Toiset vain on seksuaalisempia kuin toiset

Monikohan sitä edes kysyy?
Eiköhän suurin osa vain oleta.
Se kai suurin ongelma onkin, ettei kukaan uskalla puhua suoraan. Ei se joka pelkää, jos toinen pettäisi joskus, eikä se joka pettää.

kuka kysyy? kirjoitti:

Monikohan sitä edes kysyy?
Eiköhän suurin osa vain oleta.
Se kai suurin ongelma onkin, ettei kukaan uskalla puhua suoraan. Ei se joka pelkää, jos toinen pettäisi joskus, eikä se joka pettää.

No jos tuota on mennyt kirkollisen vihkimyksen kautta avioliittoon, siinä kaavassa sitä luvataan.

Joskus olisi siis hyvä miettiä, mitä lupailee, ettei tule sanomista myöhemmin.

Myrkkysumakki kirjoitti:

No jos tuota on mennyt kirkollisen vihkimyksen kautta avioliittoon, siinä kaavassa sitä luvataan.

Joskus olisi siis hyvä miettiä, mitä lupailee, ettei tule sanomista myöhemmin.

seksuaalista uskollisuutta?
Eikö ole muuta uskollisuutta?
Entä jos kumppani hyväksyy syystä tai toisesta vihityn puolison vieraissakäynnin, niin tekevätkö molemmat kovinkin suurta syntiä rikkoessaan vihkikaavaa, jos se uskollisuus on seksuaalista uskollisuutta. Minusta uskollisuus on paljon muuta kuin pelkkää seksiä. Seksistä ei käsittääkseni vihkikaavassa sanota yhtään mitään.

todellakin kirjoitti:

seksuaalista uskollisuutta?
Eikö ole muuta uskollisuutta?
Entä jos kumppani hyväksyy syystä tai toisesta vihityn puolison vieraissakäynnin, niin tekevätkö molemmat kovinkin suurta syntiä rikkoessaan vihkikaavaa, jos se uskollisuus on seksuaalista uskollisuutta. Minusta uskollisuus on paljon muuta kuin pelkkää seksiä. Seksistä ei käsittääkseni vihkikaavassa sanota yhtään mitään.

Jo skyse onkristiilisestä avioliitosta, silloin lähdetään niistä arvoista. Eli lupaus pitää sisällään erityisesti myös seksin.

Jos itse hyväksyy vieraissakäynnin ja siitä on rehellisesti puhuttu, se on silloin ok. Uskottomuutta on sellainen epärehellisyys joka johtaa harhaan, salailee tai valehtelee. Toiseen ei voi enä luottaa. Sehän pettämisessä pahinta onkin, ehkei aina niinkään se seksi.

todellakin kirjoitti:

seksuaalista uskollisuutta?
Eikö ole muuta uskollisuutta?
Entä jos kumppani hyväksyy syystä tai toisesta vihityn puolison vieraissakäynnin, niin tekevätkö molemmat kovinkin suurta syntiä rikkoessaan vihkikaavaa, jos se uskollisuus on seksuaalista uskollisuutta. Minusta uskollisuus on paljon muuta kuin pelkkää seksiä. Seksistä ei käsittääkseni vihkikaavassa sanota yhtään mitään.

Tosin itse en ole minkään seurakunnan jäsen, mutta villi veikkaukseni on, että kaavassa oleva kysymys uskollisuudesta kyllä tarkoittaa myös seksuaalista uskollisuutta.

Ainahan sitä voi toki kiinni jäädessään väittää, ettei TIENNYT mitä se "uskollisuus" tarkoittaa ja toivoa, että puoliso uskoo.

mummomuori kirjoitti:

Jo skyse onkristiilisestä avioliitosta, silloin lähdetään niistä arvoista. Eli lupaus pitää sisällään erityisesti myös seksin.

Jos itse hyväksyy vieraissakäynnin ja siitä on rehellisesti puhuttu, se on silloin ok. Uskottomuutta on sellainen epärehellisyys joka johtaa harhaan, salailee tai valehtelee. Toiseen ei voi enä luottaa. Sehän pettämisessä pahinta onkin, ehkei aina niinkään se seksi.

"Uskottomuutta on sellainen epärehellisyys joka johtaa harhaan, salailee tai valehtelee. Toiseen ei voi enä luottaa."

Juuri noin. Seurustellessa antaudutaan seksiin, mutta sitouduttua aletaan pihtaamaan. Se on harhaan johtamista, salailua ja valehtelua - petos.

Oli miten oli niin kristillisyydessä puhutaan myös seksuaalisuudesta ja siitä että puolisoaan ei saa hylätä tällä saralla. Haluton siis rikkoo liiton, ei se toinen.

Nim. Pihtareihin turhautunut

mummomuori kirjoitti:

Jo skyse onkristiilisestä avioliitosta, silloin lähdetään niistä arvoista. Eli lupaus pitää sisällään erityisesti myös seksin.

Jos itse hyväksyy vieraissakäynnin ja siitä on rehellisesti puhuttu, se on silloin ok. Uskottomuutta on sellainen epärehellisyys joka johtaa harhaan, salailee tai valehtelee. Toiseen ei voi enä luottaa. Sehän pettämisessä pahinta onkin, ehkei aina niinkään se seksi.

samoilla linjoilla, mutta nyt joudun kommentoimaan tätä.

"Eli lupaus pitää sisällään erityisesti myös seksin."

Tämä on vain sinun tulkintasi asiasta.
Omasta mielestäni uskottomuutta on niin monenlaista ja pelkkä seksisuhde ehkä niistä kaikkein lievin.
Miksi se yleensäkin katsotaan kaikkein pahimmaksi rikkeeksi avioliitossa että vain pelkän seksuaalisen halun tyydyttämiseksi hyppää vieraaseen sänkyyn. Melkein voisin verrata pelkkää seksisuhdetta ruokahalun tyydyttämiseen vieraassa pöydässä. Kuka ikinä käyttääkin maksullista seksikumppania, eihän hän koe minkäänlaista henkistä yhteyttä tähän vaan ainoastaan himon tunteen (jos sitäkään). Seksuaalisuus on ihmisen perustarve, aivan kuten syöminen, juominen jne.

Itselleni pahinta kumppanilta saattaisi olla aliarviointi, ylenkatse, hyväksi käyttäminen tavalla tai toisella, itsestään selvyytenä pitäminen ja pahimpana kaikesta, henkinen yhteys johonkin toiseen ihmiseen.

Olet oikeassa että uskottomuutta on epärehellisyys, salailu ja valehtelu. Tämä koskee myös vaimoja ja miehiä jotka "hylkäävät" omaan haluttomuuteensa nojaten puolisonsa ja syyllistävät puolison jollain verukkeella. Kun täällä jossain ketjussa on kovasti haluttu takaisin käsitettä aviorikos, olisin sitä mieltä että hyvä olisi myös saada takaisin käsite aviollinen velvollisuus.

melko lailla kanssasi mummo... kirjoitti:

samoilla linjoilla, mutta nyt joudun kommentoimaan tätä.

"Eli lupaus pitää sisällään erityisesti myös seksin."

Tämä on vain sinun tulkintasi asiasta.
Omasta mielestäni uskottomuutta on niin monenlaista ja pelkkä seksisuhde ehkä niistä kaikkein lievin.
Miksi se yleensäkin katsotaan kaikkein pahimmaksi rikkeeksi avioliitossa että vain pelkän seksuaalisen halun tyydyttämiseksi hyppää vieraaseen sänkyyn. Melkein voisin verrata pelkkää seksisuhdetta ruokahalun tyydyttämiseen vieraassa pöydässä. Kuka ikinä käyttääkin maksullista seksikumppania, eihän hän koe minkäänlaista henkistä yhteyttä tähän vaan ainoastaan himon tunteen (jos sitäkään). Seksuaalisuus on ihmisen perustarve, aivan kuten syöminen, juominen jne.

Itselleni pahinta kumppanilta saattaisi olla aliarviointi, ylenkatse, hyväksi käyttäminen tavalla tai toisella, itsestään selvyytenä pitäminen ja pahimpana kaikesta, henkinen yhteys johonkin toiseen ihmiseen.

Olet oikeassa että uskottomuutta on epärehellisyys, salailu ja valehtelu. Tämä koskee myös vaimoja ja miehiä jotka "hylkäävät" omaan haluttomuuteensa nojaten puolisonsa ja syyllistävät puolison jollain verukkeella. Kun täällä jossain ketjussa on kovasti haluttu takaisin käsitettä aviorikos, olisin sitä mieltä että hyvä olisi myös saada takaisin käsite aviollinen velvollisuus.

se ei ole oma tulkinta. En itse ajattele ihan näin fundamentalisesti asiasta. Jos tarkaan haluat tietää niin:

23 sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. [1. Kor. 11:3 | Ef. 1:22, 4:15; Kol. 1:18]
24 Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta [Kol. 3:19 | Gal. 1:4]
...
28 Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.
29 Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. ...

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Ef. 5:28&rnd=1228537548893

Tämä on se kuuluisa rakkauden kaksoiskäsky!

Ja tästähän sitä on peistä koeteltu:

32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Matt. 5:27&rnd=1228537235122

Kyllä tuo kummasti tulee mieleen, kun omia etuja ajetaan, nimittäin uskonto ja raamattu. Sille papin aamenellekin annetaan painoa, vaikka muuten unohdetaan armeliaasti hänen puheensa ja etenkin raamatun sisältö :).

Korostan että kyllä itse uskon, mutta en kuulu mihinkään yhteisöön. Raamatun tuntemus on vain mielestäni yksi osa yleissivistystä, ja kieltämättä täynnä hyviä ajatuksia!

mummomuori kirjoitti:

Jo skyse onkristiilisestä avioliitosta, silloin lähdetään niistä arvoista. Eli lupaus pitää sisällään erityisesti myös seksin.

Jos itse hyväksyy vieraissakäynnin ja siitä on rehellisesti puhuttu, se on silloin ok. Uskottomuutta on sellainen epärehellisyys joka johtaa harhaan, salailee tai valehtelee. Toiseen ei voi enä luottaa. Sehän pettämisessä pahinta onkin, ehkei aina niinkään se seksi.

Sinulla on aina hyviä järkeviä ajatuksia mummomuori. Olen samaa mieltä kanssasi pettämisestä. Eli peittely ja tärkeiden asioiden salaaminekin ovat eräitä esimerkkejä pettämistä. Entä jos ei kerro siksi ettei halua loukata? Vai onko aina salaamisen taustalla itsekkäät syyt? Voiko hminen nostaa itsenä kaikkien muiden yläpuolelle ja sanoa että on parempi kuin toiset; en petä? Jokainenhan pettää jos pettämiseksi lasketaan salailu ja valehtelu.

secret sally kirjoitti:

Sinulla on aina hyviä järkeviä ajatuksia mummomuori. Olen samaa mieltä kanssasi pettämisestä. Eli peittely ja tärkeiden asioiden salaaminekin ovat eräitä esimerkkejä pettämistä. Entä jos ei kerro siksi ettei halua loukata? Vai onko aina salaamisen taustalla itsekkäät syyt? Voiko hminen nostaa itsenä kaikkien muiden yläpuolelle ja sanoa että on parempi kuin toiset; en petä? Jokainenhan pettää jos pettämiseksi lasketaan salailu ja valehtelu.

Nämä ovat nyt niitä veteen piirrettyjä viivoja. Milloin salaaminen on oikein, ettei haluta pahoittaa toisen mieltä? Jaa a. Sitä on syytä miettiä itsekunkin vähän kauemmin.

Jos totuus on sellainen että se satuttaa, ketä siinä suojellaan? Itseään siltä syylliseltä ololta ja mahdollisilta seuraamuksilta ja toisen tuskan vastaan ottamiselta. Vai toista tuskan kokemiselta?

Itseäni loukkaisi moinen suojelu, kyllä minä kykenen käsittelemään sen tuskan ja pahan mielen ihan itse, en ole niin vajaakykyinen tai lapsenmielinen. Eli luotanko toisen aikuisuuteen vai kohtelenko kuin pientä lasta?

Äitinä ja kasvattajana tiedän että joskus on vain satutettava (arestit, kiellot jne.) On kyettävä tukemaan toista siinä hänen tunteessaan, ilman että perääntyy. Sama se on aikuiselle, se mikä on, pysyy, vaikka kuinka yrittäisin sitä kierrellä tai pyyhkiä olemattomiin. Ja se tulee tavalla tai toisella joskus ilmi. Satuttaako se sitten vähemmän sitä toista? Onko se sitten hänelle helpompaa?

Kun kerron totuuden, mietin, kuinka se vähiten häntä satuttaisi. Se vaikuttaa siihen mitä, miten ja milloin sen teen – kuitenkin teen sen. Se vaatii itsensä kohtaamista ja vaivannäköä. Tähän saakka se on ollut lopputulokseltaan parempi valinta kuin valehtelu. Äärimäisen harvoja poikkeuksia on, vanhemmilleni olen valehdellut aikuisena (taloudelliset vaikeudet, tapahtumat avioliitossa kuten pahoinpitely sekä alkoholinkäyttöni). Tämä siksi että he ovat jo niin vanhoja, etteivät he kykene enää käsittämään asioita kuten nuorena. Mutta jos he kysyivät vakavissaan, en kykenisi valehtelemaan.

Se että ylentää itsensä, on mielestäni vain typerää. Se on väärää itsetuntoa ja ylpeyttä. Itse olen mm. uskollisuuden kanssa enemmänkin nöyrä, olen jaksanut ihme kyllä kilvoitella. Uskon että ylpeys käy lankeemuksen edellä.

mummomuori kirjoitti:

Nämä ovat nyt niitä veteen piirrettyjä viivoja. Milloin salaaminen on oikein, ettei haluta pahoittaa toisen mieltä? Jaa a. Sitä on syytä miettiä itsekunkin vähän kauemmin.

Jos totuus on sellainen että se satuttaa, ketä siinä suojellaan? Itseään siltä syylliseltä ololta ja mahdollisilta seuraamuksilta ja toisen tuskan vastaan ottamiselta. Vai toista tuskan kokemiselta?

Itseäni loukkaisi moinen suojelu, kyllä minä kykenen käsittelemään sen tuskan ja pahan mielen ihan itse, en ole niin vajaakykyinen tai lapsenmielinen. Eli luotanko toisen aikuisuuteen vai kohtelenko kuin pientä lasta?

Äitinä ja kasvattajana tiedän että joskus on vain satutettava (arestit, kiellot jne.) On kyettävä tukemaan toista siinä hänen tunteessaan, ilman että perääntyy. Sama se on aikuiselle, se mikä on, pysyy, vaikka kuinka yrittäisin sitä kierrellä tai pyyhkiä olemattomiin. Ja se tulee tavalla tai toisella joskus ilmi. Satuttaako se sitten vähemmän sitä toista? Onko se sitten hänelle helpompaa?

Kun kerron totuuden, mietin, kuinka se vähiten häntä satuttaisi. Se vaikuttaa siihen mitä, miten ja milloin sen teen – kuitenkin teen sen. Se vaatii itsensä kohtaamista ja vaivannäköä. Tähän saakka se on ollut lopputulokseltaan parempi valinta kuin valehtelu. Äärimäisen harvoja poikkeuksia on, vanhemmilleni olen valehdellut aikuisena (taloudelliset vaikeudet, tapahtumat avioliitossa kuten pahoinpitely sekä alkoholinkäyttöni). Tämä siksi että he ovat jo niin vanhoja, etteivät he kykene enää käsittämään asioita kuten nuorena. Mutta jos he kysyivät vakavissaan, en kykenisi valehtelemaan.

Se että ylentää itsensä, on mielestäni vain typerää. Se on väärää itsetuntoa ja ylpeyttä. Itse olen mm. uskollisuuden kanssa enemmänkin nöyrä, olen jaksanut ihme kyllä kilvoitella. Uskon että ylpeys käy lankeemuksen edellä.

On vain tehtävä kova ajattelutyö itsensä kanssa. Toisilla on joustava omatunto, se venyy ja venyy. Ja sitä voi myös venytellä. Kun vähän salaa, voi salata lisää. Ja voihan selittää asiat aina itselleen edullisesti, niin ei tunnu pahalta. On kuin ottaisi pikavipin omatunnolle kun selittää että se syy pettämiseen löytyy aina toisesta. Loppujen lopuksi ihminen elää itsensä kanssa lopun elämänsä, kuinka solmuun sitä itsensä kanssa haluaa? Olet hyvin oikeassa siinä, että armollisuus itselleen on myös itsekuria. T. Secret Sally.

Sally Secret kirjoitti:

On vain tehtävä kova ajattelutyö itsensä kanssa. Toisilla on joustava omatunto, se venyy ja venyy. Ja sitä voi myös venytellä. Kun vähän salaa, voi salata lisää. Ja voihan selittää asiat aina itselleen edullisesti, niin ei tunnu pahalta. On kuin ottaisi pikavipin omatunnolle kun selittää että se syy pettämiseen löytyy aina toisesta. Loppujen lopuksi ihminen elää itsensä kanssa lopun elämänsä, kuinka solmuun sitä itsensä kanssa haluaa? Olet hyvin oikeassa siinä, että armollisuus itselleen on myös itsekuria. T. Secret Sally.

kun sanoit, että se on sama kuin ottaisi pikavipin omalletunnolle, sillä pettäjä juuri tekee niin. Ja lopuksi käykin niin, että omatunto venyy niin paljon, että se ei näe mitään väärää pettämisessä.

Luulisi yleensäkin kun pettää, että omatunto soimaa pettäjää, mutta siinä epäilemättä käy niin kun pettämistä jatkaa, niin vaikka alkuun olisi omatunto soimannut, niin se lakkaa toimimasta, eikä tunne enää mitään katumusta koko asiasta.

Kuten tässä on jo ainakin mummomuori ottanut Raamatusta muutamia kohtia, niin mitä tulee omaantuntoon niin Raamattu puhuu omastatunnosta joka on poltinraudalla merkitty. Pettäjälle käy juuri niin, että omatunto on täysin toimintakyvytön.

mummomuori kirjoitti:

se ei ole oma tulkinta. En itse ajattele ihan näin fundamentalisesti asiasta. Jos tarkaan haluat tietää niin:

23 sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. [1. Kor. 11:3 | Ef. 1:22, 4:15; Kol. 1:18]
24 Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta [Kol. 3:19 | Gal. 1:4]
...
28 Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.
29 Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. ...

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Ef. 5:28&rnd=1228537548893

Tämä on se kuuluisa rakkauden kaksoiskäsky!

Ja tästähän sitä on peistä koeteltu:

32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Matt. 5:27&rnd=1228537235122

Kyllä tuo kummasti tulee mieleen, kun omia etuja ajetaan, nimittäin uskonto ja raamattu. Sille papin aamenellekin annetaan painoa, vaikka muuten unohdetaan armeliaasti hänen puheensa ja etenkin raamatun sisältö :).

Korostan että kyllä itse uskon, mutta en kuulu mihinkään yhteisöön. Raamatun tuntemus on vain mielestäni yksi osa yleissivistystä, ja kieltämättä täynnä hyviä ajatuksia!

"Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen."

Rankaistakoot jokaista miestä, jolla on suhde naiseen, jonka aikaisempi aviomies on hylännyt! Hävetkää miehet, aviorikoksen tekijät. Me eronneet naiset eläkäämme yksin tai lesbosuhteessa, jos haluamme säilyttää kunniallisuutemme ja välttyä huoran asemasta.

todellakin kirjoitti:

"Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen."

Rankaistakoot jokaista miestä, jolla on suhde naiseen, jonka aikaisempi aviomies on hylännyt! Hävetkää miehet, aviorikoksen tekijät. Me eronneet naiset eläkäämme yksin tai lesbosuhteessa, jos haluamme säilyttää kunniallisuutemme ja välttyä huoran asemasta.

Eipä ole ihme, että vaimot tappelevat kynsin hampain miehestään, sillä heidäthän eron myötä tuomitaan pyhän sanan mukaan ikisinkuiksi tai uudessa parisuhteessakin hänen kumppaninsa aviorikoksentekijäksi, vaikkei itse olekaan pettänyt. Miehen hylkäämät naiset kun eivät pyhän sanan mukaan sitten saisi kelvata kenellekkään.

Ja sitten näitä asioita siunaillaan raamatun sanoilla. Haloo moniko eronnut on uudessa suhteessa vaikka uskollisen onnellisessakin? Eiköhän nyt viimeistään ole parasta unohtaa raamatun sanat avioeroon ja aviolupaukseen liittyen! Aku Ankassakin on viisaampia elämänneuvoja, Nalle Puh -lehdestä puhumattakaan.

Jos huomaa tällaisen hallitsemattoman seksuaalisuuden itsessään, mitä voi tehdä? Mistä saa apua, jos haluaa apua hakea?

Ja pettämisestä vielä; valehtelu, salailu, niillähän ei ole mitää merkitystä, vai? Jos muuten on seksuaalisesti uskollinen mutta salaa jotain asioita se lieneen ok kumppania kohtaan?

hallituksi kirjoitti:

Jos huomaa tällaisen hallitsemattoman seksuaalisuuden itsessään, mitä voi tehdä? Mistä saa apua, jos haluaa apua hakea?

Ja pettämisestä vielä; valehtelu, salailu, niillähän ei ole mitää merkitystä, vai? Jos muuten on seksuaalisesti uskollinen mutta salaa jotain asioita se lieneen ok kumppania kohtaan?

Vaikka hynoosista. Mutta tottahan se on, että pienillä paikkakunilla vaikeaa saada apua.

http://www.hypnologia.com/lehdet/0204/seksuallisuus024.html

On niilläkin merkitystä, tiedät sen itsekin? Jotain voi salata, kuten itsetyydytyksen. Jos salaa jotain rangaistavaa, tekee rikoksen. Jos salaat jotain parisuhteeseen liittyvää, saatat tehdä väärin puolisoasi kohtaan.