja toimia etänä. Minulle on pienestä pitäen hoettu, ettei sosiaaliturvaa haeta eikä siihen ole onneksi tarvinnut vielä alistua( joskus sekin päivä voi tulla eteen Suomen talouselämän hiipuessa teollisuuden alasajolla).
On sen verran hyvä onni ollut elämässä, vaikka avioliitto ei kestänytkään, koska mies ei sietänyt sitä, että vaimo on parempi tuloinen ja alemmin koulutettu.
En halua tuomita ketään mutta tuntuu oudolta että työ voi mennä lapsen edelle.
Itse olisin yrittänyt saada toisen työn ja jos se ei olisi onnistunut niin sanonut itseni irti. (Tosin pitkä karenssi mutta...) tai sitten myydä asunnon ja muuttaa vuokralle.
Vastaanpa, koska on asiasta kokemusta.
Erossani lapset olisivat halunneet jäädä kanssani asumaan. Olin ollut jo aiemminkin heidän pääasiallinen huoltaja, koska äitinsä tarvitsi oman aikansa uransa ja itsensä toteuttamiseen.(Ehkä kanssani ei ollut mukavaa kotona?)
Hän lupasi panna minut kuseen ellei tuloksena olisi yhteishuoltajuus ja tasajako. Syynä oli mitä ilmeisimmin ympäristön paine, että hän olisi jotenkin epäkelpo muiden mielestä. Näin tehtiin mutta hetken päästä toinenkin muutti luokseni omasta päätöksestään. Ei sitä huoltajuutta sitten löytynytkään, kun piti ihan itse hoitaa asiat.
Pikku hiljaa alkoi lasten suhde äitiinsä parantua. Etäisyys teki hyvää. Tosin tästä ratkaisusta lapsi maksoi kovan hinnan. Kesti yli kuusi vuotta, ennenkuin lapsi alkoi olla tasapainoinen ja pääsi tilanteesta yli. Myös mielen hoito auttoi. Minua syytti aluksi, koska annoin periksi, enkä pannut hanttiin. Näinhän asia olikin, mutta en jaksanut tapella. Asiat olivat vaikeita muutenkin.
Nytten on asiat hyvin. Kaikki ovat saaneet asiansa kuntoon. YH-isä on usein parempi lähihuoltaja, kuin äiti. Järjestelmä tätä ei vain halua hyväksyä.
Tuskinpa asiasta puhuttaisiin niin paljon, jos siinä ei olisi perää. Tosiasiahan on se, että nainen saa kyllä vähintään yhden lähihuoltajuuden ja yleensä kaikkien lasten, jos vain niin vaatii. Naisten itsensä (sosiaaliviranomaisten) kehittämä järjestelmä. Järjestelmän haittapuoli on se, että kun nainen ei halua lähihuoltajuutta, se myös paljastuu kaikille, koska kaikki tietävät miten systeemi toimii.
Lue tarkemmin. (..muutti luokseni omasta päätöksestään) En saanut yksinhuoltajuutta. Siitä muodostui kaytännössä sellainen. Sen verran on mailmaa katseltu, että kyllä se mantra on aivan totta. Vaikka isä olisi kuinka moitteeton, riitää että äiti ei kuje ihan pää kainalossa. Näin systeemi makaa.
oli lujassa.täälläkin valitetaan,ettei osa miehistä välitä lapsistaan,järjestelmä yrittää viedä niiltäkin,jotka välittää.
periksi jo sille vaimollesi!
Siinähän se kohta oli!
Miehet ei edes yritä JÄRJESTELMÄN kansssa, vaan luovuttaa jo kun vaimo vähän irvistelee ja uhkailee.
periksi,olen lähihuoltaja.periaatteessa pitäisi olla samalla viivalla,mutta ei se niin ole,eikä niin kauan kuin sosiaalipuoli sekoittaa äitin pärjäämisen lasten huoltajuuteen.
Minulla on jo useita vuosia etä-äitinä.
Hankalat työajat ja viikonlopputyöt tekivät lastenhoidon todella vaikeaksi.Koettakaapa saada lauantai-sunnuntaiyöksi lastenhoitajaa (nytkin joulu tulossa ja työvuorot merkitty;töissä...uuden vuodenaatto samaten)....perhepäivähoitajat eivät ota yöhoitoon ja tällä paikkakunnalla ei ole vuoropäiväkotia.
Ex-miehellä on päivätyö ja viikonloput vapaat,joten päätös oli yhteinen.Vaihtoehtona olisi ollut jäädä lasten kanssa kotiin sossunrahoille...valitsin vakituisen työpaikan.
Sekin on koettu,kun työkaverit ja jotkut sukulaiset nimittelevät lastenhylkääjäksi.Nämä nimittelijät ovat jostain syystä kaikki naisia.Lapsillani on kumminkin 2 kotia.Rankinta tässä on lasten palauttaminen takaisin isälleen.Se on joka kerta yhtä vaikeaa.
yh isät on kaikkein säälittävämpiä tapauksia. Ne on niitä ressukoita, jotka ovat jääneet henkisesti alakynteen naiselle, yrittäneet käyttää fyysistä väkivaltaa tätä vastaan ja hävinneet tämänkin. Sitten ovat itkeneen jonnekin virastoon ja saaneet lasten huoltajuuden, kun se äiti oli niin paha psykopaatti ja kaikkea.
Lapset eivät tiedä mistään mitään.
terv. yh. isän kasvatti.
Jos isä on käyttänyt väkivaltaa, se ei ikimaailmassa saa yksinhuoltajuutta, jos ei äiti sitä nimenomaisesti anna. Tämä on kyllä aivan varma fakta. Mikä on se viranomainen, joka antaa lapset väkivaltaiselle puolisolle?
viranomainen tietää mitä siellä on oikeasti tapahtunut?
Jos vaimo on ensin piinannut henkisellä väkivallalla ja sitten käyttänyt vielä fyysistä, niin huoltajuus kuuluu kyllä isälle. Luulenpa, että mies kyllä voittaa fyysisen kamppailun 99% tapauksista, jos vain haluaa. Lasten takia on varmaan jättänyt kunnolla lyömättä ja ottanut, aivan oikein, ennemmin eron. Kyllä se ressukka on tässä tapauksessa se henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttävä nainen.
Mies alkoholisti. Tulee useasti kännissä örveltäen himaan aikaan klo 01:00.
Mies vähättelee ja alistaa omia lapsiaan, miksei myös äitipuoltakin.
Äitipuoli sekoaa
Loppu on historiaa
Kirjoittaja viitä vaille mensan jäsen.