liitossa kolme lasta 12v tyttö sekä kaksospojat 3v. liitossa oltu n. 14v, rakkautta ei ole mulla ollut avovaimoa kohtaan pitkiin aikoihin, on vain ollut velvollisuuden tunnet lapsia kohtaan,en osaa oikein itsekkään selittää mikä on suhde vaimooni, välillä menee hyvinkin pitkiäkin jaksoja ja välillä riidellään niin että lapset kärsii varmasti, olen kuin tulisilla hiilillä vaimoa kohtaan vaikka asia voi olla mitätön, mutta nyt on alkanu mennä siihen suuntaan että tunnen vain inhoa ja katkeruutta, vaimoni on todella huono puhumaan asioista, seksin suhteen ei taida olla tehnyt koskaan edes aloitetta koko suhteemme aikana, sellainen ehkä melko lattea ihminen. Kannan huolta lapsista todella jos muutan, miten käy tytön koulunkäynnin, olen itse siitä kantanut melkolailla vastuun ja tuokin kiitettäviä koulusta, itsellä on uran luonti pahasti kesken, miten vaimoni jaksaa lasten kanssa jos lähden,hän käy töissä ja itse tällä hetkellä en miten lapset suhtauu eroon? toipuuko koskaan??
antakaa neuvoja please, onko kohtalotovereita?
antakaa neuvoja please, onko kohtalotovereita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi, pahalta tuntuu. Ikävä tilanne.
Neuvoisin kuitenkin kääntymään perheterapeutin tai vastaavan puoleen pikaisesti, älä luovuta noin helposti! Ehkä onnistutte vielä löytämään toisenne. Kuten itsekin totesit, avioerolla saattaa olla uskomattoman ikävät seuraukset monelle henkilölle. Eikä sinkun elämä pitkän päälle varmaan ole mitään herkkua perheeseen tottuneelle. Ja miten lasten käy?
Luulen, että kaikissa suhteissa on ylä- ja alamäkensä. Jos nyt olette pohjalla, niin tilannehan voi muuttua vain parampaan suuntaan??
Toivotan teille onnea matkaan ja pidän peukkuja!!!
Ehkä voitte vielä selvittää asianne? Sanot että vaimosi on huono puhumaan asioista, mutta kannattaa yrittää, vaikka sitten niin, että on joku kolmas osapuoli keskustelussa mukana. Menkää ihmeessä juttelemaan vaikka perheneuvolaan tai ilmaiseen eroneuvoon, siellä voi jutella näistä asioista ammattilaisten ja samassa tilanteessa olevien kanssa. Käy katsomassa eroneuvo.fi, asiaa varsinkin lapsiin ja vanhempien eroon liittyen.
Toivon sinulle ja perheellesi voimia tähän tilanteeseen!!
Sanot, että vaimosi on aina ollut lattea. Nyt on rehellisyden paikka tai asia ei selviä: jos hän on ollut lattea aina, miksi valitsit hänet? Kai hänessä se syy on, miksi olet hänet valinnut, sillä jokainen aikuinen osaa erota ja käyttää ehkäisyä.
Olisi hyvä muistaa se, miksi alussa tuli tämä nainen valittua, sieltä saattaa löytyää vastauksia, miksi kannattaisi edelleen.
Vaikeaa sanoa kuka on huono puhumaan, kun ei teitä tunne, joskus asiat vaan tulee esitettyä niin, ettei ne a)mene perille, b) toinen ei käsitä asian tärkeyttä, c) niin hermostuksissaan, että tulee riitaa.
Riidankin aloittaminen voi olla hyvä keino välttää vaikeista asioista puhumista ja sitten syyttää, että kun aina riidellään. Siinä vaiheessa kun aletaan solmuja avaamaan, tullaan niin aroille alueille, että saa todella pitää kielen keskellä suuta ja rehellisyyden ja loukkaavuuden raja on häälyvä. Ehkä kannattaisi mennä parisuhdeterapeutille, joka ehkä voisi tulkata ja auttaa?
Yleensä jos toinen on passiivisempi ja toine n aktiivisempi, niinkun monesti onkin, pasiivisempi ei ota omaa tilaaansa eikä aktiivisempi sitä myöskään anna. Eli vaikka tämä seksiasia: oletko odottanut, että hän tekee aloitteen? Keskustellut asiasta? Jos sä olet aina aktiivinen, voi olla että huomaamattasi myös viet sen kaiken tilan minkä vaimosi tarvitsisi aloitteeseen. Se on mahdollista, sitä kannattaa miettiä ja siitä kannattaa jutella. Seksikin kun on kaksinpeliä, ja silloin on aina liike ja vastaliike. Parisuhteessa molemmat peilaa toisiaan.
Myös itseään. Oletkohan ihan tyytyväinen omaan elämääsi ja etsit nyt vastausta liitostasi: elämäsi on tylsää joten syytät siitä liittoasi? Voisiko olla, että et vain itse tee niitä asioita, mitä sinun pitäisi, mitä haluaisit? Se on yleisin syy riitojen ja liittojen "tylsyyden" takana. Itseasiassa etsitään sellaisia ratkaisuja liitosta, mitä siinä ei voi olla. Kukaan kun ei voi koko elämänsä sisältöä saada liitosta eikä perheestä eikä töistäkään. Jotenkin asioiden summaaminen ja oikeaan suuntaan kulkeminen, kiitollisuuden opettelu, ne on niitä juttuja.
Sitä voisi miettiä. Oletko väsynyt liittoosi vai ehkä sittenkin itseesi?
Veikkaisin, että olet katkera ja inhoat jotain muuta, voipi olla, että olet turhautunut siihen, kun et käy töissä, luulet uuden elämän löytyän liiton ulkopuolelta? Todennäköisesti sinulla ei ole elämässäsi sellaisia haasteita ja mielenkiintoa, mitä kaipaisit ja nyt kohdistat vihasi vaimoosi, turhaudut perheeseesi, jne. Tämä on vaaran paikka. Voi olla, että olet lopettamassa elinkelpoista liittoa vääristä syistä. Ja pahimmillaan käy niin, että olet yksin, työtön, huomat, ettei turhautuminen katoa mihinkään, sinulla ei ole sitäkään seksiä (ja muuten seksielämää voit piristää myös sinä, ehdottele ja tee) ja lapset kärsii turhaan jne.
Miettisin sinuna vakavasti asiaa, ja mikä missäkin mättää.
Erostakin toipuu, yleensä vain eron jälkeinen vapaus ja onnellisempi elämä on harhaluulo, jonka tajuaa vasta kun on liian myöhäistä.
Tsemppiä mietintöihin.
Tyttäresi on varhais-murkkuiässa, erittäin herkkää aikaa nuoren tyttäresi kehityksen kannalta.
Toivottavasti muistat, että sinä annat tyttärellesi miehen mallin, koita pysyä vahvana ja kestää. Jos nyt lähdet lätkimään, tyttäresi oireilee lopun ikänsä ja epäluottamus miehiin syvenee. Ethän toki halua sellaista?
Tiedän mistä puhun. Olen kokenut ahdistavana isän puutteen ja poissaolon, epäluottamusta miehiin, jne.
Väliaikaiset tapaamiset eivät korvaa isä läsnäoloa, turvaa, läheisyyttä ja ohjausta.
Kaksospoikanne ovat viela niin pieniä, etteivat käsittele asioita nyt samalla tavalla. Uskon kuitenkin, etta ajan kuluessa alkavat oireilemaan ja ahdistumaan, jopa pahemmin, kuin kuvittelitkaan. Pikkupojat usein muuttavat ahdistuksen agressiivisuudeksi. Entä, mitä tapahtuukaan murkku-iässä, jolloin et ilmeisesti ole kotona tarkkailemassa tilannetta?
Oletko valmis ottamaan vastuun lastesi tasapainottomuudesta?
Harkitse tarkkaan, mitä vaikutuksia valintasi tekee lapsillesi. Sinun valintasi (lähdetko vai jäätko tässä vaiheessa) vaikuttaa lastesi ja etenkin aikuistumassa olevan tyttäresi tulevaisuuten, henkiseen kehitykseen ja hänen minä-kuvan kehitykseen. Aikuisemmalla iällä hän saatta oireilla pahasti, ahdistua ja masentua.
Nämä ongelmat eivät ole vain sinun ja vaimosi ongelmia, vaan koko perheen, kaikki perheenjäsenet on otettava huomioon, ratkaisunne vaikuttaa jokaiseen.
Mieti tarkkan, miten toimit!
Kaksi edellistä viestiä ovat täyttä asiaa. minä ihmettelen sitä kerrot, että et aikoihin ole tuntenut mitään vaimoasi kohtaan, mitä aikoihin tarkoittaa enemmän kuin neljä vuotta..? Jos niin on niin miksi kasoset?? Eikö ero tai avioliiton jatkaminenkin, parantaminen olisi ollut helpompaa ilman perheen lisäystä??
Edelliset viestit sinulle puhuvat järkeä. Minä olen yhden askeleen sinun edelläsi olen nainen joka pyysi miestään lähtemään kun meillä asiat samaan tapaan kuin teillä ja voin sanoa että jos olisin ollut viisaampi niin olisin yrittänyt enemmän ja kaikkeni, koska myös meillä teinari tyttö ja pienempi poika. Poika otti eron todella pahasti ei syö, on erittäin aggressiivinen koulussa ja kotona, ei nuku, todella häiriintynyt ja siihen ei auta muu kuin isän läsnä olo. Tyttärestä on vaikea sanoa mutta on minulle vihainen että isä ei ole kotona ja alkanut käyttäytymään todella erikoisesti. Lapsiin tämä ero on todella vaikuttanut pahasti. Myös minä olen todella yksinäinen ja surullinen koko ajan ja kiinni lapsissa, rakastan heitä yli kaiken mutta en nauti heistä enää niinkuin ennen, tykkäsin kumminkin siitä että oli ehjä perhe ja tehtiin juttuja yhdessä vaikka emme muka olleet onnellisia. Sinuna ottaisin näistä viesteistä oppia koska se ero ei ole aina ratkaisu. Mitä tulee puhumiseen, ei se ole aina helppoa puhua kumppanin kanssa siihen tarvii joskus apua, minäkin olisin mielelläni mennyt terapiaan mutta mieheni ei lähtenyt. No voimaa sinulle ja toivottavasti teidän asiat menee paremmin kuin meidän.